Rosan päiväkirja

Uurastusta
#heinätalkoot @riri @minttu @veronica @zaida
Seisomme Veronican kanssa kentän laidalla katsoen ponituntia ja pohtien säätä. Helin terävän katseen ja Haloo-huudon myötä laahustamme kentän reunalta kohti heinäurakkaa.

Joukko reippaita hoitajia oli kerääntynyt tallin edustalle odottamaan Ririä, Karoa ja Akselia, sekä ehkä myös minua ja Veronicaa. Kun työn johtajat olivat saapuneet, jaoimme hommat. Minä ja Minttu päätimme jäädä repimään muoveja heinien päältä pois. Zaida, Inari, Cassandra ja Veronica siirtyvät ylös ottamaan paaleja vastaan.

Tummat pilvet taivaalla vyöryvät onneksi ohitse, joten säästyttiin sateelta! Olisikin ollut näky kun kahden tunnin jälkeen kaksi aivan litimärkää naista laahustavat uupuneina muiden luo.

Pieni puukko kädessä teen viillot muoviin, joka ympäröi heinäpaalia, jonka jälkeen Minttu repii muovit kokonaan pois ja heittää ne kasaan. Tunnin jälkeen kasa on kerääntynyt tosi korkeaksi. Tytöt ylhäällä ottavat paalit vastaan ja laittavat ne pinoittain kasoihin.

Yhtäkkiä heinäkasaan tupsahtaa Zaida, joka nauraa mahakippurassa. Pian sieltä hyppää myös Daniela nauraen. Vilkaisemme Mintun kanssa toisiamme hiukan epäilevästi, mutta Zaidan ja muiden suostuttelun ansiosta sisäinen lapsi herää eloon ja lopulta mekin päädymme kokeilemaan hyppäämistä.

Kun kaikki ovat saaneet näyttää toinen toistaan hauskempia hyppyjä alas heiniin, tulee Riri katsomaan miten työ edistyy.
"Mitäs te täällä puuhaatte?" Nainen kysyy ihmeissään, mutta ei voi peitellä hymyään.
"Zaidan idea" hymähdän ja pudistelen heinän korsia vaatteistani. Riri pudistelee päätään pienesti hymyillen ja patistaa meidät laittamaan vielä loput heinät, jonka jälkeen pääsemme tauolle keksimme ja mehulle.

Päivä 1, kiire
#inktober2019

Ensiponi
(Perustuu Lucaksen kanssa käytyyn roolipeliin) #spinoff
Kello on noin kymmenen kun automme nokka kääntyy tielle perässään traikku. Olemme lähdössä Lucaksen ja Josefiinan kanssa ostamaan Joselle ensiponia. Olimme luvanneet tytölle että kun työ täyttää yksi, ostamme tälle oman ponin. Eihän hän sitä itse ymmärtänyt, mutta pidimme lupauksen. Nyt olimme lähdössä katsomaan Tipsu nimistä shetlanninponia.

Lucas kääntää auton ratsastuskeskuksen pihaan. Tallista ilmestyy vaaleahiuksinen nainen. Nostan Josefiinan turvaistuimesta syliini. Lucas tervehtii naista joka esittäytyy Hannaksi. Lähdemme Hannan johdolla sisälle talliin, jossa käytävällä seisoo söpö pikkuponi.

"Tässä on Tipsu. Se on tosi varma lasten ratsu, mutta meillä ei ole enää sopivan kokoisia ratsastajia sille" Hanna hymähtää. Rapsutan ponia otsatukan alta.
"Olisiko mahdollista että me talutettaisiin sitä hetki pihalla niin nähdään vähän miten se liikkuu?" Kysyn johon Hanna vastaa myöntävästi taluttaen Tipsun pihalle.

"Onko se ihan perusterve?" Lucas kysyy.
"On eikä suvussakaan ole mitään poikkeavaa" Hanna vastaa.
"Mihin tarkoitukseen poni olisi tulossa?" Nainen jatkaa.
"Tälle tytterölle ensiponiksi" Lucas sanoo Josefiina sylissään. Tipsu kävelee kiltisti perässäni ympäri pihaa.

"Me taidetaan ostaa tämä" Lucas sanahtaa hetken päästä.
"Okei! Varusteet kuuluu siis hintaan" Hanna sanoo.
"Lastaa sä Lucas Tipsu traikkuun, mä hoidan paperit ja varusteet autoon" sanon ja ojennan riimunnarun miehelleni. Tuo laittaa Josen istumaan maahan joka alkaa heittelemään hiekkaa ympäriinsä. Pikaisesti tuo lastaa shettiksen, joka kävelee kiltisti traikkuun, sitoo sen kiinni ja nostaa Josen maasta. Itse seuraan Hannaa takaisin talliin.

Kahdelle kierrokselle tallista autolle saan raahattua Tipsun varusteet mukaan. Kun paperit asiat ovat kunnossa, kiitämme Hannaa ja lähdemme ajamaan kohti kotia.

Josefiina sylissä katson kun Lucas ottaa ponin pois traikusta ja vie sen kolmen hevosen talliimme, jossa Saly asustelee yksin. Sidomme ponin käytävälle ja etsimme harjapakin autosta. Josefiina saa itse harjata poninsa harjapakin päältä minun tukiessa tyttöä kainaloista. Lucas varustaa Tipsun, jonka jälkeen siirrymme pihalla. Laitan Joselle kypärän päähän ja nostan tuon poninsa selkään. Lucas lähtee taluttamaan shettistä kohti kenttää. Kävelen vierellä käsi Josen selän takana.

Kentällä kävelemme hieman molempiin suuntiin. Lopuksi juoksutamme ponin, jotta näämme myös laukkaa. Josefiina hymyilee sylissäni kun Tipsu laukkaa ympyrällä liinan päässä.
"Se on sun ihan oma ja ensimmäinen poni" hymyilen tytölleni. Juuri ennen iltavuoroon lähtöä Lucas saa puhelun. Hän on saanut töitä pankista. Ihan mahtavaa. Tämä mahtava päivä on kiva lopettaa iltavuoroon Kallen Kulmassa!

Voihan Donna
Viikko 40: vastalaukka
#T3 #donna
Tarinassa mukana: @viveka
Tuijotan ehkä hieman kauhuissani tuntilistaa, jossa tämän päivän aiheena lukee vastalaukka ja ratsuna minulla Donna. Ei ole todellista. Ei ketään yhtään helpompaa olisi voinut tulla. Viveka hihittää vieressäni katsoessaan listaa. Hänelle oli suotu tunnille Nalle.
"Kiitos tästä" virnistän tytölle ja lähden tamman karsinalle.

Kun kaikki ovat varusteissaan ja edellinen tunti päättynyt, lähdemme kävelemään jonossa maneesille, jossa Karo jo odottelee. Nousen vyön kiristyksen jälkeen selkään. Donna alkaa pyörimään juuri kun olen päässyt selkään, joten nappaan ohjat käteen ja pysäytän tamman uudestaan kaartoon, jotta saan jalustimet säädettyä. Pian olen valmis kävelemään.

Ensin alamme verryttelemään hevosia tehden asetuksia ja testaten hevosten taipumusta ympyröitä hyödyntäen. Se onnistuu meiltä ihan hyvin, vaikka vasta verryttelyn loppupuolella Donna alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan.
"Seuraavaksi otetaan itsenäisesti muutama kierros vastalaukkaa uraa pitkin. Jos hevoset siirtää raviin tai vaihtaa laukan, nostakaa heti uusi laukka!" Karo käskyttää.

Ensimmäinen nosto ei onnistu. Donna lähtee kipittämään vain ravia eteenpäin. Rauhoitan tamman ja kokeilen nostoa uudestaan. Nyt tamma nostaa vastalaukan, mutta ei pyöritä laukkaa pitkään.
"Pyydä Donnaa enemmän eteenpäin ja pidä pohkeet kyljissä kiinni, kun se on nostanut laukan" Karo ohjeistaa. Nipin napin saan laukattua sen kaksi kierrosta, mutta sentään se onnistui.

"Sitten siirrytään kahdelle ympyrälle. Minttu, Veronica ja Jemina C-päätyyn, Rosa, Adele ja Viveka toiseen päätyyn. Aletaan tekemään siinä ympyrällä siirtymiä. Ensin nostetaan käynnistä myötälaukka, sitten käyntiin ja siitä vastalaukka ja sitä rataa. Tehkää nosto vain jos teillä on edessä tilaa. Ja saa aloittaa!" Karo huutelee. Sotilas alkaa jo saavuttaa meitä takaa päin eikä Nallea näy edessä joten nostan myötälaukan.
"Pidä Rosa käsi vakaana ja kevyenä. Istu rauhassa ja pohkeet kyljissä. Hyvä" huutelee Karo. Sitten käynti ja vastalaukka. Tälläkertaa nosto onnistuu yllättävän hyvin.

Toiseen suuntaan vastalaukat menivät hieman paremmin ja loppua kohden Donnasta tuli oikein mukava ratsastaa! Tamma kyllä ylitti odotukseni.

"Hyvinhän se meni!" Viveka sanoo minulle tunnin jälkeen.
"Kiitos. Kuin myös" hymyilen, jonka jälkeen lähden kotiin.

"Viidentoista minuutin aikana..."
#seuramestaruudet #fiona
Passitan Lucaksen hakemaan Fionan tarhasta. Hän on nähnyt tamman aiemmin ja tietää missä tarhassa se on, joten siitä on iso apu. Itse hölkkään kisahousut päälläni talliin etsimään Fionan kamppeita kasaan. Nappaan olalleni eilen putsatut suitset, suojakori roikkumaan käsivarrelle ja satula mahtuu myös. Ripeästi vien ne Fionan karsinan eteen, johon Lucas juuri tuo Fionan. Riisun sen ulkoloimen, jonka alta paljastuu onneksemme puhdas karvapeite.

Lucaksen putsatessa kavioita käyn tamman harjalla läpi ja selvitän harjan. Sujautan saappaat jalkaan Lucaksen laittaessa suojia. Tuo auttaa myös satulan laitossa minun laittaessa suitsia. Mieheni heittää tamman lautasille myös viltin, joka päällä meinasin kävellä alkukäynnit verryttelyssä, ihan vain pakkasen takia. Napsautan päässäni olevan kypärän hihnan kiinni ja nappaan maasta hanskani. Annan Lucakselle pienen pusun kiitoksen kera, jonka jälkeen kiiruhdan. Verryttelyyn innokas Fiona perässäni. Vilkaisen myös ohikulkumatkalla kelloa. Meillä meni tasan viisitoista minuuttia. Hyvä me!

"5+1 vinkkiä uudelle kisaajalle, ohjeita kädestä pitäen"
#seuramestaruudet #fiona @cassandra
Vuosi 2019 alkaa olla lopuillaan. Olen käynyt jos jokinmoisissa kisoissa niin Salylla että Fionalla. Melkein joka kerralle on jotain mennyt pieleen. Olen laittanut näitä virheitä ylös ja kehittänyt niistä 5+1 vinkkiä uudelle kisaajalle. Sukulaiseni aloittaa ensi vuonna kisaamisen ponillaan, joten voin kertoa nämä myöhemmin hänelle. Nyt ajattelin hakea niihin hyväksyntää Cassandralta. Rapsuttelen Fionaa Cassandran kuunnellessa ulkopuolelta.

"Ensimmäinen on että syö jotain ihan pientä juuri ennen starttia. Tyhjällä mahalla ei ole hyvä lähteä radalle, mutta maha täynnä on vielä pahempi" luen puhelimestani.

Cassandra virnistää pienesti.

"Toisena on että kannattaa ottaa ainakin yksi orja apuun - ei vaan - joku apukäsi, joka auttaa kriisin tullessa" naurahdan.

Fiona tökkäisee minua turvallaan.

"Kolmas. Nuku hyvin yöllä. Tuomarit eivät jaksa katsoa haukottelevaa ratsastajaa, joka silmät puoliummessa yrittää selviytyä" virnistän.

Cassandra nyökkää hyväksyvästi.

"Neljäs. Varaa tarpeeksi aikaa verryttelyyn sun muuhun hätätilanteiden varalta. Mitä enempi sen parempi" hymähdän. "Ei niin että aikaa on vain viisitoista minuuttia" lisään virnistäen leveästi.

Fiona alkaa käydä kärsimättömäksi kun lopetin rapsutuksen.

"Viidentenä on että ajattele kaikki positiivisesti. 'En myöhästy, en mokaa, kaikki menee hyvin'. Positiivisella mielellä vaan!" Hymyilen.

Cassandra vaihtaa asentoa toiselle jalalle hymyillen.

"Ja viimeinen vinkki. Ole yhtä sen hevosen tai ponin kanssa. Kuin kentauri" hymyilen.

Fiona tunkee pään syliini.

"Näillä vinkeillä kyllä pääsee hyvin kisaamisen makuun" Cassandra hymyilee silittäessään Fionaa turvasta.

Jos minä olisin saanut päättää, olisi juttu mennyt näin by Fiona
(Tarina Fionan näkökulmasta) #valmennusviikonloppu #fiona
Ensinnäkin Rosa haki minut aivan liian aikaisin sisälle. Laahustin naisen perässä sisälle hapannaamana. Sen lisäksi joudun estevalmennukseen että kouluvalmennukseen. Ärtymykseni asetuksiin ja kääntämiseen ilmaisin ärtyisällä hännän heilautuksella sekä pikkupukilla. Kaikkein pahinta oli se että valmentaja ei edes puhunut suomea, joka johti siihen että vaikka Rosa on aikuinen nainen tuo joutui keskittymään niin paljon siihen että ymmärtää valmentajaa, joten kädestään tuli paljon aiempaa kovempi. Olisin mieluummin tehnyt ravilisäyksiä.

Estetunnilla oli oikein hauskaa. Linjat onnistuivat mallikkaasti ja Rosakin keskittyi paremmin ja osasi jopa mitata etäisyyksiä. Mutta jos olisin itse saanut päättää tehtävän olisin vain halunnut mennä rataesteitä eikä niinkään tarkkuutta. Kyllähän minä aika kovaa menin, joten lopulta annoin Rosan makarooniksi menneille käsille armoa ja loput hypyt menin rauhassa.

Valmennuksen jälkeen Rosa taputti minua kaulalle ja kehui hienoksi tytöksi, joten ehkä tein jotain oikein. Vaikka ei tämä päivä ihan minun mielessä olevien suunnitelmien mukaisesti mennyt.

Ensinäkin, nerokkaasti toteutettu tuotos, näiden joukossa kerrassaan ainutlaatuinen! Åke antoi kehuja sinun ja Fionan hyvästä yhteisymmärryksestä, jota ihaili ääneen valmennustunnin loputtua kentän laidalta. Osasit kuulema ymmärtää Fionan herkkää sielua, jolloin yhteistyö yleensä tuppaa olemaan vähemmän ongelmaista. Lienikö keskittyminen herpaantunut vai hevonen olleen huonolla tuulella joissakin kohdin, mutta valmentajan silmään osasit ratsastaa tilanteesta ulos suhteellisen hyvin. Fiona esitteli muuten hyvää liikettä! Åke kommentoi myös sitä, että voit vähän rentoutua selässä, hellittää kättä ja elävöittää sitä, sekä olla vähemmän jännittynyt. Esteillä riitti vauhtia, mutta meno näytti loppua kohden tasaantuvan kuin yhteissävelen löydyttyä. Osasitte kohdistaa hypyt kerrassaan loistaviin kohtiin sekä etäisyydet, hyppypaikat ja napakkuus onnistuivat suhteellisen hyvin. Paketti pysyi kasassa. Åke vinkkasi, että voisit treenata omaa rentoutta hevosen selässä mikä parantaisi tekniikkaa ja yleistä antia hieman parempaan suuntaan. Osasit rauhoitella Fionaa hienosti, sen vahvistan myös minä maneesin katsomosta!

Vaivanpalkaksi saat muistoksi merkin osallistumisesta valmennusviikonloppuun Fionan kanssa!

Revontulimaasto
#talvileiri2020 #fiona @henkka @inari @iiris @julle @veronica @ellen @julie @minttu @zaida @cassandra @nelli @tessa @riri

Talutan Fionan tallipihalle missä osa leiriläisistä jo on. Inari kiristää Danan satulavyötä jutellen samalla Zaidan kanssa, joka istuu jo Fossen kyydissä. Minun jälkeeni tallista tulee Henkka taluttaen ruunaansa. Viimeisimpinä muttei vähäisimpänä tallista saapuu Julle taluttaen Milliä (joka on kasvanut ihan sikana) sekä Cassandra Max perässään. Tallin piha on aivan täynnä hevosista ja poneista. 1..2...3..4..5.....14 ratsukkoa! Hymähdän itsekseni pienimuotoiselle sähellykselle. Karo kiertelee ratsastajien luona auttaen heitä selkään ja varmistaen että vyöt ovat tarpeeksi kireällä.

Kipuan Fionan selkään työntäen jalat tukevasti jalustimiin. Vedän Fionan pepun päällä lepäävää ratsastusloimea hieman jalkojeni päälle, jotta ne eivät paleltuisi totaalisesti maaston aikana.
"Valmiina?" Riri kysyy pian Cassun selästä. Kuuluu myöntäviä mutinoita, joten nainen alkaa selostamaan järjestyksestä ja muista jutuista.
"Hauska nähdä Riri Cassun selässä" irlannincobin hoitaja kuiskaa. Naurahdan Cassandralle vastaukseksi. Alan juuri kysymään tytöltä miksi tuo ei halunnut Cassua hoitohevosekseen leirille kun Riri jatkaa puhettaan.
"Muistakaa että lähdemme maastoon bongailemaan revontulia emmekä laukkaamaan täysiä. Saatamme ottaa muutamia ravipätkiä, joten varmistakaa että ratsastusloimet ovat hyvin kiinni. Eikun menoksi!" Nainen huikkaa ja ohjaa Cassun kohti maastoja. Ryhmä alkaa järjestäytyä jonoon ruunan taakse sitä mukaa kun he pääsevät eteenpäin. Jättäydyn Fionan kanssa jonon hännille, mutta en viimeiseksi. Karo jää vilkuttamaan tallipihalle, ennenkuin katoaa sisätiloihin lämpimään.

"Onko kylmä?" Kysyy edessäni ratsastava Minttu.
"Ei vielä, mutta kysy uudestaan loppumetreillä" virnistän. Tessa takanani naurahtaa pienesti. Käännyn katsomaan takanani olevia ratsukoita. Tessa on kääntynyt juttelemaan Nellin kanssa, joka on Peikon kanssa jonon viimeisenä.

"Mun varpaat ovat ihan jäässä!" Kuuluu Iiriksen valitus jonon etupäästä.
"Mulla sormet" Julie huikkaa Gretan selästä. Riri kääntyy katsomaan taaksensa.
"Voi teitä. Ottakaa vaikka jalat jalustimista, liikuteltkaa varpaita ja pyöritelkää nilkkoja. Muistakaa myös liikutella sormia!" Nainen ohjeistaa Cassun kyydistä. Pian kaikki ovat ilman jallustimia pyörittelemässä nilkkoja. Rapsutan Fionaa kaulasta, joka pärskähtelee tyytyväisenä.

"Revontulia!" Veronica hihkaisee. Kaikki kääntyvät katsomaan taivaalle. Ellen alkaa kaivamaan taskustaan kännykkää ja ottamaan kuvia.
"Vau" kuuluu Tessan ja Nellin suusta. Myös Henkka ja Zaida päättävät ikuistaa kännyköillään ilmiön. Lopulta kaivan itsekin puhelimeni esille. Kuvaan videon pätkän, jossa näkyy koko ryhmä, Fionan korvat ja kaula sekä tietysti revontulet.
"Ei ollut turha maastoreissu" Riri naurahtaa. Julle vastaa jotain, mitä en taakse kuule.
"Voidaanko pysähtyä hetkeksi?" Inari kysyy.
"Voidaanhan me. Saatte rauhassa ottaa kuvia" Riri vastaa. Koko jono pysähtyy ja pian kaikilla on kännykät kädessä.

Kun kaikki ovat saanet haluamansa kuvat jatkamme matkaa käynnissä.
"Otetaan pikkupätkä rauhallista ravia. Kaikille jalustimet jalkaan" Riri kailottaa. Pikaisesti työnnän jalat jalkkareihin ja siirrän Fionan raviin Vallun perään. Tamma ravaa innokkaasti korvat hörössä eteenpäin. Pidän ohjastuntuman napakkana, koska muuten roikkuisimme Vallun hännässä. Kevennän rauhallisesti ja yritän samalla ihastella revontulia. Fiona alkaa painamaan kovempaa eteenpäin, joten istun tiivisti satulaan ja pidätän. Kun tamma rauhoittuu jatkan keventämistä.
"Käynti!" Kuuluu Ririn käsky edestä. Yksi kerrallaan ratsukot siirtävät käyntiin.

Kun saavumme päälle tunnin mittaiselta maastolta kaikkien posket punoittavat. Henkka taputtaa ruunansa kaulaa ja Julle tulee jo alas Millin selästä. Rapsutan Fionan kaulaa jäätynein sormin, jonka jälkeen laskeudun varovasti alas.
"Saako mennä jo talliin?" Zaida kysyy heilutellen jalkojaan.
"Kyllä. Riisukaa hevoset ja hoitakaa. Sormet kyllä lämpenevät siinä" Riri sanoo. Koko ryhmä menee äkkiä lämpimään talliin.

Tie Tähtiin matkan alku
(554 sanaa) @zaida @cassandra @henkka #fiona #tietähtiin
Taas alkaisi treenaaminen, jotta tiemme vie tähtiin. Harjailen Fionaa kaikessa rauhassa karsinassa ja ajattelen eilistä päivää. Riri oli kysellyt ketkä olisivat kiinnostuneita lähtemään Tie Tähtiin-kisoihin. Olin tietysti heti ilmoittanut että tulemme Fionan kanssa, koska olimmehan osallistuneet niihin viime vuonnakin. Sitten oli vain edessä hankala päätös että millä tasolla aioin kilpailla. Päässä pyörivät hard ja expert. Olin kyllä siitä aivan varma että aioin kilpailla sekä koulua että esteitä. Mutta se taso. Lopulta Ririn kehotuksen ansiosta päätin että menemme expertin, koska hard oli sujunut niin hyvin viimeksi, joten meillä ei ollut mitään hävittävää.

Kun saan tamman harjattua haen sen varusteet karsinan eteen. Varustan tamman valmiiksi hiljaisessa tallissa. En ollut nähnyt muita koko tallilla olo aikanani. Ehkä joku on maneesissa. Kun olemme valmiita lähdemme kohti maneesia.

Vihellän ennenkuin avaan oven sen varalta että joku sattuu olemaan maneesissa ratsastamassa. Olin oikeassa. Zaida ravaa Fossen kanssa ympyrällä. Suljen oven perässäni, jonka jälkeen lähden hakemaan jakkaraa.
"Ai moi!" Zaida huikkaa ja siirtää Fossen käyntiin.
"Moikka. Ei kai me olla tiellä?" Kysyn kiristäessäni vyötä.
"Ette oo. Mä ravailen jo loppuraveja, joten mahdutaan hyvin" tyttö ilmoittaa. Nyökkään ponnistaessani Fionan selkään.
"Nyt lähtee eka treeni Tie Tähtiin-kisat mielessä" virnistän ja pyydän tamman käyntiin.
"Noniin. Meillä kans. Mennään Fossen kanssa medium tasolla."  
"Kiva ja onnea! Onko treenit sujunut hyvin?"
"Ihan hyvin. Vielä on vähän matkaa, ollaan hieman ruosteessa talven jäljiltä."
"Samat sanat, mutta pikkuhiljaa" naurahdan.
"Kyllä" Zaida hymyilee ja siirtää ponin uudestaan raviin keventäen rytmikkäästi sen tahdissa.
"Kiva ravi!" Kehun ratsukkoa.
"Kiitos" tyttö sanoo. Pikkuhiljaa alan ottamaan ohjia tuntumalle ja taivuttelemaan tammaa.

Kun Zaida ja Fosse lähtevät ja saamme koko maneesin käyttöön alan ottamaan reipasta ravia ihan vain suoraa uraa pitkin. Yks, kaks, yks, kaks. Ravin tahti on sopivan temmokas, eikä vauhti kiihdy hirveän paljon. Alkuverkan jälkeen teen raviväistöjä ja sulkuja. Fiona on aika kivalla tuulella, joten ne sujuvat tosi hyvin. Kun siirrän tamman käyntiin, välikäyntejä varten huomaan että Henkka on ilmestynyt istumaan katsomoon. Milloinkohan se on oikein tullut?
"Hyvän näköistä menoa!" Tuo huikkaa. Taputan tammaa kaulalle hymyillen.
"Kiitos. Meillä on hyvä päivä tänään" sanon.
"Osallistutteko muuten TT-kisoihin?" Poika kysyy.
"Juu. Expert tasolla ainoana tästä tallista" naurahdan. Nyt kun sen sanoo ääneen se tuntuu vielä oudommalta.
"Noniin treeniä vaan" tuo hymähtää. Nyökkään keräillen taas ohjia.
"Mutta mä meen nyt varustamaan Mattea. Mennään ehkä kentälle pyörimään vähän kentälle" poika sanoo ennenkuin lähtee pois.

Laukka ei ole tänään meidän vahvuutemme. Fiona on ehkä vähän liian herkkä pohkelle ja heti kun hipaisenkin sen kylkiä antaen laukka-avut se lähtee nato-ohjuksen tavoin vauhtiin. Kun mistään kunnollisista tehtävistä ei meinaa tulla mitään, annan hieman vapaata ohjaa, nousen kevyeeseen istuntaan ja annan tamman laukata ympäri maneesia. Kun vihdoin siirrän tamman käyntiin se pärskii tyytyväisenä.
"Sitten kouluradalla kisoissa ei voida laukata näin" naurahdan.

Kun olemme valmiita maneesin ovi käy taas. Sisään tulee Cassandra ja Cassu.
"Jätä vaan se ovi auki me lähdetään jo pois" sanon. Tuo nyökkää ja siirtyy ratsunsa kanssa maneesin keskelle.
"Onpas Fiona tyytyväisen näköinen" Cassandra toteaa.
"Joo, me laukattiin ympäri maneesia, oli pakko vähän purkaa virtoja" sanon nostaen jalustimet ylös. Cassandra kertoo että he ovat Cassun kanssa menemässä medium tasolla koulua ja esteitä. Kerron myös meidän suunnitelmista, jonka jälkeen jätän tytön maneesiin treenaamaan.

Kun olen purkanut Fionan ja pitänyt sillä kylmiä jalassa, vien sen vielä tarhaan.
"Heippa. Olehan seuraavalla kerralla myös kiltisti niin ehkä meillä on mahdollisuus pärjätä kisoissa" kuiskaan tammalle ja annan sille porkkanan, jonka jälkeen lähden kotiin.

Matka Hallavaan
(374 sanaa) @minttu @inari @iiris @julle #tietähtiin
Kun hevoset ovat kyydissä kuka missäkin, tarkasti puunatut varusteet pakattuna ja rekat sekä autot täynnä jännittyneitä ja innosta kihiseviä ratsastajia, Lehtiksen tiimi lähtee matkaan kohti Hallavaa. Minttu oli päättänyt menevänsä Jullen auton kyytiin, joten päätin mennä hänen kanssaan sinne. Meidän kanssamme sinne ahtautui Inari ja Iiris.

Pääsin onneksi etupenkille apukuskin paikalle istumaan. Vilkaisen taakseni, jossa Minttu istuu. Nainen väläyttää minulle laiskan hymyn. Myös Inari ja Iiris näyttävät väsyneiltä.
"Jätäänkö nyt alkumatkasta musiikki pois niin saatte vaikka nukkua?" Julle kysyy. Olimme päätyneet pitämään perää pitkässä letkassa. Honkalehdon rekka oli jonon johdossa. Lehtiksen rekka ja Ririn auto pitivät paikkaa keskivaiheilla. Odotin innolla osakilpailua, joka pidettiin kotitallilla. Ei tarvitsisi matkustaa yhtään mihinkään.
"Joo mä meinasin ottaa ainakin tunnin unet" Iiris naurahtaa vastaten Jullelle. Nainen nyökkää ja hiljentää musiikin voimakkuutta niin pienelle että hädin tuskin kuulen sen.
"Öitä sitten. Herättäkää mut jossain vaiheessa" Inari virnistää sulkien silmänsä. Käännyn takaisin oikein päin ja suljen silmäni muiden tavoin. En ymmärrä miten Julle jaksaa ajaa tähän aikaan.

Herään siihen kun joku potkii penkkiäni. Silmät sirillään käännyn katsomaan kuka keskeytti kaunesuneni. Minttu nostaa kätensä ylös pahoittelevan näköisenä, joka paljastaa naisen olleen syyllinen.
"Sori. Mun puhelin oli tippunu lattialle kun mä nukuin" sinitukka sanoo.
"Ei mitään. Olenhan mä nukkunut jo ihan hyvän aikaa" sanon vilkaisten kelloa. Nuoremmat tytöt nukkuvat vielä.
"Ruusa ja Dana ovat ilmeisesti olleet ihan nätisti tuolla. Ainakaan traileri ei ole keikkunut ihan holtittomasti" Julle sanoo.
"No hyvä" toteamme Mintun kanssa yhteen ääneen.

Kun Inari ja Iiris ovat heränneet, Julle laittaa musiikkia kovemmalle. Takapenkillä olevat alkavat pelata jotain korttipeliä, mutta ihan vain jotta niskani eivät jumiudu päätän jättää itse pelaamisen suosiolla pois. Tyydyn vain selaamaan puhelinta odottaen sitä milloin pääsemme jaloittelemaan sekä meidän jalkoja että hevosten.

Kun ensimmäinen pysähdys vihdoin tulee olen huokaista helpotuksesta. Kun astun ulos autosta jalkani meinaavat pettää alta. Huhhuh. Lähden kohti Lehtiksen rekkaa ja Fionaa. Hevosten taluttelu sujuu ongelmitta eikä kukaan hevonen pääse irti. Mutta näyttihän se huvittavalta kun 16 erikokoista hevosta ja ponia kävelee reippaiden ratsastajien vierellä. Kun kaikki ratsut on saatu takaisin kyytiin saamme pienen hetken aikaa käydä kaupassa ostamassa jotain purtavaa. Autolla luovutan edessä istumisvuoron Mintulle. Inari ja Iiris saavat istua edessä takaisin tulo matkalla.

Loppumatka sujuu jutustellessa ja pelatessa. Päädymme myös puhumaan kännykällä videopuhelua Honkalehdon rekan kyydissä olevien ratsastajien kanssa. Pian ollaan perillä!

Ensimmäinen osakilpailu
(374 sanaa) #tietähtiin #fiona
Kouluradan verkassa Fiona tuntui alkuun hieman jäykältä pitkän kuljetusmatkan jälkeen. Yritin parhaani mukaan taivutella tammaa ja saa sitä hieman kuuliaisemmaksi. Ravi oli ihan ok, ehkä jopa hieman liian hidas tempoista. Tein siirtymisiä ja otin muutamat pätkät koottua ravia. Fionan takapää jäi liian hitaaksi ensimmäisellä yrityksellä, mutta toisella kerralla sekin sujui. Peruutukset - joka on myös radassa - ei sujunut ihan niin hyvin. Peruutus oli vino ja liian hätäinen ja taisihan siinä tulla jopa viisi askelta taaksepäin vaikka pitäisi olla vain neljä.

Laukka rullasi ihan hyvin, kun muistin ratsastaa hyvin. Vaihdot joita tein muutaman meni aika hyvin. Verkasta jäi kumminkin hyvä fiilis eikä radalle meno jännittänyt niin paljoa.

Meidän lähtövuoromme oli tasan luokan keskivaiheessa. Ehti hyvin katsoa muiden ratoja, mutta ei kumminkaan kerinnyt panikoida liikaa. Kun nimemme kaikuvat kaiuttimista pyöräytän hartian kerran taakse ja ohjaan tamman kentän portista sisään. Nostan harjoituslaukan ja yritän muistaa samalla hengittää rauhallisesti. Rata alkaa aika lupaavasti. Keskilaukka sekä koottulaukka sujuvat ihan hyvin, mutta alkujännitystä on vielä ilmassa. Puolivoltteihin en ole itse tyytyväinen, mutta ehkä ne eivät näyttäisi niin pahalta. Lävistät laukanvaihtojen kera ovat hieman liian innokkaita. Lähdin ehkä hieman yliratsastamaan.

Avotaivutus, puoliympyrä, sulkutaivutus, koottu ravi. Fiona on alkanut jo vetreytyä ja nyt ratsastaminen sujuu luontevammin. Keskityn vain ja ainoastaan hevoseen enkä esimerkiksi katsomoon, joka on täynnä katsojia enkä myöskään muihin ratsastajiin, jotka varmasti seuraavat rataani niinkuin minä heidänkin ratoja. Neljän askeleen peruutuksessa Fiona muuttui hätäiseksi, joten aloin myös itse hitusen panikoimaan. Kun puristan pohkeeni tamman kylkiin, jotta voimme jatkaa koottua ravia, lähtee Fiona hieman liian äkkiä eteenpäin. Äkkiä hidastan tammaa ja istun mahdollisimman tiiviisti satulaan pyytäen koottua ravia.

Sitten taas avotaivutus joka on helppoa. Puoliympyrä on näköjään tänään extra hankalaa, eikä se onnistunut oikein nytkään. Enää sulkutaivutus ja kootussa ravissa keskihalkaisijalle. Jännitän vatsalihakseni ja tamma pysähtyy. Lasken käteni tehden tervehdyksen ja väläyttäen hymyn. Fiona pärskähtää tyytyväisenä kun annan sille vapaan ohjan ja taputan tuota kaulalle kiitokseksi. Ei se niin huonosti mennyt.

Esteluokan verkassa Fiona oli alussa hieman väsynyt, mutta kun otin muutamat verkkahypyt ja tamma tajusi että päästään hyppäämään niin väsymys kaikkosi heti. Lähtövuoromme oli taas luokan keskivaiheilla, mutta olisin mieluusti hypännyt vaikka neljäntenä.

Rata oli aika simppeli ja suoriuduimme siitä ilman mitään sen suurempia mokia. Onnistuin jopa tekemään vähän lyhyempiä teitä ja ratsastamaan hieman aikaa. Myös esteosuudesta jäi tosi hyvä fiilis.

Vieraan hevosen selässä
#jinxy @cassandra @ellen
Cassandra oli pyytänyt minua ratsastamaan kwpn ruunansa, Jinxyn. Ratsastus oli kuulemma jäänyt tosi lyhyeen, joten hevonen saattaisi olla aika virtaisa. Olin ilomielin auttanut toista, koska mitä olen ruunan nähnyt liikkuvan, se vaikuttaa tosi kivalle.

Hevoset ovat jo sisällä, joten minun ei tarvitse lähteä metsästämään ruunaa ulkoa. Lähden suoraan etsimään oikeaa karsinaa, koska tänään olisi aika kiire aikataulu. Karsinassa seisoo päälle 165cm korkea tummanruunikko. Pää on kokonaan valkoinen, joka kiinnittää paljon huomiota ja on tosi kauniin näköinen. Lasken tavarani karsinan eteen ja lähden hakemaan varustehuoneesta ruunan harjoja ja varusteita.

Hoitaessa ja varustaessa Jinxy oli paljon rauhallisempi Fionaan verrattuna. Cassandra oli tosin varoitellut että jos ruunalla tulisi tylsää se saattaisi maistaa esim harjoja. Nyt heinät pitivät ruunan kiireisenä.
"Moi! Meetkö sä Jinxyllä?" Joku hihkaisee käytävältä. Nostan katseeni satulavyöstä, jota olin juuri kiinnittämässä.
"Heii. Joo, Cassandra pyysi" vastaan Ellenille.
"Se näyttää ihan super kivalle!" Tyttö sanahtaa.
"No niimpä" hymyilen.
"Mä tulin just ratsastamasta eikä siellä oo muita niin saat privamaneesin ellet mene kentällä" Ellen hymähtää.
"Kiva kuulla. Ehkä mä meen kumminkin maneesiin. Tää on eka kerta kun oon tän selässä" sanon ja nappaan suitset käteeni. Toinen nyökkää vastaukseksi, jonka jälkeen katoaa varmaan Lilyn luo.

"Sä oot korkeampi kuin Fiona" totean ääneen, kun pääsen istumaan satulaan. Oli Jinxy ehkä muutaman sentin isompi, tuntuu ainakin siltä. Tai sitten se johtuu isoista askelista. Jinxy kävelee energisesti korvat tötteröllä eteenpäin.
"Onko virtaa?" Mutisen taputtaen ruunaa kaulalle.

Cassandra ei ollut antanut mitään ohjeita ratsastuksen suhteen. Alkuun vain keventelin suuria ympyröitä ja hain tuntumaa. Päädyimpä myös tekemään väistöjä, joissa Jinxy keskittyi kyllä ihan tosi hyvin.

Laukassa menin keskiympyrällä vähän keskilaukkaa. Ruunan lennokkaissa askeleissa oli mukava istua, vaikka siellä joutuikin tekemään paljon töitä. Loppuravit tein vähän löysemmällä ohjalla antaen Jinxyn venyttää kaulaa.

Taputan ruunaa kaulalle ennekuin laskeudun alas. Päätin taluttaa loppukäynnit maasta, jotta vyötä saisi löysättyä. Minulla oli ainakin hiki ja oli Jinxyn korvien takainen karva kastunut.

Tallissa puran ruunan ja harjaan sen. Annan myös porkkanan palkkioksi hyvästä työstä ennekuin lähden Fionan kimppuun.

Kehon huoltoa
(409 sanaa) #tietähtiin #fiona #kännykkätehtävä @henkka
Heti Jinxyn ratsastuksen jälkeen lähden Fionan karsinalle. Riri oli laitellut viestiä ja sanonut että Fionan voisi juoksuttaa ja venytellä kunnolla läpi. Eli tänään tamma saisi palauttelevan hoidon ensimmäisen TT-osakilpailun jälkeen.

Harjatessani tammaa pölyharjalla kertaan mielessäni miten ensimmäinen osakilpailu meni. Kouluradalla meillä oli paljon korjattavaa. Osa liikkeistä meni ihan hyvin, mutta suurimmat ongelmat olivat kiireisyys ja että kouluratojen ratsastamisesta oli aikaa. Lopullinen sijoitus oli 5.sija eli olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita. Paremmin mitä oletin!

Esteradalla minulla oli parempi flow päällä. Onnistuin keskittymään paremmin ja pitämään pään kylmänä loppuun saakka. Tämä kaikki riitti siihen että olimme toisia! En voinut uskoa sitä todeksi ennenkuin saimme sinisen ruusukkeen roikkumaan suitsiin. Ei pitkä kisatauko niin pahaa ollut tehnyt.

Juoksutukseen päätin laittaa gramaanit vaikka ne olivat tosi löysällä. Tamma saisi venyttää kaulaansa, liikkua koko rungon läpi ilman että riehuminen alkaa. Olin joskus juoksuttanut Fionan ilman mitään apuaohjia ja viimeistään silloin kun pyysin laukkaa, tamma sinkaisi laukkaan pukkeja päästellen.

Pitkien alkukäyntien jälkeen kiinnitän gramaanit ja ohjasin tamman isolle ympyrälle toiseen päätyyn. Henkka ratsastaa Matella toisessa päädyssä, mutta olin kysynyt missä vaiheessa poika oli. He olivat kuulemma juuri lähdössä.
"Mä avaan nyt oven!" Henkka huikkaa maneesin oven luota.
"Joo" vastaan katse Fionassa. Poika viheltää avatessaan oven ja puikahtaessaan hevosensa kanssa pihalle.

Kun maneesi on tyhjä maiskautan Fionan raviin. Alkuun tamma ravaa vähän hitaasti, mutta muutaman hoputuksen jälkeen takajalat tulevat kunnolla alle.
"Hyyvää" kehun tammaa. Silmäilen samalla että mikään paikka ei ole jumissa ja kaikki jalat toimivat samalla tavalla. Fionalla kestää hetki tajuta, että myös gramaaneilla voi venyttää päätä, mutta sittenkun se vihdoin ymmärsi sen, ravi muuttui vielä kivemmaksi ja selkä nousi hieman ylös päin.
"Taitava tyttö!"

Laukassa Fiona tekee alkuun pienen ilopukin, mutta rauhoittuu sitten laukkaamaan kunnolla. En halua rasittaa tammaa paljoa, joten jätän maneesissa olo ajan alle puoleen tuntiin. Lopussa päästin Fionan vielä irti maneesiin piehtaroimaan ja tekemään omatoimiset loppukäynnit.

Kun Fiona on saanut tarpeekseen maneesissa käppäilystä ja tulee luokseni, otan tamman takaisin liinan päähän. Ajattelin tehdä venytykset täällä maneesissa jossa on enemmän tilaa kuin karsinassa. Heti kun avaan taskuni, jossa on muutama porkkana, ruunikko höristää korviaan ja tulee hamuamaan huulillaan takkiani.
"Malta hetki" naurahdan ja työnnän tamman hellästi pois.

Teetän Fionalle ihan perus porkkanavenytykset. Kumarrus ja molemmille kyljille taivutukset. Yritin myös venytellä tamman jalat pitämällä etujalkoja vuorotellen käsieni varassa suorana edessä, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Tamma vain riuhtaisi jalan alas, enkä saanut edes pidettyä vastaan, koska minulla oli edelleen kädessäni liina.
"Onko nyt parempi olo? Me päihitetään kaikki seuraavassa osakilpailussa" kuiskaan tammalle huvittuneena.

Auburnin valmennus
(320 sanaa) #tietähtiin @deeann
Auburnin tilat olivat aivan mahtavan hienot. Maneesi, jossa valmennus järjestetään on järjettömän iso, jossa on suuria koristeellisia peilejä. Valmennuksessa olisi ainakin tilaa ratsastaa, koska ryhmässä missä olin ei minun lisäkseni ollut muita kuin yksi söpön värinen pienikokoinen hevonen. Minulla oli vähän huonoja odotuksia valmennukselta, koska en ollut viime päivinä saanut nukuttua kauhean hyvin ja olin käynyt niin monissa valmennuksissa, jolloin on pitänyt herätä aivan liian aikaisin. Silloin kun on väsynyt, myös kaikki stressi kasaantuu päälle. Toivottavasti pystyisin ottaa kaiken ilon irti hulppeista tiloista ja hyvästä valmennuksesta.

Valmennus loppuisi vasta puoli yhdeksältä, joten tänäänkin menisi myöhään, ajattelin kun Lauri Merikanto esittelee itsensä. Miehen nimi kuulostaa ehkä etäisesti tutulta. Kaivelen muistiani, mutta lopulta en muista missä tai miten olen kuullut tuon nimen. Ehkä olen joskus lukenut jotain kisatuloksia nähden tuon nimen tai mistä sitä tietää vaikka olisinkin joskus kisannut samoissa kisoissa miehen kanssa. Ken tietää.

Valmennuksen aihe - täydellisen uusinnan ratsastaminen - osoittautui yllättävän haastavaksi. Unen puute ja stressi eivät helpottaneet yhtään sitä, että Fiona oli heti alusta saakka huonolla tuulella, otti puomeja ja oli aika kova suusta. Yritin pitää käden rauhallisena hypyissä ja antaa tammalle tilaa hypätä. Uusintateiden ratsastamisessa en muistanut ajatella teitä ja hyviä paikkoja kun keskityin liikaa siihen miten Fiona kulkee vai kulkeeko ollenkaan.
"Sori. Mä en oo ihan parhaimmillani nyt" kuiskaan tammalle valmennuksen jälkeen silitellässeni sitä kaulalta.

Kotimatka meni suurimmaksi osaksi vain nukkumisessa tai ainakin puoliunessa nuokkumisessa. Havahdun vasta siihen kun Dee tökkii minua varovasti kylkeen ja ilmoittaa että on tauon paikka. Nyt pääsee vähän jaloittelemaan sekä hevosia että meitä. Taluttaessamme hevosia toimipaikalla juttelen Deen kanssa siitä miten minun ja hänen valmennus oli mennyt. Tyttö myös kertoi että Inari ja Zaida olivat sanoneet myös että valmennus ei ollut sujunut mitenkään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Naurahdan tytön kertomiksemme. Ilmeisesti kaikilla oli ollut ongelmia, joten en ollut ihan ainut. Ehkä täältä vielä noustaisiin, siis pitkien, kunnon yöunien jälkeen.

Kun hevoset olivat takaisin rekassa, hampurilaiset Heseltä haettu ja jäätelötkin napattu mukaan, lähdimme jatkamaan kotimatkaa.

Auton kaivamista lumihangesta 18.4
(334 sanaa) @Riri @Minttu @Veronica @Iiris @Mer @Julie @Julle
Fiona vaikutti tosi reippaalta kun talutin sitä liinan päässä maastossa. Olin tullut sinne virkistämään minun ja tamman aivoja ennen huomista. Tamma kulki korvat hörössä eteenpäin ja melkein steppasi vierelläni. Jouduin tekemään kovasti töitä jotta pysyin perässä. Alkumatka oli sujunut vähän rauhallisemmin, mutta heti kun olimme kääntyneet ja olimme lähestymässä tallia alkoi Fiona innostumaan. Tottakai kotiin oli aina parasta tulla. Korvissani soi musiikki hiljaisella kun keskityin vain tyhjentämään mieleni kaikesta viime päivien stressistä.

Tallille päästyäni harjaan Fionan ja jätän sen syömään heiniä karsinaan. Riri ilmestyy talliin puhelin kädessään.
"Hei! Yksi kilpailijoista on juuttunut lumihankeen tänne tullessaan. He soittivat tänne, jotta voisimme tulla auttamaan. Mun pitäisi tehdä vähän hommia huomisia kisoja varten, joten pystyisitkö keräämään jonkunnäköisen porukan kasaan tallilla olijoista ja lähteä auttamaan heitä. Tässä osoite missä he ovat" Riri selitti ja näytti minulle puhelintaan. Painoin osoitteen mieleeni.
"Ottakaa mukaan liinoja ja lapioita" nainen selitti. Lupasin Rirille mennä auttamaan heitä. Punapää huokaisi kiitoksensa ja palasi hommiensa pariin.

Taukotuvasta löysin Mintun, Veronican, Iiriksen, Merin, Julien ja Jullen. Selitin heille tilanteen. Kaikki lupautuivat auttamaan. Iiris ja Julie kipittivät hakemaan liinoja, Mer kerkesi tarjoutua kuskiksi ja minä lähdin Veronican ja Mintun kanssa hakemaan lapioita. Julle katosi Merin kanssa valmiiksi autolle.

Kun kaikki tavarat olivat takaluukussa, ahtauduimme autoon istumaan. Siellä oli ahdasta, mutta kaikki lisäapu auton irroittamisessa olisi tarpeen. Mer käynnistää auton ja navigaattoriin osoitteen, jonka olin Ririltä saanut.

Huomaamme auton jo aika kaukaa.
"Se on varmaan toi" Mer sanoo mietteliäästi. Muut nyökkäilevät olevansa samaa mieltä.

"Tekö ootte niitä kisaajia? Me tultiin nyt auttaan" Mer sanoo avonaisesta ikkunasta. Tarkastellessani autossa istuvia ihmisiä, huomasin heistä toisen olevan yksi minun kanssa samassa luokassa kilpailevista ratsastajista. Mikäköhän hänen nimi oli. Salma! Se se oli.

"Mä oon Rosa, me kisataan samoissa luokissa. Sä jäät tästä sitten kiitollisuudenvelkaan" virnistän naiselle ja ojennan tuolle lapion. Muut ovat jo ruvenneet hommiin esitellessään samalla itsensä.

Kun auto on saatu irti kaikkien posket punoittavat pienesti. Minttu ja Iiris tajoutuvat reittioppaiksi Salmalle ja hänen seuralaiselleen, joten kotimatkalle saamme autoon enemmän tilaa.
"Olipa kiva auttaa" Veronica hymähtää autossa. Niinhän se on.

Lentävä pyyhe
(314 sanaa) #tietähtiin @Cassandra @Odina @Julie @Henkka
Kun heräsin kello kahdeksalta kisa-aamuna ajattelin olevani maailman onnellisin edes tämän päivän. Luojankiitos tänään ei tarvitsisi matkustaa koko päivää. Puen päälleni rennot adidaksen verkkarit ja hupparin, jonka päälle laitan vielä Lehtiksen tiimitakin. Kisavaatteet ovat harmaassa kangaskassissa, joka odottaa eteisessä tallille lähtöä. Vaatteet meinasin vaihtaa tallilla. Olin myös jättänyt jostain syystä varusteiden putsaamisen vasta tälle päivälle, mutta uskoin ettei minulle tulisi kiire. Koululuokat alkaisivat kello 11 ja minun luokka paljon myöhemmin, uskoisin että kolmen jälkeen olisi minun starttini.

Huikkaan Lucakselle ja Josefiinalle heipat, ennenkuin lähden kassin kanssa autolle. Vielä minua ei jännitä ollenkaan, odotan vain innolla juuri alkavaa päivää, vaikka päivästä on luvattu tulevan viileä ja pilvinen, auringon puuttuminen ei saa lannistaa kisaintoa.

Tallille saapuessani huomaan tallin pihassa muutamien Lehtisläisten autoja. Myös tuntemattomia autoja ja rekkoja löytyy kun osa on saapunut perille jo eilen. Jätän autoni Cassandran auton viereen, jonka jälkeen lähden talliin. Taukotuvasta kuuluu innostunutta puheensorinaa astuessani sisään.
"Moi!" Cassandra huikkaa. Tervehdin häntä, Odinaa ja Julieta. Odina ja Julie ovat jo pukeneet valkoiset kisahousut päällä vaikka heidän luokka alkaa kolmen tunnin päästä. Cassandra putsaa saappaitaan, jotka kiiltävät jo aikalailla. Rojahdan istumaan sohvalle kassi jalkojeni juuressa.
"Onko täällä paljon muita?" Kysyn.
"No meidän lisäksi on tietty muilta talleilta tulleita ja jotkut Lehtisläisistä ovat hakemassa hevosia sisälle. Nyt ne saavat kerrankin olla ulkona kisa-aamuna" Cass sanoo Julien nyökytellessä jollekin mitä Odina tuolle kertoo.
"Okei" vastaan ja lähden varustehuoneeseen hakemaan Fionan kamppeita putsattavaksi.

Putsatessani satulaa ja jutellessani samalla Cassandran kanssa, alkaa Lehtisläisiä virtaamaan oikein urakalla taukotupaan. Sohva täyttyy hetkessä ja puheensorina yltyy. Virnistän Cassandralle hinkatessani jalustinhihnaa.
"Onko kellään pyyhettä?" Kysyn katsellen ympärilleni. Tietysti olin unohtanut ottaa sen.
"Mulla!" Huikkaa Henkka joka tarkastelee putsaamiaan suitsia. Musta pyyhe lentää huoneen poikki kurottaessani ottamaan sen kiinni.
"Kiitos" hymyilen pojalle. Pian väki vähenee hiukan kun Julie ja Odina katoavat harjaamaan hevosiaan verryttelyä varten. Nyt on satula putsattu enää suitset. Olin eilisen maastoreissun jälkeen huuhdellut kuolaimet vedellä, joten pitäisi enää putsata nahkaremmit.

Verryttelyä 19.4
(333 sanaa) #tietähtiin #fiona @henkka @inari @zaida
Istun kanttiinissa syöden eväsleipääni. Inari on juuri ratsastamassa, joten Henkka pitää urheasti kanttiinia toiminnassa kun sinne vyöryy nälkäisiä kisaajia ja katsojia. Kohta olisi Henkan vuoro mennä verryttelemään hänen omaa luokkaa varten.

"Hei kuule. Mee sä jo talliin niin mä oon hetken täällä. Vaan siihen asti kun Inari tulee eli varmaan ihan kohta" sanon Henkalle astuessani pojan viereen. Tuo antaa katseensa nopeasti kiertää kanttiinin ennenkuin siirtää taas katseensa minuun.
"Oon edelleen Kallen Kulmassa töissä, joten enköhän mä hetken osaa pullaa myydä" naurahdan huvittuneena.
"Selvä. Kiitos" Henkka huoahtaa lopulta ja vilkaisee kerran kelloa. Patistan tuon talliin ja siirryn kassan taakse.

Inarin saapuu jo viiden minuutin päästä näyttäen yllättyneeltä kun ei vaihdakaan vuoroaan Henkan kanssa.
"Ai" tuon suusta vain pääsee hölmistyneenä.
"Mä päästin Henkan jo vähän aiemmin valmistautumaan. Nyt mäkin meen talliin" huikkaan Inarille hymyillen ennen kuin katoan talliin. Tyttö jäi katsomaan vieläkin hämmentyneenä perääni.

Harjailen Fionaa kaikessa rauhassa karsinassa.
"Onko ihanaa kun ei tarvitse matkustaa?" Mutisen. Fiona pärskähtää heiniensä sekaan kuin vastauksena. Naurahdan tammalle.
"Sit häntä ja harja" puhelen hiljaa itsekseni. Hard tason koululuokka oli juuri alkanut ja siinä oli niin paljon lähtijöitä joten en uskonut että meille tulisi kiire. Julle joka ratsastaa samassa luokassa, harjaa Donnaa tamman karsinassa.

Kipitän taukotupaan vaihtamaan saappaat jalkaan. Julie ja Odina juttelevat sohvalla luultavasti siitä miten heidän startit sujuivat. Zaida katsoo tiiviisti puhelintaan ja kun vilkaisen sitä, huomaan että tyttö katsoo tuon ratavideota, jonka joku oli ottanut videolle.
"Fosse näyttää aika kivalle" sanon tytölle vetäessäni saappaan jalkaan.
"Mhh" tuo mumisee keskittyen videoon. Hymähdän ja vedän toisenkin saappaan jalkaan, jonka jälkeen lähden takaisin Fionan luo.

Nostan vasta kiillotetun satulan Fionan harjattuun selkään. Oion huovan suoraan ja kiinnitän vyön. Fiona luimistaa hieman korviaan, mutta on muuten kiltisti. Vilkaisen kelloa ja päätän laittaa jo suitset. Nostan ohjat Fionan kaulalle ja laitan kuolaimet suuhun.
"Sitten verryttelemään."

Verkassa Fiona vaikuttaa ihan huippu hyvältä. Kotikenttäetu vaikutti myös tammaan positiivisesti. Teen myös muutaman laukanvaihdon, joka kuuluu myös rataan. Vaihdot ovat ilmavia ja Fiona tottelee apujani herkästi. Sipaisen kädelläni tamman kaulaa. Ehkä siitä kouluradasta tulisi ihan hyvä.

Toinen osakilpailu
(306 sanaa) #fiona #tietähtiin
Ja sitten mennään, ajattelen kun nostan kootun laukan ja ohjaan Fionan alkutervehdykseen. Alkuradan avotaivutus ja sulkutaivutus sujuu hyvin samoin täyskäännös takaosalla. Ensin olin vähän epäileväinen miten se sujuu ja lähteekö Fiona kiirehtimään, mutta voi olla ylpeä. Laukanvaihdot askeleessa, jotka oli kahdella lävistäjällä olisivat voineet mennä paremminkin. Antaessani Fionan poistua radan jälkeen vapain ohjin olen hyvin tyytyväinen rataan, vaikka meitä vastaan kisaa paljon enemmän treenanneita ratsukoita. Koskaan ei voi ali-tai yliarvostella ratsukoita, joten ei voi tietää päästäänkö sijoille vai ei.

Hymynkare nousee huulilleni kun Fionan suitsiin kiinnitetään punainen rusetti koululuokan jälkeen. Neljäs sija, ei yhtään hullumpaa. Enää esteluokka tälle päivälle, saa nähdä miten se menee.

Heti ensimmäisellä estellä Fiona tuntuu tosi vetelältä. Jään miettimään sitä liian pitkään jonka takia toiselle esteelle tulee huono tie, mutta onneksi Fiona pelasti tilanteen hienosti eikä puomi tippunut. Kun ylitämme perusradan viimeiset esteet eli sarjan ja mikään puomi ei ollut tippunut muistan vain vaivoin että nyt heti alkaa uusintarata. Ohjaan tamman uusinnan ensimmäiselle esteelle eli muurille. En tiedä mitä kävi, mutta yhdeksännen esteen puomi tippuu alas. Loppurata menee ihan hyvin, mutta alkuradan vetelyys jatkuu loppuun asti.

En ollut yllättynyt kun kuulin että olimme kahdeksansia esteillä. Aina ei voi onnistua, joten nyt näin. Olen kyllä vieläkin yllättynyt siitä että pärjäisimme koululuokassa niin hyvin, vaikka yleensä vahvuuteni on esteet.

Ratojen jälkeen vien Fionan pesupaikalle. Otan ensin suitset pois ja vaihdan tilalle päitset, joihin kiinnitän seinästä roikkuvat narut. Kun tamma on kiinnitetty avaan satulavyön ja nostan satulan pois selästä. Irrotan myös suojat ja harjaan ne ennenkuin laitan ne muutettuna suojakoriin. Vien kamat paikoilleen varustehuoneeseen ja otan samalla harjapakin. Käyn tamman erilaisilla harjoilla läpi niin että tuo kiiltää yltä paljon kuin ennen kisasuoritusta. Selvitän vielä jouhet sormilla, vaikka ne ovatkin selvät ja silkinpehmeät. Sen jälkeen vain seison siinä rauhallisesti tamman kanssa rapsutellen hiljaa sen päätä. Ensin Fiona on hieman levoton, mutta loppujen lopuksi rauhoittuu vain olemaan.

Yksityistunti ja laukkatyöskentelyä
(318 sanaa) #fiona @Henkka
Vilkaisen Henkkaa ja Mattea, jotka kävelevät ohjat pitkinä toisella puolella maneesia. Olimme päässeet kahdestaan yksityistunnille tekemään laukkatyöskentelyä.

Verryttelyssä yritän saada Fionan heti rennoksi ja niin että tunnen tamman olevan hyvin kuulolla ja hyvin hereillä. Teen ohjeiden mukaan satunnaisia siirtymisiä niin askellajista toiseen kuin askellajin sisällä. Aluksi tempon ja vauhdin säätelyssä on hieman ongelmaa ja tuntuu että Fiona vain haluaisi juosta kaula ja pää pystyssä karkuun. Yritän rauhoittaa käteni ja kevennykseni mahdollisimman hyvin.

Seuraavaksi väistöjä ja avotaivutuksia uraa pitkin ravissa sekä käynnissä. Siinä Fiona on paljon paremmin kuulolla ne onnistuvat molemmissa askellajeissa moitteettomasti. Välillä jos unohdan käteni liian kovaksi, Fiona muuttuu edestä painavaksi ja kovaksi. Kun vain muistan liikutella vähän väliä sormia ja ajatella että käsissäni on linnunpoikaset myös käsi pysyy jämptinä, mutta samalla kevyenä ja rauhallisena.

Vastalaukka tuntuu tänään tosi hyvältä, voimakkaalta ja tasapainoiselta. Ympyrällä laukatessamme istun suorassa ja keskityn tarkasti. Siitä uralle, josta lähdemme lävistäjälle vastalaukassa, joka muuttuu kierroksen vaihtumisen myötä myötälaukaksi. Voltilla ohjeiden mukaan kokoan tamman taas tiiviiksi paketiksi alleni ennenkuin käännän hevosen uudestaan lävistäjälle myötälaukassa. Hyvä tyttö, taitava.

Laukanvaihtoja teemme lävistäjällä niin pitkään että saamme kumpaankin suuntaan muutamat hyvät vaihdot. Aluksi unohdin antaa tarpeeksi tilaa Fionalle vaihtoon, jonka takia siitä tuli epätasapainoinen ja huono. Toisella kerralla muistan antaa tilaa ja vaihto onnistuu paremmin. Teemme vielä muutamat vaihdot molemmista suunnista.

Loppuverryttelyssä vain keventelen Fionaa pitäen vauhdin rauhallisena ja hevosen rentona.
"Miten meni?" Henkka huikkaa ympyrältä Maten selästä.
"Aika hyvin!" Huikkaan pojalle takaisin vilkaisten tuon suuntaan. Ruunikko oldenburg ruuna ravaa kuuliaisesti ratsastajansa alla apuja kuunnellen. Fionankin tahti on jo alkutuntiin verrattuna paljon rauhallisempi ja tasaisempi.

"Haluutko sä tulla meidän kanssa loppukäynneille vaikka maastoon?" Kysyn Henkalta kun molemmat hevoset ovat siirtyneet uralle kävelemään pitkin ohjin. Poika vilkaisee nopeasti hevostaan ennenkuin kääntää katseensa minuun.
"No mikä ettei", tuo hymähtää nyökäten. Karo oli jättänyt lähtiessään maneesin ovet auki, joten kummankaan ei tarvinnut laskeutua alas selästä. Tarjoudun menemään kärkeen, joten ohjaan tamman ensin ovista ulos Henkan ja Maten seuratessa heti jälkeemme.

Matka Hopiavuoreen
(323 sanaa) #tietähtiin @Minttu @Julle @Inari @Iiris
Kalenteri näyttää 2.5.2020 kun Lehtiksen iso porukka lähtee näyttävällä kokoonpanolla ajamaan kohti Hopiavuorta ja kolmatta osakilpailua. Matkustusjärjestely on sama kuin ensimmäisessä osakilpailussa eli olen taas Jullen autossa Mintun, Iiriksen ja Inarin kanssa. Nyt olisi edessä pitkä matka, joten mukaan on varattu kassin täydeltä ruokaa ja juomaa, pieni kaiutin on raahattu mukaan autoon, puhelimen akut on ladattu, korttipakat on pakattu myös mukaan ja ennen kaikkea aivot on täynnä iloista ja positiivista energiaa.

Nyt sovimme että Inari saa olla meno matkalla edessä, pysähdyksellä Iiris pääsi ottamaan apukuskin - tai mukavasti nukkuvan - paikan haltuun. Nuoremmat tytöt saivat pysähdyksien mukaan sopia kumpi oli Jullen kanssa edessä. Minä ja Minttu aioimme tehdä samalla tavalla takaisin tulo matkalla. Nojailen kyynärpäälläni auton ovessa olevaan kahvaan ja katselen Inarin pään vierestä vaihtelevia maisemia.
"Pelataanko?" Iiris kysyy hetken päästä. Edestä kuuluu hento tuhina, kun väsymys on ottanut vallan Inarissa. Minttu nostaa katseensa puhelimesta, jossa selaili instagramia.
"Pelataan vaan", sinitukka sanoo ja työntää kännykkänsä lattialla lepäävään kassiin. Iiris ottaa kortit pakasta kädelleen. Käännyn istumaan tytön puoleen.

Ensimmäisen pysähdyksen koittaessa kaikki ottavat hevoset ulos talutettavaksi. Ilmankin olisi pärjännyt, mutta on hevosenkin kivempi käydä tuulettamassa päätä ja vetreyttämässä jalkoja. Silitän Fionan kaulaa toisella kädellä hellästi ennenkuin vien tamman takaisin rekkaan.

Iiris ottaa paikkansa etupenkillä kun lähdemme jatkamaan matkaa ja hyödyntää rauhallisen tilaisuuden nukkua. Inari, joka nukkui aiemmin, suorastaan puhkui unen ja ruuan aiheuttamaa energiaa. Minä ja Minttu joudumme pinnistelemään että saamme silmämme pysymään auki, kun pelaamme vielä yhden pelin korteilla - jonka Inari voitti. Kun tyttö kerää kortteja pelin jälkeen takaisin pakkaan potkaisen kengät jalastani ja suljen silmäni. Kuulen Mintun tekevän samoin.
"Me sit yritetään nukkua niin älä pliis popita musiikkia ihan täysiä", mutisen Inarille puoliunessa. Minttu mumisee jotain saman kaltaista.
"Hmmm. Ehkä mä oon niin kiltti", Inari sanoo huvittuneisuus äänestä kuultaen. Tuhahdan hiljaa vastaukseksi. Väsynyt Rosa ei ole kiva.

Herään siihen kun joku tökkäise minua kylkeen. Kuulen että joku soittaa musiikkia, ilmeisesti minun kajaristani.
"Me ollaan kohta perillä" Julle huikkaa edestä katse tiukasti ratissa. Iiriskin on herännyt ja selaa nyt keskittyneesti puhelintaan.
"Vihdoin" Minttu huokaisee ja alkaa laittaa kenkiä jalkaan.

Verryttely ja tuvassa asiointia
(322 sanaa) #tietähtiin @Julle
Katselen medium tason verryttelyä maneesin katsomossa, jossa Inari, Cassandra, Tessa, Zaida, Minea, Deeann ja Iiris verryttelevät ponejaan. Olin vaihtanut hieman aiemmin kisavaatteet päälle. Nälkä alkaa pikku hiljaa kavaltaa vatsan pohjaani. Ehkä pitäsi käydä Hopiavuoren kanttiinissa katsomassa mitä siellä on tarjolla. Voisin myös pyytää Jullen mukaan.

Astun sisälle tupaan Julle perässäni, jossa on ilmeisesti jonkun näköinen kanttiini. Olin tullut ostamaan jotain pientä syömistä ennenkuin pitäisi mennä verryttelemään koululuokkaa varten. Kanttiinissa häärää iloinen nuori blondi tyttö, melkein kultaiset hiukset omaava nainen, hieman hukassa olevan näköinen kihara tukkainen mies?, tummanruskeat hiukset ja sinertävät silmät omistava mies ja mies jolla on melkein mustat hiukset ja muutama korvakoru. Ainakaan ei henkilökunta lopu kesken. Ostan kahvin siltä melkein kultatukkaiselta naiselta - joka muuten vältteli muka huomaamattomasti sitä sinertävän silmäistä miestä - ja taisin minä myös pullan ostaa. Se kiharatukkainen on kähveltämässä pullaa pöydältä, mutta se nuori blondi läpsäisee miehen käden pois ja kivahtaa:
"Hello!"

Odotan kunnes Julle on saanut oman kahvinsa ostettua. Kun olen astunut ulos tuvan ovesta kuin tyhjästä siihen ilmestyy tummahiuksinen ja hieman ruskettunut poika. Varmaan alaikäinen. En ole ennen nähnyt poikaa muissa osakilpailuissa, joten ainakaan tuo ei ole yksi kisaajista. Ehkä hän on jonkun kisahoitaja tai vain katsoja. Mutta kun poika heittää kengät jalastaan varsin tottuneen oloisesti tuvan eteiseen ja astelee sisälle tervehtien kanttiinin pitäjiä, ajattelen tuon olevan ihan Hopiavuoren ratsastaja. Tallin nurkalla joku alaikäisen näköinen tyttö polttaa tupakkaa ja mulkoilee kaikkea ja kaikkia. Tuo kuitenkin katsoo sen pojan perään hieman toinen kulma koholla. On siinäkin tapa pilata keuhkot heti nuorena.

Kun muutkin expertin koululuokkaan osallistuvat ratsukot alkavat siirtyä maneesiin verryttelemään, talutan juuri varustetun Fionan heidän perässä. Meitä edeltävä luokka on juuri alkanut. Nousen Fionan selkään kun olen kiristänyt vyön ja säätänyt jalustimet. Ohjaan tamman rennosti kävelemään uralle.

Verryttelyssä vain keventelen tammaa rennoksi ja teen taivuttavai liikkeitä esim avoja, sulkuja ja väistöjä. Fiona tuntuu aika vetreältä, johtuen varmaan siitä että emme tulleet paikalle samana päivänä vaan kisoja edeltävänä päivänä. Laukkaa otan uraa pitkin sen verran mitä mahtuu.

Kisojen läpikäyntiä
10. Tarina kirjeen muodossa
(391 sanaa) #tietähtiin
Moikka Miia-serkku pitkästä aikaa! En ole kerinnyt käymään siellä päin tämän kaiken kisahässäkän takia ja puhelin numerosi vaihdoksen myötä en ole voinut laittaa viestiä. Vähän kyllä odotan että laittaisit vastauskirjettä tulemaan ja laittaisit siihen puhelinnumerosi. Katsotaan tuleeko tämä kirje edes perille kun ei ole paljon kirjeitä tullut läheteltyä. Mutta joka tapauksessa voisin nyt vähän kertoa miten minun ja Fionan treenailut ovat vaikuttaneet kisoihin, onko menestystä tullut vai onko kisat olleet täysi floppi.

Ensimmäinen osakilpailu oli tosiaan 5.4 Hallavassa. Aloitettiin suurella motivaatiolla niihin treenaaminen. Niin itsenäisesti kuin myös valmennuksissa. Koko tämän Tie Tähtiin-kisaprosessin aikana mahtavinta on se kun pääsee niin monipuolisesti erilaisten valmentajien treeniin. Saa erilaisia ja uusia näkökulmia kaikkeen tekemiseen. Ennen ensimmäistä osakilpailua me käytiin Alana Gwylnin estevalmennuksessa. Kyllä sen Alanan valmennuksessa. Et arvaakaan kuinka paljon mua jännitti. Ihan sairaan noloa jos oltaisiin tehty totaalinen moka naisen edessä. Onneksi se ei mennyt yhtään sen hullummin. Treenaus kannatti nimittäin esteosuudesta saimme toisen sijan, mutta kouluosuus ei ollut meidän vahvuutemme silloin.

Ennen toista osakilpailua, joka meidän onneksemme järjestettiin täällä Lehtovaarassa, kävimme Inka Lehtimäen ja Lauri Merikannon estevalmennuksissa. Ja ai että minkälaiset ne Auburnin tallit ovatkaan. Niin hulppeat ja hienot. Kyllä siellä kelpasi ratsastaa, varsinkin kun silloin valmennusryhmässäni ei ollut kuin yksi muu ratsukko lisäkseni. Mitä luksusta! Sitten kun toka osakilpailu päivä koitti oli ihan mahtavaa kun ei tarvinnut matkustaa mihinkään vaan sai nukkua jopa vähän pidempään. Fionakin tykkäsi kun sai olla pidempään tarhassa. Toisaalta se ei vaikuttanut sen paremmin menestykseen, vaikka luulin että kotikenttä edusta olisi hyötyä. Koulusta tuli neljäs sija ja esteiltä kahdeksas. Koulurata oli yllättävästi mennyt paremmin kuin esteet, vaikka oksereiden ylittäminen sujuu yleensä helpommin kuin kiemuraurien ja laukanvaihtojen tekeminen.

Kolmatta osakilpailua varten kävimme vain yhdessä valmennuksessa, joka oli onneksi kotitallilla. Oli kiva päästä tutun valmentajan silmän alle pitkästä aikaa ja mikä parasta ei tarvinnut matkustaa. Otimme Fionan kanssa aika rennosti kaikissa treeneissä. Maastoilimme paljon ja vedimme koulutreenejä ilman satulaa. Matka Hopiavuoreen oli uuvuttavan pitkä, mutta onneksi puolet porukasta pääsi lähtemään edellisenä päivänä matkaan ja Jullen auto oli siinä porukassa. Sai nukkua yön rauhassa eikä stressi matkustamisesta painanut kisapäivänä. Koululuokassa Fiona oli jäykän oloinen ja suhteellisen hankala ratsastettava, joka johti siihen että lopullinen sijoitus oli seitsemäs sija. Esteluokassa Fiona ei ollut oikeastaan yhtään helpompi ratsastaa. Siitä tuli kuudes sija ja vihreä ruusuke kotiin viemiseksi.

Mutta tälläistä tälläkertaa. Finaalia odotellessa. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin. Nähdään pian!
Sydämellä rakas serkkusi Rosa

Uhkarohkeat
15. Lähinnä olevasta kirjasta otetut sanat
(564 sanaa) #fiona @Mer @Henkka @Zaida
(Sanat: Matalasti, kyljestä, puron, tuhosi, arkaa)

Jätän vasta pestyn autoni kuraiseen tallin pihaan. Joudun pomppimaan ihan pikkulapsen näköisesti sisälle talliin astuen vain kuiville kohdille, jotta lenkkarini eivät mene likaiseksi. Miksi en ottanut mukaan kumppareita, oi miksi. Lopulta pääsen turvallisesti talliin ilman sen pahempaa vahinkoa kengilleni. Vien tallikassini Fionan karsinan edustalle ja nappaan matkalta mukaan riimunnarun hakeakseni tamman sisälle tarhasta.

Tarha ei ole yhtään sen paremmassa kunnossa kuin tallin pihakaan. Kenkäni meinaavat juuttua heti tarhan portilla olevaan mutaan, joten päätän jäädä vain siihen seisten odottamaan että Fiona tulisi luokseni. Onneksi tammakin näyttää halukkaalta tulemaan sisälle hieman sateisesta säästä, joten minun ei tarvitse odottaa kauhean pitkään porkkanan pala ojennetussa kädessäni. Napsautan riimunnarun lukon kiinni päitsiin pompaten kuivemmalle paikalle.

Ottaessani loimea pois käytävällä Fiona säpsähtää hieman mahavyön osuessa vielä hieman arkaan haavaan. Tai oikeastaan hankaumaan, joka on tullut varmaan satulavyöstä. Olen rasvannut sitä ja ratsastanut enemmän ilman satulaa, koska tunneilla mennään varmasti satulalla. En tiedä kuinka uhkarohkea olen, mutta tänään ajattelin mennä maastoon ilman satulaa. Toivottavasti joku olisi tallilla, jotta voisi tulla seurakseni joko kävellen tai omalla hoitsullaan.

Fiona on alkanut tykkäämään siitä kun sitä rapsutetaan kyljestä. Nytkin vain rapsuttelen tammaa siitä, kun tuo nostaa päätään ylös nauttien. Samalla myös odotan jos joku sattuisi vielä tulemaan paikalle.

Kuin ihmeen kaupalla, Zaida ja Henkka saapuvat paikalle melkein peräkanaa. Käytän heti tilanteen hyödyksi ennenkuin kumpikaan kerkeää mennä muualle.
"Olisitteko halunneet tulla meidän kanssa maastoon? Me meinattiin mennä ilman satulaa, niin tekin voisitte vaikka tulla?" Kysyn kaksikolta.
"Oi joo me tullaan ainakin!" Zaida hihkaisee heti.
"Voisinhan mä olla uhkarohkea ja tulla mukaan", Henkka sanoo ja virnistää pienesti. Nyökkään molemmille kehottaen varustamaan ponit reippaasti kuntoon.

Kun kaikki ovat päässet turvallisesti selkään, ohjaamme jonon kohti maastoja. Aiempi tihkusade on loppunut ja pieni auringon säde pilkottaa pilven takaa. Kaikki ratsut kävelevät korvat hörössä reippaasti eteenpäin vaikuttaen innokkailta päästessään tuulettamaan päätä. Hetken päästä näköpiiriin ilmestyy tutun näköinen hevonen. Mer ja Dino saapuvat reipasta tahtia kävellen meitä vastaan. Heidän päästessä lähietäisyydelle, moikkamme Zaidan ja Henkan kanssa yhteen ääneen poikaa ennenkuin jatkamme matkaa eri suuntiin.

Ainakin alkumatka on sujunut rauhallisissa merkeissä. Päätän järjestää toisille pienen extreme jutun.
"Hypätään ton yli", ehdotan virneen kera osoittaen edessä olevaa pientä puroa. Puron vesi virtaa aika vuolaasti eteenpäin. Henkka katsoo minua varsin kauhistuneena, mutta Zaida näyttää aika innostuneelta.
"Mä meen eka", tyttö sanahtaa ja ohjaa Fossen kohti valtavan suurta vesiestettä. Pienen suostuttelun jälkeen pikkuponi hypähtää matalasti sen yli. Zaida kehuu vuolaasti iloista ratsuaan ja kannustaa meitä seuraamaan. Katson Henkkaa kysyvästi.
"Mee sä eka niin sit Matte tulee varmasti", poika hymähtää. Kohautan olkiani ja ohjaan tamman kohti puroa. Fiona katsoo sitä ensin hieman järkyttyneenä, mutta lopulta vain astuu rohkeasti sen yli. Taputan tammaa hieman kaulalle. Henkka ohjaa Maten kohti puroa. Ruunaa ei näytä paljoa se kiinnostavan, joten tuo vain astuu sen yli. Maten takajalka tuhoaa puron pinnan alle sekunniksi, ennenkuin astuu pois. Näytän pojalle peukkua.

"Ravataanko vähän?" Zaida kysyy. Henkkakin vastaa myöntävästi kerätän ohjia paremmin tuntumalle. Tyttö antaa Fosselle pohkeet. Poni pinkaisee laukkaan, mutta tumma tukka saa askellajin pian ravin puolelle. Siirrämme Henkan kanssa ratsumme tytön perään raviin. Kaikki pysyvät onneksi kyydissä, vaikka Zaida hieman horjahtaakin kun Fosse heittää pienen, mutta lennokkaan ilopukin. Niin uhkarohkeita emme olleet että olisimme ottaneet laukkaa.

"Hei kiitos seurasta", sanon Henkalle ja Zaidalle hymyillen, kun laskeudumme alas selästä tallin pihassa.
"Oli kyllä kivaa", Zaida vastaa rapsuttaessaan Fossen pörröistä karvaa. Henkka myhäilee jotain samanlaista. Nyt pitäisi vain purkaa Fiona ja viedä se nauttimaan aurinkoisesta säästä, joka kaikkien onneksi oli tullut harmaan sään tilalle.