Rosan päiväkirja

Baari-ilta
7. Keskusteluja juoman/ruuan äärellä
(354 sanaa) @minttu @julle @cassandra @mer
Odotan hieman sivistyneemmän baarin edessä Minttua, Cassandraa ja Jullea, jotka olivat ilmoittaneet tulevansa mielellään kanssani juomaan vähän valkoviiniä ja jutustelemaan. Mitään kännejä emme aikoneet vetää, pelkkää sivistynyttä juomista, jonka takia olin valinnut juuri tämän baarin, vaikka baari valikoima ei ollutkaan mikään kattava.

Ensin paikalle saapuu Minttu. Tuon sininen tukka on aseteltu valumaan selkää pitkin alas ja osa hiussuortuvista on laskettu olkapäälle. Halaan ystävää lempeästi tervehdykseksi. Pian myös Julle ja Cassandra saapuvat paikalle, joten astumme peräkanaa sisään baariin, ovessa olevan kellon kilahtaessa vaimeasti.

"Neljä valkoviinilasia, kiitos", sanon sievälle naistyöntekijälle. Ei kestä kauaa kun olemme jo saaneet käteemme lasit.
"Kiva kun pääsitte", hymyilen ystävilleni kun kilistämme laseja.
"Nam, tämä on kyllä hyvä viini", Minttu toteaa maistessaan hieman. Cassandra nyökyttelee olevansa samaa mieltä.

"No mitkä fiilikset Tie Tähtiin-kisoista?" Kysyn ja siemaisen vähän lasistani.
"Ihan hyvät. Ei me rankingissa kovin kärkipäässä kyllä olla, mutta ei se ole tärkeintä", Cassandra kertoo.
"Joo meidän tämänhetkinen sijoitus koululuokan rankingissa ei ole parhaasta päästä, mutta esteillä ollaan edes vähän paremmalle sijalla", Minttu hymähtää.
"Me ollaan nyt kolmannen osakilpailun jälkeen expertin koululuokan rankingin vikoja", Julle sanoo ja irvistää perään hieman.
"Vaikka tuntuu että radat on mennyt ihan hyvin ja ollaan muutama sijoituskin saatu, niin rankingiin se ei meidän osalta mitenkään positiivisesti vaikuta. Ei meillä oo mitään mahiksia voittaa mitään niistä titteleistä, joten finaalissa vaan nautitaan täysillä", kerron toisille.

Pyörittelen lasia kädessäni, niin että siinä oleva juoma keinuu pienesti. Musiikki kuluu baarin seinän ylänurkissa olevista kaiuttimista. Oven kello kilahtaa, kun nuori pariskunta astuu sisälle ja suuntaa suoraan tilanaan juomaa.

"Hetkonen", Cassandra sanahtaa tirkistellessään silmät sirillään baarin yhteen nurkkaan. "Onko toi Mer?"
Katson hämmentyneenä tuon osoittamaan suuntaan.
"On se", Minttukin toteaa.
"Käydään jututtamassa", Julle ehdottaa. Pyöräytän silmiäni, mutta seuraan muita Merin luo, joka seisoo nurkassa kasvoillaan tuon perus ilme, kun tuo tarkkailee koko baaria.

"Moi Mer!" Minttu huikkaa. Tuo katsoo meitä hieman säikähtäneenä.
"Ai terve", tuo sanoo lopulta.
"Mitä sä täällä teet?" Kysyn tehden kädelläni laajan eleen.
"Mä oon töissä vartiana", tuo hymähtää.
"Oho oikeesti. Aika kiva", Cassandra toteaa. Mer raukka näyttää vieläkin ihan hämmästyneeltä.
"No me jatketaan tästä nyt meidän jutustelu iltaa. Ehkä tilataan vielä toiset viinilasit. Hyviä työhetkiä", huikkaan Merille pieni virne kasvoillani.


Naantalin aurinko
17. Tarina, joka sisältää vain dialogia ja johtolauseita
(328 sanaa) @deeann @zaida @henkka
"Rosa!" Kuuluu huudahdus tallin pihasta.
"Joo?" Kysyn kääntyen katsomaan huutajaa.
"Se toimittaja, Minja tulee ilmeisesti kohta tänne haastattelemaan. Kannattaa harjata Fiona jos se ottaa kuvia", Deeann sanoo.
"Oi, onko se vihdoin tulossa?" Kysyn ja alan jo putsaamaan käsilläni ratsastushousujani puruista.
"Joo, kohta se on tallin pihassa. Riri käski kertoa", tyttö hymähtää.
"Kiitos tiedosta, pitää kiirehtiä", sanon ennenkuin katon talliin.

"Äkkiä äkkiä" sanon itselleni harjatessani Fionaa.
"Ai mitä äkkiä?" Zaida kysyy kummastuneena karsinan ulkopuolelta.
"Deean tuli äsken ilmoittamaan että Minja - siis se joku toimittaja - tulee kohta tänne haastattelemaan", sanon selvittäessäni tamman häntää.
"Ja sen haastattelun takia sun pitää harjata Fiona kiiltäväksi raivohullun tavoin", Zaida naurahtaa.
"Se saattaa ottaa myös kuvia sen juttua varten eikä Fiona saa näyttää epäedustavalta", sanon lievästi huvittuneena.
"No onnea matkaan. Mä meen nyt ratsastamaan, joten toivottavasti se ei tuu ottamaan musta kuvia, koska Fosse ei oo edustavassa kunnossa", tyttö hymähtää ja katoaa poninsa luo.
"Samoin!" Huikkaan tytön perään.

"Miks täällä on kauheen jännittynyt tunnelma ja kaikki harjaa hevosia kuin ne ois näyttelyihin menossa. Kohta kaikki kiiltävät kuin Naantalin auringot", Henkka kysyy.
"No voinhan mä selittää vielä sullekin", naurahdan.
"Häh?" Poika kysyy.
"Unohda. Mutta tänne tulee toimittaja kyselemään luultavasti kaikilta miten tie tähtiin on mennyt. Ja hevosia sekä poneja harjataan sen vuoksi että sillä on kuulemma kamera mukana, joka ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin kuvia", selitän pojalle kärsivällisesti.
"Ahaa. Vai sellaista. Matte on kyllä ottanut kaiken ilon irti tarhasta juuri tänään ja se on aivan mudassa ja hiekassa. Ihan kavioista häntään asti", Henkka huokaa raskaasti.
"Voit oli keskellä jossain hakkaamassa Mattea sillä aikaa kun se haastattelee muita. Voit sniikata itsesi viimeiseksi", ehdotan pojalle virne huulilla.
"Hei kiitos mahtavasta ideasta. Mä teen niin", Henkka sanoo ja naurahtaa perään.
"Ole hyvä. Mä omistan maailman parhaimmat ideat", sanon pojan katoavalle selälle.
"Pitäiskö mun laittaa lisää showshineä?" Mutisen Fionalle tarkastellen sitä hieman kauempaa.
"Ei se kiiltää jo ihan tarpeeksi", Deeann hymähtää kuullessaan mitä puhun.
"Okei ehkä mä jätän Fionan nyt hetkeksi rauhaan", naurahdan tietoisena itsekin siitä miten typerältä kuulostan.

Ensimmäinen haastattelu ikinä
13. Toimittaja, Minja, tulee kysymään kuinka hahmosi tie tähtiin on sujunut. Kuvaile keskustelua tarinassasi
(361 sanaa)
"Hei. Rosa Järvelä ilmeisesti? Olen Minja. Voisinko kysyä sinulta muutaman kysymyksen liittyen Tie Tähtiin-kisoihin?" Nainen kysyy. Toimittaja on minua lyhyempi, joten katson hieman alaspäin nyökätessäni naiselle vastaukseksi.
"Elikkäs, kisaat expertissä Étoile Filante nimisellä hevosella. Eikös tämä ole ratsastuskoulun hevonen?" Minja kysyy.
"Joo, Fiona on ratsastuskoulun hevonen, mutta minä olen sen hoitaja", vastaan. Hyvä Rosa hyvin menee. Sä et mokaa tätä.
"Millä fiiliksillä olette olleet nyt kisaamassa?"
"Ihan hyvillä fiiliksillä. Sijoitukset eivät ole olleet mitään päätä huimaavia, mutta olemme vain nauttineet kaikesta täysillä. Ei voitto ole tärkeintä", vastaan naisen rustatessa jotain lehtiöönsä. Olikohan se liian pitkä vastaus? Liian lyhyt?
"Olette kisanneet myös viime vuonna Tie Tähtiin-kisoissa. Miten teidän matkanne on muuttunut niistä kisoista?" Minja kysyy. Mitä tähän voi vastata? Pääni tuntuu ihan tyhjältä. Öööh, apua.
"Meidän yhteistyö ja luottamus on kehittynyt, vaikka siinä on tietysti aina parannettavaa. Silloin se oli vain sellaista hakemista. En halua tietää miltä meno näytti silloin tähän päivään verrattuna", sanon. Joudun puremaan hieman huultani etten irvistäisi. Minjan kynä liikkuu muistivihkoa vasten hurjaa kyytiä, kun nainen merkitsee vastauksiani ylös.
"Fiona on ilmeisesti aika herkkä ja reaktiivinen, mutta samalla kuuliainen tamma. Miten sen luonne on vaikuttanut teidän suorituksiin vai onko mitenkään?" Taas tekisi mieli irvistää. Tästä vastauksesta saisi kirjoitettua melkeinpä romaanin.
"No silloin kun Fionalla on ollut huonompi päivä, niin pohkeita ja apuja on hankalampi saada läpi, joka tietysti vaikuttaa aika paljonkin suoritusten laatuun. Kotitreeneissä on huomionakin päivinä helpompi saada kontrolli, mutta vieraassa paikassa vieraiden hevosten ympäröimänä siitä ei meinaa tulla mitään. Eli lyhyesti joo, kyllä Fionan luonne vaikuttaa aika paljon", hymähdän. Tulikohan taas liian pitkä vastaus. Ehkä Minja saa poimittua siitä sen olennaisen.

"Okei kiitos paljon. Voisitko vielä tuoda Fionan tuonne pihalle, niin voisin ottaa muutaman kuvan teistä?" Minja kysyy ja alkaa jo nostaa kameraa kaulastaan. Nyökkään ja pujahdan Fionan karsinalle. En kerkeä millään laittamaan suitsia, joten tyydyn kiinnittämään narun tamman päitsiin. Fiona seuraa minua reippaasti pihalle, jossa Minja jo odottelee.
"Noniin. Olkaa vain siinä. Voit katsoa vaikka kameraan tai sitten Fionaan. Laita toinen käsi tamman sään päälle. Hyvä", nainen ohjeistaa kameran räpsiessä kuvia. Fiona seisoo niin kiltisti paikoillaan koko kuvaussession aikana, joten annan sille taskustani löytyvän porkkanan palkinnoksi.
"Kiitos!" Minja huikkaa vielä ennenkuin katoaa etsimään jonkun muun uhrikseen.


Voimat hukassa
16. Horoskooppi
(329 sanaa) @minttu
Kaksonen: Älä kangistu kesken matkan, vaan etsi jostain viimeisetkin voimien rippeet. Maalissa odottaa hyvä mieli ja pieni palkinto.

"Yksi kahvi maidolla", vanha rouva sanoo. Iltavuoro Kallen Kulmassa oli juuri alkanut, mutta juuri nyt ei huvittaisi olla yhtään töissä. Parin päivän päästä olisi finaali ja huomenna lähtisimme jo ajamaan kohti Hallavaa. Onneksi tämän päivän vuoro ei ollut pitkä, vaikka tuntui uuvuttavalta olla vielä töissä. Vanha rouva rykäisee kevyesti.
"Ai anteeksi. Eli kahvi maidon kanssa", mutisen tuntien kuinka häpeän hento puna kohoaa poskilleni. Naputtelen kassakonetta tiuhaa tahtia ennenkuin siirryn kahvikoneen ääreen. Nappaan sivupöydältä kupin ja lasken sen koneen alle sekä painan koneen päälle. Tummaa kahvia alkaa valua koneesta. Kun kuppi on melkein täynnä ja kahvin tulo on loppunut, kaadan pienestä kannusta siihen maitoa.

"Kiitos", rouva hymyilee ja tarttuu kuppiin hieman vänkyrillä sormilla. Heti tuon siirryttyä istumaan nojaan tiskiin kyynärpäilläni ja hieroin ohimoitani. Koko kisasarjan ajan olen saanut nukuttua tosi huonosti ja voimani alkavat olla vähissä. Olisi ehkä kannattanut ottaa töistä vapaata kisojen ajaksi, mutta koska en voi vaan lopettaa tekemistä ollessani niin temperamenttinen, olin jatkanut töiden tekoa kaiken ohella. Onneksi Lucas on huolehtinut koko ajan tunnollisesti Josefiinasta. Tyttö raukka on ihmetellyt miksei äiti leiki hänen kanssaan, on vain kokoajan tallilla. Heti kun kisat ovat ohi, aion nukkua pari yötä ihan kunnolla, jonka jälkeen järjestän vaikka pakolla koko perheen yhteisen päivän.

Onneksi kaikki tallilaiset ovat tsempanneet toisiaan, vaikka uupumus alkaa näkyä kaikissa. Riri on käskenyt hymyillen kokoamaan kaikkien voimat yhteen ja puskemaan niiden voimalla finaalista läpi. Sen jälkeen voisi palata normaaliin arkeen.

Kahvilan ovessa oleva kello kilahtaa kun ovi käy. Sisälle ilmestyy tutun näköiset kasvot, jolloin huulilleni kohoaa pieni hymy.
"Ottaisin yhden kaakaon", Minttu sanoo pienen pieni virne huulillaan. Nostan toista kulmaani hieman, jonka jälkeen käännyn tekemään naisen tilaaman kaakaon.
"Tossa", nainen sanoo ojentaessaan minulle kolikkoa.
"Talo tarjoaa", hymähdän vain.
"Heii! Ei talo voi aina tarjota. Kolme viimeisintä kertaa mä oon saanut aina ilmaiseksi kun sä oot ollut töissä. Pitää näköjään rueta käymään silloin kun et ole täällä", Minttu naurahtaa, mutta työntää kolikon takaisin taskuunsa.
"Ystäville voi aina tarjota. Varsinkin tsemppaaville ja hyville sellaisille", sanon hymyillen, johon Minttu virnistää pahankurisesti.

Selvitysainekriisi
20. Hahmosi…
a) saa apua toisen tallin hahmolta
(308 sanaa)
Fiona kävelee nätisti hevosrekasta ulos. Tamma katselee Hallavan pihaa korvat höröllä.
"Tuttu paikka", naurahdan rapsuttaen hajamielisesti tuon kaulaa.
"Talutelkaa hetki hevosia tässä lähellä, jonka jälkeen jättäkää ne lepäämään", Riri huikkaa pihalta ja katoaa samantien sisälle yhteen rekkaan. Koko pienen kävelyn ajan Fiona on aika energisellä tuulella, mutta malttaa kumminkin pysyä vierelläni, vaikka saankin pitää narusta tiukasti kiinni.
"Höpsö oot. Ei siellä oo mitään", mutisen tammalle, kun tuo hypähtää hieman sivulle nähdessään puskassa ihan kammottavan hirviön, joka on ilmeisesti aikeissa hyökätä pienen ponin kimppuun.

"Nähdään sitten huomenna", kuiskaan Fionalle kun tuo syö tyytyväisenä heinää. Huomenna olisi tiedossa jännittävä päivä, jota kaikki ovat odottaneet. Vaikka nyt tämä loppuukin, on aivan suunnattoman ihanaa päästää normaaliin arkeen.

Seuraavana aamuna kaikki heräävät jo varsin ajoissa. Ketään ei muutakaan ei ole näyttänyt nukuttavan koko yönä, tai ainakin päättelin niin kun koko porukka haukotteli aamiaisella samalla kun juttelivat jännittyneen iloisesti juuri valkenevasta päivästä.

Harjaan Fionaa keskittyneesti. Mikään irtokarva eikä pöly jää silmiltäni huomaamatta. Putsaan myös kaviot, vaikka ne eivät ole kovin likaiset. Kun on hännän ja harjan vuoro, tajuan että olen unohtanut selvitysaineen kotiin. Kiroan mielessäni. Ketään muita Lehtisläisiä ei ole tallissa. Mitä minä nyt teen. Tamma on onnistunut saamaan jouhensa ihan takkuun, joten ilman selvitysainetta niiden selvittäminen olisi pelkkää repimistä. Jätän Fionan syömään ja lähden tallipihalle katsellen ympärilleni.

"Hei! Oon Rosa. Oisko sulla lainata hännän selvitysainetta kun mun oma jäi kotiin?" Kysyn ensimmäiseltä vastaan tulevalta ihmiseltä. Naisella on vaalea polkkatukka ja harmahtavan siniset silmät.
"Mä oon Alva. Ja tottakai mulla on lainata. Seuraa vaan mua", Alva sanoo pirstakasti. Tuo on ilmeisesti Hallavalainen, koska tuo menee niin tottuneesti talliin ja kaivaa jostain korista selvitysaineen.
"Hei kiitos tosi paljon sulle! Onnea kisoihin", huikkaan. Olin aiemmissa osakilpailuissa nähnyt tytön verryttelevän tummanruunikolla suomenhevosella.
"Samoin sulle. Voit palauttaa sen sitten kun oot valmis niin tähän samaan koriin", Alva hymyilee ennenkuin lähtee reippaasti takaisin pihalle. Onneksi on olemassa ystävällisiä ihmisiä.


Täydelliset varusteet
9. Kuvaile ratsukon kisavarusteita/vaatetusta.
(311 sanaa)
Fionan karva kiiltelee heikossa auringon valossa. Juuri selvitysaineen kera selvitetty harja on letitetty ja kieputettu siisteille sykeröille. Koulusatula on myös puunattu huolella. Siinä roikkuvat jalustimet ovat harjattu hiekasta, joten niissä luulisi ainakin pysyvän jalka hyvin paikoillaan. Valkoinen satulahuopa sen alla on virheettömän puhdas. Otsapannan timantit kiiltelevät hennosti. Silitän varovasti sormellani turpahihnan nahkaa, josta jatkan kohti niskahihnaa.

Kohotan käteni ja kosketan hellästi nutturaa, jonka tekemisessä Minttu oli auttanut. Hiusverkko, joka pitää nutturan tukevasti paikoillaan, on ennen ensimmäistä osakilpailua ostettu. Avaan puhelimen ja tarkastelen kamerasta hetki sitten tekemääni kevyttä meikkiä. Jullelta lainattu ripsiväri toimii moitteettomasti, vaikka se joka unohtui kotiin on tietysti paras. Mutristan suutani, jossa tarkasti levitetty huulikiilto on. Sen väri on tosin sellainen että se ei erotu ellei katso läheltä tarkemmin, mutta miksei nyt panostaisi oikein kunnolla.

Pesukoneessa pestyt valkoiset kisahousut ovat onneksi vielä valkoiset. Olen parhaani mukaan suojellut niiden väriä pitämällä kisapaikalla niitä alla ja jotain vanhoja, kuluneen harmaita verkkahousuja päällä. Kun olin aamulla katsonut itseäni ne päällä peilistä, olisi tehnyt mieli irvistää. Mutta parempi ne päällä kisapaikalla kuljeskelu kuin se että kisahousut eivät olisi radalla valkoiset vaan mudasta ruskeat ja pölystä ja hiekasta harmaat.

Kohennan silitetyn kisatakkini kaulusta. Se on varsin yksinkertainen ja simppeli, mutta näyttää tosi hyvältä. Se myös tuntuu hyvältä päällä ja istuu minulle juuri oikealla tavalla. Mustat nahkaiset saappaat ovat onneksi säilyneet tämän aamuisen puhdistuksen jälkeen kiiltävinä ja puhtaina. Saappaiden sisällä olevat ohuet saapassukat ovat hyvin hengittävät ja mukavat jalassa. Ne ovat harmaat, mutta tätä tietoa ei varmaan kukaan tarvitse, koska ei ne saappaiden läpi näy.

Sujautam varovasti molempiin käsiini valkoiset hanskat. Niissäkin on pientä timanttikirjailua somistamassa valkoista pohjaa. Teen vielä viimeisen katsauksen naamaani puhelimen näytöstä ennenkuin tungen sen takaisin rekassa olevaan laukkuun. Nostan sormillani pienen irtokarvan takistani ja tarkistan pakkomielteen ajamana nutturan vielä kerran. Otan pussista mustan kypäräni ja asettelen sen päähäni. Seuraavaksi verryttelemään, jonka jälkeen olisi aika suunnata finaalin kouluradalle. Kohta kaikki olisi ohi.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - sekä uusi ratsu
#maastoratsastuskurssi20 #rasse
(Anteeksi lyhyt tarinan pätkä, mutta tätä se koulun aloitus saa aikaan)
Istun tiiviisti satulaan ja pidän katseen tiiviisti lähestyvässä maastoesteessä. Yksi, kaksi, kolme ja tukki ylittyy kovaa ja korkealta. Esteen jälkeen otan Rassen mahdollisimman nopeasti takaisin kiinni kun ruuna meinasi lähteä innostumaan. Olin hieman hukassa vieraan hevosen kyydissä, Fionan odotellessa varsaansa, mutta onneksi Rassen asetuksiin oli helppo päästä sisälle ja tajusin kuinka hevosta ratsastetaan.

Valmistaudun alashyppyyn ja pidän painoin hyvin jalustimilla. Vaikka yritin hieman hillitä menoa alashypyssä ettei meno olisi liian vaarallista, Rasse päättää hypätä yllättävän pitkälle, jolloin horjahdan hieman ruunan kaulan luo. Tarraan harjasta kiinni toisella kädellä ja kampean itseni takaisin tasapainoon ennen vettä.

Vedestä pois hypyssä Rasse on niin innoissaan että pienet vesipisarat lentäjät päälleni. Nauran ääneen ja yritän jatkaa keskittymistä. Ruuna on aika hauska tapaus, vaikka meinaakin käydä vähän ylikierroksilla.

Heidin valmennuksen alussa mainitsema vauhtia ja vaarallisia tilanteita piti meidän kohdalla paikkansa eikä se haitannut ratsastajan eikä ratsun menoa. Onneksi yhteisymmärrys vauhdista säilyi koko valmennuksen ajan, vaikka välillä olisi itse kummankin tehnyt mieli päästellä vähän kovempaa.