6 osumaa on löytynyt haulle 0

Oonan-Päiväkirja

Päivä Oonan silmin
#Sotilas #Hoo

Huomenta! Sanoen äiti kurkkaa huoneeni ovelta kahdeksan aikaan. On lauantai-aamu.
- Miks sä mut nyt jo herätit? Ihmettelen unen pöpperössä, eikö viikonloppuna pitäisi nukkua pitkään?
- Etkö tosiaan muista? Tänään on paljon hevosia hoidettavana! Äiti ihmettelee Kara-koirankin ilmestyessä ovelle.
- Ainiin! Lähtikö Anni jo? Kysyn. Anni on sisarpuoleni. Hänellä on la-ke sovittuna hieman etelänpään yökylä ystävänsä luo ja minä saan hoitaa hänen talleilut!
-Joo kuudelta. Äiti vastaa ja lähtee lenkittämään Karaa.
Nousen virkeänä aamupalalle. Syön nopeasti ja vaihdan tallivaatteet. Tiedossa olisi viiden hevosen-päivä, ei siis aikaa hidastelulle. Harjaan hampaat Nappaan vielä myöhempää varten evästä tallikassiin ja pyydän äidiltä kyytiä. Olen jo edellis kerralla jättänyt pyörän Annin hevosten tallille, jonne olen nyt matkalla. Saavumme pienen yksityistallin pihaan, jossa hevosemme majailevat oman tallin valmistuessa vasta. Suuntaan rehuvarastoon ja teen molemmille hepoille juomat. Nyt on noin 20 astetta varjossa, nesteytys on tärkeää. Laitan Ponille desin ja Nellille puolitoista- mashia jotka turvotan. Sitten haen ensin Nellin. Otan sen käytävälle, jossa harjaan ja varustan. Se seisoo nätisti koko operaation. Laitan itselleni ratsastusvarusteet, nousen kentällä kyytiin ja lähden maastoon. Menemme pitkän, melkein 1,5h maaston. Nelli on nätisti koko maaston ja pääsen laukkaamaan aika kovaakin! Vaikka Nelli ja Hilla on omiamme, en niillä hirveästi mene siskoni vuoksi.
Välipäivitys: Meillä(siskopuoli Annilla) on kaksi ponia, piensuokki Nelli & welsh mountain Hilla. Meille on rakentumassa oma pieni talli, jonne noiden kahden lisäksi mahtuu kaksi hevosta. Tilanne lehtiksessä ei muutu.
Kuitenkin maaston jälkeen otan Nelliltä varusteet pois ja laitan ne putsattuna paikoilleen. Nelli saa palkakseen omenan. Kun Nelli on valmis se pääsee ötökkäloimineen takaisin tarhaan, josta nappaan Hillan vuorostaan. Hilla tulee mielellään töihin. Hillalla en olekkaan edes mennyt joten koen kentällä kouluratsastuksen kivoimmaksi molemmille. Siispä tuumasta toimeen, poni käytävälle, harjaus. kamat päälle ja kentälle. Teen ihan perusasioita. Ympyröitä, tempon muutoksia, pysäytyksiä ja siirtymisiä. Kun Hillakin on ulkona annan poneille niiden juomat ja kirjoitan liikutusvihkoihin. Siivoan vielä karsinat, jonka jälkeen pyöräilen kiireenvilkkaa lehtikseen hoitamaan siellä hoitsuni. Kello on kolme kun saavun lehtiksen pihaan, kuudelta minulla on sovittuna lähitallille ratsastuskeikka. Otan ensin Sotilaan käytävälle, jossa harjaan sen. Sillä ei ole enään tänään tunteja, joten ihan vain hoidan ja puhdistan varusteet. Sitten otan Hoon, jolla olisi tarkoitus ratsastaa. Kenttä näyttää olevan tyhjillään. Ajattelin laittaa vähän puomeja ja sehän onnistuu tyhjälle kentälle mukavasti. Teen pienen puomi"sarjan", siis neljä ravipuomia, pieniväli ja kaksi laukkapuomia. Otan Hoon pesariin, jossa laitan sen kuntoon. Ratsastan noin tunnin ja laitan ratsastuksen jälkeen puomit nätisti paikoilleen. Hoo oli tositosi kiva ratsastaa! Otan sen taas pesariin ja jälkihuoltojen jälkeen se saa palata paistattelemaan päivää. Minä hoidan vielä varusteet puhtaina paikoilleen, kun on jo aika pyöräillä uuden tuttavuuden luo. Kerroin siitä tulevasta tallista, niin tämä oldenburg, jolla nyt olen menossa ratsastamaan sattaa tulla meille. Kokeilen sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Sen nimi on siis Midnight Star, tässä edellisessä kodissaan ainakin kutsutaan Stara. Stara on ihana tamma! Saavun tallin pihaan varmistan vielä mapsista olevani oikeassa osoitteessa. Minua vastaan tulee Emilia, Staran nykyinen omistaja. Hän taluttaa Staraa, joka on valmiiksi varustettu. Minut ohjataan ratsastamaan kentälle. Nousen tamman selkään ja tunnustelen hieman. Teen sen kanssa samoja asoita, kun Hillan kanssa aiemmin tänään. Loppuun hyppään pari kavalettia. Minun ei tarvitse laittaa hevosta pois vaan pyöräilen hymyissä suin kotiin. Onneksi kaikki ratsastettavani ovat pyöräilymatkan päässä, vaikka rankkaahan se on polkea aika pitkiäkin matkoja kuumassa säässä. Kotona katson vielä ennen iltatoimia netflixiä ja menen ajoissa nukkumaan, koska huomenna olisi melkein samallainen päivä tiedossa. Mukava, mutta rankkapäivä, kiitos kun olit messissä!

Oonan-Päiväkirja

Koulutunti HeA 7.5.20 #Sotilas #Cassu #Hoo

Pyöräilen tallin pihaan ja katson kelloa. Minun tuntini alkuun on vielä noin 1h. Olen juuri astumassa talliin kun puhelimeni alkaa soida. Unohdin taas laittaa sen äänettömälle, tänään se kuitenkin kääntyisi onnekseni. Vastaan puhelimeen.
-No moi.
-Äiti täällä! Oletko jo tallilla? Äitini sanoo puhelimeen
-Joo, miten niin? Vastaan hieman hämmästyneenä, yleensä äitiä ei juurikaan kiinnosta milloin olen tallilla, kunhan ilmoitan lähdöstäni.
-Sinut on valittu Sotilaan hoitajaksi! Sain juuri sähköpostia tallilta! Äiti sanoo iloisena, hän tietää, että olen unelmoinut Sotilaasta.
-Oikeasti!? Olen onnen kukkuloillaan, en olisi uskonut.
-Joo! Menes nyt hoitamaan niitä poneja! Äiti vastaa minulle hieman naurahtaen.
-Todellakin menen! Kiitos äiti! Moikka! Sanon vielä ja laitan puhelimeni taskuuni. Koska minulla on vielä paljon aikaa päätän mennä hoitamaan Sotilasta. Harjaan sitä pitkään jutellen rauhallisesti. Ennen kuin menen hoitamaan Cassua tunnille annan vielä porkkanan Sotilaalle ja tarkistan sen kengät. Moikkaan Cassuakin ennen kuin alan harjaamaan sitä tuntia varten.
-No hei söpöliini! Lepertelen ruunalle ja saan vastaukseksi pärskähdyksen. Harjaan Cassun huolellisesti ja putsaan kaviot, sekä tarkistan kengät. Sitten nostan satulan ruunan selkään ja suitsin hevosen. Kun Cassu on valmiina vaihdan kumisaappaat ratsastussaappaisiin ja puen kypärän. Pian meitä tullaankin jo hakemaan kentälle tuntia varten. Talutan Cassun kaartoon, laitan ohjat kaulalle ja lyhennän jalustimet sopiviksi. Kiristän vielä hieman vyötä ennenkuin nousen kyytiin. Lähden kävelemään alkukäyntejä uralle ja pian meitä kehotetaankin ottamaan ohjat käteen. Kerään ohjat lyhyiksi ja joudun pariin otteeseen hoputtamaan Cassua jotta saan sen ravaamaan opettajan ohjeiden mukaan. Herättelen Cassua ja kun olemme jonkun aikaa harjoitelleet ravissa aloitamme vastalaukan harjoittelun. Ensin en meinaa saada Cassua laukkaamaan toivotusti vaan se tarjoaa myötälaukkaa. Onneksi saan opettajalta neuvoja ja vihdoin saan vastalaukan nousemaan. Volteilla Cassu koittaa hidastaa, mutta osaan ennakoida ja saan sen laukkaamaan. Harjoittelemme vastalaukkaa vielä toiseen suuntaan ja se sujuu paremmin. Taputan Cassua tunnin jälkeen. Nostan jalustimet ylös ja otan ohjat kaulalta. Talutan Cassun takaisin talliin, jossa riisun siltä varusteet ja pyyhin hiet kostealla sienellä. Kiitän Cassua tunnista pienellä porkkanan palalla. Putsaan Cassun kuolaimet ja muutenkin pyyhin varusteet puhtaiksi ennenkuin vien ne siististi paikoilleen. Moikkaan ohimennen vielä Sotilasta, mutta sitten otan toisen hoitohevoseni Hoon käytävälle hoidettavaksi. Harjaan sitä pitkään ja laitan suojat. Kun Hoo on muuten hoidettu, kengät tsekattu yms. laitan sille vielä suitset, joista olen irrottanut ohjat ja laittanut tilalle juoksutusliinan. Sitten olemme valmiita ja lähdemme maastoon taluttaen. Juttelen ja taputtelen Hoota, joka tutkii tarkkaavaisena ympäristöä. Kiertelemme erilaisia polkuja ja teitä noin tunnin ajan, kunnes saavumme takaisin tallinpihaan. Vien Hoon pesupaikalle. Otan suitset pois ja laitan tilalle riimun. Laitan suitset naulaan odottamaan ja otan suojat pois. Harjaan vielä Hoota ja pesen sen jalat. Kun Hoo on hoidettu huolellisesti päästän sen karsinaansa ja annan sillekkin pienen porkkananpalasen. Sitten putsaan suojat ja suitset, sekä tietysti kuolaimet. Vaihdan juoksutusliinan takaisin normi ohjiin ja laitan kaiken siististi takaisin paikoilleen. Kun kaikki hommat on hoidettu avaan pyöräni lukon ja pyöräilen kotiin. Ovella vastassa minua on iloinen koira ja äiti.
-No miten meni? Kellä ratsastit tunnilla? Äiti kysyy.
-Tosi hyvin! Me tehtiin vastalaukkaa ja mä menin Cassulla! Vastaan napaten ihanan Kara-koiran syliin.
-Me keitettiin Markon(isäpuoli) kanssa pullakahvit sinun uuden hoitoponisi kunniaksi! Äiti ilmoittaa iloisena.
-Kiva! Mä käytän Karan lenkillä ja tuun sitten! Sanon iloisena ja nappaan koiran valjaat naulasta. Kävelemme koiran kanssa 20min lenkin lähimaastoissa upeaa ilmaa ihaillen! Kotona syön vielä perheeni kanssa pullaa ja illalla laittaudun vain nukkumaan!

Toivottavasti tarinaa oli mukava lukea!

Oonan-Päiväkirja

Heippa vaan! Täällä siis Oona Elomaa, 2006/(vielä)13v tyttö! Täytän 14v 5.7!  Mä oon tällänen pirtsakka, iloinen ja ainakin pyrin olemaan ystävällinen! Auttelen paljon tallilla ja koska asun niin lähellä, vietän joka päivä Lehtovaarassa aikaa autellen! Hoidan aivan ihania #Sotilas :ta & #Hoo :ta! Sotilaan hoitajaksi mut varmistettiin 7.5.20, Hoon 4.5.20! Instagramiin postailen kuvia tilille @vr.oonaelomaa Käyn tunneille kaksi kertaa viikossa hoitohevostan ohella. Mun tunnit on torstain HeA koulu ja maanantain HeA este! Auttelen aina tunneilla, keräilen kakkakasoja, kannan puomeja ja pienempien tunneilla talutan & opetan hevosten hoitoa! Eipä mulla varmaan sen kummempia! Mukavaa päivää just sulle <3

Mun profiilikuvan/avateren on piirtänyt ihana @julle

Jeminan päiväkirja

"Kiitti!" Huikkaan tutulle bussikuskille, Katrille, kun tämä jättää minut Lehtovaaran Ratsutilan bussipysäkille. Olin tullut suoraan koulusta, ja olisi toisen ratsastustuntini aika. Näen tarhoissa Donnan ja Fionan rapsuttamassa toisiaan, ja hymyilen tammoille. Hevosista tulee aina iloiselle tuulelle!
"Mooi!" Huikkaan tallin ovelta iloisesti, kun astun sisään. "Ulkona on kyllä kylmä" hyrisen hymyillen Karolle, kun vien tummansinisen koulureppuni taukotupaan. "Huomasitkos jo kellä menet tunnin?" Karo kysyy takanani luuta kädessään hymyillen salaperäisesti. "Oh, kuka mulla on!" Nauran kun menen kohti listoja. "Jemina-Rasse! Apua, Rasse!" Kikatan jännittyneenä. "Onneks se on jo tunnilla, miten ihmeessä mä satulan sen selkään oisin saanut!" Jatkan tuhahataen leikkisästi. Teen nopean toimintasuunnitelman, ja päätän että siivoan ensin Sotilaan karsinan, ja sitten menisin Tunturikoniin ostamaan itselleni hieman välipalaa. "Hei anna mä autan!" Huudahdan kun näen Karon siivoamassa kaikkia karsinoita yksin. Nappaan toisen talikon, ja siivoan tämän avuksi kolme muutakin karsinaa Sotkan karsinan lisäksi. "Paljonko se kello on?" Kysyn itsekseni ja katson tallin seinässä olevaa kelloa, joka näyttää, että tunnin alkuun on kaksikymmentä minuuttia. "Vielä ehtii!" Totean, ja lähden kohti evästämispaikkaani napatan ratsastusvarusteeni mukaan. "Ai moi!" Huudahdan kun näen uuden tuntilaisen Deeannin sekä tutun Mintun astuvan talliin, ja vaihdan näiden kanssa muutaman sanan.
Tunturikonista ostan yhden sämpylän, ja menen istumaan pöydän ääreen, jossa katselen maneesissa menossa olevia loppuraveja. Siivoan roskani, ja menen vessaan vaihtamaan ratsastushousuni sekä tallitakin että saappaat. Kiiruhdan maneesiin, missä edelliset tuntilaiset ovat jo laskeutuneet satulasta. Painan kypärän päähäni, ja ratsastushanskat käsiini ja kävelen suuren puoliverisen luokse. "Moi, millanen Rasse oli tänään?" Kysyn iloisesti ruunaa pidelleeltä mukavanoloiselta ihmiseltä. "Se oli tosi kiva!" Tämä hihkuu innoissaan. Virnistän tälle vastaukseksi, ja kipuan kyytiin kun sanomme heipat ja hevosen entinen ratsastaja hyppelee kohti ulko-ovea. Vaikka joudun pidentämään jalustimia kolme reikää, selässä tuntuu kuitenkin hirvittävän pieneltä! Ratsastin viimeksi Sotilaalla, sekä serkkuni Sallan Eppu-issikalla, joten 170senttinen Rasse on todellinen kulttuurishokki. Painan pohkeeni ruunan kylkiin, ja tämä alkaa kävellä juuri sopivan reippaasti uraa pitkin. "Noniin! Eli tänään olisi aiheena avo-ja sulkutaivutukset! Aloitellaan ensin ihan vaan alkuverryttelyillä, käynnissä ensin taivutelkaa reilusti sisään ja ulos!" Heli ohjeistaa. Teen pääty-ympyrän ja voltin jotta saisin välimatkaa edelläni olevaan Donnaan, ja hyödynnänkin tämän taivutteluun. Rasse on edellisen tunnin ansiosta jo aika rento, ja kuuntelee ohjeet hienosti, vaikka keskittyminen kuskilla meinaa välillä herpaantua. "Mites sulla meni päivä?" Kysyn hevoselta, ja tämä pärskähtää.
"Nyt Jemina suu kiinni ja ratsasta!" Heli sanoo muka ankarasti, mutta hänen persoonallinen hauska naurunsa täyttää silti koko tilan hyväntuulisuudellaan. "Heh, no mut sit ravissa sama!" Tämä sanoo, kun olemme kiertäneet kehää viitisen minuuttia. Nostan ravin, ja alan tekemään voltteja ja ympyröitä. Rassella on mielestäni ihan hirveä ravi, sillä se on niin iso ja nopeatempoinen. Vaihdamme suuntaa ja ravailemme vielä hieman, kunnes nostamme laukan ja jatkamme taivuttelua. Laukka ruunalla taas on kuin keinuhevosella!
Nyt itse aihe alkaa. "Aloitetaan tehtävä käynnistä tästä käynnistä pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat pitkälle sivulle avotaivutuksessa." Heli selostaa töröttäessään keskellä kenttää. Ensimmäiset aloittavat. "Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle!" Heli muistuttaa yhteisesti kaikille. On meidän vuoromme ja teemme tehtävän hieman haparoiden, mutta kerta kerralta se sujuu paremmin. Vaihdamme suuntaa ja teemme tehtävän vielä pari kertaa. Seuraavana teemme avotaivutusta pituushalkaisijalla, sekin menee kivasti! Pidämme pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkamme sulkutaivutuksilla. Hyödynnän voltteja, ja onnistun näissä mielestäni paremmin kuin avoissa. Teemme saman myös harjoitusravissa, joka tosin tuotti minulle tuskia, sillä Rassen ravi ei ole mieleeni. "Kaikki onnistui tänään hienosti! Nyt otetaan itsenäinen noin kymmenen minuutin loppuverryttely, ja sitten voi alkaa viemään hevosia talliin!" Nainen ilmoittaa. Ravailen ympäri maneesia hetken, kunnes siirryn uran sisäpuolelle kävelemään. Annan Rasselle pitkät ohjat ja taputan tätä. Ruuna venyttää kaulaansa ja pärskähtää.
"Sä olit hieno!" Kerron kimolle tallissa kun harjaan sitä. Hoidan Rassen kuntoon, ja käyn vielä harjailemassa Sotilasta. Puhelin takin taskussa piippaa, ja katson mikä ilmoitus se oli. Siinä on viesti äidiltä: "Oon parkkiksella oottamassa, tuu kohta!"
"Tuun nyt!" Vastaan, ja sanon hihkaisen muille heipat tallin ovelta, ja lähden kohti autoa.

Mintun päiväkirja

4.10.2019
·Kimon juoksutus ja orilla maastoon·
#Vallu #Hoo #Dana #Sotilas #Hippu

Saavuin tänään tallille jo kahdelta. Oltiin sovittu uuden tallilaisemme Adelen kanssa että lähdettäisiin maastoon yhdessä sekä näyttäisin vähän maastoja. Päätin napata Hoon alleni, sillä hän vain tuntui paremmalta vaihtoehdolta vauhti-maastoon. Ensimmäisenä kuitenkin hoidan Vallun, sillä mennään vasta neljältä maastoilemaan.

Ensimmäisenä siivosin Vallun ja Sintin tarhan, sekä Rimpulan sairastarhan. Sen jälkeen nappasin kimon riimuun ja vein hänet karsinaan. Laitoin ruunan höllösesti kiinni riimunnarusta, ja rupesin ottamaan tumman sinistä loimea pois. Kun vihdoin loimi oltiin saatu pois, rupesin harjaamaan herraa. Vallu vaikutti tallissa hieman levottomalta, mutta varmaan siksi kun muut hevoset oli ulkona. Kun olin harjannut hevosen huolellisesti läpi, vilkaisin kelloa joka oli 14.39. Laitoin Vallulle suitset sekä niihin kiinni liinan, aattelin pyöräyttää hepan nopeasti liinassa sekä hieman talutella häntä. Laitoin hevoselle vielä varuiksi suojat, jonka jälkeen lähdettiin 10min alkukäynneille kiertämään tarhoja.


Vallulla tuntui olevan paljon virtaa, poni steppaili kuin joku ihme steppaaja.. (siis se tanssi ). Vaikka hevonen oli mennyt keskiviikkona kaksi tuntia. Kun oltiin moikattu heppakamuja, lähdettiin maneesiin. Alkuun ruuna vähän ihmetteli että: "Minnes ne muut katosi?" Mutta rauhottui aika nopeasti. Kävelytin Vallua muutaman kierroksen ympäri maneesia molempiin suuntiin, jonka jälkeen ruvettiin tekemään ympyrää.

Vallu oli hyvin kuulolla sekä meni ravissa nöyrästi ja hyvin. Käynnissä hän ei aina jaksanut tehdä töitä, joten siinä sai pyytää paljon eteen. Kun oltiin otettu ravipätkiä molempiin suuntiin, otin parit laukannostot. Heppa päästeli alkuun vähän höyryjä ja teki parit spurtit, muuten laukkasi hyvin ja rauhallisesti. Otettiin vielä loppuravit jonka jälkeen kehuin hevosta ja käveltiin vielä uraa pitkin. Kun oltiin kävelty hetki, vein Vallun takaisin talliin. Kello oli 15.17. Otin ruunalta suitset ja suojat pois. Jonka jälkeen harjasin vielä hänet kiireisesti mutta huolellisesti läpi. Sitten vein ponin ulos. "Heippa Vallu" sanoin hevoselle hieman kiireisenä, sillä aika riensi. Siivosin jälkemme pois ja menin hakemaan Hoota sisälle.


Vein orin pesarille sen ollessa vapaana. Vein Hoolle päiväheinät naposteltavaksi, kun itse kävin hakemassa varusteet ja harjapakin varustehuoneesta. Harjatessani hevosta sain puhelimeeni viestin.
"Lähetään nyt tulee sinne, ollaan varmaan 30min päästä perillä" -@Adele
Vastasin viestiin: "Ok! Ei kiirettä, rupesin ite vasta harjaamaan Hoota " jonka jälkeen jatkoin Hoon harjausta.


Sitten puhdistin formulan kaviot, jotka olikin aika kuraiset (luultavasti syyskurien takia). Kun hieman malttamaton Hoo oli harjattu kokonaan läpi, laitoin hänelle vielä varusteet. Suojien laitossa "herra" päätti ruveta kuopimaan vuorotellen etujaloillaan, sekä korvahupun ja suitsien laitossa nosteli hieman päätä. Ihme "poni"-päivä.. kun vihdoin hevosella ja itselläni oli kaikki varusteet päällä, mentiin kentälle kävelemään alkukäyntejä. Nousin melkein heti orin selkään, sillä hän vaikutti kohtuu rauhalliselta. Ehdin kävellä n. 10min kentällä, kunnes Adele ja Rölli tulivatkin. Hoo nosti pään korkealle ja katsoi korvat hörössä hänelle uutta hevosta, mutta hetken päästä tuttuun tapaan; ori hyväksyi hänet ystäväkseen.


"Jos vaikka me Hoon kanssa johdettais? Hoo osaa olla välillä vähän formulamainen, joten koittakaa pysyä perässä!" Sanon naurahtaen.
"Juu käy, toivotaan ettei hepat liikaa innostaa" Adele vastaa ja naurahtaa. Kiristin vielä hieman ratsuni vyötä, jonka jälkeen lähdettiin tallin läheiselle pelto-tielle. Alkuun ravailtiin sitä ees-taas sekä käveltiin, käynnissä Hoo ei oikeen malttanut pysyä, ravi sujui hyvin. Jatkettiin matkaa kohti ruskaista metsää. "Ompa tosi kaunista!" Adele huikkasee takaa. "Joo, täällä on super ihanat maastot" vastaan vilkaisten sekunniksi taakse, jossa n. 4metrin päässä kävelee Adele Röllillä. "Muuten, tässä tulee kohta vähän jyrkempi alamäki, jonka jälkeen tulee aika loiva ylämäki. Voitas ottaa laukka alamäen jälkeen?" Kerron maastokaverille reittiä ja esitän kysymyksen. "Joo käy!" Adele vastaa innoissaan.

Käveltiin hieman jyrkähköä alamäkeä, Hoo kulki varmasti ja nopeasti, mutta kuitenkin varoivaisesti. Ratsuni rupesi jo hieman kiihdyttelemään ennen laukkakohtaa, sillä ori on ennenkin laukkailut samalla ylämäellä. "Ja laukka" sanon rauhallisella äänellä orille ja annan laukka-pohkeet.
Ori laukkaa korvat hörössä innokkaasti. "Ja prr" sanon pojalle joka ei heti malta pysähtyä. "Hyvä" kehun oria rauhallisella äänellä kun hän siirtyy käyntiin. "Pysyittekö hyvin perässä?" Kysähdin Adelelta, samalla pysäyttäen ratsuni. "Joo, Rölli rupes kans loppuun vähän kiihdyttelemään." Tyttö vastaa. "Okei, voitas mennä toi mäki nyt takas käynnissä, jonka jälkeen vaikka metsässä ravia?" Kysyn tytöltä. "Juu käy hyvin" tyttö vastaa innokkaana.


Nousen kevyt-istuntaan ylämäellä, sekä pidän käsiäni lähellä hevosen korvia. Hetken päästä metsätiellä pyydän orilta ravia. Keventelen rauhallisesti selässä, sekä samalla vilkuilen pienesti taakse. "Haluutko laukata tässä?" Kysyn kaveriltani. "Miks ei?" Hän vastaa hymyillen. Otettiin parit laukat metsää sekä tallia päin, tallia päin Hoolla oli vähän kiire, muuten herra laukkasi kiltisti.

(Kuvan on piirtänyt @julle)




Ravailtiin ja käveltiin vielä tiellä, jonka jälkeen mentiin vielä kentälle kävelemään pitkällä ohjalla. "Hei kiitti seurasta!" Adele sanoo. "Kiitti kun tulitte" vastaan hänelle. "Meillä menikin maastossa melkein 1h 30min" lisään lauseeseeni. "Oho, aika rientää nopeesti! Taidetaan lähteä kävelemään takaisin Honkalehdolle." Adele sanoo. "Okei, voin tulla saattaa Hoolla vaikka maastakäsin jos käy?" Kysyn Adelelta. "Joo käy" hän vastaa myöntävästi.


Nousin pois orin selästä, jonka jälkeen nostin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta. Saatoin Adelen ja Röllin puoli väliin heidän matkaansa, eli n. 15min. Sitten kun oltiin takaisin tallissa, otin ratsultani varusteet pois. Kylmäsin vielä Hoon jalat sekä harjasin sen huolellisesti läpi. Kello oli 17.19 kun olin hoitanut miehen läpi, syöttelin häntä n. 10min ulkona vihreellä, jonka jälkeen vein hänet sisälle karsinaansa. Kävin vielä siivoamassa Hoon tarhan, jonka jälkeen putsasin pikaisesti harjat ja vein ne paikoilleen.


Karo pyysi minulta apua että viittisinkö hakea Danan, Sotilaan ja Hipun sisälle ja harjata jonkun niistä. Hetken mietin ja toivoin että toivottavasti en joutuisi taluttelu-hommiin, mutta kuullessani sen että tunti on Jatko I, niin helpotuin. Ensimmäisenä hain kaikki hevoset yksitellen sisälle. Harjasin Sotilaan ja Danan pikaisesti läpi, sillä Adelie ehtikin jo tulla Hipulle. Harjauksen jälkeen kävin sanomassa tallilaisille heipat, jonka jälkeen lähdin kohti kotia pitkän päivän jälkeen.

Jeminan päiväkirja

Työnnän tallin oven syrjään ja astun sisään. Sisällä on lämmin, paljon lämpimämpi kuin ulkona! "Kodikasta!" kuiskaan itsekseni katsoen ympärilleni. Ihmisiä vilisee siellä täällä. He moikkailevat iloisen oloisina, ja koko tallirakennuksesta huokuu positiivinen energia. Jostakin tallin nurkasta, varmaankin satulahuoneesta kuuluu iloinen naurunremakka.
"Moikka! Ootko sä Jemina?" Havahdun kuuliessani äänen takanani. Käännyn säpsähtäen, ja lehahdan punaiseksi. "Jjoo kyl mä, kyl mä oon" soperran tälle. "Mahtavaa! Mä oon Riri!" Nainen huudahtaa iloisen oloisena. Tunnen itseni hölmöksi. Olin vain toljottanut muita jo tovin! "Mutta, jos käytäis läpi hoitajan tehtävät ja näyttäisin Sotasoturin" Ririksi esittäytynyt nainen virnistää. Nyökkään hymyillen, ja lähden tämän perässä kohti satulahuonetta. "Ounou" huokaan. "Toivottavasti ne ei ota mua tunkeilijana" mietin kun punahiuksinen nainen avaa satulahuoneen oven. "Tytöt! Tässä on Jemina, Sotilaan uusi hoitaja!" Nainen esittelee. Ja jälleen se tapahtuu. Herahdan tomaatinpunaiseksi! "Noloa..." mietin kun moikkaan tyttöjä.
Kun olen kuullut kaiken tallin tavoista hevosten outoihin tempauksiin lähtien mieleni on jo parempi! Kaikki olivat ystävällisiä! Olimme nauraneet ja jutelleet satulahuoneessa melkein tunnin! Lopulta päätän lähteä tekemään sen, mitä alunperin pitikin. Lähden etsimään tummanruunikkoa eestinhevosta. "Sotilas... Se on varmaan iso ja kovapäinen" pohdin kävellessäni karsinarivien välissä. Katselen karsinoihin, ja lopulta bongaan karsinan, jossa lukee Sotilas. Kurkistan innostuneena karsinaan. "Täh!" parahdan, tosin helpotuksesta. Karsinasta kurkistaa juuri ja juuri sataneljäkymmensenttinen, kiltin näköinen ruuna. "Sä kyl oot kivemman näköinen kuin ajattelinkaan" totean avatessani karsinan oven. Nappaan harjan mukaani, ja menen harjailemaan ja tutustumaan poniin. Ruuna tutkii taskuani, se haistaa siellä olevat hevosnamit. Kysyn tallityöntekijältä luvan, ja saan antaa yhden. Poni tykkää, se on kuulemma todella perso herkuille! Kun pitkään kestänyt harjaustuokio on ohi, lähden hakemaan varustehuoneesta ponin satulaa ja suitsia, sekä suojia joita sillä käytetään aina. Suojitan ponin jalat, ja suitsin sen. Sotilas ottaa kuolaimet helposti. "Sä ootkin helppo hoidettava" kehun ponia taputusten kera. Haen tummanruunikon ruunan satulan ja satuloin sen. Sivelen satulan nahkapintaa. "Upee" huokaan. "Odotas nyt" naurahdan Sotilaalle, joka katselee kuola valuen ohi kiitävää heinäkärryä. Varustan itseni nopeasti, ja lähden taluttamaan ponia kohti kenttää. Ulkona on kirpeä syyspäivä, mielestäni paras mahdollinen! Vedän kaulahuivia ylemmäs, ja talutan Sotilaan kaartoon. Nousen selkään, säädän jalustimet ja kiristän satulavyötä. Painan pohkeet tämän kylkiin, ja ruuna nytkähtää käyntiin. Kävelemme pitkät alkukäynnit, joissa vain taivuttelen ja tutustun poniin. Alkukäyntien jälkeen nostan ravin ja alan keventämään. Päätän ottaa tehtäväksi ravailla kevyessä ravissa pitkät sivut, harjoitusravissa pääty-ympyrät ja keskiympyrän. Sotilas pärskähtelee kun annan sille vapaata ohjaa venyttää kaulaansa. On keskkympyrän aika, ja istun alas satulaan. "Tää on just mun tyyppinen poni!" Hihkaisen innoissani, ja kentän aidan takana käyskentelevät tallitytöt virnistävät ja näyttävät peukkua. Kun suuntaakin on jo vaihdettu, jatkan tehtävää, mutta teen keskiympyrän aina laukassa. Kiristän ohjaa ja annan laukka-avut. Tunnen kuinka askel muuttuu pidemmäksi ja keinuvammaksi. Ruunalla on ihana laukka, kuin keinuhevosen! Laukkojen jälkeen otan loppuravit-ja käynnit, kiitän Sotilasta ja laskeudun alas selästä. "On se mahtava" kehaisen itsekseni talliin kävellessäni poni perässä tallustaen. Tallissa vien Sotilaan hoitopaikalle, ja puran sen varusteista. Harjaan sen huolellisesti, ja siivoan karsinan ja muut vermeet huolellisesti ja palautan ponin. Nyt on kuitenkin aika lähteä, mutta pian uudestaan?
#sotilas