5 osumaa on löytynyt haulle 0

Deeannin päiväkirja

22.-23.8.2020
#nalle #maastoratsastuskurssi20

2. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Liian hyvä tilaisuus hukattavaksi

Isä ei ollut hirveän iloinen, kun ilmoitin, että halusin osallistua Lehtiksen maastoestekurssille. Hänen mielestään oli ensinnäkin typerää, että halusin päästä hyppäämään vaarallisia esteitä keskelle epävakaita metsäpolkuja, mutta enimmäkseen hän ei ilahtunut kuullessaan, että koko hoito maksaisi 130 euroa.
"Etkö sinä voi hypätä niitä joskus toiste ilman tällaista hintaa?" hän oli kysynyt.
Ei, enpä oikeastaan voisi. Tilaisuudet päästä hyppäämään maastoesteitä osaavan, vierailevan valmentajan valvonnassa olivat harvassa. Jos tällainen tilaisuus heitettiin eteen piristämään syksyn pimeneviä iltoja.. Totta helvetissä otin sen vastaan. Pitkän taivuttelun jälkeen sain isänkin taipumaan samalle kannalle kanssani. Hänkin ymmärsi, että selviäisin todennäköisemmin hengissä maastoesteiden hyppäämisestä taitavan ohjaajan valvovan silmän alla. Siitä huolimatta, vielä lauantaiaamunakin, kun olin suuntaamassa tallille kurssin ensimmäistä päivää varten, hän yritti vielä taivutella minua kääntämään pääni. Oliko minun oikeasti ihan pakko päästä kurssille mukaan? Oli.
Niinpä isä jäi kotiin tyytymättömänä ja satakolmekymppiä köyhempänä, kun taas minä läksin tallille tyytyväisenä ja iloisin mielin. Syksyyn nähden yllättävän hyvä sää tuntui vain heijastavan hyvää mieltäni, kun pyöräilin muutamat minua ja tallia erottavat kilometrit kuunnellen samalla musiikkia.

Kurssin alku tuntui hujahtavan ohi nopeasti - eräänä hetkenä Heidi oli tarkistamassa, että kaikkien turvaliivit täyttivät vaatimukset, ja toisena hän jo hymyili leveästi, kun joku oli ylittänyt vesiesteen onnistuneesti. Lauantain ohjelmassa oli yksittäisiin esteisiin sekä ylipäätään koko lajiin tutustumista. Maastoesteiden hyppäämisen periaatteet olivat minulle tuttuja – olin katsellut kenttäratsastuskisoja pienestä saakka ja tutustunut lajiin muutenkin teoriassa. Omat kokemukseni olivat kuitenkin vähäisiä. Olin päässyt hyppäämään muutaman matalan maastoesteet edellisellä tallillani Pohjois-Pohjanmaalla, mutta sieltä oli puuttunut kunnollinen rata. Lehtovaarassa oli kuitenkin upea rata upeine esteineen, ja olin enemmän kuin innoissani päästessäni hyppäämään niitä.

Innostukseni ja ylitsevuotava kiinnostukseni tuntuivat siirtyvän myös allani puksuttavaan Nalleen, sillä ponilla riitti hyppyintoa ja energiaa. Ilmeisesti se piti esteistä siitä riippumatta, sijaitsivatko ne kentällä vai maastossa. Me molemmat taisimme löytää jonkin rohkeuden siemenen sisimmistämme, sillä kumpikaan meistä ei kaihtanut vaikeidenkaan esteiden ylittämistä maastossa. Myönnän kyllä, että ensialkuun muutamat esteet näyttivät niin uhkaavilta, että meinasin jo sanoa Heidille, että jättäisin ne tällä kertaa väliin. Niinä hetkinä kuulin kuitenkin isän marmattavan äänen jossakin aivojeni perukoilla: "Minä maksoin tästä kurssista yli satasen, joten sinä saat myös hyödyntää ne rahat hyppäämällä jokaisen pirun esteen sieltä radalta."

Niinpä minä hyppäsin – me hyppäsimme. Heidin ohjauksen alla minä ja Nalle ylitimme jokaisen esteen, joka eteemme pistettiin. Nalle tuntui luottavan ohjaukseeni, ja jostakin syystä minäkin luotin itseeni. Siihen vaikutti luultavasti monikin asia. Ensinnäkin Nalle, joka tuntui olevan erityisen hyvällä tuulella ja suoritti kaikki tehtävät varmajalkaisesti korvat hörössä. Toiseksi Heidi, jonka rento ja huomaavainen valmennustyyli ei antanut sijaa epäröinnille vaan sai kaikkien itseluottamuksen nousemaan. Kolmanneksi oma valmiiksikin määrätietoinen luonteeni tuntui päättävän, että nyt oli aika onnistua. Näiden kolmen seikan seurauksena saimme heti kurssin alkuun läjän onnistumisia, jotka boostasivat itseluottamustani ja fiilistäni koko loppukurssinkin ajan. Lauantaina ylitimme yksittäiset esteet suurimmilta osin hyvin – ainahan mukaan mahtui muutama hiomista kaipaava suoritus – ja sunnuntaina ratsastin ensimmäistä kertaa kokonaisen maastoesteradan Nallen avustuksella. Heidi totesikin radan jälkeen, että meiltä ei ainakaan rohkeutta ja sen suomaa vauhtia ollut puuttunut. En voinut mitään kasvoillani leijuvalle leveälle hymylle kun rapsuttelin Nallen kaulaa ja seurasin muiden suorituksia. Oli kannattanut osallistua ja samalla unohtaa liiallinen varovaisuus ja turha epäröinti.
Vauhdilla vaaroja päin – ja niiden kautta onnistumisiin.

Mer'in päiväkirja

4. #maastoratsastuskurssi20 #dino



'anteeks nyt vaan mutta mikä on nyt ongelma? Tää liivi istu viimeks tosi hyvin, nyt se tuskin istuu ollenkaa.' Mietin kiristäessä liivin kiinnityksiä. Tietenkään mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan, varsinkaan ku unohdin kuolaimet kotiin joita piti testata Dinolle maastareilla. Kiristin suitsien remmit ja vedin ohjat ruunan kaulalta. Vedin hanskat käsiini ja suuntasin ulos energisen hevosen kanssa, joka haisteli hieman syksyistä ilmaa sieraimet suurina. Pysäytän Dinon kentälle ja nousen jakkaralta satulaan. Muutama muukin on samassa ryhmässä. Dino katselee hevosia kiinnostuneena, ja lähtee tallustamaan reippaasti ympäri kenttää. Maastareilla olin käynyt ehkä kerran, tänä viikonloppuna siihen tosin tulisi muutos. Valmentaja kuulosti rennolta, muttei kuitenkaan liian. Liivi hankasi hartioista, ja olin huomannut Dinon suojien olevan likaiset mutten ehtinyt niille mitään harjausta kummempaa tehdä.

Alettiin hyppäämään verkkailuiden jälkeen, yritin ratsastaa Dinoa enemmän eteen jotta se muistaa hypätessään mennä reippaasti yli, eikä jäädä junnailemaan. Muilla tuntui menevän paljon paremmin, varsinkin ensimmäiset hypyt joissa vauhdin säätely tuntui olevan nolla, ja martingaali vain tiellä. Mikään ei tuntunut onnistuvan ensimmäisten hyppyjen perusteella, ja turhautumislevel oli huipussaan. Hyvien vinkkejen ja monien toistojen jälkeen sain ruunan kunnolla kuolaimelle ja pohkeiden väliin, jolloin tuntui että meni hyvin. Vaikken ollut millään tavalla tyytyväinen hevoseni hyppyihin jotka tuntuivat kauheen pakotetuilta. Annoin Dinolle enemmän tilaa seuraavissa hypyissä, ja ruuna tuntui lähinnä syöksyvän esteille. Otin kiinni enemmän, vaikka siitä tuntui olevan enemmän haittaa kuin hyötyä sillä jouduin käskemään Dinoa eteen aika paljon pohkeella. Ruuna alkoi pukitella esteiden jälkeen, ja se vasta ärsyttikin. Heidi neuvoi antamaan Dinolle enemmän tilaa hyppyjen jälkeenkin, vauhti olisi tässä lajissa hyödyksi, sillä esteitä ei useimmiten tulisi ihan peräkkäin kuten rataesteillä. Sain myös rauhoittaa jalan ja istuntani, sekä antaa ruunan hypätä itsenäisesti. Loppua kohden hypyistä alkoi tulla kuulemma hyviä, ja Dinon liikkuessa hyvin huomasin tekeväni itse tosi paljon virheitä. Mietin siinä hetkessä miten ihmeessä oon hypänny sataaviittäkymppiä maastossa ja menestynyt hyvin? Nyt kun en pääse edes kaheksaakymppiä siedettävästi. Toki hevonen on ollut paljon osaavampi, ja itsenäinen joka menee yli ja katsoo paikat jolloin pystyin keskittyä enemmän omaan tekemiseeni ja rataan. Dinon kanssa sai olla moniosaaja ja pystyä pitää pakka kasassa vaikka ratsulla olisi todellisesti virtaa ja menohaluja.

Lauantaista jäi mieleen epäonnistuminen ja turhautuminen. Perfektionisti plus perfektionisti ei ole hyvä yhdistelmä, sillä siitä seuraa turhautumista ja ärsytystä joka ei oo kummallekkaan osapuolelle kivaa. Ehdotan ratkaisuksi hevosten vaihtoa jonkun kanssa ens kerralle? Sais ratsastaja uudenlaisen ratsun alleen ja hevonen uudenlaisen ratsastajan!

Sunnuntaina radalla Dino oli todella hyvä, se tuntui menevän reippaasti ja helposti yli, jolloin saatiin taas keskittyä omaan tekemiseeni. Sekin tuntui paranevan aina loppua kohden, ja totesin että ehkä korkeatasoinen esteratsastaja tulee pikkuhiljaa esiin. Pitkä tauko tosin vaikutti alussa aika paljonkin, mutta kunhan löysin miten, missä, millä tavalla ja ruostessa olevat nappulat kiillotettiin tekemisestä tulikin helppoa. Tietenkin löysin virheitä, kuten vieläkään en meinannut antaa Dinolle sen tarvitsemaa tukea sopivasti, joko liikaa tai ei ollenkaan. Viimeisellä radalla palaset loksahtelivat paikoilleen, ja nautin hyppäämisestä, vauhdista ja toimivasta hevosesta allani. Huomaan että tarvitsen maastoesteillä enemmän aikaa oppia, jotta kaikki toimii kuten haluan, ja pitäisi. Ehdottomasti uudelleen jos toinen järjestetään!


Rataa hypätessä hypyt olivat hyviä, mutta aina löysin jotain korjattavaa teistä, ratsastuksesta väleissä ja askelmääristä, unohtamatta tietenkään hyviä paikkoja. Liian vaativa hevonen? Ei. Osaamaton ratsastaja? Ei, ainoastaan liian perfektionisti ratsukko jolle mikään ei riitä. Tämän Heidi totesikin loppukäynneissä hymyssä suin.

Rosan päiväkirja

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - sekä uusi ratsu
#maastoratsastuskurssi20 #rasse
(Anteeksi lyhyt tarinan pätkä, mutta tätä se koulun aloitus saa aikaan)
Istun tiiviisti satulaan ja pidän katseen tiiviisti lähestyvässä maastoesteessä. Yksi, kaksi, kolme ja tukki ylittyy kovaa ja korkealta. Esteen jälkeen otan Rassen mahdollisimman nopeasti takaisin kiinni kun ruuna meinasi lähteä innostumaan. Olin hieman hukassa vieraan hevosen kyydissä, Fionan odotellessa varsaansa, mutta onneksi Rassen asetuksiin oli helppo päästä sisälle ja tajusin kuinka hevosta ratsastetaan.

Valmistaudun alashyppyyn ja pidän painoin hyvin jalustimilla. Vaikka yritin hieman hillitä menoa alashypyssä ettei meno olisi liian vaarallista, Rasse päättää hypätä yllättävän pitkälle, jolloin horjahdan hieman ruunan kaulan luo. Tarraan harjasta kiinni toisella kädellä ja kampean itseni takaisin tasapainoon ennen vettä.

Vedestä pois hypyssä Rasse on niin innoissaan että pienet vesipisarat lentäjät päälleni. Nauran ääneen ja yritän jatkaa keskittymistä. Ruuna on aika hauska tapaus, vaikka meinaakin käydä vähän ylikierroksilla.

Heidin valmennuksen alussa mainitsema vauhtia ja vaarallisia tilanteita piti meidän kohdalla paikkansa eikä se haitannut ratsastajan eikä ratsun menoa. Onneksi yhteisymmärrys vauhdista säilyi koko valmennuksen ajan, vaikka välillä olisi itse kummankin tehnyt mieli päästellä vähän kovempaa.

Jullen Päiväkirja

TODELLINEN ERIKOISESTE

#maastoratsastuskurssi20

Maastoestekurssi 22.-23.8

“Tervetuloa vuoden 2020 maastoestekurssille! Päätavoitteenani on vilpittömästi kääntää teidän kaikkien päät kannattamaan kenttäratsastusta. Parhaiten se onnistuu esittelemällä teille ratsastuksen kuningaslajin parhaimpia saloja vauhdikkaiden - ja yleensä hauskojen - maastoesteiden parissa. Jos laji ei sinulle ole entuudestaan tuttu, voin taata, että tämän viikonlopun jälkeen olet myyty vauhdille ja vaarallisille tilanteille. Pidäthän huolen siitä, että sinulla on kurssilla mukana asianmukaiset suojavarusteet, eli kypärän lisäksi myös kriteerit täyttävä turvaliivi. On varaa ottaa riskejä ja pitää hauskaa kun oma kroppa on huolella suojattu! Jos kurssi tuntuu sinulle mieluisalta vielä viikko jälkeenpäin, nykäise tallilla Ririä hihasta ja mainitse asiasta. Mieluusti otan lisää työkeikkoja tänne vastaan valmennuksien muodossa, maastoesteratanne on ihan huippu sijaintiin ja ratsastuskoulu tyyliin nähden. Otan myös mieluusti kysymyksiä vastaan jos mikä tahansa tuppaa mietityttämään. Ilmoittautuminen kurssille taitaa löytyä ilmoitustaululta, varaa kynä mukaan matkaan!"

---

Lehtisläisten toiveesta järjestetään kaksipäiväinen maastoestekurssi Lehtovaaran Ratsutilalla lauantaina ja sunnuntaina 22.-23. elokuuta 2020. Kurssille on järjestetty kolme eritasoista ryhmää (helppo 60cm, vaativa 80cm, vaikea 100cm), joissa kaikissa on noin viiden sentin liikkumavara suuntaan jos toiseen. Jokaisen kurssille ilmoittautuvan tulee vähintään hallita ratsu kaikissa askellajeissa maastossa, sekä ryhmä tulee valita oman ratsastustason mukaisesti liitoittelematta. Kurssin maksu tapahtuu kuittaamalla se omaan päiväkirjaan tägillä #maastoratsastuskurssi20 ja tällöin kaikki kurssiin liittyvät tarinat löytyvät saman tägin takaa luettavaksi. Noin tarinalliselta kannalta kurssin hinta on 130v€ sisältäen hevosvuokran, vakuutukset ja valmennusmaksun kahdelle päivälle.


Mitä?: Heidi Rissasen pitämä maastoestekurssi
Milloin?: lauantaina ja sunnuntaina 22.-23. elokuuta 2020 Lehtovaaran Ratsutilalla
VIP: 19. elokuuta kello 20.00
Tapahtuma on avoin kaikille

---

Ryhmä 1: Helppo (60 cm)  [  1  /  5  ]
Vaatimustasot: hevosen hallitseminen kaikissa askellajeissa, re 60cm

Henkka Haapaoja - Matte

Helpossa ryhmässä hypätään noin 50-60cm maastoesteitä, joita radalta löytyy useita erilaisia. Jokainen saa edetä itselleen sopivaan tahtiin, eikä kaikkia esteitä ole välttämätön hypätä. Ratsu tulee hallita jokaisessa askellajissa. Testataan eri estetyyppejä, ratsastetaan vaihtelevassa maastossa, ratsastetaan myös veden läpi.

Lauantaina hypätään yksittäisiä esteitä ja tutustutaan tarkemmin rataan ja lajiin.
Sunnuntaina keskitytään radan hyppäämiseen ja suunnitteluun.



Ryhmä 2: Vaativa (80 cm )  [  4  /  5  ]
Vaatimustasot: hevosen hallitseminen kaikissa askellajeissa, re 80cm

Zaida Yliluoma - Fosse
Mer Vicioso - Dino
Inari Roihu - Dana
Deeann Roberts - Nalle

Vaativassa ryhmässä hypätään noin 80-90cm maastoesteitä, joita radalta löytyy useita erilaisia. Jokainen saa edetä sopivaan tahtiin, kaikkia esteitä ei ole pakko ylittää. Ratsu tulee hallita jokaisessa askellajissa. Hypätään eri estetyyppejä vaihtelevassa maastossa, radalla alashyppy ja hyppy vedestä pois.

Lauantaina hypätään yksittäisiä esteitä ja tutustutaan tarkemmin rataan ja lajiin.
Sunnuntaina keskitytään radan hyppäämiseen ja suunnitteluun.



Ryhmä 3: Vaikea (100 cm)  [  2  /  5  ]
Vaatimustasot: hevosen hallitseminen kaikissa askellajeissa, re 100cm


Julia Korpi - Hoo
Rosa Järvelä - Rasse?

Vaikeassa ryhmässä hypätään noin 100cm maastoesteitä, joita radalta löytyy useita erilaisia. Jokainen saa edetä sopivaan tahtiin, kaikkia esteitä ei ole ihan pakko ylittää. Ratsu tulee hallita jokaisessa askellajissa. Hypätään eri estetyyppejä vaihtelevassa maastossa, radalla alashyppy ja hyppy vedestä pois.

Lauantaina hypätään yksittäisiä esteitä ja tutustutaan tarkemmin rataan ja lajiin.
Sunnuntaina keskitytään radan hyppäämiseen ja suunnitteluun.

---

Kurssin maksaminen

Kurssista toteutetaan vapaavalintainen tuotos (tarina, piirros jne.), joka tulee olla lähetetty omaan päiväkirjaan (tallin ulkopuolisille tähän topiciin) viimeistään 31. elokuuta, jolloin kurssi on kuitattu. Tuotoksen jälkeen perässä tulee Heidin oma kommentti suorituksista ratsukolle omaan käyttöön.


Alla on viisi erilaista tehtäväpohjaa, joista voit valita yhden kuittausta varten. Halutessasi voit tehdä myös useamman! Toteutustyyli on vapaa, kunhan toteutuksessa käy jollakin tapaa tehtävänanto ilmi.

Kurssin maksutehtävät:

---

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu mukaan viimeistään 19. elokuuta kello 20.00
Voit lainata myös tallin tuntihevosia osallistuaksesi valmennukseen. Hoitajat etusijalla omalla hoitohevosellaan!

Valmennusryhmä

Ratsastajan etu- ja sukunimi - ratsun nimi

---