8 osumaa on löytynyt haulle 0

Inarin päiväkirja

”Mä en jaksa enää”, huokaisin  ja kaaduin selälleni heinäkasaan. Zaida ja Daniela vilkaisivat nopeasti toisiaan ja alkoivat yhteistuumin heitellä heiniä päälleni. Hetken sivusta seurattuaan Veronicakin liittyi naureskellen mukaan.
”Apuaa! mehee huuhuun”, kikatin, ja huidoin käsilläni niin että lisää heiniä pöllähti naamalleni. Kun enää kasvoni olivat heinäkeon ulkopuolella nousin rivakasti ylös heinien lennellessä omiin suuntiinsa. Joku oli unohtanut  heinävintille kulahtaneen pinkin pölyharjan, joten ojensin sitä Veronican suuntaan, ja pyysin blondia harjaamaan heinien peitossa olevan collegepaitani selkäpuolen.
”No niin nyt on puhdas! Kiitä onneas, ettet laittanut neulepaitaa päälle. Tähän tarttuu kaikki”, Veronica naurahti ja osoitti omaa vaaleanpunaista neulepaitaansa, joka tosin tällähetkellä näytti lähinnä harmaalta. Koko aamupäivän ja lauantain olimme raahanneet paaleja kasoihin ja työntäneet niitä ulkovarastoon käsissä tuntui, mutta vielä oli muutama paali jäljellä. Eilen sää oli suosinut, mutta tänään satoi. Onneksi isommat ulkohommat saatiin lauantaina hoidettua, ja tänään voitiin sitten kökkiä sisällä. Kökkiminen oli kyllä väärä verbi, sillä hommia oli paiskittu ilman kunnon taukoa monta tuntia putkeen

”Täällä olis mehua ja keksejä!” alhaalta kuului Ririn ääni. Ei mennyt edes puolta minuuttia, kun kaikki olivat jo livahtaneet tallituvan penkeille lojumaan.
”Ootte kyllä ollu ahkeria”, Riri kehui hymyillen, ja nappasi kulhosta suklaavohvelin.
”Mä oon ihan poikki”, Hilla huokaisi ja lysähti viereeni istumaan.
”Niin mäkin. Ainakin saatiin hyvä käsitreeni”, naurahdin ja venyttelin käsiäni.
”Sanoisin kyllä, että vähän kokonaisvaltaisempi. Mä en tiedä, että mikä lihas mun kropassa ei olis täysin jumissa”, Hilla  nauroi.
”Okei oot kyllä oikeessa”, sanoin ja haukkasin kerralla puolet suklaakeksistä. Keksit hupenivat tasaista tahtia, ja lopulta Riri totesi, että olisi parempi jatkaa hommia, jotta päästäisiin ennen yötä kotiin. Vaikka veikkaan, että Lehtiksen talliporukka ei olisi pistänyt pahakseen yötä vintin pehmoisessa heinäkasassakaan.
”Nosta mut ylös. Mä en jaksa enää”, nauroin ja ojensin käteni Hillalle, joka kiskaisi minut rivakasti penkiltä ylös.

Riri oli ohjeistanut meitä niin, että paikat tulisi pitää varsinkin lopussa siisteinä, niin loppusiivous olisi helpompi. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltäytyä, kun joku kiljaisi paalien keskellä ”heinäsota!”  Veronica tähtäsi ensimmäisen heinätukon suoraan minua kohti, mutta onnistuin väistämään täpärästi. Kauaa en ehtinyt nauttia onnistumisestani, sillä Jeminan heittämä heinäkasi läsähti suoraan päähäni. Päätin kostaa ja viskasin nipun heiniä suuntaan josta olin saanut itse päälleni kasan. Jemina kuitenkin kumartui taitavasti, ja heinät varisivat Hillan päähän. Hetkeksi vintti muuttui taistelutantereeksi, jossa paaleista irroneet heinätukot lentelivät ympäriinsä, ja kukin tallilainen vuorollaan yski niitä pois kurkustaan. Ririn pään ilmestyessä hämmästyneenä portaista, makasimme kaikki nauraen lattialla. Naurusta ei ollut tulla loppua, ja lopulta Ririkin lysähti heinien keskelle nauramaan.

Rosan päiväkirja

Uurastusta
#heinätalkoot @riri @minttu @veronica @zaida
Seisomme Veronican kanssa kentän laidalla katsoen ponituntia ja pohtien säätä. Helin terävän katseen ja Haloo-huudon myötä laahustamme kentän reunalta kohti heinäurakkaa.

Joukko reippaita hoitajia oli kerääntynyt tallin edustalle odottamaan Ririä, Karoa ja Akselia, sekä ehkä myös minua ja Veronicaa. Kun työn johtajat olivat saapuneet, jaoimme hommat. Minä ja Minttu päätimme jäädä repimään muoveja heinien päältä pois. Zaida, Inari, Cassandra ja Veronica siirtyvät ylös ottamaan paaleja vastaan.

Tummat pilvet taivaalla vyöryvät onneksi ohitse, joten säästyttiin sateelta! Olisikin ollut näky kun kahden tunnin jälkeen kaksi aivan litimärkää naista laahustavat uupuneina muiden luo.

Pieni puukko kädessä teen viillot muoviin, joka ympäröi heinäpaalia, jonka jälkeen Minttu repii muovit kokonaan pois ja heittää ne kasaan. Tunnin jälkeen kasa on kerääntynyt tosi korkeaksi. Tytöt ylhäällä ottavat paalit vastaan ja laittavat ne pinoittain kasoihin.

Yhtäkkiä heinäkasaan tupsahtaa Zaida, joka nauraa mahakippurassa. Pian sieltä hyppää myös Daniela nauraen. Vilkaisemme Mintun kanssa toisiamme hiukan epäilevästi, mutta Zaidan ja muiden suostuttelun ansiosta sisäinen lapsi herää eloon ja lopulta mekin päädymme kokeilemaan hyppäämistä.

Kun kaikki ovat saaneet näyttää toinen toistaan hauskempia hyppyjä alas heiniin, tulee Riri katsomaan miten työ edistyy.
"Mitäs te täällä puuhaatte?" Nainen kysyy ihmeissään, mutta ei voi peitellä hymyään.
"Zaidan idea" hymähdän ja pudistelen heinän korsia vaatteistani. Riri pudistelee päätään pienesti hymyillen ja patistaa meidät laittamaan vielä loput heinät, jonka jälkeen pääsemme tauolle keksimme ja mehulle.

Hillan päiväkirja

[center][b]Poniclubin tunnelmia ja talkoilua la 28.9[/b][/center]

[left]"Noin, nyt ollaan valmiita lähtemään kentälle." sanoin arviolta reilu 5-vuotiaalle tytölle. "Miks me ei sitten lähetä?" hän kysyi. "Meidän pitää odotella, että kaikki muutkin on valmiita", sanoin ja vedin kasvoilleni ystävällisen hymyn. Pian kuuluikin jo Helin ääni "Onko kaikki valmiita?" monien myönteisien vastausten kuuluessa Heli tokaisi, että turvat kohti kenttää. Kävellessämme kohti kenttää tyttö kysyi: "Laukataanko me tänään? Mä haluaisin kokeilla sitä!"[/left]
[left] "Tänään me ei laukata viellä, vaan harjotellaan kääntämistä ja sellasta." vastasin tytölle. Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut tuon samaisen kysymyksen ollessani avustajana talutustunnilla? [/left]
[left]Kun tyttö oli kyydissä ja Fargy liikkeellä tyttö kysyi: [/left]
[left]"Arvaa kuka näistä poneista on mun lemppari?" ja ennen kuin ehdin suutani avaamaan vastatakseni hän jo sanoi "Se on toi värikäs poni!" ja osoitti Ringoa. "Joo se on kyllä kiva poni." sanoin. [/left]

[left]Muutaman käyntikierroksen jälkeen Heli ohjeisti keräämään ohjia. Pysäytin Fargyn ja näytin miten ohjia kuuluu pitää kädessä. Ohjeistin häntä tahallaan jättämään vähän pitemmän ohjan, mitä esimerkiksi itse ratsastaessani olisin ottanut, koska liian usein näen pienenpien lapsien tukeutuvan sitä kautta ponin suuhun ja liian kovakouraisesti niillä ponia ohjaavan. En kuitenkaan sanonut mitään ääneen. Välillä mietin teenkö niin tehdessäni oikein, mutta päädyn aina sen kuitenkin tekemään. [/left]

[left]Sain koko tunnin kuulla tarkkaavaista selostusta siitä, mitä hän aikoo tehdä, mitä hän on tehnyt, mikä on kivaa, mistä hän ei tykkää ja myös mitä hänen serkuillensa kuuluu. Lopuksi he ottivat vähän ravia. "Fargyllä saa käyttää sitten tosi reippaasti pohkeita, että se nostaa ravin. Voit ottaa kiinni tosta kauhukahvasta" ohjeistin ja näytin hänelle mistä se löytyy. Ravi saatiin nostettua, vaikka Fargy tuntui olevan puoliunessa. [/left]

[left]Ratsastuksn jälkeen hän oli riemuissaan hän huudahti: "Fargy oli tosi kiva! Mä haluun mennä sillä uudestaan!" ja halasi sitä.[/left]

[left]Tallissa purkasimme poneilta varusteet ja hoidimme ne pois. Kun olimme irrottamassa Fargyä niin tytön äiti tupsahti esille ja alkoi puhua "Sä ratsastit tosi hienosti! Äiti on niin ylpeä. Mennäänkö yhdessä ostamaan jotain palkinnoks, kun ratsastit niin hienosti?" hän kannusti ja taputti tyttä olalle ja kääntyi sitten minun puoleeni "Tää oli Ellan viides kerta ponin selässä ja voi, että hän kehittyy nopeasti." ja hymyili taas lapselleen. "Joo hienosti Ella kyllä meni." sanoin ystävällisesti, vaikkei hän nyt mitenkään muita ryhmäläisiä paremmin mennytkään. Ella näytti todella tyytyväiseltä itseensä, kun minäkin häntä kehasin. "Kato apuopettajankin mielestä menit tosi hyvin." Ellan äiti sanoi ja oli hänkin entistä ylpeämpi.[/left]
[left]Minusta oli hauska nähdä erillaisia ponilasten äiti-tyyppejä. Heitä on kiva seurata ja viellä kivempi oli seurata iloisia ja hymyileviä pieniä ratsastajia. "Hei meeppä ponin viereen niin otetaan kuva ponin kanssa." poniäiti keksi ja vilautti viellä kysyvän katseen minua kohti ja vastasin "Joo, toki![/left]

[left]Kun kuvat oli otettu ja taputukset annettu olin juuri lähtemässä rentoutumaan, kun @julie tuli luokseni ja tivaisi "Hei, sähän voisit tulla meidän avuks ulkovarastoa täytteleen. Tosi hirvee homma! " "Olin just taluttamassa, mutta jos mä jonkin aikaa tässä lämmittelisin niin sitten tulisin?" sanoin ja vedin kasvoilleni hymyn "Tulisit nyt. Puet vaan lämpimämmin ja kyllä siinä lämpönen tulee, kun niitä paaleja siirtelee." "Kai mäs sitten voin tulla",  myönnyin ja lähdin Julien perässä ulkovarastoa kohden. Siellä oli myös @Minea rehkimässä. En kumpaakaan kovin hyvin tuntenut, mutta kyllä siinä parin tunnin aikana tutustuttiin jo paremmin. [/left]

[left]"Oliskohan tää nyt tarpeeks tältä päivää?" Minea kysyi, kun olimme aikamme rehkinyt (minä tosin vähemmän kuin muut). "Joo eiköhän tää riitä" vastasin. "Joo, mä oon jo rättiväsynyt" Julie myötäili.[/left]

[left]Olin jo lähtemässä kävellen, mutta iloiseksi yllätykseksi minua tultiin hakemaan.[/left]
#fargy #heinätalkoot

Zaidan päiväkirja

---

Satoi vettä. Eilenkin satoi. Eikä kukaan epäillyt etteikö huomenna sataisi. Kaikki artsyt instagramtilit kertoivat aina rakastavansa syksyä ja sen tunnelmaa, kaunista ruskaa (vetikö Helsingin “ruska” muka vertoja Lapin ruskalle?) ja sateen ropinaa kattoa vasten. Mutta rakastivatko he syksyä myös silloin, kun kura roiskui naamalle, pyöräilit rikkinäisellä pyörällä pitkin autioita katuja, sukat olivat märät ja takki ei pitänyt vettä? Tuskinpa. Ei Zaidakaan rakastanut. Niinpä hän oli tavallistakin iloisempi voidessaan kääntää pyöränsä alamäkeen kohti Lehtistä ja lämmintä tallia. Tänään järjestettiin heinätalkoot, joten toivon mukaan suurin osa heinästä oli saatu jo tallin suojiin ennen sateen alkamista. Se oli nimittäin alkanut samalla sekunnilla kun Zaida oli astunut ovesta ulos. Hän tiesi olevansa myöhässä, mutta isä ei ollut päästänyt lähtemään tallille ennen kuin matikan läksyt oli hoidettu. Ilmeisesti koepaperista paljastunut vitonen ei ollut kauheasti miellyttänyt isää, mutta eipä Zaida matikasta välittänytkään. Parantaa voisi sitten ysillä.

Zaida ei vaivautunut lukitsemaan pyöräänsä, sieppasi vain laukkunsa ja juoksi viimeiset askeleet talliin. Sisällä Zaidan oli pakko yskäistä heti, kun heinän pisteliäs tuoksu tulvahti hänen naamalleen. Lievä siitepölyallergia ei tainnut olla eduksi tässä hommassa. Tallivintiltä kuului ääniä ja käytävän päässä Minttu ja Rosa olivat riipimässä muovia heinäpaalien päältä. Ikkunasta näkyi Akseli traktorin puikoissa. Kenttä oli autio, joten ilmeisesti tunnit oli siirretty maneesiin, vaikka Riri aina halusikin jatkaa ulkokautta mahdollisimman pitkään. Zaida kävi heittämässä kassinsa tallitupaan ja kävi sitten nopeasti moikkaamassa hoitoponejaan. Satulahuoneen kulmalta mukaan tarttui pari kuivaa leipää; yksi itselle ja yksi poneille jaettavaksi. Belle ei ollut seurallisella päällä, joten sille saivat riittää pienet rapsut, mutta Lily olisi voinut vaikka heittäytyä syliin. Niin, Zaida oli saanut jatkaa ponin hoitamista torstain tapahtumista huolimatta. Ellen oli selvinnyt säikähdyksellä ja antanut kaiken anteeksi lämpimän halauksen kera. Oliko lämminsydämisempää tyyppiä edes olemassa? Toki Zaida oli tarjoutunut maksamaan tytölle uuden kypärän, mutta kuulemma uusi olisi pian hankittu joka tapauksessa.
“Zaida! Säkin tulit”, kuului yhtäkkiä ääni tytön takaa. Zaida kääntyi, mutta oikeastaan se ei olisi ollut tarpeen, tunnistihan hän Veronican jo äänestäkin.
“Jep! Onko sulla lainata kenkiä? Mun on ihan läpimärät”, Zaida virnisti kääntäen katseensa vettä valuviin lenkkareihin. Uskolliset tallisaappaat nököttivät nyt kotona eteisen nurkassa täysin hyödyttöminä.
“On mulla kumpparit sulle lainata”, Vertsu tuumi, “eiköhän ne villasukkien kanssa mene.”

Kun kengät oli vaihdettu kuiviin, oli aika kiivetä tallivintille katsomaan, mitä siellä oli jo saatu aikaan. Inari ja Cassandra olivat täydessä touhussa järjestelemässä heinäpaaleja mahdollisimman tiiviisti vintin perukoille, kun taas Daniela sai apinan lailla kiivetä tikkaita ylös alas paaleja kuljettaen.
“Jes! Lisää porukkaa!” heinien toimesta blondiksi muuttunut Cass hihkaisi. Inarikin käänsi katseensa tulijoita kohden ja määräsi Veronican Danskun apuriksi. Zaida laitettiin “pienenä ja ketteränä” vintin perukoille paaleja järjestämään. Heinä painoi yllättävän paljon ja pöly sai tummatukkaisen tytön aivastamaan jatkuvasti. Korsien päät kutittivat ikävästi paljaita käsivarsia ja vintin ilmaa oli raskasta hengittää. Zaidan piti jatkuvasti varoa putoamasta alas siitä luukusta, josta heinät sitten tultaisiin hevosille heittämään. Väistely kävi kuitenkin jatkuvasti vaikeammaksi vintin täyttyessä, olihan talkoot aloitettu jo lauantaina, jolloin Zaida tosin oli ollut mukana traktoriporukassa ja oli sen vuoksi autuaan tietämätön kaikista nikseistä vintillä pysyttelyyn.
“Ota koppi!” Inari huusi yllättäen Cassandralle heittäen heinäpaalin tyttöä päin. Tämä sai kuitenkin reagoitua tarpeeksi nopeasti ja onnistui väistämään osuman. Niinpä paali jatkoi matkaansa suoraan kohti Zaidaa — ja tumps, se oli tönäissyt tytön luukusta alas, alas kohti maan kamaraa. Onneksi pudotus ei ollut kovinkaan pitkä ja pehmusteena oli kunnon keollinen heinää. Ei silloin voinut muuta kuin nauraa.
“Apua! Zaida, sattuko?” Inarin pää pilkisti luukusta, mutta Zaida ei saanut vastattua naurultaan. Kun kerran aloitti nauramisen, ei sitä voinut lopettaa ja yhtäkkiä koko vintti raikui naurusta. Näköjään sen verran kuuluvasti, että Vertsu ja Danielakin tulivat katsomaan, mitä oikein oli tekeillä.
“Mä tipuin tuolta”, Zaida selitti tytöille, jotka tuijottivat häntä kuin olisivat juuri nähneet aaveen.
“Siistiä! Mäkin haluun hypätä!” Daniela innostui ja hups vain hän oli kiivennyt ylös vintille ja hypännyt alas heinille.
“Kokeilkaa tekin! Tää on kamalaa ja ihanaa samaan aikaan!” tyttö hihkui. Vanhemmat hoitajat eivät olleet aluksi kovin innoissaan ideasta, mutta kyllä hekin lopulta lämpenivät, eikä aikaakaan, kun kaikki talkoolaiset kisailivat siitä, kuka teki näyttävimmän alastulon.

Kaikki hyvä kuitenkin loppui aikanaan ja niin myös vintiltä hyppääminen Ririn saapuessa ihmettelemään keskeytyneitä töitä.
“Mitäs te täällä puuhaatte?” punapää kysyi ihmeissään, vaikkei voinutkaan olla hymyilemättä yltä päältä heiniin sotkeutuneelle talliporukalle.
“Zaidan idea”, Rosa tokaisi heti kuulostaen ihan pikkulapselta. Puna nousi syyllisen poskille ja hän hymyili vaivautuneesti.
“Inari heitti sen heinäpaalin joka mut pudotti!” Zaida puolustautui, mutta Ririä vain nauratti.
“Ei sillä sen väliä, kuka teki ja mitä, mutta nyt nopeasti loputkin heinät vintille niin pääsette tauolle!” tallin omistaja julisti, ja hänen äänestään kuuli, että tarjolla olisi kaupan keksejä ja tiivistemehua. Oikeaa herkkuruokaa. Keksit kuitenkin maistuisivat varmasti herkullisilta satunnaisten suuhun joutuneiden heinänkorsien jäjiltä, joten hommia oli jatkettava. Yhteistuumin työ hoitui kuitenkin ripeästi, eikä ketään enää huvittanut hypätä alas vintiltä, kun pehmusteena toimineet heinät oli kerätty pois. Ei siis mennyt kauaakaan kun homma oli purkissa tältä vuodelta.
“Kerro nyt vielä mitä siellä vintillä siis kävi”, Riri pyysi Zaidalta  tallilaisten istuessa nukkaantuneilla nojatuoleilla keksejä mutustellen. Tyttö kertoi kiltisti koko tarinan, eikä Ririkään ei voinut olla nauramatta kuullessaan Zaidan komeasta ilmalennosta.
“En mä oikein tiedä miks se oon aina mä jolle sattuu ja tapahtuu”, tyttö pohdiskeli lopuksi ja siemaisi kuumaa mehua.
“Eipä sen väliä”, Inari tuumi, “ainakaan tallilla ei oo koskaan tylsää kun sä oot paikalla.”
“Ja se on just sun paras puoli!” Cassandra totesi ja hymyili ystävällistä hymyään. Sekös vasta lämmitti Zaidaa, enemmän kuin kuuminkaan mehu!

Julien päiväkirja

29.9.
Heinätalkoilua ja heppailua

#Reiska #heinätalkoot

Pyöräilin tallille tihkusateessa tummansininen sadetakki päälläni noin kello 12 aikaan. Etsin muut, ja kuuntelin Ririn ohjeita. Koska olin vielä talliporukassa aika uusi, ei minulla juurikaan ollut kavereita, joten päädyin repimään paaleista muovia, sillä tässä hommassa oli vähiten porukkaa. Revimme muoveja parin muun tallitytön kanssa reilu pari tuntia. Homman jälkeen käteni olivat aivan jäässä, ja totesin että olisi sittenkin pitänyt ottaa edes jotkut hanskat mukaan. Kävin seuraavaksi kysymässä Ririltä, oliko jotain hommaa vielä jäljellä. Ririn toimesta kävin vielä auttamassa viimeisten heinien siirrossa.

Kun kaikki hommat olivat tehty, hain Reiskan tarhasta. Olin tuonut kotoa porkkanan, jonka annoin hevoselle tarhassa. Ruuna hörähti ystävällisesti ja haukkasi porkkanan mukana melkein jäiset sormenikin.

Karsinassa yritin epätoivoisesti kuivata läpimärkää Reiskaa, ja selvittää sen sotkuisen ja paksun harjan. Kuivasin ruunaa varmaan puoli tuntia, eikä se silti tahtonut millään kuivua. Lopulta luovutin kuivaamisen suhteen, ja siirryin harjan ja hännän selvittämiseen. Käytin selvittämiseen varmaan puolet omasta selvitysaineestani, ennenkuin harja ja häntä oli lähes takuton.

Kysyin Ririltä, täytyykö Reiska vielä viedä viedä ulos. Riri nyökkäsi, ja kiirehdin takasisin ruunan karsinalle. Talutin Reiskan takaisin tarhaan, ja palasin talliin.

Putsasin ruunan ruoka- ja juoma-astiat, sekä siivosin karsinan. Lakaisin vielä koko tallin lattian, ja putsasin Reiskan suitset ja satulavyön. Rakastin varusteiden putsausta, jonka takia kaikki varmaan pitävät minua ihan outona. Kun viimein sain kaikki hommani tehtyä, kävin huikkaamassa Rirille että olen lähdössä. Nappasin keltaisen pyöräni, ja lähdin sotkemaan kotia kohti.

Mintun päiväkirja

29.9.2019
·Talkoopuuhaa ja ratsastusta·
#Heinätalkoot #Vallu
Tarinassa esiintyi: @riri @karo @akseli @rosa @inari @daniela @zaida @veronica


Saavuin tänään tallille 12 aikoihin. Koko aamu oli täynnä sadekuuroja kello kymmeneen asti, joten heinätalkoita siirrettiin suosiolla kahdeksitoista asti. "Eilen sää suosi meitä paremmin, mutta toivotaan ettei tule pahempaa kuin tihkusadetta!" Riri sanoo tallilaisille varustehuoneessa. "Eilen saatiin vietyä puolet heinistä vintille, vielä puolet jäljellä. Jos haluatte niin voisitte viedä heinät vintille sekä poistaa muovit lopuista heinäpaaleista pois." Riri jakaa ohjetta, jonka jälkeen rupeamme varaamaan itsellemme paikkoja mitä kukin haluaa tehdä.

Meillä oli hyvä työporukka kasassa, Zaida, Rosa, Daniela, Inari, Veronica, minä, Riri, Karo sekä Akseli.
"Voisin mieluiten laittaa heiniä vintille" Veronica sanoo muille.
"Mä ja Rosa voitas vaikka repiä muovia irti paaleista, jos joku haluu tulla meijän kanssa niin ehdottomasti mahtuu!" Sanon muille.

Hetken päästä oltiinkin Rosan kanssa ainoita jotka menivät ulos repimään heinistä muovia.
"Oltiinkohan me ihan fiksuja.." Rosa sanoo ja vilkaisee uhkaavia tummia pilviä.
"Öömm.. empä tiiä.. taidan ainakin tietää miksi Veronica ja Inari jäi vintin puolelle" tokaisen Rosalle, jonka jälkeen revemme nauruun.
Tummat pilvet meni onneksemme ohi, vaikka välillä oli uhkaavan pilvistä. Meillä meni muovin-repimis-hommissa lähemmäs 2h. Kun oli vihdoin valmista, mentiin vintille moikkaamaan muita.
Akseli lupautui viedä muovit kierrätykseen, joten meiltä loppui hommat.


"Ei ois pitäny ottaa tallille mun uutta neuletta.." Veronica sanoo puistellen heinää pois upo-uudesta paidastaan.
"Riri, mitäs me nyt tehdään kun saatiin muovit otettua pois?" Kysäsen Ririltä naisen auttelemassa muita.
"Ei oo väliä, voitte vaikka puuhata hoitohevostenne kanssa jotain kivaa. Kiitos isosta avusta." Riri vastaa.

Kello oli hieman yli kaksi, napattiin hoitohevostemme riimut karsinoilta. Lähdin hakemaan Vallua tarhasta. Astelin tarhan luokse ja kimo hörähtää minulle pienesti, jonka jälkeen lähtee kävelemeen reippain askelin kuraisen tarhan halki portille. "Heippa ponii, mitä kuuluu?" Sanon ruunalle laittaessani riimua.
Talutin Vallun sisälle ja harjasin sen huolellisesti läpi, huuhtelin myös hieman ruunan jalkoja sillä ne oli kuraiset. Huolellisen harjauksen jälkeen tarkistin kaviot, kaikki kengät oli onneksi tallessa.

Avasin suitsien niputusta, samalla huomaan suitsissa pahat valkoiset hien jäljet. "Voi ei kato, taidan tänään ratsastuksen jälkeen putsata nää" käyn näyttämässä Rosalle suitsia. Sitten laitoin ruunalle suitset päähän, jonka jälkeen laitoin itselleni kypärän ja hanskat päälleni.

"Valmista?" Kysäisen Rosalta. "Ihan kohta, menee vielä hetki sillä Fionan mielestä voitas mennä kuolaimetta.." Rosa vastaa yrittäessään laittaa Fionalle kuolaimia tamman nostaessa päätään. "Okei, me mennään vaikka Vallun kanssa jo kentälle" sanon Rosalle. Lähdin taluttamaan laiskan rentoa ruunaa kentälle. Taluttelin alkuun hevosta n. 10min maastakäsin kentällä, harjoiteltiin perus pysähdyksiä jne. Sinä aikana Rosa ja Fiona ehti jo tulla.


Hetken päästä nousin jakkaralta Vallun selkään. Alkuun tukeuduin hieman harjaan käsilläni, sillä siitä on vähintään kuukausi kun olen mennyt viimeksi ilman satulaa. Alkuun kävelin selästä pitkällä ohjalla taivutellen n. 15min. Vallu kulki hyvin mutta oli hieman tahmea ja laiska, joten sitä sai ratsastaa käynnissä paljon eteen, etenkin kulmissa. Hetken päästä ruvettiin ottamaan rentoja ravipätkiä, mentiin vastakaisilla pääty-ympyröillä, toisella ympyrällä oli Rosa ja Fiona. Otettiin muutamat ravipätkät ja parit ravi-pysähdys-ravi siirtymiset ympyrällä, jotka Vallu hiffas tosi hyvin! Vaikka ne olikin jo kesälomalta palanneelle hevoselle tuttuja.


Otin muutamat laukat uralla molempiin suuntiin, keskityin itse vain siihen että saan pidettyä hevosen ja tasapainon hallinnassa. Pari kertaa päästeltiin vähän kovempaakin pitkällä ohjalla. Sitten rupesin ottamaan loppuhöntsäilyjä. Loppukäynnit otettiin tarhoja kiertäen, joiden jälkeen noustiin pois selästä.


Menin Vallulla tänään varmaan n. 45min. Kiitin Rosaa seurasta sekä vein Vallun sisälle. Otin kimolta varusteet pois sekä harjasin hänet huolellisesti. Sen jälkeen puhdistin hoitohevoseni suojat, sekä hieman huonommassa kunnossa olevat suitset. Kello oli n. 15.33 kun olin vienyt Vallun takaisin ulos tarhaan. Autoin Ririä päiväheinien jaossa, jonka jälkeen siivosin vielä pihaton ja pari karsinaa. Sitten lähdinkin jo kohti kotia.

Veronican päiväkirja

Lauantai oli melko aurinkoinen ja lämmin - niin ainakin Cassandra vakuutteli tallilla keltaisessa ja nuhjuisessa hupparissaan. Olimme seisseet kymmenisen minuuttia kentän laidalla Rosa seuranamme seuraamassa poniclubia kentällä jota Heli ohjasi ponien poukkoiltua siellä ja täällä taluttajat naruissa kiinni. Itse nostin vain päällä olleen tallitakin kauluksia korvia kohti niin korkealle kunnes takki otti kainaloista vastaan.
“Joo, tosi lämmin, täähä on ku kesällä konsanaa”, puuskahdin tummatukkaiselle tytölle joka vain venytteli käsiään hymyillen. 
“Sekä aina vaan paranee”, Rosa jatkoi keskustelua mikä loppui konsanaan Helin siirtäessä sielua viiltäneen katseensa suuntaamme. “Tuolla olisi hommaa heinien kanssa, tiedättehän?” Heli vihjaili, mutta joutui pian pyrähtämään pikakävelyllä C-päädyssä pukkoilleen Fossen luokse jonka perässä Daniela roikkui kaksin käsin narua puristaen.
“Haloo?!” hän kykeni kuitenkin huutamaan kentän toiselta laidalta jolloin käännyimme kannoillamme ympäri mäkeä pitkin ylös tallille.

Tallin pihalla oli täysi työ päällä: Minttu huitoi käsillään ohjeita traktoria ajaneelle Akselille joka vastasi aikamoisesta määrästä heinää sillä hetkellä. Riri poukkoili tallin sisältä ulos tasaisin väliajoin yrittäen pitää pakkaa kasassa kun taas Karoliina hoiti homman kolmesti rauhallisemmin ottein.
“Mä taidan suunnata tuonne yyyylös”, päätin ja käden heilautuksen jälkeen käänsin selkäni paikoilleen jääneille Rosalle ja Cassandralle jotka jäivät pihalle tai tekivät mitä tekivätkään. Sisällä kävelin suoraan portaille moikaten matkalla ulos suunnalleelle Vilmalle jonka korvakaan ei liikahtanut ääneni suuntaan. Okei, ei sitten. Kapusin vintille missä Zaida ja Inari siirtelivät paaleja huppareiden hihat kyynärpäihin rullattuina. “Tulihan niitä apuvoimia!” Zaida huudahti nähtyään nousuni ylös. Inarikin moikkasi ja kyselin tilannetta muuttaessa pitkän poninhännän sotkuiselle nutturalle.
“Uusi satsi tulee, valmiina?!” Ririn ääni kuului alhaalta. Astelin Inarin ja Zaidan mukana vintin seinän luokse josta oli avattuna aika iso luukku minkä olin tuntunut missanneen taas pidemmän aikaa: sitä kautta heinäsatsi saatiin kuitenkin kätevästi ylös pienellä vaivalla. Alas meni käytännössä muutama naru ja alhaalla heinä viskattiin ehkä jollekin tasolle tai kassille minkä avulla se hinattiin ylös. Nyt meitä olikin kolme hommassa. Tarrasimme naruihin Inarin ja Zaidan kanssa, Cassandra oli kavunnut myös apuun ja aloimme hampaat irvessä vetämään yhtä satsia ulos traktorin huristellessa muualle.
“Hittolainen mikä homma”, Cassandra puuskutti.
“Kelaappa että ollaan Inarin kanssa tehty tätä melkein kahdestaan ennen tuloanne”, Zaida huomautti posket punertaen. Siirryimme siirtämään paaleja paikoilleen sinne minne Zaida ja Inari olivat aiempia siirrelleet.

Aikaa kului vähintäänkin tunti tai kaksi kunnes Riri ilmoitti että tauko olisi valmis alkamaan - Akselin kai oikeasti piti mennä hoitamaan oman tallin heppoja välillä. Tai syömään. Ririllä taisi olla kanssa vain nälkä. Olimme päässeet siis alas ja olin suunnannut itse tarhoille hakemaan nakuna tarhanneen Maxin sisälle. 
“Heippa heippa heppa, mennääs käymään sisällä”, puhelin ruunalle ujuttaessani riimun sen päähän minkä jälkeen lähdimme portille, siitä ulos ja tallia kohti. Listojen mukaan Max meni vasta illasta tunnille, joten ajattelin ainakin harjailla sen läpi aikani kuluksi ja tarkistaa jalat olivatko ne ihan kunnossa. Sisällä jätin Maxin seisomaan tyhjälle käytävälle johon olin aiemmin sen harjapakin tuonut mistä otin pölyharjan jolla kävin ruunan huolellisesti läpi. Vasemmassa kintereessä oli pieni vekki jonka huuhtelin pian harjaamisen jälkeen. Rirille infosin kanssa löydöksestäni, mutta huuhtelu kuuleman alkuun olisi ihan riittävästi. Jatkoin sen jälkeen kavioiden putsauksella ja tarkistamalla kenkien paikallaan pysyneisyyden - kaikki kunnossa. Selvittelin vielä jouhen ja siistin vuohiskarvat Maxin seurattua miten kissat Manu ja Kerttu pyörivät lähettyvillä tasaisin väliajoin tulematta kuitenkaan liian lähelle.

Vein Maxin pihalle takaisin sen rapsuttelutuokion jälkeen ja tarjouduin Rirille avuksi päiväheinien jaossa. Auttelin jakamalla pihaton kavereille heinät ja tarkistamalla vesien tilanteen. Parille tarha-asukille rullasin kottareiden kanssa heinät Ririn täyttäessä vesisaaveja letkulla kännykkää samalla näperrellen. Päiväheinien ja -vesien jaon jälkeen suuntasin itse suurin elein tallitupaan joka harmikseni oli tyhjillään: okei, oli Vincent -kissa siellä pakoilemassa häntä heiluen sitä seurannutta Vilmaa, joten turhautuneena tuhisten nappasin jääkaapista evääkseni varatun valmissalaatin jota istuin syömään pöydän ääreen.

Heinätalkoot 2019

Moikka tallilaiset, kohta mennään hiki hatussa tai kypärässä!

Syksyn vakituiset heinätalkoot lähestyvät kovaa vauhtia - tarkoitus olisi varastoida talvea varten vintille heinää ihan reilusti tulevana viikonloppuna (la ja su 28.-29.9.) ja talkoolaisia kaivattaisi mukaan jeesaamaan tässä urakassa! Saatatte ehkä miettiä mitä homma pitää sisällään: siirrellään heiniä kohti vinttiä talviteloille ja pyritään pitämään paikat ainakin lopussa mahdollisimman siistinä. Nyt tarvitaan raakaa voimaa ja loogisuutta paalien asettelussa. Tässä menee pitkälti koko viikonloppu. Ulkovarastoon voisi kanssa tyrkätä paalin jos toisenkin talteen tarhoihin jakoa helpottamaan talven pakkasilla.

Voit osallistua tapahtumaan tarinan tai muun merkinnän muodossa viikonloppuna käyttämällä tägiä #heinätalkoot merkinnän yhteydessä.

Mukana menossa on Riri hommaa koordinoimassa, Karoliina varmistamassa Ririn touhuja sekä naapuritallin Akseli logistiikan puolella. Vintille ja maan kamaralle siis porukka kasaan än-yy-tee nyt!

Merkintöjen yhtenäisyyden kannalta voit ilmoittautua alle mukaan sillä tuotos ei ole pakollinen. Tuotos on pakollinen jos merkkiä halajaa kaappinsa koristeeksi!