3 osumaa on löytynyt haulle 0

Elenan päiväkirja

19.4.2020 Ensimmäinen ratsastus Hippusella
-
#hippu @edna
-
Aamu oli alkanut mukavasti kahvipöydän ääressä kotona. Aurinko oli paistanut vanhasta ikkunasta sisään, valaisten pienen keittiömme: jo vanhahtavan tiskipöydän, joka oli puunattu puhtaaksi, pienen puisen pöydän, jossa lojui tavaroita sikinsokin ja muutaman puisen, valkoiseksi maalatun tuolin.

Kiskoin tallivaatteet päälleni ja huikkasin moikat äidille. Hengitin raikasta kevätilmaa sisääni ja suuntasin kohti polkupyörääni, sillä moponi oli yhä rikki. Laitoin Spotifyn päälle ja kuulokkeet korviin, kun lähdin pyöräilemään kohti Lehtovaaraa.

Tallille saapuessani aurinko oli jo kokonaan noussut ja ilma oli ihanan viileä. Parkkeerasin pyöräni tallin seinustalle ja kaivoin puhelimeni taskustani, sammuttaen Spotifyn. Nostin katseeni ja lähdin tallustelemaan kohti tallin suurta ovea. Hiekka narskui kenkieni alla, kun otin ovenkahvasta kiinni ja avasin sen. Eteeni avautui kaunis tallikäytävä, joka oli hetki sitten lakaistu puhtaaksi. Katselin ympärilleni ja hetken kierreltyäni olin käynyt kaikki paikat tallissa läpi. Seuraavaski menin tallitupaan, josta löysinkin oman kaappini. Kaappin heitin ratsastuskamani ja lukitsin kaapin. Lähdin hakemaan riimunnarua samalla törmätessäni toiseenkin hoitajaan. ''Ai moi!'' hihkaisin iloisena katsoen tyttöä. Hänellä oli vaaleat hiukset ja vihreä huppari llään. ''Moi Elena'' tyttö vastasi iloisesti. ''Mitäs sulle?' kysäisen Ednalta. ''Eipäs mitään erikoista'' @Edna hymähtää takaisin. ''Oon menossa hakemaan Hippua tarhasta, tuutko mukaan?'' ''Joo toki!'' Edna hihkaisee ja kääntyy kohti ulko-ovea.

Hippu mutusteli tarhassa viimeisiä heinänrippeitään yhdessä Fionan kanssa. ''No heippa Hippu!'' lausahdan avatessani porttia. Tamma nostaa päätään ja ottaa pari ihmettelevää askelta minua kohti. ''No heii'' sanon lempeällä äänellä tammalle, joka antaa helposti kiinni. Talutan Hipun ulos tarhasta, samalla kun @Edna avaa portin minulle. ''Kiitti'' toikaisen hyväntuulisena Ednalle. ''Aion tänään ratsastaa Hipulla ekan kerran'' sanon hieman mietteliäänä, mutta salaa hyvin innostuneena. ''Ai kiva!'' Edna hypähtelee tiellä hauskan näköisesti. ''Voin auttaa sua Hipun kanssa'' hän vielä toikaisee.

Kun Hippu on harjattu ja varustettu, heitän kypärän ja turvaliivin päälleni. Talutan Hipun kentälle, joka on jo hyvässä käytössä kevään tultua. Mittaan jalustinhihnat ja kiristän satulavyötä, kunnes ponkaisen tuolilta pehmeästi selkään. Kerään ohjat jo hieman tuntumalle, smalla kun Hippu siirtyy käyntiin. Verryttelen hetken käynnssä tekemällä voltteja ja pysähdyksiä molempiin suuntiin, samalla tutustuen Hipun toimintajärjestelmään. Tamma on herkkä, mutta laiskahko, joten yritän saadan sen hereille temponvaihdoksilla heti alusta saakka. Ravi ei nouse ihan heti, mutta en soimaa Hippua siitä, vaan annan pohkeita hieman napakammin, jolloin tamma nostaa pehmeän ravinsa. Taivuttelen tammaa kulmissa ja volteilla,molemmissa suunnissa, jotka se suorittaakin hyvin, vaikka välillä käynti olisi kivempaa kuin ravaaminen. Teen samaa temponvaihdostehtävää kuin aiemmin. Hetken kuluttua siirryn harjoitusraviin ja nostan laukan. ''Maisk!'' maiskautan tammalle, jolloin laukka nousee helpommin. Hipun laukassa on äärettömän mukavaa istua! Teen muutaman pääty-ympyrän molempiin suuntiin, ennen kuin siirrän tamman takaisin raviin. Kävelen hetken, koska molemmat olemme hengästyneitä. ''Hieno Hippu!'' lausahdan tamman korvaan samalla silittäen sen pehmeää kaulaa. ''Pärsk!'' kuuluu Hipun vastaus. Loppuverkkaan vielä ravissa tekemällä paljon voltteja. ''Hei Hippu miten olis loppukäynnit maastossa?'' kysyn tammalta, joka ei tietenkään vastaa, mutta oletan sen olevan samaa mieltä kanssani. Loppukäynnit taittuvat hienoissa metsämaisemissa, Hipun löntystellen hiekkatiellä.

''No, miltä Hippu tuntui?'' kuulen Ednan kysäisevan kävellessään meitä vastaan. ''Aivan äärettömän kiva! Tuntuu hieman samalta kuin aikaisempi hoitohevoseni Tonttu, mutta vähän laiskempi'' naurahdan takaisin. ''Kiva että tykkäät'' Edna hihkaisee ja tarttuu Hipun ohjista kiinni, kun laskeudun satulasta. Taputan Hippua kaulalle ja Edna taluttaa sen talliin, kun itse avaan turaliivini vetoketjun ja juttelen sekalaista Ednan kanssa.

Harjaamisen jälkeen heitän Hipulle kevyen loimen päälle, koska se on hikinen. ''Taisittekin treenata ihan kunnolla'' Edna vitsailee nojaillessaan karsinan ovea vasten. ''No en mä nyt tiedä, vähän se vaan hikos'' vastasin virnistäen takaisin. Tottahan se oli, että olin halunnut testata Hippua ihan tosissaan, mutta en suinkaan aina kunnon hikitreenejä vetänyt. Kaivoin taskustani herkkupalan, jonka Hippu söi mielellään. Nappasin riimunnarun maasta ja loksautin lukon kiinni riimun, taluttaen Hipun takaisin tarhaansa. ''Heippa Hippunen, nähdään taas'' tokaisin tammalle, joka meni etsimään tarhasta lisää syötävää.

Siivosin hoitopaikan ja vein tavarat takaisin paikoilleen. Heitin ratsastuskamani takaisin kaappiini. ''Moikka Edna, nähdään taas'' sanoin tallituvassa istuvalle kaverilleni. ''Heippa Elena'' kuului iloinen vastaus. Litoin pyöräilykypäräni päähäni ja suljin tallin oven. Lampsin pyöräni luokse ja nappasin sitä sarvesta kiinni, nostaen sen seinustalta. Hyppäsin pyörän kyytiin ja katsahdin vielä tarhassa majailevaan Hippuun. Hymy nousi kasvoilleni, ja ainoa mitä koko kotimatkalla mietin, oli uusi hoitohevoseni Hippu.

Adelien päiväkirja

Keskiviikko
8.1.2020
#Hippu
@julle @zaida
Huhh, mistä sitä ees alottais? Koulu, kokeet, läksyt, kaverit, joululoma isosiskolla, mitä vielä. Ei oo ollu lähiaikoina aikaa raahautua tallille, okei -  nyt valehtelen itellenikin. Toisinsanoen, motivaatio kärpänen on ollut kadoksissa ties kuinka kauan, koskakohan oon ees viimeks ratsastanu jossei siskon Hemuli-ponia lasketa.



Keskiviikko on nykyään varmaan mun inhokki päivä, pitikin vaihtua lukkari just kun opin sen vanhan edes ulkoa! Oli kuitenkin aika nakata tallikamppeet niskaan kaapin perältä, sekä kerätä rahapussin pohjalta viimeisetkin kolikot joita en ollut ehtinyt vielä tuhlata. "Moikka, meen nytte" Huikkasin äidille oven kulmalta ja lähdin kirjaimellisesti juoksujalkaa kohti pysäkkiä. Pari kirosanaa lipsahti kun bussi juuri ja juuri huomasi mut, kaivoin taskustani hengästyneenä kolikot ja istahdin ekalle vapaalle paikalle. Olin jälleen sydänkohtauksen partaalla, kun tajusin ettei bussin nokka osottanutkaan kohti tallia, vaan
kääntyikin toiseen suuntaan, sormeni olikin äkkiä punaisella stop-napilla ja kuski jätti mut heti seuraavalle pysäkille. Kieltämättä arviolta yli kilometri kävelyä, ei paha, mutta mulla oli hölskyvät kumpparit jalassa ja ratsastussaappaat ja ties mitä muuta kannettavana. En ehkä olis itekkään uskonu, mutta selvisin tallille, no kauan mulla sitten kesti, siitä ei puhuta!
Kaikki oli niin kuin aiemminkin, pari uutta hoitajaa ja yksäriä. "Perhana tää katti syö mut kohta elävältä!" Kuului Jullen suusta taukotuvassa. "Manuuu!" Melkein kiljaisin ja kissa näytti yhtä kauhistuneelta kuin Jullekin. Vaihdettiin kuulumisia kunnes Zaida saapui paikalle etsien maastoseuraa ja päätin ilmottautua Hipun kanssa. Kaunis suomitamma odotti tarhassa, karsinassa tosin loimen alta paljastui melkoinen karvakasa. Harjailin hepan läpi ja käärin sille oranssit pintelit, ihan sattumalta samanväriset kuin huopakin. Poukkoilin jättimäisen satulan ja suitsien kanssa käytävällä yrittäen selvitä niiden kanssa ratsuni karsinan luokse. “Huhh, miksen hankkinut sitte yhtään pienempää hoitohevosta” puuskahdin kun satula oli vihdoin Hipun selässä. Ei ehtinyt edes kissaa sanoa kun omat kamat oli jo päälläni, ja luulin olevani eka, mutta Zaida oli saanut aikasemmin kimpsut päälle. Belle, kuin myös Hippu oli lähtövalmiina!


Talutettiin ratsut lumiselle kentälle ja noustiin selkään vuoronperään jakkaralta. Taputin tammaa kaulalle, ja lähdimme Zaidan sekä Bellen perään maastopolulle. “Jännää vaikken oo pitkään aikaan täälläkään käyny, muistan silti nää polut ku omat taskuni!” Sanoin samalla kun pyörittelin nilkkojani luottoratsun selässä. Oltiin kävelty jo jonkin aikaa kunnes tuttu pelto, kesäisin laidun avautui näkökenttään, musta tuntuu että meillä molemmilla oli sama ajatus mielessä, käynti sikseen ja ravipohkeet? Tarvi vain ajatella reippaampaa askellajia ja Hippu suorastaan liisi jo eteenpäin. Heppa tuntu mukavan kevyeltä edestä eikä laahannut pitkin maata. Tehtiin aika paljon ympyröitä ja Hippu taipui ihan kivasti, ja pohje meni hyvin läpi, pidäte noo… Silloin tällöin! En tiiä vieläkään pitäiskö itkeä vai nauraa kun edes mietin mun ja Zaidan kaikkia peltorallitteluja Rimpun ja Ringon kanssa! Tälläkertaa eri ratsut, ja toivottavasti hieman paremmin avuilla olevat ponit. Mun toive kävi jokseenkin toiveen, sillä ainakin Hippu oli ihanan rauhallisella päällä. Se kuunteli kivasti ja saatiin pitkästä aikaa aika hienoakin laukkaa! Ravailtiin vielä vähän kunnes lähdettiin takaisin tallia kohti, Hippu vaikutti tyytyväiseltä maastolenkin jälkeen. Tallille päästyämme purin hepan ja jätin sille kasan heinää syötäväksi karsinaa, jonka jälkeen suuntasin taukotupaan lämmittelemään.
Loppupäivä menikin tallilla tehden ties mitä turhaa, mut autettiin me iltatallissa kuitenki!


[url=https://flic.kr/p/2ibZobX]

Mintun päiväkirja

4.10.2019
·Kimon juoksutus ja orilla maastoon·
#Vallu #Hoo #Dana #Sotilas #Hippu

Saavuin tänään tallille jo kahdelta. Oltiin sovittu uuden tallilaisemme Adelen kanssa että lähdettäisiin maastoon yhdessä sekä näyttäisin vähän maastoja. Päätin napata Hoon alleni, sillä hän vain tuntui paremmalta vaihtoehdolta vauhti-maastoon. Ensimmäisenä kuitenkin hoidan Vallun, sillä mennään vasta neljältä maastoilemaan.

Ensimmäisenä siivosin Vallun ja Sintin tarhan, sekä Rimpulan sairastarhan. Sen jälkeen nappasin kimon riimuun ja vein hänet karsinaan. Laitoin ruunan höllösesti kiinni riimunnarusta, ja rupesin ottamaan tumman sinistä loimea pois. Kun vihdoin loimi oltiin saatu pois, rupesin harjaamaan herraa. Vallu vaikutti tallissa hieman levottomalta, mutta varmaan siksi kun muut hevoset oli ulkona. Kun olin harjannut hevosen huolellisesti läpi, vilkaisin kelloa joka oli 14.39. Laitoin Vallulle suitset sekä niihin kiinni liinan, aattelin pyöräyttää hepan nopeasti liinassa sekä hieman talutella häntä. Laitoin hevoselle vielä varuiksi suojat, jonka jälkeen lähdettiin 10min alkukäynneille kiertämään tarhoja.


Vallulla tuntui olevan paljon virtaa, poni steppaili kuin joku ihme steppaaja.. (siis se tanssi ). Vaikka hevonen oli mennyt keskiviikkona kaksi tuntia. Kun oltiin moikattu heppakamuja, lähdettiin maneesiin. Alkuun ruuna vähän ihmetteli että: "Minnes ne muut katosi?" Mutta rauhottui aika nopeasti. Kävelytin Vallua muutaman kierroksen ympäri maneesia molempiin suuntiin, jonka jälkeen ruvettiin tekemään ympyrää.

Vallu oli hyvin kuulolla sekä meni ravissa nöyrästi ja hyvin. Käynnissä hän ei aina jaksanut tehdä töitä, joten siinä sai pyytää paljon eteen. Kun oltiin otettu ravipätkiä molempiin suuntiin, otin parit laukannostot. Heppa päästeli alkuun vähän höyryjä ja teki parit spurtit, muuten laukkasi hyvin ja rauhallisesti. Otettiin vielä loppuravit jonka jälkeen kehuin hevosta ja käveltiin vielä uraa pitkin. Kun oltiin kävelty hetki, vein Vallun takaisin talliin. Kello oli 15.17. Otin ruunalta suitset ja suojat pois. Jonka jälkeen harjasin vielä hänet kiireisesti mutta huolellisesti läpi. Sitten vein ponin ulos. "Heippa Vallu" sanoin hevoselle hieman kiireisenä, sillä aika riensi. Siivosin jälkemme pois ja menin hakemaan Hoota sisälle.


Vein orin pesarille sen ollessa vapaana. Vein Hoolle päiväheinät naposteltavaksi, kun itse kävin hakemassa varusteet ja harjapakin varustehuoneesta. Harjatessani hevosta sain puhelimeeni viestin.
"Lähetään nyt tulee sinne, ollaan varmaan 30min päästä perillä" -@Adele
Vastasin viestiin: "Ok! Ei kiirettä, rupesin ite vasta harjaamaan Hoota " jonka jälkeen jatkoin Hoon harjausta.


Sitten puhdistin formulan kaviot, jotka olikin aika kuraiset (luultavasti syyskurien takia). Kun hieman malttamaton Hoo oli harjattu kokonaan läpi, laitoin hänelle vielä varusteet. Suojien laitossa "herra" päätti ruveta kuopimaan vuorotellen etujaloillaan, sekä korvahupun ja suitsien laitossa nosteli hieman päätä. Ihme "poni"-päivä.. kun vihdoin hevosella ja itselläni oli kaikki varusteet päällä, mentiin kentälle kävelemään alkukäyntejä. Nousin melkein heti orin selkään, sillä hän vaikutti kohtuu rauhalliselta. Ehdin kävellä n. 10min kentällä, kunnes Adele ja Rölli tulivatkin. Hoo nosti pään korkealle ja katsoi korvat hörössä hänelle uutta hevosta, mutta hetken päästä tuttuun tapaan; ori hyväksyi hänet ystäväkseen.


"Jos vaikka me Hoon kanssa johdettais? Hoo osaa olla välillä vähän formulamainen, joten koittakaa pysyä perässä!" Sanon naurahtaen.
"Juu käy, toivotaan ettei hepat liikaa innostaa" Adele vastaa ja naurahtaa. Kiristin vielä hieman ratsuni vyötä, jonka jälkeen lähdettiin tallin läheiselle pelto-tielle. Alkuun ravailtiin sitä ees-taas sekä käveltiin, käynnissä Hoo ei oikeen malttanut pysyä, ravi sujui hyvin. Jatkettiin matkaa kohti ruskaista metsää. "Ompa tosi kaunista!" Adele huikkasee takaa. "Joo, täällä on super ihanat maastot" vastaan vilkaisten sekunniksi taakse, jossa n. 4metrin päässä kävelee Adele Röllillä. "Muuten, tässä tulee kohta vähän jyrkempi alamäki, jonka jälkeen tulee aika loiva ylämäki. Voitas ottaa laukka alamäen jälkeen?" Kerron maastokaverille reittiä ja esitän kysymyksen. "Joo käy!" Adele vastaa innoissaan.

Käveltiin hieman jyrkähköä alamäkeä, Hoo kulki varmasti ja nopeasti, mutta kuitenkin varoivaisesti. Ratsuni rupesi jo hieman kiihdyttelemään ennen laukkakohtaa, sillä ori on ennenkin laukkailut samalla ylämäellä. "Ja laukka" sanon rauhallisella äänellä orille ja annan laukka-pohkeet.
Ori laukkaa korvat hörössä innokkaasti. "Ja prr" sanon pojalle joka ei heti malta pysähtyä. "Hyvä" kehun oria rauhallisella äänellä kun hän siirtyy käyntiin. "Pysyittekö hyvin perässä?" Kysähdin Adelelta, samalla pysäyttäen ratsuni. "Joo, Rölli rupes kans loppuun vähän kiihdyttelemään." Tyttö vastaa. "Okei, voitas mennä toi mäki nyt takas käynnissä, jonka jälkeen vaikka metsässä ravia?" Kysyn tytöltä. "Juu käy hyvin" tyttö vastaa innokkaana.


Nousen kevyt-istuntaan ylämäellä, sekä pidän käsiäni lähellä hevosen korvia. Hetken päästä metsätiellä pyydän orilta ravia. Keventelen rauhallisesti selässä, sekä samalla vilkuilen pienesti taakse. "Haluutko laukata tässä?" Kysyn kaveriltani. "Miks ei?" Hän vastaa hymyillen. Otettiin parit laukat metsää sekä tallia päin, tallia päin Hoolla oli vähän kiire, muuten herra laukkasi kiltisti.

(Kuvan on piirtänyt @julle)




Ravailtiin ja käveltiin vielä tiellä, jonka jälkeen mentiin vielä kentälle kävelemään pitkällä ohjalla. "Hei kiitti seurasta!" Adele sanoo. "Kiitti kun tulitte" vastaan hänelle. "Meillä menikin maastossa melkein 1h 30min" lisään lauseeseeni. "Oho, aika rientää nopeesti! Taidetaan lähteä kävelemään takaisin Honkalehdolle." Adele sanoo. "Okei, voin tulla saattaa Hoolla vaikka maastakäsin jos käy?" Kysyn Adelelta. "Joo käy" hän vastaa myöntävästi.


Nousin pois orin selästä, jonka jälkeen nostin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta. Saatoin Adelen ja Röllin puoli väliin heidän matkaansa, eli n. 15min. Sitten kun oltiin takaisin tallissa, otin ratsultani varusteet pois. Kylmäsin vielä Hoon jalat sekä harjasin sen huolellisesti läpi. Kello oli 17.19 kun olin hoitanut miehen läpi, syöttelin häntä n. 10min ulkona vihreellä, jonka jälkeen vein hänet sisälle karsinaansa. Kävin vielä siivoamassa Hoon tarhan, jonka jälkeen putsasin pikaisesti harjat ja vein ne paikoilleen.


Karo pyysi minulta apua että viittisinkö hakea Danan, Sotilaan ja Hipun sisälle ja harjata jonkun niistä. Hetken mietin ja toivoin että toivottavasti en joutuisi taluttelu-hommiin, mutta kuullessani sen että tunti on Jatko I, niin helpotuin. Ensimmäisenä hain kaikki hevoset yksitellen sisälle. Harjasin Sotilaan ja Danan pikaisesti läpi, sillä Adelie ehtikin jo tulla Hipulle. Harjauksen jälkeen kävin sanomassa tallilaisille heipat, jonka jälkeen lähdin kohti kotia pitkän päivän jälkeen.