9 osumaa on löytynyt haulle 0

Rosan päiväkirja

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - sekä uusi ratsu
#maastoratsastuskurssi20 #rasse
(Anteeksi lyhyt tarinan pätkä, mutta tätä se koulun aloitus saa aikaan)
Istun tiiviisti satulaan ja pidän katseen tiiviisti lähestyvässä maastoesteessä. Yksi, kaksi, kolme ja tukki ylittyy kovaa ja korkealta. Esteen jälkeen otan Rassen mahdollisimman nopeasti takaisin kiinni kun ruuna meinasi lähteä innostumaan. Olin hieman hukassa vieraan hevosen kyydissä, Fionan odotellessa varsaansa, mutta onneksi Rassen asetuksiin oli helppo päästä sisälle ja tajusin kuinka hevosta ratsastetaan.

Valmistaudun alashyppyyn ja pidän painoin hyvin jalustimilla. Vaikka yritin hieman hillitä menoa alashypyssä ettei meno olisi liian vaarallista, Rasse päättää hypätä yllättävän pitkälle, jolloin horjahdan hieman ruunan kaulan luo. Tarraan harjasta kiinni toisella kädellä ja kampean itseni takaisin tasapainoon ennen vettä.

Vedestä pois hypyssä Rasse on niin innoissaan että pienet vesipisarat lentäjät päälleni. Nauran ääneen ja yritän jatkaa keskittymistä. Ruuna on aika hauska tapaus, vaikka meinaakin käydä vähän ylikierroksilla.

Heidin valmennuksen alussa mainitsema vauhtia ja vaarallisia tilanteita piti meidän kohdalla paikkansa eikä se haitannut ratsastajan eikä ratsun menoa. Onneksi yhteisymmärrys vauhdista säilyi koko valmennuksen ajan, vaikka välillä olisi itse kummankin tehnyt mieli päästellä vähän kovempaa.

Henkan päiväkirja

Rasse eteni reippaassa käynnissä uralla ja kuikuili aina välillä kentän keskellä liikuskelevaa ja estetolppia raahaavaa punatukkaista tallinomistajaa. Riri kokosi tolpista koostuvaa radanpätkää tohinalla, meidän muiden kävellessä välikäyntejä uraa pitkin. Edessäni käveli Veronica Donnan selässä ja takanani Julie Cassun kanssa. En tiennyt miten moni ykkös ryhmän tyypeistä oli aikaisemmin mennyt tunnille saamillaan ratsuilla, varmaan aika moni, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Rassen selässä. Tai ylipäätään toinen kerta minkään lehtiksen tuntiratsun selässä. Oldenburg oli tietenkin rotuna tuttu, mutta oli se silti vähän erilainen verrattuna tuttuun ja turvalliseen Matteen. Oiva peli se silti oli, sen olin huomannut jo aikaisemmin ja mielipiteeni oli varmistunut viimeistään siinä vaiheessa, kun alkuverryttelyssä olimme menneet muutamia puomeja ja pikku kavaletteja, ja minun pyytäessä, Rasse oli nätisti lisännyt raviaan puomeilla. Havahduin ajatuksistani kuullessani Ririn äänen keskeltä. En ollut edes huomannut, että nainen oli saanut radan rakennus prosessinsa valmiiksi. Nyt hän kehotti meitä keräilemään ohjia ja siirtymään raviin.
“Otetaan vielä vähän siirtymisiä ennen, kun ruvetaan hyppäämään rataa. Elikkäs, tolla pellon puoleisella pitkällä sivulla laukkaa kevyessä istunnassa, korjailen tarvittaessa. Ellen ja Belle voi sieltä seuraavasta kulmasta alottaa”, nainen ohjeisti ja minä keräilin jo ohjia ja kutittelin laukka pohkeita Rassen kylkiin. Aurinko pilkisteli hyväntuulisen uteliaasti pilvien välistä ja minulla oli vahva fiilis, että tästä tunnista tulisi hyvä.

Yksi, kaksi, kolme, hyppy! Taputin nopeasti Rassea kaulalle hyvästä loikasta ja vaihdoin laukan. Ruuna vaihtoi sen pienen pompun kautta ja käänsin katseeni seuraavalle esteelle. Muutaman kymmenen sentin “pysty”, joka oli kyhätty latomalla paljon lunta kasaksi ja siihen päälle vielä vähän vettä, läheni laskiessani askelia. Rasse hyppäsi hyvällä tekniikalla ja loisti selvästi estekentillä, joten hypyissä oli helppo olla mukana.
“Hyvää”, kehuin Rassea saatuani ratani päätökseen hyvällä alastulolla.
“Hyvä Henkka ja Rasse! Voit vähentää tota nyppimista ennen estettä, mutta muuten meni hienosti. Sulla on tosi siisti esteistunta”, Riri antoi palautetta yhden okserin vierestä. Nyökkäsin. Rassen vauhti tuppasi kiihtymään aika reilusti esteiden välissä ja vauhtia oli välillä vähän vaikea kontrolloida ruunan kuumuessa.
“Seuraavaksi voi tulla sieltä vaikka Inari ja Dana!” Riri käski ja tummatukkainen siirsi hallakon tamman kulmasta ravin kautta keinuvaan laukkaan. Katselin pääty ympyrältä, kuinka parivaljakko ylitti esteen toisensa jälkeen.
“Hyvä Inari ja Dana! Vähän pitää sitä vielä kannustaa eteenpäin, mutta muuten hyvä. Next, Julle ja Milli!” punatukkainen kehui.
“Multa tippu jalkkari puolessa välissä”, Inari sadatteli saapuessaan ympyrälle.
“Ahaa, sekö se pieni horjahdus oli? Hyvinhän se silti meni”, kannustin. Inari vain hymähti ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Välillä tytöistä oli kovin vaikea ottaa selkoa.

Loppuverkoissa Rasse venytti mukavasti eteen ja alas, ja minä taputin sitä tyytyväisenä kaulalle. Muutaman radan jälkeen olimme saaneet jo melko hyvän tatsin hyppäämiseen ja ehkä tunnin oppeja voisi soveltaa Matenkin kanssa? Käänsin ruunan voltille Ellenin ja Bellen perästä ja istuin hetkeksi harjoitusraviin. Rassella kun sattui olemaan harvinaisen mukava ravi istua. Alkutunnin pilven hattaroista ei näkynyt enää jälkeäkään ja aurinko lämmitti ihan mukavasti vaikka ympärillä oli edelleen korkeat hanget. Ajatukseni keskeytti Riri, joka ohjeisti meidät siirtymään käyntiin ja rupesi käymään ratsukko ratsukolta tunnin fiiliksiä läpi. Olin viimeisenä ja naisen saapuessa kohdallemme olin jo valmistellut vastauksen ianikuiseen “Mikä meni tänään hyvin” kysymykseen. Ririn kysyessä kysymyksensä vastasin:
“Musta meillä meni hyvin se vika rata. Rasse oli mukavasti jo mun avuilla ja siin oli vaan hyvä fiilis hypätessä.”
“No hyvä, että oli hyvä fiilis. Siltä se näyttikin. Korjauksena voisin antaa sellasen, että pidä kädet alempana ja älä jää puristamaan jalalla väleissä”, Riri kehui ja selitti.
“Sitte voisitte ohjata sieltä Iiris ja Fosse kärjessä kaartoon hevosenne. Ja poninne. Hienosti menitte kaikki tänään. Taputtakaa ratsujanne ihan kunnolla”, Riri ohjeisti ja me teimme työtä käskettyä. Ratsastuksenopettajien “Kiitos ja ratsailta”, mantran toistettuaan Riri avasi kentän portin ja ihmiset ratsuineen valuivat siitä nätissä possujonossa tallin puolelle, kun seuraavat tuntilaiset pääsivät kentälle.

Vedin Rasselta suitset päästä ja ripustin ne karsinan ovessa olevaan naulakkoon.
“Hienosti menit koko tunnin”, mumisin ja rapsuttelin ruunan ryntäitä: “Otettaisko se satula nyt pois ni pääset sen jälkeen harjailtavaks ja sit takasin tarhaan?” kyselin ja löysäsin samalla satulavyötä. Rassen korvat käväisivät nopeasti luimussa, kunnes hevonen huomasi kiristyksen olevan poissa ja rupesi taas nypläämään huulillaan karsinan pohjalta löytyneitä heinänkorsia. Siirsin satulan karsinan edustalle ja nappasin mustan kumisuan käteeni. Tallin toisesta päästä kuului puheen sorinaa ja naurun pyrskähdyksiä ja naurahdin itsekin kuullessani yhden kovempi äänisen puujalka vitsin. Rasse leputti tyytyväisenä toista takajalkaansa, minun vedellessä pölärillä sen selkää ja kylkiä. Pyyhkäisin toisella kädelläni silmille valuneita ruskeita hiuksia pois ja toisella heitin pölärin takaisin harjaboxiin. Otin Rassen ruudullisen toppaloimen ja heitin sen oldenburgin selkään. Ruuna säpsähti vähän yhtäkkistä peittoa selässään, mutta toipui siitä nopeasti. Pujotin vielä sinisen pehmustetun riimun mustankimon päähän ja avasin karsinan oven.
“Lähetäänkö nyt sinne tarhaan?” totesin ja ruuna asteli ulos karsinasta. Rassen taluttaminen oli omanlaisensa tyylilaji, ruunan tallustellessa eteenpäin ilman katsomista mihin kavionsa tuikkaa. Varpaani oli useamman kuin kerran törmäyskurssilla Rassen valtavien hokillisten kavioiden kanssa. Avatessani tarhan porttia, häseltävä ruuna onnistui jotenkin saamaan sähärin turpaansa. Rasse hyppäsi epämääräisen loikan taaksepäin ja jäi hölmönä tuijottamaan lankoja.
"Nii, siinä menee sähkö. Ei kannata työntää nenäänsä vääriin paikkoihin. Meeppä nyt snne tarhaan", ohjeistin ja pienen taivuttelun jälkeen ruuna olikin jo tarhassa. Irrtotin riimunvarren riimusta ja Rasse veti täydet 180 käännöksen ja lähti pukitellen tarhan liian pian lähenevää toista puolta.
"Hyvää päivän jatkoa vaan sullekin", naureskelin tallustaesani takaisin talliin.

Mintun päiväkirja

[size=13]14.2.2020
·Oripojan ratsastus ja auttelua iltatallissa·
#Hoo #Rasse #Poppis

Saavuin tänään tallille hieman ennen seitsemää illalla. Riri oli hakemassa hevosia sisälle, joten menin auttamaan häntä. "Ehtisin käydä hakemassa pari heppaa ennen Hoon hakua, keitä et oo vielä hakenut?" Kysyn Ririltä.
"Yksäreitä sekä paria tuntsaria. Voisit käydä hakemassa vaikka Rassen ja Poppiksen, kun ne seisoskelee tuolla odottavaisina" Riri hymähtää ja nyökkään vastaukseksi.

Nappasin ensimmäisenä Rassen riimun. Hain ensimmäisenä Rasse-Rassukan, koska ruuna on kuulemien perusteella levottomampi hakiessa sisälle kuin vanhempi herra Poppis. Talutin reipasta kimoa kohti tallia. Hevonen yritti ravailla paikallaan, mutta talliin päästiin ehjin nahoin. "Sitten vielä Poppis" hymähdän ja haen karsinalta riimun. "Heippaa, säkin pääset nyt sisälle, hienosti odotit" sanon ruunalle joka katsoo lempeästi portilla. Talutin rauhallisen ison ruunan sisälle, jonka jälkeen menin Hoon karsinan luokse. Hevonen ei ollut vielä sisällä, joten kävin ensimmäisenä hakemassa varusteet ja harjakassin solariumin luokse. Nappaan riimun karsinalta ja lähden kävelemään tarhoille.

"Heii, ootko sä täällä ihan yksin?" Puhun hevoselle kuin pikku-lapselle. Hoo ravailee ees-taas portin luona korvat hörössä. "Ootas nyt että saan sut kiinni" sanon orille kun saavun tarhan puolelle. Muutaman minuutin odottelin kun Hoo otti omia lähtöjä ympäri tarhaa, mutta loppuen lopuksi hän käveli rauhallisesti luokseni. "Hieno mies" sanon hevoselle ja annan puolikkaan porkkanan kun laitan riimun päähän.

Hoo käveli rauhallisesti talliin, taisi porkkana-lahjonta tepsiä . Vein hevosen suoraan solariumiin, koska ori oli märkä.

Ensimmäisenä otin formula-eläimeltä märän loimen pois, jonka vein nopeasti kuivumaan. Sitten aloitin harjauksen. Harjasin Hoon muutaman kerran läpi, poika olikin yllättävän puhdas, mitä nyt jouhet vähän märkiä ja takkusia räntä/lumi-sateen takia. Kun olin harjannut hevosen läpi, laitoin hänelle varusteet päälle. Ennen suitsien laittoa laitoin itselleni kypärän ja hanskat. Puin vielä orille suitset, jonka jälkeen lähdettiin hänen kanssaan kentälle, sillä kello oli jotain 19.41 ja maneesissa oli vielä menossa tunti.


Taluttelin aluksi Hoota n. 10min kenttää ympäri molempiin suuntiin. Hevonen vähän ihmetteli aidan toisella puolella olevaa pimeyttä, muuten meni rennosti. Pian nousin selkään ja käveltiin vielä muutama minuutti. Rupesin ottamaan ravia rennommassa päädyssä ympyrällä. Käytiin tekemässä yksi ravipätkä kanssa jännittävämpään päätyyn, muuten käveltiin kenttää ympäri.

Pian kello olikin 20.00, ja maneesissa tunti oli loppunut. Rakennuksesta lähti väkeä hevosineen, joten päätin nousta pois Hoon selästä ja lähteä maneesiin. Moikkasin opettajaa ja suljin perässämme maneesin oven. Otin hepalta ratsastusloimen pois päältä, jonka jälkeen nousin uudestaan selkään. Käveltiin muutama kierros maneesia ympäri, sitten ruvettiin ravailemaan. Ravissa koitin saada Hoota rennoksi, sekä yritin vähän pienentää tempoa rauhallisempaan raviin. Ekat laukat oli tosi reippaita, joten otettiin suurimmaksi osaksi laukkaa pääty- ja keski- ympyröillä. Kun oltiin treenattu paljon laukkaa, otettiin välikäynnit pitkällä ohjalla. Välikäyntien jälkeen ravailtiin rennosti uralla ja volteilla. Sitten tehtiin käynnissä muutamat väistöt jotka sujui ihan hyvin, alkuun oli vähän haastetta mutta kyllä ne rupes siitä toimimaan!
Loppuun otin pitkällä ohjalla kaikki askellajit uralla läpi, kun formula oli rauhallisempi.

Lähdettiin maneesista joskus 20.45, eli menin Hopsukalla päälle tunnin. Oli oikein kiva treeni! Lopuksi vein Hoon takaisin talliin. Purkasin hevosen kamat pois, jonka jälkeen harjasin hänet pikaisesti läpi. Sitten ori sai jäädä syömään iltaheiniä .[/size]

Minean päiväkirja

Minea& Rasse 4.12.19 #Rasse
Tallitien koivuista tipahteli auringossa kimaltelivia pisaroita. Sohjoontunut lumi suhisi kenkien alla. Tallustin Lehtikseenseen ties kuinka monetta kertaa, varmaan ainakin sadannetta kertaa. Ainakin.

Oli lämmin, pehmeä ilma pyöri poskilla ja tuntui mielettömän hyvältä. Olin riisunut kävellessäni lapaset, roikotin niitä nyt sormissani ja annoin pikkuruisen tuulen kutitella paljaita kämmeniä. Hymyilin auringolle, hymyilin silmät kiinni ja näin lämmintä valoa luomieni läpi. Avatessani silmät tas hetken kuluttua maailma näytti luonnottoman pimeältä.

Pysähdyin keskellä pihaa. Ilo hulahti kylkilyiden välistä rintakehään. Tunsin hymyn kasvoillani, tunsin sen myös käsivarsissa, polvissa ja varpaissa asti. Hengitin, tuntui kuin ilmapallo olisi paisunut sisälläni ja kohta tempautuisin ilmaan.

Tasan vuosi sitten olin astellut tälle samalle pihalle. Tasan vuosi sitten olin tuntenut lämpöä nipistelevässä pakkasessa. Tasan vuosi sitten minusta oli tullut Rassen hoitaja, tai ehkä vähän yli vuosi sitten.

Kävelin auringossa hohtavan tallipihan poikki, ohi tallin ovien, aitan vierestä.  

Saavuin Rassen tarhalle. Valkoisten aitojen sisäpuolella pieni kimo hevonen söi päiväheiniään. Katselin sitä levollisena, edelleen leveästi hymyillen. Sen lautaset kiilsivät auringossa, oli niin lämmin, ettei sillä ollut loimea.Kaula, pää ja etujalat olivat varjon puolella, heinäkasan hieman uponneina.

Kiipesin aidalle istumaan ja vain katselin hevosta. Rauhassa, kiireettä, kuten niin usein ennenkin kuluneen vuoden aikana. Vuosi. Muistin elävääkin elävämmin taianomaisen hetken, jolloin oli kulkenut tähän tarhaan ensimmäisen kerran. Kohtaaminen. Pakkanen, pimeä, sininen ilta, tuikkivat tähdet ja tumma poika. Hengityksemme olivat kohonneet höyrynä taivaalle.

Hevoset astelivat rauhallisena heinäkasalta toiselle, heilauttelivat häntiään ja sulkivat silmänsä auringossa levätessään. Hetken päästä Rasse lähestyi minua, korvat hörössä, harja heilahdellen ja sieraimet värähdellen. Se tuli aika lähelle, käänsi päätään ja katseli maailmaa tummilla silmillään.
"Hei, hieno", tervehdin hoitsuani ja ojensin paljasta kättäni. Rasse haisteli sitä alahuuli värähdellen ja tuhahti sitten, käänsi päänsä taas sivuun, mutta jäi seisoskelemaan aurinkoon. Sen paiste lämmitti jo.


"Yksi vuosi yhdessä. Täällä tuoksuu kevät", kuiskasin kauniille ruunalle.

Minean päiväkirja

Minea& Rasse 22.10.19 Vuosi yhdessä #Rasse

Meidän yhteinen matka oli kestänyt jo lähes vuoden. Olen oppinut Rasselta vaikka mitä ja meidän yhteistyö paranee päivä päivältä. NYkyään me uskalletaan jo laukata maastossa ja hypätä kisoissa laukassa. Ihmettelen edelleen miten noin kisahevosluonteinen Rasse on päätynyt ratsastuskouluun. Tai noh kouluratsastuksessa rasse on ihana ja tosi kiltti, mutta esteillä se kuumuu vähän liikaakin.

Tänään Rassen kanssa otetaan rennosti ja testaillaan luottamusta maastakäsittelyn merkeissä. Rasse oli kiltisti koko treenin ajan ja lähti vain kerran omille teilleen. Maastakäsittelyn jälkeen vein Rassen sisälle odottamaan iltaruokia.

Jeminan päiväkirja

"Kiitti!" Huikkaan tutulle bussikuskille, Katrille, kun tämä jättää minut Lehtovaaran Ratsutilan bussipysäkille. Olin tullut suoraan koulusta, ja olisi toisen ratsastustuntini aika. Näen tarhoissa Donnan ja Fionan rapsuttamassa toisiaan, ja hymyilen tammoille. Hevosista tulee aina iloiselle tuulelle!
"Mooi!" Huikkaan tallin ovelta iloisesti, kun astun sisään. "Ulkona on kyllä kylmä" hyrisen hymyillen Karolle, kun vien tummansinisen koulureppuni taukotupaan. "Huomasitkos jo kellä menet tunnin?" Karo kysyy takanani luuta kädessään hymyillen salaperäisesti. "Oh, kuka mulla on!" Nauran kun menen kohti listoja. "Jemina-Rasse! Apua, Rasse!" Kikatan jännittyneenä. "Onneks se on jo tunnilla, miten ihmeessä mä satulan sen selkään oisin saanut!" Jatkan tuhahataen leikkisästi. Teen nopean toimintasuunnitelman, ja päätän että siivoan ensin Sotilaan karsinan, ja sitten menisin Tunturikoniin ostamaan itselleni hieman välipalaa. "Hei anna mä autan!" Huudahdan kun näen Karon siivoamassa kaikkia karsinoita yksin. Nappaan toisen talikon, ja siivoan tämän avuksi kolme muutakin karsinaa Sotkan karsinan lisäksi. "Paljonko se kello on?" Kysyn itsekseni ja katson tallin seinässä olevaa kelloa, joka näyttää, että tunnin alkuun on kaksikymmentä minuuttia. "Vielä ehtii!" Totean, ja lähden kohti evästämispaikkaani napatan ratsastusvarusteeni mukaan. "Ai moi!" Huudahdan kun näen uuden tuntilaisen Deeannin sekä tutun Mintun astuvan talliin, ja vaihdan näiden kanssa muutaman sanan.
Tunturikonista ostan yhden sämpylän, ja menen istumaan pöydän ääreen, jossa katselen maneesissa menossa olevia loppuraveja. Siivoan roskani, ja menen vessaan vaihtamaan ratsastushousuni sekä tallitakin että saappaat. Kiiruhdan maneesiin, missä edelliset tuntilaiset ovat jo laskeutuneet satulasta. Painan kypärän päähäni, ja ratsastushanskat käsiini ja kävelen suuren puoliverisen luokse. "Moi, millanen Rasse oli tänään?" Kysyn iloisesti ruunaa pidelleeltä mukavanoloiselta ihmiseltä. "Se oli tosi kiva!" Tämä hihkuu innoissaan. Virnistän tälle vastaukseksi, ja kipuan kyytiin kun sanomme heipat ja hevosen entinen ratsastaja hyppelee kohti ulko-ovea. Vaikka joudun pidentämään jalustimia kolme reikää, selässä tuntuu kuitenkin hirvittävän pieneltä! Ratsastin viimeksi Sotilaalla, sekä serkkuni Sallan Eppu-issikalla, joten 170senttinen Rasse on todellinen kulttuurishokki. Painan pohkeeni ruunan kylkiin, ja tämä alkaa kävellä juuri sopivan reippaasti uraa pitkin. "Noniin! Eli tänään olisi aiheena avo-ja sulkutaivutukset! Aloitellaan ensin ihan vaan alkuverryttelyillä, käynnissä ensin taivutelkaa reilusti sisään ja ulos!" Heli ohjeistaa. Teen pääty-ympyrän ja voltin jotta saisin välimatkaa edelläni olevaan Donnaan, ja hyödynnänkin tämän taivutteluun. Rasse on edellisen tunnin ansiosta jo aika rento, ja kuuntelee ohjeet hienosti, vaikka keskittyminen kuskilla meinaa välillä herpaantua. "Mites sulla meni päivä?" Kysyn hevoselta, ja tämä pärskähtää.
"Nyt Jemina suu kiinni ja ratsasta!" Heli sanoo muka ankarasti, mutta hänen persoonallinen hauska naurunsa täyttää silti koko tilan hyväntuulisuudellaan. "Heh, no mut sit ravissa sama!" Tämä sanoo, kun olemme kiertäneet kehää viitisen minuuttia. Nostan ravin, ja alan tekemään voltteja ja ympyröitä. Rassella on mielestäni ihan hirveä ravi, sillä se on niin iso ja nopeatempoinen. Vaihdamme suuntaa ja ravailemme vielä hieman, kunnes nostamme laukan ja jatkamme taivuttelua. Laukka ruunalla taas on kuin keinuhevosella!
Nyt itse aihe alkaa. "Aloitetaan tehtävä käynnistä tästä käynnistä pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat pitkälle sivulle avotaivutuksessa." Heli selostaa töröttäessään keskellä kenttää. Ensimmäiset aloittavat. "Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle!" Heli muistuttaa yhteisesti kaikille. On meidän vuoromme ja teemme tehtävän hieman haparoiden, mutta kerta kerralta se sujuu paremmin. Vaihdamme suuntaa ja teemme tehtävän vielä pari kertaa. Seuraavana teemme avotaivutusta pituushalkaisijalla, sekin menee kivasti! Pidämme pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkamme sulkutaivutuksilla. Hyödynnän voltteja, ja onnistun näissä mielestäni paremmin kuin avoissa. Teemme saman myös harjoitusravissa, joka tosin tuotti minulle tuskia, sillä Rassen ravi ei ole mieleeni. "Kaikki onnistui tänään hienosti! Nyt otetaan itsenäinen noin kymmenen minuutin loppuverryttely, ja sitten voi alkaa viemään hevosia talliin!" Nainen ilmoittaa. Ravailen ympäri maneesia hetken, kunnes siirryn uran sisäpuolelle kävelemään. Annan Rasselle pitkät ohjat ja taputan tätä. Ruuna venyttää kaulaansa ja pärskähtää.
"Sä olit hieno!" Kerron kimolle tallissa kun harjaan sitä. Hoidan Rassen kuntoon, ja käyn vielä harjailemassa Sotilasta. Puhelin takin taskussa piippaa, ja katson mikä ilmoitus se oli. Siinä on viesti äidiltä: "Oon parkkiksella oottamassa, tuu kohta!"
"Tuun nyt!" Vastaan, ja sanon hihkaisen muille heipat tallin ovelta, ja lähden kohti autoa.

Minean päiväkirja

Minea& Rasse 5.10.19 lauantai. #Rasse @Zaida

Istuin bussissa matkalla tallille. Näin ikkunasta peltojen yllä leijailevan sumun kun bussi kaartaa pysäkilleni. Nousen bussista ja näen Zaidan, se on ollut kanssai samassa busissa koko matkan. Moikkaan Zaidaa ja kysyn mitä hän aikoo tehdä tänään. Zaida kertoo ettei tiedä mitä mitä tekee Bellen kanssa. ehdotan että mentäisiin maastoon, ja saan ehdotukseeni myönteisen vastauksen.

Kun saavumme tallille haemme hevoset sisälle ja varustamme ne. Rasselle laitoin heijastinsuojat, satulan ja suitset. Bellelle riitti Suitset ja satula. Kun lähdimme maastoon nappasin kuvan jossa näkyy kauniit maisemat.

Maastossa mentiin kaikissa askellajeissa ja käytiin lyhyt lenkki järvellä. Rasse oli koko matkan johtajana ja pysyi rauhallisena kiperissäkin tilanteissa. Tallille palattua Rasse jäi sisälle ja Zaida vei Bellen pihalle. Jouduin lähtemään aika pian pois, koska olin luvannut lähteä ystäväni kanssa lehtovaaran kylälle