14 osumaa on löytynyt haulle 0

Rosan päiväkirja

Uhkarohkeat
15. Lähinnä olevasta kirjasta otetut sanat
(564 sanaa) #fiona @Mer @Henkka @Zaida
(Sanat: Matalasti, kyljestä, puron, tuhosi, arkaa)

Jätän vasta pestyn autoni kuraiseen tallin pihaan. Joudun pomppimaan ihan pikkulapsen näköisesti sisälle talliin astuen vain kuiville kohdille, jotta lenkkarini eivät mene likaiseksi. Miksi en ottanut mukaan kumppareita, oi miksi. Lopulta pääsen turvallisesti talliin ilman sen pahempaa vahinkoa kengilleni. Vien tallikassini Fionan karsinan edustalle ja nappaan matkalta mukaan riimunnarun hakeakseni tamman sisälle tarhasta.

Tarha ei ole yhtään sen paremmassa kunnossa kuin tallin pihakaan. Kenkäni meinaavat juuttua heti tarhan portilla olevaan mutaan, joten päätän jäädä vain siihen seisten odottamaan että Fiona tulisi luokseni. Onneksi tammakin näyttää halukkaalta tulemaan sisälle hieman sateisesta säästä, joten minun ei tarvitse odottaa kauhean pitkään porkkanan pala ojennetussa kädessäni. Napsautan riimunnarun lukon kiinni päitsiin pompaten kuivemmalle paikalle.

Ottaessani loimea pois käytävällä Fiona säpsähtää hieman mahavyön osuessa vielä hieman arkaan haavaan. Tai oikeastaan hankaumaan, joka on tullut varmaan satulavyöstä. Olen rasvannut sitä ja ratsastanut enemmän ilman satulaa, koska tunneilla mennään varmasti satulalla. En tiedä kuinka uhkarohkea olen, mutta tänään ajattelin mennä maastoon ilman satulaa. Toivottavasti joku olisi tallilla, jotta voisi tulla seurakseni joko kävellen tai omalla hoitsullaan.

Fiona on alkanut tykkäämään siitä kun sitä rapsutetaan kyljestä. Nytkin vain rapsuttelen tammaa siitä, kun tuo nostaa päätään ylös nauttien. Samalla myös odotan jos joku sattuisi vielä tulemaan paikalle.

Kuin ihmeen kaupalla, Zaida ja Henkka saapuvat paikalle melkein peräkanaa. Käytän heti tilanteen hyödyksi ennenkuin kumpikaan kerkeää mennä muualle.
"Olisitteko halunneet tulla meidän kanssa maastoon? Me meinattiin mennä ilman satulaa, niin tekin voisitte vaikka tulla?" Kysyn kaksikolta.
"Oi joo me tullaan ainakin!" Zaida hihkaisee heti.
"Voisinhan mä olla uhkarohkea ja tulla mukaan", Henkka sanoo ja virnistää pienesti. Nyökkään molemmille kehottaen varustamaan ponit reippaasti kuntoon.

Kun kaikki ovat päässet turvallisesti selkään, ohjaamme jonon kohti maastoja. Aiempi tihkusade on loppunut ja pieni auringon säde pilkottaa pilven takaa. Kaikki ratsut kävelevät korvat hörössä reippaasti eteenpäin vaikuttaen innokkailta päästessään tuulettamaan päätä. Hetken päästä näköpiiriin ilmestyy tutun näköinen hevonen. Mer ja Dino saapuvat reipasta tahtia kävellen meitä vastaan. Heidän päästessä lähietäisyydelle, moikkamme Zaidan ja Henkan kanssa yhteen ääneen poikaa ennenkuin jatkamme matkaa eri suuntiin.

Ainakin alkumatka on sujunut rauhallisissa merkeissä. Päätän järjestää toisille pienen extreme jutun.
"Hypätään ton yli", ehdotan virneen kera osoittaen edessä olevaa pientä puroa. Puron vesi virtaa aika vuolaasti eteenpäin. Henkka katsoo minua varsin kauhistuneena, mutta Zaida näyttää aika innostuneelta.
"Mä meen eka", tyttö sanahtaa ja ohjaa Fossen kohti valtavan suurta vesiestettä. Pienen suostuttelun jälkeen pikkuponi hypähtää matalasti sen yli. Zaida kehuu vuolaasti iloista ratsuaan ja kannustaa meitä seuraamaan. Katson Henkkaa kysyvästi.
"Mee sä eka niin sit Matte tulee varmasti", poika hymähtää. Kohautan olkiani ja ohjaan tamman kohti puroa. Fiona katsoo sitä ensin hieman järkyttyneenä, mutta lopulta vain astuu rohkeasti sen yli. Taputan tammaa hieman kaulalle. Henkka ohjaa Maten kohti puroa. Ruunaa ei näytä paljoa se kiinnostavan, joten tuo vain astuu sen yli. Maten takajalka tuhoaa puron pinnan alle sekunniksi, ennenkuin astuu pois. Näytän pojalle peukkua.

"Ravataanko vähän?" Zaida kysyy. Henkkakin vastaa myöntävästi kerätän ohjia paremmin tuntumalle. Tyttö antaa Fosselle pohkeet. Poni pinkaisee laukkaan, mutta tumma tukka saa askellajin pian ravin puolelle. Siirrämme Henkan kanssa ratsumme tytön perään raviin. Kaikki pysyvät onneksi kyydissä, vaikka Zaida hieman horjahtaakin kun Fosse heittää pienen, mutta lennokkaan ilopukin. Niin uhkarohkeita emme olleet että olisimme ottaneet laukkaa.

"Hei kiitos seurasta", sanon Henkalle ja Zaidalle hymyillen, kun laskeudumme alas selästä tallin pihassa.
"Oli kyllä kivaa", Zaida vastaa rapsuttaessaan Fossen pörröistä karvaa. Henkka myhäilee jotain samanlaista. Nyt pitäisi vain purkaa Fiona ja viedä se nauttimaan aurinkoisesta säästä, joka kaikkien onneksi oli tullut harmaan sään tilalle.

Rosan päiväkirja

Yksityistunti ja laukkatyöskentelyä
(318 sanaa) #fiona @Henkka
Vilkaisen Henkkaa ja Mattea, jotka kävelevät ohjat pitkinä toisella puolella maneesia. Olimme päässeet kahdestaan yksityistunnille tekemään laukkatyöskentelyä.

Verryttelyssä yritän saada Fionan heti rennoksi ja niin että tunnen tamman olevan hyvin kuulolla ja hyvin hereillä. Teen ohjeiden mukaan satunnaisia siirtymisiä niin askellajista toiseen kuin askellajin sisällä. Aluksi tempon ja vauhdin säätelyssä on hieman ongelmaa ja tuntuu että Fiona vain haluaisi juosta kaula ja pää pystyssä karkuun. Yritän rauhoittaa käteni ja kevennykseni mahdollisimman hyvin.

Seuraavaksi väistöjä ja avotaivutuksia uraa pitkin ravissa sekä käynnissä. Siinä Fiona on paljon paremmin kuulolla ne onnistuvat molemmissa askellajeissa moitteettomasti. Välillä jos unohdan käteni liian kovaksi, Fiona muuttuu edestä painavaksi ja kovaksi. Kun vain muistan liikutella vähän väliä sormia ja ajatella että käsissäni on linnunpoikaset myös käsi pysyy jämptinä, mutta samalla kevyenä ja rauhallisena.

Vastalaukka tuntuu tänään tosi hyvältä, voimakkaalta ja tasapainoiselta. Ympyrällä laukatessamme istun suorassa ja keskityn tarkasti. Siitä uralle, josta lähdemme lävistäjälle vastalaukassa, joka muuttuu kierroksen vaihtumisen myötä myötälaukaksi. Voltilla ohjeiden mukaan kokoan tamman taas tiiviiksi paketiksi alleni ennenkuin käännän hevosen uudestaan lävistäjälle myötälaukassa. Hyvä tyttö, taitava.

Laukanvaihtoja teemme lävistäjällä niin pitkään että saamme kumpaankin suuntaan muutamat hyvät vaihdot. Aluksi unohdin antaa tarpeeksi tilaa Fionalle vaihtoon, jonka takia siitä tuli epätasapainoinen ja huono. Toisella kerralla muistan antaa tilaa ja vaihto onnistuu paremmin. Teemme vielä muutamat vaihdot molemmista suunnista.

Loppuverryttelyssä vain keventelen Fionaa pitäen vauhdin rauhallisena ja hevosen rentona.
"Miten meni?" Henkka huikkaa ympyrältä Maten selästä.
"Aika hyvin!" Huikkaan pojalle takaisin vilkaisten tuon suuntaan. Ruunikko oldenburg ruuna ravaa kuuliaisesti ratsastajansa alla apuja kuunnellen. Fionankin tahti on jo alkutuntiin verrattuna paljon rauhallisempi ja tasaisempi.

"Haluutko sä tulla meidän kanssa loppukäynneille vaikka maastoon?" Kysyn Henkalta kun molemmat hevoset ovat siirtyneet uralle kävelemään pitkin ohjin. Poika vilkaisee nopeasti hevostaan ennenkuin kääntää katseensa minuun.
"No mikä ettei", tuo hymähtää nyökäten. Karo oli jättänyt lähtiessään maneesin ovet auki, joten kummankaan ei tarvinnut laskeutua alas selästä. Tarjoudun menemään kärkeen, joten ohjaan tamman ensin ovista ulos Henkan ja Maten seuratessa heti jälkeemme.

Rosan päiväkirja

Toinen osakilpailu
(306 sanaa) #fiona #tietähtiin
Ja sitten mennään, ajattelen kun nostan kootun laukan ja ohjaan Fionan alkutervehdykseen. Alkuradan avotaivutus ja sulkutaivutus sujuu hyvin samoin täyskäännös takaosalla. Ensin olin vähän epäileväinen miten se sujuu ja lähteekö Fiona kiirehtimään, mutta voi olla ylpeä. Laukanvaihdot askeleessa, jotka oli kahdella lävistäjällä olisivat voineet mennä paremminkin. Antaessani Fionan poistua radan jälkeen vapain ohjin olen hyvin tyytyväinen rataan, vaikka meitä vastaan kisaa paljon enemmän treenanneita ratsukoita. Koskaan ei voi ali-tai yliarvostella ratsukoita, joten ei voi tietää päästäänkö sijoille vai ei.

Hymynkare nousee huulilleni kun Fionan suitsiin kiinnitetään punainen rusetti koululuokan jälkeen. Neljäs sija, ei yhtään hullumpaa. Enää esteluokka tälle päivälle, saa nähdä miten se menee.

Heti ensimmäisellä estellä Fiona tuntuu tosi vetelältä. Jään miettimään sitä liian pitkään jonka takia toiselle esteelle tulee huono tie, mutta onneksi Fiona pelasti tilanteen hienosti eikä puomi tippunut. Kun ylitämme perusradan viimeiset esteet eli sarjan ja mikään puomi ei ollut tippunut muistan vain vaivoin että nyt heti alkaa uusintarata. Ohjaan tamman uusinnan ensimmäiselle esteelle eli muurille. En tiedä mitä kävi, mutta yhdeksännen esteen puomi tippuu alas. Loppurata menee ihan hyvin, mutta alkuradan vetelyys jatkuu loppuun asti.

En ollut yllättynyt kun kuulin että olimme kahdeksansia esteillä. Aina ei voi onnistua, joten nyt näin. Olen kyllä vieläkin yllättynyt siitä että pärjäisimme koululuokassa niin hyvin, vaikka yleensä vahvuuteni on esteet.

Ratojen jälkeen vien Fionan pesupaikalle. Otan ensin suitset pois ja vaihdan tilalle päitset, joihin kiinnitän seinästä roikkuvat narut. Kun tamma on kiinnitetty avaan satulavyön ja nostan satulan pois selästä. Irrotan myös suojat ja harjaan ne ennenkuin laitan ne muutettuna suojakoriin. Vien kamat paikoilleen varustehuoneeseen ja otan samalla harjapakin. Käyn tamman erilaisilla harjoilla läpi niin että tuo kiiltää yltä paljon kuin ennen kisasuoritusta. Selvitän vielä jouhet sormilla, vaikka ne ovatkin selvät ja silkinpehmeät. Sen jälkeen vain seison siinä rauhallisesti tamman kanssa rapsutellen hiljaa sen päätä. Ensin Fiona on hieman levoton, mutta loppujen lopuksi rauhoittuu vain olemaan.

Rosan päiväkirja

Verryttelyä 19.4
(333 sanaa) #tietähtiin #fiona @henkka @inari @zaida
Istun kanttiinissa syöden eväsleipääni. Inari on juuri ratsastamassa, joten Henkka pitää urheasti kanttiinia toiminnassa kun sinne vyöryy nälkäisiä kisaajia ja katsojia. Kohta olisi Henkan vuoro mennä verryttelemään hänen omaa luokkaa varten.

"Hei kuule. Mee sä jo talliin niin mä oon hetken täällä. Vaan siihen asti kun Inari tulee eli varmaan ihan kohta" sanon Henkalle astuessani pojan viereen. Tuo antaa katseensa nopeasti kiertää kanttiinin ennenkuin siirtää taas katseensa minuun.
"Oon edelleen Kallen Kulmassa töissä, joten enköhän mä hetken osaa pullaa myydä" naurahdan huvittuneena.
"Selvä. Kiitos" Henkka huoahtaa lopulta ja vilkaisee kerran kelloa. Patistan tuon talliin ja siirryn kassan taakse.

Inarin saapuu jo viiden minuutin päästä näyttäen yllättyneeltä kun ei vaihdakaan vuoroaan Henkan kanssa.
"Ai" tuon suusta vain pääsee hölmistyneenä.
"Mä päästin Henkan jo vähän aiemmin valmistautumaan. Nyt mäkin meen talliin" huikkaan Inarille hymyillen ennen kuin katoan talliin. Tyttö jäi katsomaan vieläkin hämmentyneenä perääni.

Harjailen Fionaa kaikessa rauhassa karsinassa.
"Onko ihanaa kun ei tarvitse matkustaa?" Mutisen. Fiona pärskähtää heiniensä sekaan kuin vastauksena. Naurahdan tammalle.
"Sit häntä ja harja" puhelen hiljaa itsekseni. Hard tason koululuokka oli juuri alkanut ja siinä oli niin paljon lähtijöitä joten en uskonut että meille tulisi kiire. Julle joka ratsastaa samassa luokassa, harjaa Donnaa tamman karsinassa.

Kipitän taukotupaan vaihtamaan saappaat jalkaan. Julie ja Odina juttelevat sohvalla luultavasti siitä miten heidän startit sujuivat. Zaida katsoo tiiviisti puhelintaan ja kun vilkaisen sitä, huomaan että tyttö katsoo tuon ratavideota, jonka joku oli ottanut videolle.
"Fosse näyttää aika kivalle" sanon tytölle vetäessäni saappaan jalkaan.
"Mhh" tuo mumisee keskittyen videoon. Hymähdän ja vedän toisenkin saappaan jalkaan, jonka jälkeen lähden takaisin Fionan luo.

Nostan vasta kiillotetun satulan Fionan harjattuun selkään. Oion huovan suoraan ja kiinnitän vyön. Fiona luimistaa hieman korviaan, mutta on muuten kiltisti. Vilkaisen kelloa ja päätän laittaa jo suitset. Nostan ohjat Fionan kaulalle ja laitan kuolaimet suuhun.
"Sitten verryttelemään."

Verkassa Fiona vaikuttaa ihan huippu hyvältä. Kotikenttäetu vaikutti myös tammaan positiivisesti. Teen myös muutaman laukanvaihdon, joka kuuluu myös rataan. Vaihdot ovat ilmavia ja Fiona tottelee apujani herkästi. Sipaisen kädelläni tamman kaulaa. Ehkä siitä kouluradasta tulisi ihan hyvä.

Rosan päiväkirja

Kehon huoltoa
(409 sanaa) #tietähtiin #fiona #kännykkätehtävä @henkka
Heti Jinxyn ratsastuksen jälkeen lähden Fionan karsinalle. Riri oli laitellut viestiä ja sanonut että Fionan voisi juoksuttaa ja venytellä kunnolla läpi. Eli tänään tamma saisi palauttelevan hoidon ensimmäisen TT-osakilpailun jälkeen.

Harjatessani tammaa pölyharjalla kertaan mielessäni miten ensimmäinen osakilpailu meni. Kouluradalla meillä oli paljon korjattavaa. Osa liikkeistä meni ihan hyvin, mutta suurimmat ongelmat olivat kiireisyys ja että kouluratojen ratsastamisesta oli aikaa. Lopullinen sijoitus oli 5.sija eli olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita. Paremmin mitä oletin!

Esteradalla minulla oli parempi flow päällä. Onnistuin keskittymään paremmin ja pitämään pään kylmänä loppuun saakka. Tämä kaikki riitti siihen että olimme toisia! En voinut uskoa sitä todeksi ennenkuin saimme sinisen ruusukkeen roikkumaan suitsiin. Ei pitkä kisatauko niin pahaa ollut tehnyt.

Juoksutukseen päätin laittaa gramaanit vaikka ne olivat tosi löysällä. Tamma saisi venyttää kaulaansa, liikkua koko rungon läpi ilman että riehuminen alkaa. Olin joskus juoksuttanut Fionan ilman mitään apuaohjia ja viimeistään silloin kun pyysin laukkaa, tamma sinkaisi laukkaan pukkeja päästellen.

Pitkien alkukäyntien jälkeen kiinnitän gramaanit ja ohjasin tamman isolle ympyrälle toiseen päätyyn. Henkka ratsastaa Matella toisessa päädyssä, mutta olin kysynyt missä vaiheessa poika oli. He olivat kuulemma juuri lähdössä.
"Mä avaan nyt oven!" Henkka huikkaa maneesin oven luota.
"Joo" vastaan katse Fionassa. Poika viheltää avatessaan oven ja puikahtaessaan hevosensa kanssa pihalle.

Kun maneesi on tyhjä maiskautan Fionan raviin. Alkuun tamma ravaa vähän hitaasti, mutta muutaman hoputuksen jälkeen takajalat tulevat kunnolla alle.
"Hyyvää" kehun tammaa. Silmäilen samalla että mikään paikka ei ole jumissa ja kaikki jalat toimivat samalla tavalla. Fionalla kestää hetki tajuta, että myös gramaaneilla voi venyttää päätä, mutta sittenkun se vihdoin ymmärsi sen, ravi muuttui vielä kivemmaksi ja selkä nousi hieman ylös päin.
"Taitava tyttö!"

Laukassa Fiona tekee alkuun pienen ilopukin, mutta rauhoittuu sitten laukkaamaan kunnolla. En halua rasittaa tammaa paljoa, joten jätän maneesissa olo ajan alle puoleen tuntiin. Lopussa päästin Fionan vielä irti maneesiin piehtaroimaan ja tekemään omatoimiset loppukäynnit.

Kun Fiona on saanut tarpeekseen maneesissa käppäilystä ja tulee luokseni, otan tamman takaisin liinan päähän. Ajattelin tehdä venytykset täällä maneesissa jossa on enemmän tilaa kuin karsinassa. Heti kun avaan taskuni, jossa on muutama porkkana, ruunikko höristää korviaan ja tulee hamuamaan huulillaan takkiani.
"Malta hetki" naurahdan ja työnnän tamman hellästi pois.

Teetän Fionalle ihan perus porkkanavenytykset. Kumarrus ja molemmille kyljille taivutukset. Yritin myös venytellä tamman jalat pitämällä etujalkoja vuorotellen käsieni varassa suorana edessä, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Tamma vain riuhtaisi jalan alas, enkä saanut edes pidettyä vastaan, koska minulla oli edelleen kädessäni liina.
"Onko nyt parempi olo? Me päihitetään kaikki seuraavassa osakilpailussa" kuiskaan tammalle huvittuneena.

Rosan päiväkirja

Ensimmäinen osakilpailu
(374 sanaa) #tietähtiin #fiona
Kouluradan verkassa Fiona tuntui alkuun hieman jäykältä pitkän kuljetusmatkan jälkeen. Yritin parhaani mukaan taivutella tammaa ja saa sitä hieman kuuliaisemmaksi. Ravi oli ihan ok, ehkä jopa hieman liian hidas tempoista. Tein siirtymisiä ja otin muutamat pätkät koottua ravia. Fionan takapää jäi liian hitaaksi ensimmäisellä yrityksellä, mutta toisella kerralla sekin sujui. Peruutukset - joka on myös radassa - ei sujunut ihan niin hyvin. Peruutus oli vino ja liian hätäinen ja taisihan siinä tulla jopa viisi askelta taaksepäin vaikka pitäisi olla vain neljä.

Laukka rullasi ihan hyvin, kun muistin ratsastaa hyvin. Vaihdot joita tein muutaman meni aika hyvin. Verkasta jäi kumminkin hyvä fiilis eikä radalle meno jännittänyt niin paljoa.

Meidän lähtövuoromme oli tasan luokan keskivaiheessa. Ehti hyvin katsoa muiden ratoja, mutta ei kumminkaan kerinnyt panikoida liikaa. Kun nimemme kaikuvat kaiuttimista pyöräytän hartian kerran taakse ja ohjaan tamman kentän portista sisään. Nostan harjoituslaukan ja yritän muistaa samalla hengittää rauhallisesti. Rata alkaa aika lupaavasti. Keskilaukka sekä koottulaukka sujuvat ihan hyvin, mutta alkujännitystä on vielä ilmassa. Puolivoltteihin en ole itse tyytyväinen, mutta ehkä ne eivät näyttäisi niin pahalta. Lävistät laukanvaihtojen kera ovat hieman liian innokkaita. Lähdin ehkä hieman yliratsastamaan.

Avotaivutus, puoliympyrä, sulkutaivutus, koottu ravi. Fiona on alkanut jo vetreytyä ja nyt ratsastaminen sujuu luontevammin. Keskityn vain ja ainoastaan hevoseen enkä esimerkiksi katsomoon, joka on täynnä katsojia enkä myöskään muihin ratsastajiin, jotka varmasti seuraavat rataani niinkuin minä heidänkin ratoja. Neljän askeleen peruutuksessa Fiona muuttui hätäiseksi, joten aloin myös itse hitusen panikoimaan. Kun puristan pohkeeni tamman kylkiin, jotta voimme jatkaa koottua ravia, lähtee Fiona hieman liian äkkiä eteenpäin. Äkkiä hidastan tammaa ja istun mahdollisimman tiiviisti satulaan pyytäen koottua ravia.

Sitten taas avotaivutus joka on helppoa. Puoliympyrä on näköjään tänään extra hankalaa, eikä se onnistunut oikein nytkään. Enää sulkutaivutus ja kootussa ravissa keskihalkaisijalle. Jännitän vatsalihakseni ja tamma pysähtyy. Lasken käteni tehden tervehdyksen ja väläyttäen hymyn. Fiona pärskähtää tyytyväisenä kun annan sille vapaan ohjan ja taputan tuota kaulalle kiitokseksi. Ei se niin huonosti mennyt.

Esteluokan verkassa Fiona oli alussa hieman väsynyt, mutta kun otin muutamat verkkahypyt ja tamma tajusi että päästään hyppäämään niin väsymys kaikkosi heti. Lähtövuoromme oli taas luokan keskivaiheilla, mutta olisin mieluusti hypännyt vaikka neljäntenä.

Rata oli aika simppeli ja suoriuduimme siitä ilman mitään sen suurempia mokia. Onnistuin jopa tekemään vähän lyhyempiä teitä ja ratsastamaan hieman aikaa. Myös esteosuudesta jäi tosi hyvä fiilis.

Rosan päiväkirja

Tie Tähtiin matkan alku
(554 sanaa) @zaida @cassandra @henkka #fiona #tietähtiin
Taas alkaisi treenaaminen, jotta tiemme vie tähtiin. Harjailen Fionaa kaikessa rauhassa karsinassa ja ajattelen eilistä päivää. Riri oli kysellyt ketkä olisivat kiinnostuneita lähtemään Tie Tähtiin-kisoihin. Olin tietysti heti ilmoittanut että tulemme Fionan kanssa, koska olimmehan osallistuneet niihin viime vuonnakin. Sitten oli vain edessä hankala päätös että millä tasolla aioin kilpailla. Päässä pyörivät hard ja expert. Olin kyllä siitä aivan varma että aioin kilpailla sekä koulua että esteitä. Mutta se taso. Lopulta Ririn kehotuksen ansiosta päätin että menemme expertin, koska hard oli sujunut niin hyvin viimeksi, joten meillä ei ollut mitään hävittävää.

Kun saan tamman harjattua haen sen varusteet karsinan eteen. Varustan tamman valmiiksi hiljaisessa tallissa. En ollut nähnyt muita koko tallilla olo aikanani. Ehkä joku on maneesissa. Kun olemme valmiita lähdemme kohti maneesia.

Vihellän ennenkuin avaan oven sen varalta että joku sattuu olemaan maneesissa ratsastamassa. Olin oikeassa. Zaida ravaa Fossen kanssa ympyrällä. Suljen oven perässäni, jonka jälkeen lähden hakemaan jakkaraa.
"Ai moi!" Zaida huikkaa ja siirtää Fossen käyntiin.
"Moikka. Ei kai me olla tiellä?" Kysyn kiristäessäni vyötä.
"Ette oo. Mä ravailen jo loppuraveja, joten mahdutaan hyvin" tyttö ilmoittaa. Nyökkään ponnistaessani Fionan selkään.
"Nyt lähtee eka treeni Tie Tähtiin-kisat mielessä" virnistän ja pyydän tamman käyntiin.
"Noniin. Meillä kans. Mennään Fossen kanssa medium tasolla."  
"Kiva ja onnea! Onko treenit sujunut hyvin?"
"Ihan hyvin. Vielä on vähän matkaa, ollaan hieman ruosteessa talven jäljiltä."
"Samat sanat, mutta pikkuhiljaa" naurahdan.
"Kyllä" Zaida hymyilee ja siirtää ponin uudestaan raviin keventäen rytmikkäästi sen tahdissa.
"Kiva ravi!" Kehun ratsukkoa.
"Kiitos" tyttö sanoo. Pikkuhiljaa alan ottamaan ohjia tuntumalle ja taivuttelemaan tammaa.

Kun Zaida ja Fosse lähtevät ja saamme koko maneesin käyttöön alan ottamaan reipasta ravia ihan vain suoraa uraa pitkin. Yks, kaks, yks, kaks. Ravin tahti on sopivan temmokas, eikä vauhti kiihdy hirveän paljon. Alkuverkan jälkeen teen raviväistöjä ja sulkuja. Fiona on aika kivalla tuulella, joten ne sujuvat tosi hyvin. Kun siirrän tamman käyntiin, välikäyntejä varten huomaan että Henkka on ilmestynyt istumaan katsomoon. Milloinkohan se on oikein tullut?
"Hyvän näköistä menoa!" Tuo huikkaa. Taputan tammaa kaulalle hymyillen.
"Kiitos. Meillä on hyvä päivä tänään" sanon.
"Osallistutteko muuten TT-kisoihin?" Poika kysyy.
"Juu. Expert tasolla ainoana tästä tallista" naurahdan. Nyt kun sen sanoo ääneen se tuntuu vielä oudommalta.
"Noniin treeniä vaan" tuo hymähtää. Nyökkään keräillen taas ohjia.
"Mutta mä meen nyt varustamaan Mattea. Mennään ehkä kentälle pyörimään vähän kentälle" poika sanoo ennenkuin lähtee pois.

Laukka ei ole tänään meidän vahvuutemme. Fiona on ehkä vähän liian herkkä pohkelle ja heti kun hipaisenkin sen kylkiä antaen laukka-avut se lähtee nato-ohjuksen tavoin vauhtiin. Kun mistään kunnollisista tehtävistä ei meinaa tulla mitään, annan hieman vapaata ohjaa, nousen kevyeeseen istuntaan ja annan tamman laukata ympäri maneesia. Kun vihdoin siirrän tamman käyntiin se pärskii tyytyväisenä.
"Sitten kouluradalla kisoissa ei voida laukata näin" naurahdan.

Kun olemme valmiita maneesin ovi käy taas. Sisään tulee Cassandra ja Cassu.
"Jätä vaan se ovi auki me lähdetään jo pois" sanon. Tuo nyökkää ja siirtyy ratsunsa kanssa maneesin keskelle.
"Onpas Fiona tyytyväisen näköinen" Cassandra toteaa.
"Joo, me laukattiin ympäri maneesia, oli pakko vähän purkaa virtoja" sanon nostaen jalustimet ylös. Cassandra kertoo että he ovat Cassun kanssa menemässä medium tasolla koulua ja esteitä. Kerron myös meidän suunnitelmista, jonka jälkeen jätän tytön maneesiin treenaamaan.

Kun olen purkanut Fionan ja pitänyt sillä kylmiä jalassa, vien sen vielä tarhaan.
"Heippa. Olehan seuraavalla kerralla myös kiltisti niin ehkä meillä on mahdollisuus pärjätä kisoissa" kuiskaan tammalle ja annan sille porkkanan, jonka jälkeen lähden kotiin.

Rosan päiväkirja

Revontulimaasto
#talvileiri2020 #fiona @henkka @inari @iiris @julle @veronica @ellen @julie @minttu @zaida @cassandra @nelli @tessa @riri

Talutan Fionan tallipihalle missä osa leiriläisistä jo on. Inari kiristää Danan satulavyötä jutellen samalla Zaidan kanssa, joka istuu jo Fossen kyydissä. Minun jälkeeni tallista tulee Henkka taluttaen ruunaansa. Viimeisimpinä muttei vähäisimpänä tallista saapuu Julle taluttaen Milliä (joka on kasvanut ihan sikana) sekä Cassandra Max perässään. Tallin piha on aivan täynnä hevosista ja poneista. 1..2...3..4..5.....14 ratsukkoa! Hymähdän itsekseni pienimuotoiselle sähellykselle. Karo kiertelee ratsastajien luona auttaen heitä selkään ja varmistaen että vyöt ovat tarpeeksi kireällä.

Kipuan Fionan selkään työntäen jalat tukevasti jalustimiin. Vedän Fionan pepun päällä lepäävää ratsastusloimea hieman jalkojeni päälle, jotta ne eivät paleltuisi totaalisesti maaston aikana.
"Valmiina?" Riri kysyy pian Cassun selästä. Kuuluu myöntäviä mutinoita, joten nainen alkaa selostamaan järjestyksestä ja muista jutuista.
"Hauska nähdä Riri Cassun selässä" irlannincobin hoitaja kuiskaa. Naurahdan Cassandralle vastaukseksi. Alan juuri kysymään tytöltä miksi tuo ei halunnut Cassua hoitohevosekseen leirille kun Riri jatkaa puhettaan.
"Muistakaa että lähdemme maastoon bongailemaan revontulia emmekä laukkaamaan täysiä. Saatamme ottaa muutamia ravipätkiä, joten varmistakaa että ratsastusloimet ovat hyvin kiinni. Eikun menoksi!" Nainen huikkaa ja ohjaa Cassun kohti maastoja. Ryhmä alkaa järjestäytyä jonoon ruunan taakse sitä mukaa kun he pääsevät eteenpäin. Jättäydyn Fionan kanssa jonon hännille, mutta en viimeiseksi. Karo jää vilkuttamaan tallipihalle, ennenkuin katoaa sisätiloihin lämpimään.

"Onko kylmä?" Kysyy edessäni ratsastava Minttu.
"Ei vielä, mutta kysy uudestaan loppumetreillä" virnistän. Tessa takanani naurahtaa pienesti. Käännyn katsomaan takanani olevia ratsukoita. Tessa on kääntynyt juttelemaan Nellin kanssa, joka on Peikon kanssa jonon viimeisenä.

"Mun varpaat ovat ihan jäässä!" Kuuluu Iiriksen valitus jonon etupäästä.
"Mulla sormet" Julie huikkaa Gretan selästä. Riri kääntyy katsomaan taaksensa.
"Voi teitä. Ottakaa vaikka jalat jalustimista, liikuteltkaa varpaita ja pyöritelkää nilkkoja. Muistakaa myös liikutella sormia!" Nainen ohjeistaa Cassun kyydistä. Pian kaikki ovat ilman jallustimia pyörittelemässä nilkkoja. Rapsutan Fionaa kaulasta, joka pärskähtelee tyytyväisenä.

"Revontulia!" Veronica hihkaisee. Kaikki kääntyvät katsomaan taivaalle. Ellen alkaa kaivamaan taskustaan kännykkää ja ottamaan kuvia.
"Vau" kuuluu Tessan ja Nellin suusta. Myös Henkka ja Zaida päättävät ikuistaa kännyköillään ilmiön. Lopulta kaivan itsekin puhelimeni esille. Kuvaan videon pätkän, jossa näkyy koko ryhmä, Fionan korvat ja kaula sekä tietysti revontulet.
"Ei ollut turha maastoreissu" Riri naurahtaa. Julle vastaa jotain, mitä en taakse kuule.
"Voidaanko pysähtyä hetkeksi?" Inari kysyy.
"Voidaanhan me. Saatte rauhassa ottaa kuvia" Riri vastaa. Koko jono pysähtyy ja pian kaikilla on kännykät kädessä.

Kun kaikki ovat saanet haluamansa kuvat jatkamme matkaa käynnissä.
"Otetaan pikkupätkä rauhallista ravia. Kaikille jalustimet jalkaan" Riri kailottaa. Pikaisesti työnnän jalat jalkkareihin ja siirrän Fionan raviin Vallun perään. Tamma ravaa innokkaasti korvat hörössä eteenpäin. Pidän ohjastuntuman napakkana, koska muuten roikkuisimme Vallun hännässä. Kevennän rauhallisesti ja yritän samalla ihastella revontulia. Fiona alkaa painamaan kovempaa eteenpäin, joten istun tiivisti satulaan ja pidätän. Kun tamma rauhoittuu jatkan keventämistä.
"Käynti!" Kuuluu Ririn käsky edestä. Yksi kerrallaan ratsukot siirtävät käyntiin.

Kun saavumme päälle tunnin mittaiselta maastolta kaikkien posket punoittavat. Henkka taputtaa ruunansa kaulaa ja Julle tulee jo alas Millin selästä. Rapsutan Fionan kaulaa jäätynein sormin, jonka jälkeen laskeudun varovasti alas.
"Saako mennä jo talliin?" Zaida kysyy heilutellen jalkojaan.
"Kyllä. Riisukaa hevoset ja hoitakaa. Sormet kyllä lämpenevät siinä" Riri sanoo. Koko ryhmä menee äkkiä lämpimään talliin.

Rosan päiväkirja

Jos minä olisin saanut päättää, olisi juttu mennyt näin by Fiona
(Tarina Fionan näkökulmasta) #valmennusviikonloppu #fiona
Ensinnäkin Rosa haki minut aivan liian aikaisin sisälle. Laahustin naisen perässä sisälle hapannaamana. Sen lisäksi joudun estevalmennukseen että kouluvalmennukseen. Ärtymykseni asetuksiin ja kääntämiseen ilmaisin ärtyisällä hännän heilautuksella sekä pikkupukilla. Kaikkein pahinta oli se että valmentaja ei edes puhunut suomea, joka johti siihen että vaikka Rosa on aikuinen nainen tuo joutui keskittymään niin paljon siihen että ymmärtää valmentajaa, joten kädestään tuli paljon aiempaa kovempi. Olisin mieluummin tehnyt ravilisäyksiä.

Estetunnilla oli oikein hauskaa. Linjat onnistuivat mallikkaasti ja Rosakin keskittyi paremmin ja osasi jopa mitata etäisyyksiä. Mutta jos olisin itse saanut päättää tehtävän olisin vain halunnut mennä rataesteitä eikä niinkään tarkkuutta. Kyllähän minä aika kovaa menin, joten lopulta annoin Rosan makarooniksi menneille käsille armoa ja loput hypyt menin rauhassa.

Valmennuksen jälkeen Rosa taputti minua kaulalle ja kehui hienoksi tytöksi, joten ehkä tein jotain oikein. Vaikka ei tämä päivä ihan minun mielessä olevien suunnitelmien mukaisesti mennyt.

Rosan päiväkirja

"5+1 vinkkiä uudelle kisaajalle, ohjeita kädestä pitäen"
#seuramestaruudet #fiona @cassandra
Vuosi 2019 alkaa olla lopuillaan. Olen käynyt jos jokinmoisissa kisoissa niin Salylla että Fionalla. Melkein joka kerralle on jotain mennyt pieleen. Olen laittanut näitä virheitä ylös ja kehittänyt niistä 5+1 vinkkiä uudelle kisaajalle. Sukulaiseni aloittaa ensi vuonna kisaamisen ponillaan, joten voin kertoa nämä myöhemmin hänelle. Nyt ajattelin hakea niihin hyväksyntää Cassandralta. Rapsuttelen Fionaa Cassandran kuunnellessa ulkopuolelta.

"Ensimmäinen on että syö jotain ihan pientä juuri ennen starttia. Tyhjällä mahalla ei ole hyvä lähteä radalle, mutta maha täynnä on vielä pahempi" luen puhelimestani.

Cassandra virnistää pienesti.

"Toisena on että kannattaa ottaa ainakin yksi orja apuun - ei vaan - joku apukäsi, joka auttaa kriisin tullessa" naurahdan.

Fiona tökkäisee minua turvallaan.

"Kolmas. Nuku hyvin yöllä. Tuomarit eivät jaksa katsoa haukottelevaa ratsastajaa, joka silmät puoliummessa yrittää selviytyä" virnistän.

Cassandra nyökkää hyväksyvästi.

"Neljäs. Varaa tarpeeksi aikaa verryttelyyn sun muuhun hätätilanteiden varalta. Mitä enempi sen parempi" hymähdän. "Ei niin että aikaa on vain viisitoista minuuttia" lisään virnistäen leveästi.

Fiona alkaa käydä kärsimättömäksi kun lopetin rapsutuksen.

"Viidentenä on että ajattele kaikki positiivisesti. 'En myöhästy, en mokaa, kaikki menee hyvin'. Positiivisella mielellä vaan!" Hymyilen.

Cassandra vaihtaa asentoa toiselle jalalle hymyillen.

"Ja viimeinen vinkki. Ole yhtä sen hevosen tai ponin kanssa. Kuin kentauri" hymyilen.

Fiona tunkee pään syliini.

"Näillä vinkeillä kyllä pääsee hyvin kisaamisen makuun" Cassandra hymyilee silittäessään Fionaa turvasta.

Rosan päiväkirja

"Viidentoista minuutin aikana..."
#seuramestaruudet #fiona
Passitan Lucaksen hakemaan Fionan tarhasta. Hän on nähnyt tamman aiemmin ja tietää missä tarhassa se on, joten siitä on iso apu. Itse hölkkään kisahousut päälläni talliin etsimään Fionan kamppeita kasaan. Nappaan olalleni eilen putsatut suitset, suojakori roikkumaan käsivarrelle ja satula mahtuu myös. Ripeästi vien ne Fionan karsinan eteen, johon Lucas juuri tuo Fionan. Riisun sen ulkoloimen, jonka alta paljastuu onneksemme puhdas karvapeite.

Lucaksen putsatessa kavioita käyn tamman harjalla läpi ja selvitän harjan. Sujautan saappaat jalkaan Lucaksen laittaessa suojia. Tuo auttaa myös satulan laitossa minun laittaessa suitsia. Mieheni heittää tamman lautasille myös viltin, joka päällä meinasin kävellä alkukäynnit verryttelyssä, ihan vain pakkasen takia. Napsautan päässäni olevan kypärän hihnan kiinni ja nappaan maasta hanskani. Annan Lucakselle pienen pusun kiitoksen kera, jonka jälkeen kiiruhdan. Verryttelyyn innokas Fiona perässäni. Vilkaisen myös ohikulkumatkalla kelloa. Meillä meni tasan viisitoista minuuttia. Hyvä me!

Mintun päiväkirja

15.10.2019
#Fiona #T3

Menin tänään tunnilla Fionalla ja noh.. tamma oli aika tamma mutta loppuun aikas kiva Mutta huomaa kyllä että oon tottunu automaatti-ruuniin

Jeminan päiväkirja

"Kiitti!" Huikkaan tutulle bussikuskille, Katrille, kun tämä jättää minut Lehtovaaran Ratsutilan bussipysäkille. Olin tullut suoraan koulusta, ja olisi toisen ratsastustuntini aika. Näen tarhoissa Donnan ja Fionan rapsuttamassa toisiaan, ja hymyilen tammoille. Hevosista tulee aina iloiselle tuulelle!
"Mooi!" Huikkaan tallin ovelta iloisesti, kun astun sisään. "Ulkona on kyllä kylmä" hyrisen hymyillen Karolle, kun vien tummansinisen koulureppuni taukotupaan. "Huomasitkos jo kellä menet tunnin?" Karo kysyy takanani luuta kädessään hymyillen salaperäisesti. "Oh, kuka mulla on!" Nauran kun menen kohti listoja. "Jemina-Rasse! Apua, Rasse!" Kikatan jännittyneenä. "Onneks se on jo tunnilla, miten ihmeessä mä satulan sen selkään oisin saanut!" Jatkan tuhahataen leikkisästi. Teen nopean toimintasuunnitelman, ja päätän että siivoan ensin Sotilaan karsinan, ja sitten menisin Tunturikoniin ostamaan itselleni hieman välipalaa. "Hei anna mä autan!" Huudahdan kun näen Karon siivoamassa kaikkia karsinoita yksin. Nappaan toisen talikon, ja siivoan tämän avuksi kolme muutakin karsinaa Sotkan karsinan lisäksi. "Paljonko se kello on?" Kysyn itsekseni ja katson tallin seinässä olevaa kelloa, joka näyttää, että tunnin alkuun on kaksikymmentä minuuttia. "Vielä ehtii!" Totean, ja lähden kohti evästämispaikkaani napatan ratsastusvarusteeni mukaan. "Ai moi!" Huudahdan kun näen uuden tuntilaisen Deeannin sekä tutun Mintun astuvan talliin, ja vaihdan näiden kanssa muutaman sanan.
Tunturikonista ostan yhden sämpylän, ja menen istumaan pöydän ääreen, jossa katselen maneesissa menossa olevia loppuraveja. Siivoan roskani, ja menen vessaan vaihtamaan ratsastushousuni sekä tallitakin että saappaat. Kiiruhdan maneesiin, missä edelliset tuntilaiset ovat jo laskeutuneet satulasta. Painan kypärän päähäni, ja ratsastushanskat käsiini ja kävelen suuren puoliverisen luokse. "Moi, millanen Rasse oli tänään?" Kysyn iloisesti ruunaa pidelleeltä mukavanoloiselta ihmiseltä. "Se oli tosi kiva!" Tämä hihkuu innoissaan. Virnistän tälle vastaukseksi, ja kipuan kyytiin kun sanomme heipat ja hevosen entinen ratsastaja hyppelee kohti ulko-ovea. Vaikka joudun pidentämään jalustimia kolme reikää, selässä tuntuu kuitenkin hirvittävän pieneltä! Ratsastin viimeksi Sotilaalla, sekä serkkuni Sallan Eppu-issikalla, joten 170senttinen Rasse on todellinen kulttuurishokki. Painan pohkeeni ruunan kylkiin, ja tämä alkaa kävellä juuri sopivan reippaasti uraa pitkin. "Noniin! Eli tänään olisi aiheena avo-ja sulkutaivutukset! Aloitellaan ensin ihan vaan alkuverryttelyillä, käynnissä ensin taivutelkaa reilusti sisään ja ulos!" Heli ohjeistaa. Teen pääty-ympyrän ja voltin jotta saisin välimatkaa edelläni olevaan Donnaan, ja hyödynnänkin tämän taivutteluun. Rasse on edellisen tunnin ansiosta jo aika rento, ja kuuntelee ohjeet hienosti, vaikka keskittyminen kuskilla meinaa välillä herpaantua. "Mites sulla meni päivä?" Kysyn hevoselta, ja tämä pärskähtää.
"Nyt Jemina suu kiinni ja ratsasta!" Heli sanoo muka ankarasti, mutta hänen persoonallinen hauska naurunsa täyttää silti koko tilan hyväntuulisuudellaan. "Heh, no mut sit ravissa sama!" Tämä sanoo, kun olemme kiertäneet kehää viitisen minuuttia. Nostan ravin, ja alan tekemään voltteja ja ympyröitä. Rassella on mielestäni ihan hirveä ravi, sillä se on niin iso ja nopeatempoinen. Vaihdamme suuntaa ja ravailemme vielä hieman, kunnes nostamme laukan ja jatkamme taivuttelua. Laukka ruunalla taas on kuin keinuhevosella!
Nyt itse aihe alkaa. "Aloitetaan tehtävä käynnistä tästä käynnistä pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat pitkälle sivulle avotaivutuksessa." Heli selostaa töröttäessään keskellä kenttää. Ensimmäiset aloittavat. "Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle!" Heli muistuttaa yhteisesti kaikille. On meidän vuoromme ja teemme tehtävän hieman haparoiden, mutta kerta kerralta se sujuu paremmin. Vaihdamme suuntaa ja teemme tehtävän vielä pari kertaa. Seuraavana teemme avotaivutusta pituushalkaisijalla, sekin menee kivasti! Pidämme pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkamme sulkutaivutuksilla. Hyödynnän voltteja, ja onnistun näissä mielestäni paremmin kuin avoissa. Teemme saman myös harjoitusravissa, joka tosin tuotti minulle tuskia, sillä Rassen ravi ei ole mieleeni. "Kaikki onnistui tänään hienosti! Nyt otetaan itsenäinen noin kymmenen minuutin loppuverryttely, ja sitten voi alkaa viemään hevosia talliin!" Nainen ilmoittaa. Ravailen ympäri maneesia hetken, kunnes siirryn uran sisäpuolelle kävelemään. Annan Rasselle pitkät ohjat ja taputan tätä. Ruuna venyttää kaulaansa ja pärskähtää.
"Sä olit hieno!" Kerron kimolle tallissa kun harjaan sitä. Hoidan Rassen kuntoon, ja käyn vielä harjailemassa Sotilasta. Puhelin takin taskussa piippaa, ja katson mikä ilmoitus se oli. Siinä on viesti äidiltä: "Oon parkkiksella oottamassa, tuu kohta!"
"Tuun nyt!" Vastaan, ja sanon hihkaisen muille heipat tallin ovelta, ja lähden kohti autoa.

Veronican päiväkirja

Vai niin. 
Kädet puuskassa seisoin tuijottaen ilmoitustauluun punaisella nastalla kiinnitettyä tuntilistaa josta kävi ilmi että ratsastaisin päivän tunnilla Fionalla. Nimen lukiessa päähäni putkahtaa lukuisia ristiriitaisia ajatuksia, sillä en ollut osannut vieläkään päättää pidinkö tammasta ratsuna vaiko en. Rosa osasi sillä ratsastaa joo, mutta se ei tarkoittanut sitä että olisin itse osannut selässä pistää asetukset kohdilleen ennen loppuverryttelyä.
Minttu ja Viveka saapuivat katsomaan omat ratsunsa.
“Ai jes, jes, jes, Vallu!” Minttu kiljaisi käytännössä kuiskaten ja esitti käsillään voittoisaa korografiaansa. Ratsuvalinta miellytti.
“Vertsu, millainen Max on? Eikö se oo ihan kiva?” Viveka suuntasi kysymykset suuntaani listan tutkittuaan katseellaan läpi. Levitin kasvoilleni turhankin leveän hymyn huulet napakasti supussa. Voihan hemmetin hemmetti!

Fiona seisoi tarhassa loimi niskassa hieman kuraisena. Hevosta hakiessa tieto siitä että tarhakaverina oli niinkin kiltti tamma kuin Hippu lohdutti mieltäni kummasti; ei ollut yllättävää että sain Fionan aika helposti tarhan ulkopuolelle vaikka Hippu portille asti käveli perässä. Se että Fiona tarhasi riimu päässä helpotti myös kiinni saamista. Porttia sulkiessani vilkaisin miten Viveka vilkutteli suuntaani Maxin tarhalta vain vähän kauempaa.
Maiskutin Fionalle, “mennään sisälle, nyt, ihan reippaasti, pliis?”

Olin suunnitellut hoitavani Fionan käytävällä, mutta aivan esimmäiseksi käytin sen pesarissa jossa sain jaloista huuhdeltua paksun mutakuoren pois. Fionan korvat heiluivat kuin helikopterin propelli. Tamma myös liikkui levottomasti väistäen vesisuihkua johon reagoin hampaita yhteen puremalla ja pienellä ärhentelyllä. Nyt perkele tamma, ajattelin lähinnä mielessäni joidenkin tuiki-tuntemattomien ratsastajien käveltyä ovelle päin. Ei paranisi huudella hävyttömyyksiä vieraiden kuullen. Riri ei siitä pitäisi.
"Noniiiiin, hyvä tyttö, juuuri noin", lässytin ruunikolle. Sitä tuskin höpötykseni kiinnostivat pätkän vertaa. Joka tapauksessa jalat näyttivät puhtailta joten vein tamman käytävään odottamaan että saapuisin tavaroiden kanssa takaisin hoitamaan sen tuntikuntoon. Tallituvassa aikaa säästääkseni vaihdoin ratsastussaappaat kannuksineen jalkoihin, otin kypärän pussista päähäni ja hanskat toppaliivin taskuihin. Varustehuoneessa metsästin tamman tavarat: harjakassi olalle, suojat kassiin, suitset ujutin käteen ja satulan huopineen kannoin käsissäni. Sanotaanko vaikka että tavaraa piisasi. Tältäkö ruuhkavuodet tulisivat tuntumaan?

Tavarat olivat käytävällä levällään ja tuli perseen alla harjasin Fionaa läpi reippaasti, putsasin sen kaviot todeten jokaisen kengän olleen visusti paikoillaan ja ujuttelin suojat etu- ja takajalkoihin rutiininomaisesti. Satulan nakkasin selkään pienen puuskaisun kera mihin Fiona reagoi vetämällä korvat salamana niskaan kiinni eikä hapan ilme leppynyt satulavyötä kiristäessä. Suitset olivat oma työmaansa. Sain houkutella pitkän aikaa Fionaa laskemaan päänsä alemmaksi suitsimista varten. Onnistuin silti. Ranteessa ollutta kelloa vilkastuani tulin siihen tulokseen että lähtisin valumaan maneesille. Ohjat kaulalta ja matkaan.

Maneesissa laskin jalustimet alas, säädin ne sopiviksi pitkille koivilleni, kirrasin vyötä ja heti Rosan ja Peikon jälkeen nousin jakkaralta selkään. Tunti oli valmis alkamaan.

Ja miten tunti meni? Ärräpäitä tuli päästeltyä. Fiona oli mahdottoman reipas eikä hirveästi tuntunut kuunnelleen mitä siltä pyysin. Tamma kyllä taipui hyvin ja sillä oli kivan iso ravi istua, mutta siihen yhteisymmärryksemme loppui. Loppujen lopuksi yhteinen sävel parani vasta loppuraveilla. Toisaalta tätä se oli. Aina ei jokaisen kaviokkaan kanssa tullut toimeen parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä tunnistä jäi käteen oli hyvin karttunut kirosanavarasto, kipeät leukaperät ja varma tuntuma siitä etten ihan heti haluaisi taas Fionan selkään.

Aamen