4 osumaa on löytynyt haulle 0

Tessan päiväkirja

Vähän jännittää
362 sanaa, 2. sivuhahmon näkökulmasta #TieTähtiin #Poppis

Tessa ei tasan ikinä pyytänyt mua mukaan minnekään, joten kun se eilen tuli kysymään mua apukädeksi tallille, en voinut olla vastaamatta myöntävästi. Musta tuntui, että hevoset oli ainoa asia jonka ylipäätään tiesin siitä. Ei me ikinä käyty yhdessä elokuvissa, mistään shoppailureissuista puhumattakaan, joita sai nähdä muiden tyttöjen snäppitarinoista harva se päivä. Me vaan juteltiin läksyistä ja koulusta. Jos keskustelu meinasi luiskahtaa yksityiselämän puolelle, Tessa vaihtoi sutjakkaasti toiseen aiheeseen. Emmä tiiä mitä se pelkäsi. Se tuntui ehkä jopa vähän pahalta. Mä luulin, että me oltais oltu ees sen verran hyviä frendejä, että se pystyisi kertomaan asioistaan.
Me oltiin niitä hissukoita takapulpetista, jotka tuskin uskalsivat avata suutaan muiden edessä. Tai ainakin mä olin. Tessalla ei tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia puheentuottamisen kanssa, mutta yleensä se ei kauheesti viittaillut. Ehkä se oli syy, miksi me ylipäätään päädyimme kaveeraamaan. Tessa vaan yks päivä istahti mua vastapäätä ruokavälkällä ja rupes juttelee.
Oltiin oikeastaan tosi erilaisia. Tessa oli se kliseinen heppatyttö ysärin ponikirjoista, kun taas mua taas eivät kiinnostaneet sellaset isot ja vähän pelottavat eläimet yhtään. Tykkäsin kuunnella musiikkia, ja soitin klarinettia harrastuksena. Satakuuskytviis senttimetriä, maantienruskeat suorat hiukset ja viemärivedenvihreet silmät. Tessa oli sentään söpö oransseine kikkuroineen.

“Tässä on Poppis, sitä ei tarvii pelätä. Vähän huomionkipeä mut kiltti kun pehmokarhu”, Tessa kertoo mulle hymyillen ja menee tottuneen näköisenä sen eläimen boksiin. En vastaa mitään, kattelen vaan turvallisen etäisyyden päästä. Mun kaveri toimii luontevasti ja epäröimättä hoitohevosensa seurassa. Se sanoo hakevansa jostain hoitojuttuja ja jättää mut kahdestaan, kasvokkain kuussataakilosen eläimen kanssa.

Poppis tapittaa mua mustilla silmillään. Arvioiko se saalistaan, vai missä vaiheessa se mut hotkasee?

Joku tyttö kulkee mun takaa ja kattoo vähän silmiään siristäen. En mä tänne tosiaan kuulu.

Aika valuu eteenpäin. Tungen kädet vaivautuneena taskuun. Poppis tuijottaa mua edelleen.

“Veera, viittitkö auttaa? Mun puhelin tippuu ihan just”, kajahtaa tuttu ääni ja oranssi hiuspehko pilkahtaa kulman takaa. Salaa helpottuneena kiirehdin apuun ja hiippailen sitten Tessan vanavedessä takaisin karsinalle. Jään kurkkimaan sen olan takaa.
Niillä on kuulemma tän viikon viikonloppuna jotkut kilpailut, joihin niiden pitää tänään valmistautua. Heppa pitää vissii kiillottaa ja tavarat pakata valmiiks. Tessa kopsuttelee sen kavioita pylly pystyssä.

Pöh.

Poppis tuhahtaa ja mä säpsähdän. Tessa näyttää vähän hymähtävän.
On siinäkin meillä talliapuri, tosiaan. Säikky kuin hiirenpoikanen.

Mintun päiväkirja

3.3.2020
Tuotos talvileiristä:
·Erikoisesteitä talviteemalla·
#Poppis #Talvileiri2020

Leirin toinen päivä oli täydessä tohinassa. Kello oli 11.15, kun katselin tuntiryhmä 1 estetuntia jossa mentiin erikoisesteitä kentällä. Hetken päästä lähdin hakemaan tarhasta ratsuani, Poppista. Iso tumma ruuna seisoi tarhan toisessa päässä. Nappasin hevosen riimuun, ja käveltiin rauhallisesti talliin.
Tallissa oli jo muutama leiriläinen hoitamassa ratsuaan, osa oli vielä hakemassa heppaa. Harjasin Poppiksen huolellisesti läpi kahteen kertaan. Sen jälkeen puhdistin kaviot. Kiltti hevonen seisoi koko hoidon ajan kiltisti paikoillaan. Varustamisessa poika vähän pyöri karsinassa.
Kun Poppiksella oli kaikki varusteet, laitoin itselleni vielä kypärän ja hanskat päälle. Sen jälkeen lähdettiin kentälle.

Kello oli n. 11.58 kun päästiin kentälle. Toinen ryhmä meni vielä loppukäyntejä. Taluttelin hetken ajan Poppista maastakäsin, ja annoin hänen tutustua erikoisesteisiin. Esteet oli n. 50-70cm korkusia. Pian noustiinkin jo selkään. Kiristin vielä vähän satulavyötä selässä, jonka jälkeen rupesin menemään alkukäyntejä.
Alkukäynneissä haettiin hevosilta aktiivista käyntiä, ja pidettiin hevoset keskittyneinä hommiin. Käveltiin lähes 10min, jonka jälkeen ruvettiin ravailemaan.

Kun oltiin tehty ehti siirtymiä käynnissä ja ravissa, ruvettiin menemään ravissa paria maapuomia. Poppis venytti kivasti askeleitaan, eikä laahustanut puomien yli. Kun puomit oltiin menty molempiin suuntiin pari kertaa, opettaja laittoi toiselle pitkälle sivulle 3 ravipuomia jotka oli korotettuja.

Niitä mentiin pari kertaa, ja Poppis veti ne kivasti, vaikka välillä meinas itellä lähteä tasapaino. Pituushalkasijalla oli 2 erikoisestettä vierekkäin, jotka oli samanlaisia. Eli ehkä n. 50cm korkuinen lumieste, ja esteen kohalla maassa oli puomi merkiksi. Hetken päästä toiselle pitkälle sivulle tuli 3 esteen kavaletti-innari, ja toiselle pitkälle sivulle n. 70cm pysty, joiden puomien alla oli pari tötteröä. Ruvettiin sitten vuorotellen tekemään rataa.

Ensimmäisenä piti mennä pituushalkasijalla oleva toinen lumieste, jonka jälkeen piti kääntyä oikealle jossa oli kolmen kavaletin innari. Sen jälkeen piti mennä pitkällä sivulla oleva pysty, ja lopuksi vielä pituushalkasijalla oleva lumieste. Ensimmäistä lumiestettä Poppis vähän ihmetteli, päästiin kumminkin siitä yli vähän hitaammalla vauhdilla. Sitten käännyttiin innarille, jonka Poppis meni helposti ja innokkaasti. Sitten mentiin pysty, joka mentiin aikamoisella ilmavaralla (tukeuduin esteen kohdalla harjaan kiinni). Lopuksi mentiin lumieste paremmalla menestyksellä mitä aiemmin. Mentiin rata muutama kerta, ja Poppis veti hyvin.

Loppuun saatiin vielä hypätä yksittäistä pystyä, jota korotettiin. Ne jotka ei hypännyt pystyä, hyppäsi sillä välin pituushalkasijalla olevaa lumiestettä tai toisella pitkällä sivulla olevaa innaria. Me hypättiin Poppiksen kanssa pystyä. Korkeimmillaan hypättiin 100cm, ja oli kyllä tosi kiva hypätä pitkästä aikaa vähän korkeempaa. Otettiin vielä loppuverkat kaikissa askellajeissa muutamilla kavaleteilla. Sitten vietiin hevoset takaisin talliin ja otettiin varusteet pois. Oli oikeen kiva tunti! Ja Poppis oli super kiva ja innokas .

Mintun päiväkirja

[size=13]14.2.2020
·Oripojan ratsastus ja auttelua iltatallissa·
#Hoo #Rasse #Poppis

Saavuin tänään tallille hieman ennen seitsemää illalla. Riri oli hakemassa hevosia sisälle, joten menin auttamaan häntä. "Ehtisin käydä hakemassa pari heppaa ennen Hoon hakua, keitä et oo vielä hakenut?" Kysyn Ririltä.
"Yksäreitä sekä paria tuntsaria. Voisit käydä hakemassa vaikka Rassen ja Poppiksen, kun ne seisoskelee tuolla odottavaisina" Riri hymähtää ja nyökkään vastaukseksi.

Nappasin ensimmäisenä Rassen riimun. Hain ensimmäisenä Rasse-Rassukan, koska ruuna on kuulemien perusteella levottomampi hakiessa sisälle kuin vanhempi herra Poppis. Talutin reipasta kimoa kohti tallia. Hevonen yritti ravailla paikallaan, mutta talliin päästiin ehjin nahoin. "Sitten vielä Poppis" hymähdän ja haen karsinalta riimun. "Heippaa, säkin pääset nyt sisälle, hienosti odotit" sanon ruunalle joka katsoo lempeästi portilla. Talutin rauhallisen ison ruunan sisälle, jonka jälkeen menin Hoon karsinan luokse. Hevonen ei ollut vielä sisällä, joten kävin ensimmäisenä hakemassa varusteet ja harjakassin solariumin luokse. Nappaan riimun karsinalta ja lähden kävelemään tarhoille.

"Heii, ootko sä täällä ihan yksin?" Puhun hevoselle kuin pikku-lapselle. Hoo ravailee ees-taas portin luona korvat hörössä. "Ootas nyt että saan sut kiinni" sanon orille kun saavun tarhan puolelle. Muutaman minuutin odottelin kun Hoo otti omia lähtöjä ympäri tarhaa, mutta loppuen lopuksi hän käveli rauhallisesti luokseni. "Hieno mies" sanon hevoselle ja annan puolikkaan porkkanan kun laitan riimun päähän.

Hoo käveli rauhallisesti talliin, taisi porkkana-lahjonta tepsiä . Vein hevosen suoraan solariumiin, koska ori oli märkä.

Ensimmäisenä otin formula-eläimeltä märän loimen pois, jonka vein nopeasti kuivumaan. Sitten aloitin harjauksen. Harjasin Hoon muutaman kerran läpi, poika olikin yllättävän puhdas, mitä nyt jouhet vähän märkiä ja takkusia räntä/lumi-sateen takia. Kun olin harjannut hevosen läpi, laitoin hänelle varusteet päälle. Ennen suitsien laittoa laitoin itselleni kypärän ja hanskat. Puin vielä orille suitset, jonka jälkeen lähdettiin hänen kanssaan kentälle, sillä kello oli jotain 19.41 ja maneesissa oli vielä menossa tunti.


Taluttelin aluksi Hoota n. 10min kenttää ympäri molempiin suuntiin. Hevonen vähän ihmetteli aidan toisella puolella olevaa pimeyttä, muuten meni rennosti. Pian nousin selkään ja käveltiin vielä muutama minuutti. Rupesin ottamaan ravia rennommassa päädyssä ympyrällä. Käytiin tekemässä yksi ravipätkä kanssa jännittävämpään päätyyn, muuten käveltiin kenttää ympäri.

Pian kello olikin 20.00, ja maneesissa tunti oli loppunut. Rakennuksesta lähti väkeä hevosineen, joten päätin nousta pois Hoon selästä ja lähteä maneesiin. Moikkasin opettajaa ja suljin perässämme maneesin oven. Otin hepalta ratsastusloimen pois päältä, jonka jälkeen nousin uudestaan selkään. Käveltiin muutama kierros maneesia ympäri, sitten ruvettiin ravailemaan. Ravissa koitin saada Hoota rennoksi, sekä yritin vähän pienentää tempoa rauhallisempaan raviin. Ekat laukat oli tosi reippaita, joten otettiin suurimmaksi osaksi laukkaa pääty- ja keski- ympyröillä. Kun oltiin treenattu paljon laukkaa, otettiin välikäynnit pitkällä ohjalla. Välikäyntien jälkeen ravailtiin rennosti uralla ja volteilla. Sitten tehtiin käynnissä muutamat väistöt jotka sujui ihan hyvin, alkuun oli vähän haastetta mutta kyllä ne rupes siitä toimimaan!
Loppuun otin pitkällä ohjalla kaikki askellajit uralla läpi, kun formula oli rauhallisempi.

Lähdettiin maneesista joskus 20.45, eli menin Hopsukalla päälle tunnin. Oli oikein kiva treeni! Lopuksi vein Hoon takaisin talliin. Purkasin hevosen kamat pois, jonka jälkeen harjasin hänet pikaisesti läpi. Sitten ori sai jäädä syömään iltaheiniä .[/size]