Mer'in päiväkirja

Hevostraileri ajaa Lehtovaaran pihaan, ja mustasta nelivetoautosta tulee ulos pitkä, tummiin pukeutunut, noin 190cm pitkä henkilö. Autosta nousi Mer, Mer Doce. Lehtiksen uusi yksäriomistaja hevosineen. Poika käveli talliin, ja etsi jotakuta, keneltä voisi kysyä minne laitaisi hevosensa edes hetkeksi. Eihän Mer'in kauaa tarvinnut etsiä, kun löysi jo jonkun. " Hei? Tiiätkö yhtään mis ois joku joka tietää yksityisten majoituksesta?" poika kysyy varovasti. "joo, Riri on toimistossaan." tuo vastasi ja lähti. Mer käveli kohti toimistoa, mutta vastaan tuli Riri itse. " Hei, ootko Riri?" Mer kysyy. "Joo oon. Oliko sulla jotain kysyttävää?" nainen vastasi hymyillen. "Okei, oon Mer Doce, ja mun piti tuoda tänne yksityinen hevonen. Minne voin majoittaa sen?" poika kysyy. " Joo, mä näytän sulle sen karsinan ja vähän paikkoja." Riri sanoi. Kierroksen jälkeen Mer meni trailerille, ja hetken päästä poika talutti sieltä ulos fwb ruuna Dinon. Dino hörisi katsellen ympärilleen ihmeissään, ja olisi heti halunnut lähteä tutkimaan paikkoja. " ensin pääset karsinaan, jotta saan Traikun sivummalle" Mer sanoi ja talutti ruunan sille näytettyyn karsinaan. Mer riisui ruunan kuljetussuojat, ja loimen jätti päälle. Poika lähti viemään Dinon kamat paikoilleen, ja hetken päästä autonkin ollessa paikoillaan, Mer laittoi Dinolle suitset, ja lähti taluttelemaan sitä ympäri tallipihaa. 
Hevosen venytellessä itseään pitkän matkan jälkeen, ja tunnin kuluneen pojan tulosta, Mer päätti laittaa loimi päällä olevan hevosen tarhaan, jossa se saisi ainakin vähän enemmän liikkua kuin karsinassa. Mer käveli sisään, ja järjesteli Dinon tavaroita. Illemmalla tavaroiden ollessa paikoillaan, poika otti Dinon sisään, ja lähti itse kotiin.

5+1 vinkkiä uudelle kisaajalle, ohjeita kädestä pitäen.

Näin ainakin 10 vuotta kisanneena, Mer on jo aika kokenut ja osaa jonkinlaisia vinkkejä kertoa!

Vinkki yksi! Varaa aikaa, ennemmin hoitele heppa kunnolla, vaikka letitä hevosen jouhia tai harjaile sitä, kuten Mer joka saapui yli tuntia aijemmin, hakemaan ruunansa sisälle. Poika harjailee Prinssin rauhassa, ja tekee sykeröt sen harjaan. 

Vinkki kaksi! Pakkaa tarvittavat kamat ja tee niistä vaikka lista edellisenä päivänä, jotta tiedät mitä sinulla on, ja mitä ei ole mukana jottet joudu lainata vaikkapa kuminauhoja tai jotain muuta kavereilta! Mer ei unohtanut kumilenksuja, eikä joutunut lainata niitä keneltäkään muulta, koska oli pakannut ne listansa mukaisesti. Myös saapastuet ja suihke jolla saa karvan kiiltämään olivat mukana kiitos listan!

Kolmas vinkki!
Huolittele ittes ja ratsus tiptop kuntoon ennen rataa. Tuomarit pitävät siististä, huolitellusta ratsukosta. Hymyile tuomareille ainakin aluksi, ja yritä hymyillä koko radan! Prinssin Mer harjaa ainakin sata kertaa ennen rataa, ja vielä varusteet päällä poika sipaisee pölärillä hevosen varusteiden alta näkyvät osat. Pojalla on itselläänkin valkoisten kisahousujen päällä rennot löysät housut jottei kisahousut mene likaiseksi jos jotain tapahtuu ennen kisasuoritusta! 

Neljäs vinkki! 
Rentoudu! Jos sä oot rentona, etkä jännitä, sun heppas menee varmasti hyvin. Jätä se jännitys sun kisahoitajalle tai jollekkin katsojalle noustessasi selkään ennen rataa. Mer on jo aika kokenut, mutta silti hieman jännittää varsinkin nuorilla, uusilla hevosilla ratoja. Poika kuitenkin jättää jännityksensä siskolleen, sillä niin parempi.

Viides vinkki!
Kannatta olla joku kaveri mukana, joka voi ottaa suojat tai raippas pois ennen rataa. Tai jos ratsus on sottapytty, ja onnistuu sotkemaan ittensä vaikka piehtaroimalla itsensä ihan likaiseksi karsinassa. Mer värväsi siskonsa mukaan, ja onkin saanut paljon apua.

Ja viimeinen! Älä stressaa! Ajattele positiivisesti että tää menee hyvin! Me ei mokata! Muista ettei voittaminen aina ole tärkeintä! On hyvä välillä mokata ja nauraa sille, jotta tajuaa ettei tää oo niin vakavaa! Kokemus karttuu mitä useemmissa kisoissa käyt, ja itsetunto nousee sijoittumisten myötä! Mer nousee selkään varustuksen jälkeen ja lähtee alkuverkkaan allaan innoissaan oleva hevonen!

#seuramestaruudet

Mer käveli tallille, ja kauhukseen huomasi ruunansa piehtaroimassa ilman loimea. " heeeei?? Mitäs tää nyt on??" poika katsoo hevosta aidan vierestä minne juuri käveli tähystämään loimen perään. Dino käveli aidan luo, ja odotti jotain hyvää pojalta. Mer käveli talliin ja ottaessaan ruunansa riimun, poika kävi katsomassa kaikki mahdolliset paikat missä loimi voisi olla. Jopa tuntsareiden kamat. Hehehh.. Poika marssi tarhaan ja lähti kiertämään sitä varsin suutuspäissään. ' jos minä saisin päättää, ruuna olisi jo tallissa varustettavana!'. Löydettyään loimen naapuritarhasta, Mer otti ruunan kiinni ja talutti sen karsinaan. Haettuaan harjat ja kaiken tarpeellisen sekä harjailtuaan heppasen Mer alkoi varustaa ruunaa. Se olikin vaikeaa Deen pyöriessä karsinassa. ' jos olisin saanut päättää, ruuna olisi seissyt paikoillaan! Tai edes yrittänyt. Sillä se selkeästi teki vain pilaa pojan kustannuksella.' Varustuksen jälkeen Mer'inkin saatua omat kamansa päälleen nuo lähtivät maneesiin. Poika nousi selkään aika monen säädön jälkeen, ja Dee lähti uralle. Valmennus meni ihan jees, Mer sai hyviä vinkkejä hyppäämisen suhteen, ja kommunikointi oli ihan helppoa pojan puhuessa myös ruotsia. Tietysti oli paljo parannettavaa, ja miehen opetustyyli oli hyvä. Hoidettuaan Dinon pois Mer lähti varustehuoneeseen joka oli täynnä muita valmennukseen osallistuneita. Tai no oikeastaan vain ne kaks muuta. Mer putsasi Deen kamat huolellisesti ja omat saappansa 'rasvaa paskanpäälle' tyylillä. Enää Deen treenin jälkeinen ruoka ja harjaus. Sitten pääsisi tai joutuisi vielä ratsastamaan kaksi vai kolmeko omaansa, ja tietysti parhaan kaverinsa hevosetkin pitäisi liikuttaa. Deen pikaharjaus sen syödessä ja reippaasti loimi niskaan ja pihalle syömään päiväheiniä.

@Cassandra, @iiris, @zaida, @Adelie / #Dino




Mer saapui tallille jo ennen kymmentä, kun oli joutunut putoamisen jälkeen käymään terveyskeskuksessa, jotta venähtänyt (ainakin venähtänyt) käsi saatiin siteeseen. Siteen poika oli piilottanut hupparinsa hihan sisäpuolelle, ja vetänyt kipulääkkeitä melkein tarpeeksi. Oikeastaan käsi oli miltei tunnoton, oli ne lääkkeet olleet sen verran vahvoja. Poika nousi autosta ja käveli reippaasti talliin katse tiukasti maassa. Mer katsahti Deen karsinaan ja käveli sen jälkeen varustehuoneeseen jossa myös Deen varusteet olivat, sekä pari tyttöä. Poika otti  nopeasti Deen suitset, harjat, suojat ja huovan jottei tuon mustat collarit mene ihan talvikarvaa pudottavan Deen karvoihin. Mer lähti huoneesta reippaasti jottei joutuisi puhumaan muiden kanssa varsinkaan kädestään. Poika jätti hevosen tavarat sen karsinalle ja lähti hakemaan riimun ja narun kanssa Deetä. Ruuna oli ihan tarhan perällä, ei varmasti tulisi sieltä pois vapaaehtoisesti. Tummahiuksinen lähti tarpomaan kohti liinakkoa, eikä nilkkasukat ja vanssit olleet varmasti hyvä idea. Dee käveli pari askelta ja pysähtyi pojan eteen. Mer pujotti riimun hevosen päähän ja talutti sen portille. Avatessaan porttia ja pojan sen juuri auki saatuaan Dee säihkähti jotain ja pyörähti ulkopuolelle. Mer talutti ruunan talliin nilkat aika punahtavina saaden oudoksuvia katseita. Poika käänsi hevosensa ja kiinnitti sen vapaaseen pesariin. Zaidan kävellessä ohi aika tylsistyneen näköisenä poika kysyi tuolta aika hermostuneena "Você poderia ajudar?" tajuten samalla kysyneen portugaliksi. " Sori ehk ennemmin Suomella. Mut voisiks vähän auttaa ku mul on käsi sitees?" poika yritti naurahtaa hermostuneesti. " joo tottakai!" Zaida vastasi iloisesti hieman naurahtaen pojan mokalle hyväntahtoisesti. " viittisiks putsaa noi kaviot ja laittaa suitset deelle? " Mer kysyi. " joo! " Zaida hymähti alkaen putsata kavioita. Mer itse taiteili sillä välin suojat ruunalle ja huovan tuon selkään. Poika otti kypärän käteensä ja Zaidalta ohjat tuon ojentaessa ne Mer'ille. " kiitos" tuo sanoi yrittäen hymyillä kuitenkin palauttaen ilmeensä peruslukemille. " ei mitää" Zaida sanoi jääden lakaisemaan tallia Mer'in taluttaessa Dee maneesiin. Poika heitti tyhjässä maneesissa ohjat ruunan kaulalle ja nousi jakkaralta selkään. Dee lähti kävelemään reippaasti uraa pitkin jääden aina hetkeksi haistelemaan jotain kiinnostavaa kohtaa.

         Ratsastus sujui hyvin, vaikkakin nuo menivät vain askellajit läpi. Deellä oli virtaa ja Mer pysyi selässä! Onneksi. Eikun alas selästä ja talliin. Mer laskeutui ja lähti taluttamaan Deetä kohti tallia ja pesaria. Zaida tuli taas putsaamaan Deen kaviot ja toteamaan vasemmasta takajalasta puuttuvan kengän. " no just! Mä käyn kattoo sen heti ku oon saanu tän riesan karsinaan." Mer tokaisi harjatessaan ruunaa. " No mä käyn ettii sen!" Tyttö ilmoitti ja lähti maneesiin etsimään puuttuvaa kenkää ennenkuin Mer ehti sanoa mitään. Paha tyttö sanon minä! Mer jäi harjailemaan ruunansa loppuun ja palautti sen karsinaan. Zaidan ilmaantuessa paikalle kasvoillaan tyytyväinen hymy, Mer katsahti tuohon karsinan oven välistä. " löyty!" tuo ilmoitti ja antoi kengän pojalle. " Kiitos.. Ei sun ois tarttennu sitä ettii. Tuu Vaik pyytää jotai apuu jos tarviit!" Mer sanoi ottaessaan kengän ja sulkiessaan karsinan oven. Zaida nyökkäsi hymyillen ja lähti varustehuoneeseen. Mer laittoi Deen kengän ruunan harjalaukkuun käytettyjen suojien ja suitsien kanssa. Poika otti harjalaukun ja huovan, ja lähti varustehuoneeseen laittamaan tavarat paikoilleen. Suojat poika harjaisi kunhan pystyisi edes pitämään tavaroita kädessään kunnolla. Onneksi Deellä oli monet suojat! Mer lähti tallitupaan vilkaisten ilmoitustaululta listat. Poika istui omiin oloihinsa iiriksen ja Adelien puhuessa jostain mikä nyt ei Mer'iä kiinnostanut. Kohta tuvan ovi kävi, ja sisään astui Cassandra. Tyttö kysyi Iiristä ja Adelieta taluttamaan, ja ilmeisesti vastaukset oli myöntäviä. Ei sittenkään ollut ainakaan molemmat Cassandran olemuksesta päätellen. Poika ei ruvennut asiata sen enempää miettimään, kunnes Cassandra kysyi Mer'iltä. Poika hätkähti kun joku puhui hänelle. Zaida oli vaikuttanut mukavalta, toivottavasti Cassandra olisi yhtä mukava. " Joo, voin mä tulla" poika vastasi omaksi yllätyksekseen nousessaan ylös. Nojaa lupaus mikä lupaus, eikai tämäkään kauhean huono idea olisi. " Mun nimi on Mer" poika lisäsi. Tyttö esittäytyi Cassandraksi, ja että oli kotoisin itävallasta. "Portugalista kotoisin, Prazer em conhecer" poika vastasi naurahtaen hermostuneesti. Mer käveli tyttöjen perässä talliin ja nyökkäsi kuullessaan että sai Danan. Onneksi se oli kiltti, ainakin kuulemma. Poika käveli karsinalle jonka edessä oli isänsä kanssa innokas pieni tyttö. Poika haki harjat tytön kanssa, ja ohjeisti innokasta tyttöä. Poika yritti hymyillä Cassandran näyttäessä peukkuja hänelle. Mer ja yli-innokas tyttö saivat Danan valmiiksi ajoissa. Tunnin jälkeen tyttö joutui lähteä kotiinsa melkein heti, joten kerkesi vain ottamaan varusteet pois ja puhdistaa kaviot kun Mer niin ohjeisti. Tytön lähtiessä kotiin jäi Mer harjaamaan Danan loppuun ja poika vei vielä ponin kamat paikoilleen. Varustehuoneessa Cassandra kysyi miten meni, ja Mer vastasi. " ihan hyvin, ratsastaja vaa lähti aika nopeesti kotiin". Mer lähti laitettuaan varusteet paikoilleen Deen karsinalle ja jäi sinne. Poika vietti hevosen kanssa aikaa ainakin tunnin, ja Dee laski päänsä merin syliin. Lähtiessään kotiinsa Dee jäi katsomaan pojan perään. Zaidan kävellessä ohi Dee potkaisi seinää ja vaati Zaidan huomiota. Sitä ei kukaan tiedä kuinka kauan tyttö joutui ruunaa silittelemään.

Olitte Dinon kanssa Åkelle ihan uusia tuttavuuksia, minkä mies tuttuun tapaan otti haasteena: edes jollakin tasolla yhteinen kieli helpostti kuuleman mukaa hommaa uskomattoman paljon. Dino vaikutti Åken mielestä varsinaiselta herkkikseltä, jolloin kiinnitti paljon huomiota istuntaasi ja käteesi ratsastuksen yhteydessä. Selkeästi ensimmäiset paikat esteillä menivät vähän sivu suun, mihin Dino vastasi nopealla kiellolla. Kävi ilmi, ettei ruuna todellakaan antanut mitään ilmaiseksi ja sitä sai ratsastaa napakasti koko ajan. Sait pidettyä käden vakaana hienosti, mutta esteelle lähestyttäessä otit välillä turhan kovasti kiinni, jolloin Dino venkslasi, mutta ylitti esteet pienellä vastahakoisuudella. Hyvä tasapaino oli valttia Dinon kanssa, sillä ruuna olisi varmasti ottanut itseensä turhat horjahtelut lennokkaillakin pompuilla. Kotiläksyksi tuli se, että saisit harjoitella ratsastamaan tarkempia paikkoja, vaikka siihen kuuluisi tahdin hidastaminen. Ristikoille tuli suurta ylistystä, kokeilla ottaa niitä treeniin mukaan.


Taitaa olla ensimmäinen merkki kokoelmaasi, tästä se lähtee, ole hyvä!

@Zaida @Riri / #Dino


Dino seisoi tarhassaan höristen jokaiselle ohikulkijalle. Ruuna oli ollut pidemmän aikaa vapaalla muualla sattuneen omistajan onnettomuuden vuoksi. Liinakko oli kerännyt virtaa Mer´in kaverin ratsastuksista huolimatta, ja olikin sitten tylsyyttään rikkonut loimia ja irrotellut kenkänsä. Nyt ne kuitenkin olivat kiinni, ja heppa valmis hyppäämään.

Mer kävelee tarhalleni katse maassa, mutta silti huomasin sen olevan jokseenkin iloinen pitkästä aikaa. Kenties pääsisin maastoon tai hyppäämään? Ehkä jopa maastareille??! Riimun sain päähäni kuten tavallista ja kävelin jopa ihan nätisti omaan karsinaani jossa oli yllätyksekseni heinää! Mer päivitteli kuinka olin LIHONNUT?!??!?! En mä nyt niin paljoa ole syönyt! Ennemmin kuitenki liikkunu ku kenkäniki sain silloin pois. Se suunnitteli harjatessaan et saisin olla testimielessä seuraavasta kengityksestä ens syksyyn kengättä jos en oireile! Ajattelin kuitenki vähän aikastaa mun kengättömyyttä parilla kuulla jos vaikka sattuisin saamaan ne pois.. Noniin, nyt päästään asiaan. Tässä heiniä mutustellessani sain vihdoin ja viimein harjani ja häntäni suoriks. Kauheesti niihin oliki tarttunu kaikkee oksii ja sensellast. Sitten satula. Ainakin se lähti jotain hakemaan. Ei kyllä huvittais saada niit likasii suojii enää jalkaan. Doce ei osannu ottaa puhtaita! Kehtaakin laittaa mulle ne suojat ni saa kyllä hampaista!!  Okei ehkei,kyllä Mer osaa musta huolehtii. Selittelyt sikseen, nyt se tuleeki tuolt ESTESATULAN kanssa!!!!! Okei pääsen hyppimään. Heiii emmä nyt mitään tummanpunast huomaa halunnu! Halusin tummansinisen. Jaa vai että vielä romaani, just! Huopa, romaani ja satula selkään, ei tunnut kivalta mutten valitakkaa ku huippusatula ja sopii mun selkää tosi hyvin. En sais valittaa mut haluun koska ilman varusteita on vielä kivempi mennä. Okei kaikesta selvitty, onneks mer antaa mun viel syödä näit heiniä ku se laittaa omat kamansa päälleen. Seuraavaks suitset, okei nyt pitää höristä ohikulkevalle hepalle. Mer selittää jotain Rirille, joka on laitellu mua tarhaan ja sieltä pois ja on muutenki tosi kiva. Zaidazaidazaidaaa!!!!!?? No voi perkele se käveli vaa ohi. Nyt on tehtävä jotain! Mer vauhtia, haluun saalistaa Zaidan raaputtelemaan mun korviaaaaaaaa!!!!!!! Avaan kiltisti suuni jotta saan kuolaimet. Suitset päässä nyt ja Mer ottaa phjat pois mun kaulalta. Kävelen kiltisti tallituvan ovelle, josta Zaida just tuleeki. Pysähyn ja tökkäsen Zaidaa turvallani. Tyttö ymmärtää heti mitä haluan, ja kyllä on huulen höllinä kun tuo rapsuttaa korvista ja niskahihnan alta. Saan jopa jonkun herkun joka oli tooooosi hyvä Zaidalta.


Sit kävelen maneesiin Mer`in perässä. Yhtäkkiä Zaida kävelee maneesiin alkukäyntien aikana jonkun ruunan ja sen kaverin kanssa. Saattaa se kaveri olla Henkka.. En oo ku nähny ja sattumalta saanu pehmeellä hörinälläni pieniä taputuksia. Zaida selittää Henkalle ja jollekkin hevoselle kaikkee. Okei Zaida sikseen, keskitytääs nyt esteisiin. Verkkailin nätisti ravissa, mut laukassa sit yritin heittää pään ylös ja ryöstää. No ihanku joku Mer mun ryöstää antais... Jaa pyh. Okei jatkoin ihan nätisti, ja vihdoin pääin hyppäämään. Ekana mentii ihan pelkkää ristikkoo, ja hyppäsin ku orava! Olin kuulemma hieno! Hyppelin korvat tötteröllä jokaisen kerran ristikon, ja sit pääsin hyppää sarjaa. Ekana oli ristikko, välissä kuus laukka-askelta ja sit oli pysty jossa oli KASTELUKANNUJA pelokkeena. Ne oli viel PINKKEJÄ.. Perkuleen Riri ostanu pinkkejä kastelukannuja.. Eihän mun suri ego niitä kestänyt, joten ekana kielsin, seuraavaks meinasin kieltää, mut ylitin ne ku jänis ja lopuks viel hyppäsin josta seuras pukki ja ympärikäännähdys. Mer alko oppii jo kaikki, jolloin lisäsin panosta ja joka ylityksen jälkeen lähin pukkilaukkaa ainakin seuraavat 10 askelta. Ja kappasvaa Mer oppi senki, ja suoriuduin sit lopuista hypyistä kunnialla. Tosin koska herkkis oon, ni enkai mä nyt ihan pelleilemättä voinu suoriutua. Pään heittely ja jyrkät kiellot alko muodstuu jo samalla kohtaa tavas, jolloin en enää päässy trippeliltä suoraan ristikolle, vaan jouduin mennä sarjan ekan osan siin välis. Kerran pääsin pois kuolaimelta, mut en pahemmpaa tehny ku kielsin. Kauhee toi Zaida ku vaan nauraa! Eikö se nyt nää et minä hevosraukka teen parhaani ihmiste pudottamisessa mut ei. No sit ku pääsin radan kahesti läpi ilman ongelmia, ni alettiin lopetella. Loppuverkassa ravailkin ja menin nätisti, ja Mer laskeutuki sitte kävelee loppukäynnit maastakäsin.

Tallissa Mer riisu mult kamat, ja pääsin jatkaa mun loppuheinien syömistä. Tulihan siinä ihan hiki, mut silti oli toosi kivaa. Sain jopa mashveden, ja lisää heinää! Mer harjaili mut rauhassa, ja sitte ku se lähti putsaamaan varusteita, ni join loppuu. Vikan sain viel porkkanat ja sit se lähti kotiin. Päälleni sain viel liekkiloimen joka kuvastaa mua hyvin. Zaida käveli viel siit ohi, joten pienellä hörinällä ja kerjäämisellä sain rapsutuksia kuulemma "vikaan bussiin" asti. Sain silti niit herkkui, ja jäin syömää iltaheiniä. Aika myöhään taas meni, mut ei se mitään. Illalla sain Ririltä iltaruuan ja loput heinistä. -Dino

@henkka @deeann  #dino #nalle #matte #TieTähtiin2020

Oli ihan kaunis päivä, Mer oli jo tallilla pesemässä Dinon varusteita Sunnuntaisita kisoista. Pojalla ei ollut mitään aavistusta mitä tekisi tänään ruunan kanssa, mutta eiköhän se kohta selviäisi. Mer oli harjailemassa Dinoa, ja lähti hakemaan ruunan varusteita, kunnes törmäsi Henkkaan joka oli ilmeisesti lähdössä ratsastamaan Matella. Kuin joku olisi kuullut pojan ongelman, Henkka pyysi Mer´iä maastoon hänen ja Deeanin kanssa. Mer suostui ja lähti varustamaan Dinoa, joka seisoi karsinassaan tutkien ruokakuppinsa pohjaa. Oli se ihan huvittavan näköistä kun 164 senttinen hevonen yritti saada päänsä kääntymään melkein 90 astetta. Mer kuitenkin varusti liinakkonsa ja painoi kypärän päähänsä taas ennätysajassa. Henkka oli hetken päästä valmis, ja nuo taluttivat hevosensa ulos jossa Deean odottelikin Nallen kanssa. Pian kaikki olivat valmiita lähtöön, jolloin lähdettiin.


Jonkin ajan kuluttua Deean kyseli kisojen tuloksista, Henkalla oli mennyt ihan hyvin, sijoittuivat kymmeniksi, Deeanilla sen sijaan oli mennyt tosi hyvin, esteillä viidensiä! Omaa tulostaan Mer ehkä hieman häpesi, toisiksi viimeiset molemmissa lajeissa. Toisaalta Dinon kanssa pojalla ei ollut kamalasti kisakokemusta, vain parit kisat toisinkuin hänen ystävänsä joka kisasi Dinolla lähes yksin, ja tiesi jo ruunan nappulat kisakentillä. Ruuna oli ihan eri hevonen kisoissa, jolloin sitä oli vaikeampi ratsastaa.

Mer ohjasi Dinon polun vasempaan laitaan, kun polku oli niin leveä että siinä mahtuisi hyvin kolme ratsukkoa kävelemään rinnakkain. Dino olisi halunnut mennä jo täysiä, ja vaikutti tyytyväiseltä päästessään maastoon. Se ei liiemmin pitänyt koulukiemuroista, vaan esteet oli se juttu. Henkka meni oikeaan reunaan, ja Dee keskelle. Dino käveli rauhassa eteenpäin kuunnellen puiden suhinaa ja lintujen laulua. Aluksi tai oikeastaan jonkin aikaa Henkka ja Dee hoitivat puhumisen, mutta pian Mer´kin liittyi keskusteluun pikkuhiljaa. Kisaamisesta keskustelu vaihtui Dinoon ja Matteen, joista Dee kyseli vaikka mitä. Mer vastaili kysymyksiin parhaansa mukaan, ja kertoi muista hevosistaan vähän. Nalle näytti tosi kivalta, ja Mattea Mer pääsikin kokeilemaan Tiistaina. Polun kaarreltua jonkin aikaa eteen avautui pitkä suora,ja Matte kysyikin vauhdin nostosta. Dino ei varmasti olisi pysynyt käsissä edes maailman parhaalla ratsastajalla jos muut olisivat menneet ensin, joten Mer sanahtikin menevänsä Dinon kanssa ensin saaden Deeltä myöntävän nyökkäyksen. Mer päästi ruunan menemään, ja kannusti sen laukkaan. Hevonen päästeli täysiä, ja suora oli hetkessä ohi jolloin Mer joutui istumaan kiinni ja hidastamaan. Eihän poika edes ehtinyt ottaa ohjilla yhtään kiinni, kunnes oikea ohja sanoi sopimuksen irti, ja katkesi. Siinä hetkessä Mer tajusi ettei saa ruunaa hidastamaan ellei joko putoaisi, tai saisi hevosen puuhun pysähtymään. Silloin poika toimi täysin itsesuojeluvaistonsa vastaisesti, otti jalustimet jaloistaan ja ´horjahti´. Mer piti harjasta kiinni ja Dinon huomatessa tuon ´hätä´ se hidasti. Mutkasta kuului pitkä litania kirosanoja Mer´in ´pudotessa´ satulasta ja tarkastellessa ohjia. Pian mutkasta tulivat Deean ja Henkka hieman hämmentyneen näköisinä, ja tyttö kysyikin mitä kävi. Tuo ei ollut aluksi uskoa korviaan ennen kuin Mer näytti ohjia mutistessa kirosanoja hölmistyneelle hevoselle, joka seisoi katsellen paikalle tulleita ruunia. Mer näytti varmasti tositosi vihaiselta, eikä ulkonäkö todellakaan pettänyt. Poika oli todella vihainen ja ihmeissään “tätähän tähän viel kaivattiin” tuo murisi. Mer heitti pidemmän ohjan ruunan sään päälle, ja kuullessaan Henkan “aiotko sinä nousta vielä selkään?” sanat poika ilmoitti vain että “ kokeilen, josko tää toimis pelkällä istunnalla” saaden hieman epäilevät katseet molemmilta. Poika ponnisti tsensä ruunan selkään ja otti sen toisen ohjan käteensä jottei se putoa. Mer kiitti hiljaa Deetä joka ohjasi Nallen niin että matkaa päästiin jatkamaan.


Kyllä homma hetken toimi, mutta jossain vaiheessa oli Mer´in pakko luovuttaa. Poika laskeutui miltei vauhdista ja jatkoi matkaa maastakäsin. Tunnelma hieman latistui, ja Mer pahoittelikin katkenneesta ohjasta johtuvaa säätöä. Kuitenkin keskustelua saatiin pidettyä yllä, esim lempiroduista ( jota Mer ei osaa päättää fwbn ja hannoverin väliltä), uusista myynnissä olevista satulahuovista ja tie tähtiin kisoista. Matka ei onneksi ollut pitkä, ja Mer kävelee niin reippaasti ettei se vienyt normaalia paljoa kauemmin. Tallin pihassa Mer taluttaa ruunansa talliin Henkan edellä, ja riisuu liinakolta varusteet, harjaa sen ja vie loimitettuaan Dinon tarhaan. Varustehuoneessa Mer kiroaa suitsia Henkalle joka laittoi omansa varusteet paikoilleen. Täytyy hankkia nopeasti kisoihin uudet.

@deeann @veronica @cassandra @julie @tessa / #dino #max #TieTähtiin2020

Kello oli jotain 6 aamulla, kun Mer heräsi herätyskellonsa pirinään. Herätyskello ei saanut vielä tänään päättää päiviään pojan muistaessa loputkin osakilpailut, joihin heräämiseen tarvittaisiin kelloa. Eipä kulunut aikaakaan kun tuo oli käynyt suihkussa, pessyt hampaansa ja pukenut kisavaatteet joiden päälle vedettiin mustat kollarit ja yllättäen musta huppari. Mer lähti Lehtikseen napaten mukaansa vielä kassit joihin oli laittanut kisoja edeltävänä päivänä kaiken tarpeellisen mitä kotona oli ollut esim pesussa kuten suojat, satulahuovan ja romaanin, niin koulu- kuin estepuolen jalustimet olivat saaneet kunnon puhdistuksen, ja koko asunto haisi nyt hevoselle. Mukana olivat myös kaiken maailman tarpeelliset tavarat ja omansa oli tuolla urheilukassissa, jonka laittoi johonkin Dinon tavaroiden joukkoon.


Vain noin 30 min kuluttua herätyksestä Mer`in musta auto kaarsi ensimmäisten joukossa tallin pihaan. Dino oli tallissa talliloimi päällään, ja pojan ei niin onneksi se oli nukkunut ihan miten sattuu karsinassa ja sen sykeröt olivat auenneet. Mer talutti hevosen pesariin, kun tallissa taisi olla pojan lisäksi Julie Reiskan kanssa. Mer purki, ja letitti uudelleen lähes jokaisen sykerön jonka Dino oli onnistunut avaamaan. Sykeröiden ollessa valmiit alkoi talliin saapua muitakin aika väsyneen näköisiä ja oloisia kisaajia, jotka alkoivat harjailla kisaratsujaan. Kohta oltiin jo lastaamassa hevosia, ja Dino oli päässyt samaan rekkaan Deeanin, Julien, Veronican, Tessan ja Cassandran ratsujen kanssa. Ruuna käveli reippaasti ja innokkaana rekkaan Mer`in perässä ja jäi tyytyväisenä seisomaan ja syömään heiniä.
Mer oli saanut tehtäväkseen laittaa myös Veronican ratsu Max rekkaan tytön ollessa itse myöhässä. Veronica sai ainoastaan pahan katseen Mer´iltä joka oli juuri saanut omansa rekkaan ihan asiallisesti.


Pian karavaani lähti matkaan, ja Mer oli päässyt / joutunut samaan rekkaan jo edellä mainittujen Veronican, Tessan, Cassandran, Julien ja Deeannin kanssa. Porukka alkoi nukahdella liki heti kun rekka oli päässyt matkaan. Mer nukahti viimeisenä todella katkonaiseen ja huonoon uneen, ja heräsi ensimmäisten joukossa ekana tai tokana. Poika oli herännyt ehkä varttia yli seitsemän, mikä huippu nukkumisaika, kun matkaan oltiin lähdetty joskus tasan paikkeilla. Kaikki tavarat mitä nyt matkalla tarvitsisi oli mer`in taskuissa, kumilenksu jotta saisi jo melkein alle korvan kasvaneet hiuksensa kiinni kypärän sisään, itse puhelin, rahat, ja muuta mitä vois tarvita kuten Dinon nameja jne. Silti tuolla oli jaloissaan kamera laukkuineen jottei se mene rikki. Sinne poika siirsi taskuistaan matkalaturin johtoineen päivineen, sen kumilenkin Mer silti piti taskussaan jottei se katoa. Muut alkoivat pelailla korttia, ja Mer alkoi käydä läpi ja siirtää puhelimelleen eilisen kuvia hevosista ja Docen uudesta sakemannista. Kuvien siirtelyn jälkeen tuo lähetti osan ystävälleen, ja jatkoi puhelimen selailua. Osa kortin pelaajista suostutteli poikaa mukaan, ja tuo suostui yhdelle kierrokselle.

Jossain vaiheessa pysähdyttiin taluttelemaan hevosia, ja Dinon oli sitten pakko pistää kunnon show pystyyn Mer´in yrittäessä saada sen käyttäytymään asialliesti, ja sai Deeannilta kunnon naurut. Poika talutteli hevosen kauemmas muista. Matkaa jatkettiin pian, ja loppumatkana Mer pääsi tutustumaan muihin.

Heppa virtaa täynnä
8.4.2020

#Dino #TieTähtiin2020 @Deeann


“ei helvetti nyt! “ Mer on juoksuttamassa Dinoa kentällä, eikä siitä meinaa tulla mitään. Hetken vauhdista keskustelun jälkeen on molemmat yhteisymmärryksessä että mennään ravia, ei laukata päättömästi. Ruuna on kerännyt virtaa, ja huomista maastoreissua varten on sitä pakko saada vähän laskemaan. Uudet ohjat saapuivat eilen, ja mikäpä olisi parempi tapa sisäänajaa ne kuin mennä sama reissu missä ne katkesi. Perjantaina Dee ratsastaa Dinon, muttei Mer´ille suinkaan tulisi tallivapaa, kuvailuja melkein puolessa Suomessa, Eteläisimmät olivat Oulussa, ja Pohjoisimmat Lapissa. Mer halusi nähdä miten kaksikolla menee, muttei silti päässyt ratsastaa hevostaan. Onnea oli Lehtiksen porukka, josta löytyi aina joku joka liikuttaisi hepan jos ei itse ehtinyt. Sunnuntaina Dinolla olisi vapaa, tänään mentiin kevyesti eikä huomennakaan olisi mikään rankka maasto. Laukkailua ruunan mukaan, eikä ollut kiire.

Töitä ei ollut hetkeen, niitä tuo oli tehnyt jopa liikaa omiin vuoroihinsa nähden, sillä aikaa oli ollut tuurata sairaiden työkavereidenkin vuorot. Tie Tähtiin-kisoihin piti jo treenata, erityisesti rentoutta ja tarkkuutta. Omasta sähläyksestä johtuen ja Dinon virtaisuudesta koulu oli ihan liian nopea, oli aikaa ratsastaa se perkeleen rata eikä ollut aikakilpailu. Esteet taas olivat aikakilpailu joihin ei menty hevosella joka juuri oli purkanut energiansa koulurataan. Sentään ei oltu vikoja, mutta silti tokavikana oleminen ärsytti. Nyt oltiin treenattu enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti oli edelleen parantamisen varaa. Doce sopi paremmin Dinolle kisakuskiksi, Mer oli parempi treenaamaan. Ei kisat tuota jännittänyt, vaan treenaaminen oli vain se juttu. Prinssillä on kiva kisata, se ei turhista jännitä, ainoastaan ratsastajan epävarmuus GP tasolla johtaa huonoihin tuloksiin.
Dino oli nyt juossut tarpeeksi suunnanvaihteluiden myötä, ja oli aika joko lähteä maneesiin juoksemaan irtona, tai maastokävelylle. Maneesissa kuitenkin oli porukkaa, tai niin Mer ainakin uskoi nähtyään Deen Nallen kanssa menossa sinne. Maastoon siis, tälläkertaa maastakäsin ilman katkeilevia ohjia. Siitä oli tullut jo hauska juttu parissa päivässä. Maastossa Dino käveli nätisti, mitä nyt vähän kyttäili.


Tallissa Mer venytteli ruunan, ja laittoi sille liekkiloimen joka päällään tuo pääsi tarhaan syömään heiniä. Tällästä tänään, ens Sunnuntaina Maten ratsastus.

@deeann  \ #dino

Oli nätti päivä, Dino seisoi tarhassa katsellen ohikulkevia ihmisiä. Riri oli juoksemassa jonnekkin, ei tullut yllätyksenä, Zaida oli tulossa maastosta ja Henkka oli siivoamassa Maten tarhaa. Mer oli jälleen ottamassa kuva edustavasta ruunastaan, tietysti Zaida heilui jotain tallin edessä, jolloin Dino kiinnitti katseensa tyttöön. Ehkä nameja tiedossa? Mer´in varoittavasta katseesta päätellen tyttö ei olisi tulossakaan hevosen luo, korkeintaan kävelisi ohitse. Olihan Dino saanut Zaidalta viime päivinä aika paljonkin herkkuja, mutta ei kai sillä nyt mitään väliä ole? Ainakaan Dinon mielestä, Mer´istä ei pidä olla varma.. Noniin, vihdoin kuvat on jotenkin otettu, ja Dino pääsee talliin. Hevoselle oli tullut yllätyksenä, että Riri oli jopa laittanut ruunalle astetta kevyemmän loimen.



Harjailun jälkeen sai Dino päälleen suojat ja suitset, maastoreissu peruuntui, Dee saisikin mennä ihan kunnolla. Dino käveli maneesiin mukisematta, Mer vihelsi ovella ja talutti hevosen maneesiin jossa olikin ratsukko. Selkään vaan ja uran sisäpuolelle. Alkuverkat huolellisesti ja eikun aloitetaan. Aiheena oli siirtymiset, ja niissä etenkin rentous ja rauhallisuus. Ei mentäisi kovaa tai kiireellä, ainoastaan rauhassa. Ensimmäiset ravi käynti siirtymiset oli mitä oli, niistä tuli aika kiireet ja jännittyneet. Käyntiin meno oli jo parempi, ei täydellinen muttei huonokaan. Muutamien toistojen jälkeen tuli jo tosi hyviä, ja uskallettiin siirtyä laukkaan. Ekat meni taas miten meni, mutta pian saatiin jo rauhallisia nostoja. Toinen ratsukko lähti tässä vaiheessa, ja loppuajan maneesi oli ratsukon käytössä kokonaan. Loppua kohen siirtymiset parani huomattavasti, ja lopetettiinkin sitten hyvään nostoon. Loppuverkoissa pojan alla oli rento ja rauhallinen ruuna, joka ravaili nätisti. Mer antoi ohjaa ja Dino ravasi pää alhaalla pitkin askelin. Loppukäynnit Mer käveli maastakäsin. Enää heppa talliin, ja varusteet pois. Uudet ohjat toimivat tosi hyvin, ja Deelle olisi Perjantaiksi rento ja hyvin taipuisa hevonen. Ei siinä mitään, Zaida oli taas kerran hyvin tylsistyneen oloinen, ja kaipasi tekemistä. Dino hörisi tytölle taas ja Mer´in saatua hevoselle loimi tyttö tarjoutui viemään ruunan tarhaan. Poika suostui, ja Dinokin taisi pitää päätöksestä. Ainakin se sai herkkuja joita ei aiemmin saanut. Mer harjasi suojat ja pesi kuolaimet ja suitset. Satulaan tuo vaihtoi uuden huovan, en tiiä miks mut vaihtoi kuitenkin. Ainakin se oli puhdas. Zaida palasi tarhoilta hymy kasvoillaan, ja jätti riimun ja narun ruunan karsinalle.

Tie Tähtiin toinen osakilpailu!
#TieTähtiin2020 #Dino


Kello oli vasta kahdeksan, mutta Mer oli jo ollut tallilla tovin. Dino oli saanut perusteellisen harjauksen, ja nyt oli saamassa tiukkoja sykeröitä harjaansa. Heidän luokka alkaisi vasta kahden paikkeilla, mutta koska he olivat lähtölistan loppupäässä, voisi noiden startti olla lähempänä kolmea. Dinon varusteet Mer tarkasti mahdollisten yön aikana tulleiden vikojen varalta, mutta ne olivat putipuhtaat, ja kunnossa. Ruuna sai kouluvarusteet päälleen noin kahdelta, ja he olivat verkkaan menossa viisitoista yli yksi. Mer päätti mennä ensin maastolenkin vaan käynnissä. Dino vertyi siellä kivasti, ja he saapuivat kentälle hyvin aikaa jäljellä. Mer verrytteli huolellisesti, ja kävi radan vaikeimpia asioita läpi. Dino toimi hyvin, ja tuntui rennolta ja hyvässä moodissa menevältä. Kaikki jännitys jota viimekerralla oli, oli poissa.

Mer ratsasti maneesiin, ja tunsi Dinon jännittyvän. Ruuna rentoutui hyväksi kunhan oli saanut ensin vähän ihmetellä. Radalla Dino oli herkkä, ja tuntui todella hyvältä. Suoritus oli hetkessä ohi, ja noiden ratsastaessa pois maneesista, tuntui radan menneen paljon paremmin kuin viimeksi. Luokan viimeisen ratsastajan ratsastaessa pois radalta, alkoi Dino jännittyä todella, ja Mer’kin alkoi hermostua. Poika oli nähnyt todella hyviä suorituksia, jotka näyttivät paljon paremmalta kun oma suoritus oli tuntunut. Kuullessaan toiseksi tulleen nimen, Mer oli 100% varma, etteivät he enää sijoitu. Mutta, kuullessaan oman ja Dinon nimet ykkösinä, ei meinannut tuo uskoa korviaan. Sinivalkoista ruusuketta tuomarin kiinnitettäessä oli Mer samaan aikaan hämmentynyt ja iloinen. Se ei tosin näkynyt hymynä, vaan Mer’in omalla tavalla. Iloisempana olemuksena.

Tallissa Mer otti Dinolta varusteet pois, ja heitti sille loimen päälle. Löystyneet sykeröt Mer teki uudelleen, ja antoi Dinolle vähän heinää. Esteluokassa Mer’in ja Dinon startti oli kymmenentenä, eli Mer varusti Dinon noin kuudelta, ja oli verkassa viittätoista yli.

Dino oli verkassa hyvä, ja tuntui hyvältä hypätessä. Ei yhtä hyvä kuin koulussa, mutta silti paremmalta kuin Hallavassa. Okserilla Dino oli hätäinen, mutta pystyllä hyvä. Radalla Dino meni reippaasti ja kuunteli hyvin pidätteitä, kaarissa Mer otti kiinni, ja vikalla suoralla antoi Dinon mennä niin lujaa mitä itse halusi ja pääsi. Ruuna kiihdytti vauhtia paljon, mutta hidasti kun rata oli loppunut. Uusinta meni hyvin, Dino oli nopea ja hyppäsi pyöreästi ja nätisti. Palkintojen jaossa toisiksi sijoittuminen oli iloinen yllätys, eikä se haitannut ollenkaan.

Kisasuorituksen ja Dinon hoidon jälkeen Mer meni vielä katsomaan loppuja kisoja, ja palkintojenjaon jälkeen vei Dinon tarhaan. Varusteet Mer putsaisi huomenna.

Maasto Dinon kanssa

#TieTähtiin2020 #Dino / @zaida

vastahan Hallavan osis oli?! Noh, heti perään uutta kaks ruusuketta matkassa. Dino on ollut treeneissä hyvä, edelleen toi koulurata on vaikee, mutta silti on yritettävä täysillä.


Mer on jo tallilla Dinon selässä, vaikkei kello ole edes kymmentä. Taas herättiin kukonlaulun aikaan eikä väsymystä tuntunut olevan ollenkaan. Hulppeiden neljän tunnin yöunien voimalla lähdettiin maastoon ilman satulaa (virhe? ehkä). Dino käveli reipasta käyntiä kohti laukkasuoraa. Mutkittelevaa tietä oli kävelty jo ainakin 10 min, eikä loppua meinannut näkyä. Mer’in loistoideasta johtuen poika pyysi ravia lähellä laukkasuoraa josta ruuna otti kierrokset ja tuo ampaisi laukkaan. Onneksi pitkän ratsastusuran johdosta Mer sai tasapainon pidettyä mutta oli siinä pitelemistä kun hevonen painaa tuhatta ja sataa eikä ohjilla tunnu olevan mitään vaikutusta. Ei siinä, uudelleen ei varmasti yritettäisi tippumis, seis ja selkään taktiikkaa. Onnekseen mer sai istuttua kiinni ja Dino hidasti herkkänä hevosena istunnalle. Loppumatka sujui hyvin muutaman ravipätkän (hallitun sellaisen) saattelemana. Dee tuli Nallella vastaan loppupäässä, ilmeisesti tyttö halusi jännitystä elämään että muistaisiko edes reittiä väärinpäin. Toisaalta eipä ollut kauheasti mahdollisuuksia eksyä (paitsi Docella ja sen uteliaalla luonteella joka vie niin metsään huonoimmasta kohdasta kuin uimaan vettä pelkäävän hevosen kanssa ihan vain kokeillakseen, pysyykö poika selässä. ). Tallilla ensimmäisenä kun poika tuli maastosta tuli vastaan Ririn koirat joiden rotua kirjoittaja ei muista kiitos kultakalanmuisti. Dino katsoi niitä kuin aaveita vaikka oli ennenkin ne nähnyt. ( tässä vaiheessa youtuben soittolistat soittaa biisiä vaarilla on saari jolloin kirjoittajalla on vaikeuksia keskittyä. Samoin koneesta meinaa loppua akku jolloin kirjoitus jää lyhyeen. ) Riri juoksee samassa tallista ja näyttää aika järkyttyneeltä syystä x, jolloin Dino päättää ottaa todellisen lopputilin eikä ole liikahtamassakaan punapään suuntaan. Mer laskeutuu selästä ja taluttaa viulunkieltäkin kireämmän hevosen talliin jossa ottaa suitset pois ja harjaa hevosen. Se saa loimen päälleen ja joutilaana oleva Zaida ottaa tehtäväkseen hemmotella ruunan piloille. Tyttö lupautuu viedä hevosen tarhaan ja Mer lähtee kiittäen viemään suitset, harjat ja suojat paikalleen. Mer’in lähtiessä kotiin ei ruunaa näy vieläkään tarhassa, mutta samassa Zaida ja Dino ilmaantuvat ulos ja hevonen pääsee tarhaan saaden herkkuja.

@zaida / #TieTähtiin2020 #Dino



Dino käveli rauhassa pesariin ja seisoi siinä välittämättä Zaidan epätoivoisista yrityksistä saada Fossea pois heinäkasalta. Mer keskittyi ennemmin saamaan jokaisen Dinon karvan suoraksi jotta se olisi edustuskuntoinen vaikka Valmennus oli Lehtiksessä Zaidan kanssa. Karo oli valmentajana, jolloin ei voinut mennä suoraan tarhasta otetulla hevosella ja ratsastushousujen ja saappaiden tilalla collareilla ja lenkkareilla. Joskus piti (siis aina lähes) panostaa kunnon varusteisiin. Zaida sai viimein Fossen ulos karsinasta käytävälle. " Tulihan se lopulta" poika naurahti. Dino oli jo harjattu Mer'in toimesta ja varusteetkin olivat pesariin luona. Poika oli laittamassa ruunalle suojia kun Zaida meni ohi, ja eikös vaan Dino alkoi kerjätä tytöltä jonka tunnisti. Poika nauroi noustessaan ylös kun ruuna esitti parhaat koiranpentuilmeensä ja sai kun saikin porkkanaa.


Ratsastajat (joita oli huimat kaksi), joutuivat varustautumaan sadetakein sään ollessa epävakaa ja maneesin ollessa varattu. Zaidan keltainen sadetakki oli Dinolle pelottavampi kuin pahimman luokan muovipussi, ja niinhän hevonen tanssahteli poispäin ratsukosta koko aika. Merin musta (yllätys) takki ei ollut Dinosta pelottava, sillä se oli jo tuttu juttu. Tehtävänä oli verkata hevoset kunnolla (toinen yllätys), vaikka leskenlehdet houkuttelivat oli Dinon keskittyminen tehtävässä kunhan hevoset olivat vertyneet. Pieni tihkusade ja tuulinen sää olivat saaneet Dinon todellakin pörheäksi, eikä sillä ratsastamiseen tarvittu kuin kuun kulma merkuriukseen ja Venuksen väliin kilometreinä jaettuna neljään potenssiin kaksi, ja tämä luku piti vielä kertoa neljällä, jakaa seitsemällä ja laskea allekkain desimaaleina miinus luku jaettuna neljään. Siinä olikin laskemista, mutta eihän se nyt Mer'iltä onnistu, jolloin oli tyydyttävä vaihtoehtoon b) eli Auringon kulma Saturnukseen potenssiin kaksi kertaa neljä. " käyttäydy jooko?" Mer kuiskasi hevosen korvaan, joka olisi lähdössä samalla sekunnilla vaikka lentoon.
Laukassa ruuna oli mennyt ekat kymmenen sekuntia nätisti, mutta päättänyt olevansa todellinen hienohelma eikä ollut suostunut nostamaan laukkaa enää sen jälkeen. Mer antoi sille reippaat pohkeet ruunan yrittäessä hidastaa raviin ja laukka jatkui. Ympyrällä vasen pohje oli ollut liikaa kiinni, eikä se sopinut kummallekkaan ratsukon jäsenistä. Mer oli alkanut turhautua huomattavasti ruunan vittuuntuessa mudasta ja kahta kauheemmin ratsastajan turhautuneisuudesta. Karon vinkeillä oli Mer saanut pidettyä paketin hetken kasassa, mutta viime hetkillä oli poika hidastanut päättäväisesti käyntiin ja pysäyttänyt hevosen kentän laitaan. Karo kysyi oliko kaikki ok, Johon Mer vastasi on, hevonen ei tunnu nauttivan tästä yhtään eikä itsekkään, jolloin oli Karo sanonut että pidä hetken tauko, ja asettele sitä ympyrällä Zaidan mennessä ensin. Mer oli totellut ja saanut silkalla portugalilaisella määrätietoisuudella ruunan kulkemaan nätisti. Noiden vuoron tullessa oli Dino mennyt hyvin ja Mer nosti laukan. Dino laukkaa nätisti ja hyppää ihan hyvän hypyn. Toisella se empii vähän mutta pohkeilla se meni yli. Kolmas. ensin Dino kielsi, mutta uudella yrityksellä se meni yli. "hengitä, Rentoudu ja istu satulaan!" tuli Karon suusta turhankin monta kertaa. Loppua kohden riitti kun Karo katsahti poikaan, mutta ei Valmennus helppo ollut.

#TieTähtiin2020 #Dino

Dino oli hyvin kuulolla Mer'in ratsastaessa sitä kunnolla tiiviisti satulassa istuen pohkeenväistöä. Tunnin aiheena oli siirtymiset. Kaikista ratsastuksen asioista juuri siirtymiset. Ne joissa Dinolla oli paljon korjattavaa puhumattakaan Mer'istä joka ei todellakaan osannut ratsastaa hengittäen, istuen satulassa ja rentona vieläpä hevosella joka tuntui olevan todella pieni verrattuna muihin pojan omistamiin hevosiin. " Seuraavana laukannosto käynnistä r-kirjaimen kohdalla." Dino nosti Laukan hieman ajoissa "Mer istu satulaan, hengitä ja rentoudu!" kuului Karon suusta noin puoli sekunninsadasosaa noston jälkeen. " Nostit liian ajoissa, muista odottaa r-kirjainta, Dino kyllä nostaa kun pyydät" nainen lisäsi. Mer istui satulaan kunnolla ja hidasti käyntiin. Seuraavalla ratsukolla tuli sama virhe, "istu satulaan!" kuului taas. Seuraavalla kierroksella laukka nousi noin 20cm kirjaimen jälkeen, ja taas kuului "istu satulaan ja hengitä!". Tässä onkin taas hiomista. Miten kaikki Karon valmennukset tuntuu menevän aina päin honkia?? Valmentaja on tosi hyvä, mutta silti...!
Kolmas kerta toden sanoo. "istu, hengitä... Noin! hyvä! Nyt se nosti hyvästä kohtaa ja muistit hengittää." Dino laukkaa eteen ja ylös, oikein hyvä nosto. Tehtävän vaihto. Nyt piti keskiympyrällä Saada hevosen laukan Tempo alemmas. Se tehtävä sujui hyvin noin seitsemän huomautuksen jälkeen. Ja voi kyllä, kaikki hengittämisestä. MER YRITÄ!! Valmennus oli todella hyvä, vaikka sinnikkään ratsastajan hermot olivat kovilla ja keuhkot vähintään hapenvajeessa. Kunhan nyt pysyy pystyssä ja maankamaralla kaikki on kunnossa. Hengittää voi myöhemminkin. Eieieieieiei ei voi. Loppuverkoissa Dino ravas letkeesti eteen alas, ja taipui kivasti. Loppukäynnit ja talliin. Tallissa Mer otti hevoselta varusteet pois ja harjaili sen puhtaaksi. Dino hikos jonkin verran, joten Mer huuhteli sen. Ruuna pääsi loimi päällä syömään karsinaan ja kuivattelemaan jolla välin Mer putsasi varusteet ja tarkasti kaikkien varusteiden kunnon. kaikki oli kunnossa, mutta satulasaippua lopussa. Eikai siinä, kello oli jo sen verran, ettei mikään kauppa joka myisi (ainakaan hyvää) satulasaippuaa olisi enää avoinna, joten kauppareissu siirtyi huomiseksi. Zaida ilmestyi karsinalle ja lupasi hoitaa Dinon tarhaan Mer'in vaihdettua sille kuivan loimen ja ulkoloimen. Hevonen oli jo kuiva, mutta piti sen saada syödä loppuun asti.

" ookei, Elisiis. Mer lähti äsken pois, ja Zaida jäi mun kanssa tähän karsinalle. Oon jo syöny, mutta kerjäilen siltä lisää herkkuja. Ei perkule oon proo! Sain siltä jo jotain hyvää herkkua joka ei ollu mikää perus. ai aiaiai nyt kutittaa!! Zaida helppii jooko??!... Just siitä ahhhhhh! Nonii!! Nyt mennään ulos eikö vaan?? tytöllä on vaikeuksia laittaa riimu mun päähän vaikka pidän sitä ihan tarpeeks alhaalla eli taivaissa. KASVA KÄÄPIÖ!!!!!! Kävelen ihan nätisti tarhaan ja jään kerjäilemään herkkuja Zaidan lähdön jälkeen. pakko se kai sitte on mennä ettimään omia herkkuja maasta.. "-Dino

5. Lamaannuttava pelko

#TieTähtiin2020 #Dino / @Deeann



Mer letitti sykeröitä Dinon harjaan ajatukset jossain ihan muualla missä pitäisi. Sykeröiden teko onnistui jo Mer'iltä melkein unissaan, ja Dinon harja oli helppo letitettävä jolloin sykeröistä tuli napakat ja siistit. Ajatukset seilailivat mielessä eestaas, eikä niistä meinannut saada selkoa. Ei päätä eikä häntää, mutta silti niitä oli. Pojan mieliala risteili totaalisesti. Välillä tuota jännitti, välillä tuntui että tämä on arkipäivää, välillä ei tuntunut miltään. Ihan kuin Dinon kanssa olisi helpompi olla kuin pojan elämän hevosen.. Oikeastaan.. Sitä ei välttämättä ole edes tullut.. Oliko se Prinssi? Roi? Kenties Aqua tai Hymni vaikkei Mer niitä edes omistanut?! Entä Dino?? Ajatukset lensivät, ja niin mielialatkin. Mer alkoi katua kisoihin lähtöä yhä enemmän ja enemmän. Nyt pitäisi saada ajatukset selviksi.
Mer oli käynyt kuvaamassa luokkaa easy, mediumin tuo kuvaisi myös ja expertin jos kerkeäisi. Poika oli kierrellyt kaikki mahdolliset paikat, ja oman luokan alkuun olisi vielä aikaa. Mer oli siis ihan joutilaana. Medium luokan verkka oli jo alkanut. Niin oli siis alkanut luokkakin. Deeann oli menossa Nallen kanssa verkkaan, ja tytöstä huokui jännitys ja hermostuneisuus. Deen tervehtiessä tuon ääni oli pingoittunut, joka ei ollut tytölle ollenkaan ominaista. Edes viime kisoissa ei Dee ollut jännittänyt yhtä paljoa. Mer kohotti kulmiaan vähän, ja kääntyi kannoillaan. " Hermostuttaako?" poika kysyi ääni tasaisena, ilmeettömänä ja kylmänä värähtämättäkään.
Dee vilkaisi poikaa kulmat kurtussa, josta tuo päätteli vastauksen. Se osui paremmin kuin oikeaan.. Mer tuli Deen kanssa toimeen ehkä parhaiten koko Lehtiksestä (tietenkin Dinon lisäksi), ja oli alkanut pikkuhiljaa todella vähän aikaa sitten lämmetä tytölle vähän pakostikin yhdessä vietetyn ajan johdosta. Deeannin virkkeen mittaisesta vastauksesta sai paremminkin kuin hyvin tietää tytön mielialan. Poika vilkaisi Nallea, Deen kisa- ja hoitohevosta joka tanssahteli hermostuneena tytön rinnalla.
"edelliset kouluradat olivat niin heikkoja, että tämäkin varmaan tulee olemaan.... Mutta haluaisin niin paljon onnistua, enemmän kuin mitään muuta pitkään aikaan. Hermoni ovat kuitenkin niin riekaleina että unohdan radan ihan kohta ja varmaan kuolen, oikeasti! " Tyttö höpötti, joka ei ollut toiselle yhtään tavanomaista. Mer antoi Deen puhua, ja tiesi tasan mitä tehdä. Poika oli tietoisesti ottanut toisen tsemppaamisen tehtäväkseen. " Hei et sä kuole, kaikki tulee menemään hyvin. Oot hukannut itseluottamuksesi. " Mer sanoi vilkaisten Deetä.
Tyttö tuhahti vastauksen myrtyneenä. " ai olen vai? kappas kun en huomannutkaan". Mer huokaisi syvään ja Vähät välitti toisen tuhahduksesta.

Nuo saapuivat maneesille ja Mer selitti samanaikaisesti kun Deeann sääti jalustimet ja kiristi satulavyön. Mer huomasi olevansa aika puhelias joka ei ollut pojalle ollenkaan olennaista, mutta piti äänensä ilmeettömänä, ehkä hieman kuitenkin myötätuntoisena ollessaan itse ihan samassa tilanteessa. Joka Tie Tähtiin osakilpailussa oli poikaa jännittänyt enemmän kuin GP-tason koululuokassa tai 160cm korkealla kisaradalla. Jopa pelko epäonnistumisesta oli meinannut saada pojan perumaan koko kilpailuun osallistumisen. Silloin Dee oli kuitenkin sanonut että täytyy yrittää, ja että kaikki epäonnistuvat joskus. Silti Mer'iä pelotti kilpaileminen Dinolla, vaikka oli joskus osallistunut ventovieraalla hevosella 120cm luokkaan ilman minkäänlaista treeniä. Mer piti jalustimesta vastaan kun Dee nousi selkään jottei satula valuisi ponin kyljelle. Poika käveli noiden vierellä alkuverkassa ennenkuin ratsukko alkoi ravailla, jolloin Mer jäi pois kuitenkin katsomaan verkkaa. Deen vuoron tullessa Mer toivotti onnea ratsukon ravatessa radalle. Poika asettui katsomoon katsomaan noiden rataa. Kuvia ei Mer tänään edes yrittänyt ottaa, sillä oma jännitys ja pelko olisi vain saanut kuvat epäonnistumaan täydellisesti. Deeannin ja Nallen poistuessa radalta Mer kehui noiden rataa liittyessä ratsukon luo. Pojan kuitenkin oli pakko lähteä nopeasti varustamaan Dinoa jotta ehti oman luokkansa alkuverkkaan. Dee tuli katsomaan Helppo A luokan verkkaa saatuaan Nallen laitettua pois, ja tytöstä näkyi samaanaikaan pettymys ja ehkä surullisuus tai viha?. Dino tuntui hyvältä verkassa, ja ennen rataa Dee toivotti onnea. Rata meni aika huonosti, Dino sähläsi Mer'in jännittäessä aika paljon, eikä pystynyt ollenkaan rentoutumaan. Poika oli todella pettynyt ratsastaessaan pois radalta eikä oikeastaan halunnut puhua kenellekään. Deelle poika vähän puhui tytön kävellessä rekoille päin. Mer oli pahoillaan Deen ja Nallen sijoittumisesta yhdeksänsiksi, samalla kun oli itselleen vihainen ja pettynyt omaan ratsastukseensa.


Mitä Mer sitten pelkää kisoissa? Deen halusta tietää Mer kertoi tytölle tuosta yhdestä aika traagisesta kisareissusta näin: " Olin silloin ehkä viistoista, oon omistanu hevosia ja harrastanu ratsastusta kymmenvuotiaasta. Ne oli varmaan mun kymmenennet kisat, ja mun hevonen jolla olin valmentautunu niitä kisoja varten oli laukannut kisoja edeltävänä päivänä ikivihreille laitumille tapaturman joka oli tullut lastaessa sitä traileriin johdosta. Itse en sille voinut mitään, mutta edelleen syytän siitä itteeni. Kisapaikalle sitte saavuin eri hevosen kanssa, ja olin niin surullinen ku voi. Vuosien valmentautuminen menny hukkaan, niin monet hyvät kisat takana ja nyt jouduin mennä kisapaikalle ratsastuskouluhevosen kanssa jolla en edes ollu ikinä ratsastanu. Mulle tarjoutui mahdollisuus ratsastaa hevosella, jonka ratsastaja oli juuri sairastunut eikä sen omistaja voinut kisata sillä. Tartuin tarjoukseen, ja jätin sen ratsastuskouluhevosen kisahoitajalleni. Vuoromme koitti, ja saatuani lähtöluvan nostin laukan hevosella, jolla olin laukannut kahdesti, en ollut ratsastanut kertaakaan ja hypännyt kaksi estettä ennen suoritusta. Allani oli siis aivan tuntematon hevonen. Jännitin ihan älyttömästi, ja hevonen oli omistajan mukaan todella kiltti ja rauhallinen. Heti ekan esteen jälkeen tajusin ettei omistaja ollut ihan totta puhunut. Hevonen laukkasi ja hyppäsi esteitä mitä ehdin ohjata, omistaja nauroi katsomossa ja viimeisellä linjalla, joka oli siis esteen kierto, eli piti kiertää este jotta pääsin maaliesteelle. Juuri tuon kierrettävän muurin kohdalla hevonen allani kaatui, lensin päin sitä muuria ja niiden osien sekaan hevosen kömpiessä ylös. En todellakaan tiiä mitä tapahtu, mutta jonkin muurin osan alle jäi mun käsi joka sitten selvisi myöhemmin murtuneeksi. Samaisella kädellä otin vastaan maahan, ja putosin koko painolla sen käden päälle. Mun jalka jäi sen hevosen alle kun se kaatui, mutta se selvisi venähdyksellä. Silloin sain todellisen pelon kisoja kohtaan, ja se on vähän lieventynyt tässä kuuden vuoden sisään. Silti joka kerta kisoissa tää tulee mieleen. "

1, treeni hevosen näkökulmasta.

#TieTähtiin2020 #Dino / @Deeann

hahaa, kaikkien (kaikilla meinaan Zaidaa ) rakastamat Dinon tarinat pääsevät taas vauhtiin.
Treeniä puomeilla itsenäisesti.


“ Mer oli tänäänkin myöhässä. Ihan varmasti oli. Zaidakin luuhasi jossain muualla kuin tallilla, eikä Deeannkaan ollut tullut hellimään minua! Tallilaiset ovat selkeesti epäkunnossa.. Jopa Riri oli unohtanut (meinannut, mutta saan tästä dramaattisemman -Dino) tarhani portin auki, ja sankarina olin sen sitten avannut ihan vaan muistuttaakseni. Silti porkkanapää oli näyttänyt erityisen järkyttyneeltä tullessaan sulkemaan porttia. Jopa lukitsi.. Mähän seisoin ihan kiltisti portilla enkä varmasti näyttänyt olevan tulossa ulos. Sain jopa heinää naiselta, joka ei enää niin järkyttyneeltä näyttänyt. Haluaisin Deen uudelleen ratsastamaan, jottei minun tarvitsisi niin lujasti mennä. HOI DEEANN KUULITKO AVUNHUUTONI???!?!??!!??!!??! on mulla vapaapäiviäkin, mutta mun mielestä siitä tulis oikein hyvä koulukuski.. Mer varmasti suostuis edes siihen et alkaisit hoitamaan muaaah!!!!!!!!!!!!!!!!

Nonii, vihdoinhan sä tulit.. Ehdin jo kertoa varmaan liikaa tarinoita. Heinätkin loppuivat aikoja sitten. NO MENE SINNE TALLIIN YHTÄÄN MUA HUOMIOIMATTA! Kehtaatkin jättää munlaisen herrasmiehen yksin tarhaan.. Ketään en kyllä mun valtakuntaan päästäis..
Riimu päähän, taas ketjunaru!? en mä nyt niin huonokäytöksinen ole.. Heeeeei wouwouwou!! Mikset sä puhu mulle mitää? Meeer??? No kävelen sen perässä ihan nätisti. Alkaa ton mustan hupparin selkä olemaan tosi tylsä mut minkäs voit ku ei toi osaa käyttää värejä..
Joudun pesariin, ja poika vetää loimen pois päältäni. Ensin kumisualla, sitteeennnn…… “
*Dino torkahtaa*

*Dino torkkuu*

“No huomenta vaan taas kerran! Elisiis, uh satula, suojat sainki jo jalkoihin. Sitte suitset, Mer onki jo vaihtanu lenkkarit saappaisiin ja on nyt kypärä päässä. Kävelen taas sen perässä ja mennään maneesiin jossa on puomeja. Mer nousee satulaan ja lähden kävelemään uralle. Maneesi on tyhjä, joten mulla on hyvin tilaa riehua. Oikeestaan meen ihan nätisti. Alkuverkkaan nätisti ja alan kulkea hyvin muodossa. Sitte pääsin puomeille, joista innostun ja alan hyppiä ja pomppia miten sattuu. Mer ottaa rauhassa kiinni, ja kääntää pääty-ympyrälle. Rauhoitun koska eihän tässä nyt ole järkeä hyppiä ja riehua. Uusi yritys ja ravaan puomit hienosti. Mer on tosi huono kehuja.. Aina sanoo vaa ilmeettömänä " Hyvä" tai käyttää kättään mun kaulalla. Kisoissa tietenkin saan enemmän taputuksia ja herkkuja Mer'iltä. KYLLÄ MER MUA RUOKKII MUT SILTI ZAIDA!!!!!!!!!!!!!¡!! ¡!! Deeann olis loistokuski, vaikka Mer osaa mennä tosi hyvin. EI NYT VOI APUA!!!!! MITEN TÄÄ PUOMI OLI NÄI LÄHELLÄ?!?! kompuroin siitä sit pystyyn, en edes meinannu kaatua mut kompastuin siihe puomii.. Toivottavasti kukaa ei nähny..! Mer on kehitellyt radan puomeista, en tajuu mut onpahan kuitenki. Ihan liian pieniä mulle?!? Nostan laukan ja meen sitte sen radan nätisti. muutaman toiston ja eri tehtävien jälkeen aletaan lopetella. Onhan sitä pakko vähän vielä pelleillä, kun en sitä jo tarpeeks tehny. Säikähdän sitten maneesin kulmaa, vaikken mitään siellä pelkää. Hehe! Teen semmosen upeen sivulleeteentaakseylös-loikan, ja Mer pysyy silti selässä?! Toki jalustimet lähti ja kyllä se horjahti mut silti pysy?? Jatkan käynnissä ku mitään ei olis tapahtunutkaan. Mer laskeutuu loppukäyntien jälkeen ja nostaa jalustimet. Yleensä se löysää satulavyötä mut ei tänään?? Mer ottaa multa varusteet pois ja hoitaa pois. Saan loimen päälle ja pääsen tarhaan." - Dino

Doce tallilla Merin kanssa
2. sivuhahmo näkökulmasta

#TieTähtiin2020 #Dino / @zaida

" tänään pääsen tallille ratsastamaan Dinolla. Tie Tähtiin kisoihin lähtee Lehtovaarasta porukkaa ja Mer on yksi heistä Dinolla. Kisasin Dinolla joku aika sitten ja tultiin kymmenensiksi.. Ei parhaasti mutta kuulemma Dino on voittanut ja tullut toiseksi tokassa osiksessa! Hyvä! Meen hakee Dinon tarhasta, ja alan harjailla sitä sen jälkeen. Mer tulee vasta myöhemmin ratsastamaan ja mä sit alkuverkkaan ja vähän meen jotai pientä. Mennään!"

kävelen Lehtiksen pihaan ja meen talliin katsomaan Dinon karsinalle. Saksanpaimenkoirani Kärpänen tulee perässäni  innoissaan. Tosi innoissaan..! Otan narun ja riimun ja lähden hakemaan Dinoa tarhasta. Ruuna on kauimmaisessa nurkassa eikä ole todellakaan tulossa sieltä joten kävelen sen luo. Dino hörähtää vähän tapansa mukaisesti, se on aina ihana. Ruuna kerjää vähän mutta antaa pujottaa riimun päähänsä ja kävelee perässäni tarhan poikki ja pysähtyy portille jotta saan sen auki. Kävelen ulos Dino perässäni Kärpänen ympärillä juosten. Komennan koiran seuraamaan ja talutan Dinon talliin. Käännän ruunan karsinaan ja otan siltä loimen pois. " Hyvä" sanon ja taputan ruunaa. Kärpänen istuu karsinan ulkopuolella ja vahtii käytävää. Zaida kävelee ohi ja pysähtyy Dinon karsinalle josta hevonen kurkkii. Tyttö tervehtii minua ja tervehdin myös. Tuo jää silittelemään Dinoa ja antaa sille jotain herkkuja. Jatkan ruunan jalkojen harjailua ja saatuani koko hevosen harjattua selvitän sen harjan ja hännän. Laitan suojat Dinolle ja laitan harjat karsinan koukkuun pois lattialta. Käyn hakemassa satulan varustehuoneesta sillä suitset ja suojat vein karsinalle harjojen kanssa samaan aikaan. Palatessani Zaida on lähtenyt ja tehnyt Dinon otsaharjaan letin. Ruuna näyttää suloiselle, laitan sille satulan ja kiinnitän satulavyön. Otan kypäräni ja hanskat. Meen lenkkareilla ja kollareilla, en ratsastanut tänään kuin Dinon, Aquan ja Hymnin. Cash ja VJ saa vapaapäivän. VJllä on kyllä sen verran energiaa että sen vois juoksuttaa.. Jos kerkeen juoksutan VJn. Mitenköhän pysyn orejen selässä? Ilman satulaa pelkällä satulahuovalla maastoon=pelkkää huonoo.. Suitsin Dinon ja talutan sen ulos. Aurinko paistaa kirkkaasti ja ilma on kaunis.

Ponnistan Dinon selkään korokkeelta. Ruuna lähtee kävelemään ja koska menen ilman jalustimia ne ovat portin vieressä maassa. Olen kävelemässä alkukäyntejä kun minulle vieras ratsukko tulee kentälle. Myöhemmin nuo selviävät Deeksi ja Nalleksi. Nallesta olin kuullut, mutta kiharahiuksinen tyttö on minulle vieras. Tervehdin tuota ja jatkan kävelyä. Dee kiipeää Nallen selkään ketterästi vaikka ilman satulaa menevätkin. Dino on kävellyt tarpeeksi, ja nostan ravin pitkillä ohjilla. ruuna lähtee ravaamaan nätisti ja kuuntelee kivasti. Mer ilmestyy pian kentän laidalle, ja jatkan laukkatehtävää minkä kerkesin aloittaa. Jonkin ajan kuluttua poika tulee kentälle ja Hidastan käyntiin. Laskeudun ja Mer kiinnittää jalustimet ja nousee selkään. Jään kentän laidalle seuraamaan noiden treeniä. Dee ja Nalle suorittavat parhaillaan laukassa nelikaarista kiemurauraa, meno näyttää tosi hyvältä omaan silmääni. Mer ja Dino menee keskilaukkaa, jossa jotain ongelmaa esiintyy. Mer turhautuu tehtävän epäonnistuessa jo kolmatta kertaa peräkkäin. Vaikka hän on tosi kärsivällinen ja sisukas ei aina voi mennä ihan suunnitellusti. Väärinratsastuksia on ilmeisesti tullut radalla, jolloin pisteet ovat pudonneet. Mer luovuttaa ja jatkaa harjoituslaukassa. " yritä vielä!! et voi luovuttaa!" sanon. Mer yrittää vielä kerran ja tulos on siedettävä. Minusta se meni todella hyvin. Mer kun ei ikinä meinaa olla tyytyväinen omaan ratsastukseensa.. " tuuks kattoo mun istuntaa päätyympyräl?" Mer kysyy ratsastaessaan ohitseni. Kävelen keskelle ympyrää ja Mer ohjaa siihen. " istu satulaan ja ratsasta loivaa ylämäkee! istu! Kyynärpäät kylkii ja ratsasta!" Deeann katsoo minua kummasti, mutta sanon Merille ohjeita vaikka pojan ratsastus näyttää tosi hyvältä. Eleetöntä ja siistiä. "Hyvä! suorista selkä ja vaihda suuntaa." Mer kääntää s-kiemurauran ympyrän poikki ja jatkaa ympyrällä. " iistuuuuhhh!!" huokaan. " ratsasta ylämäkeen ja istu. pidä laukka yllä, jalka eteenpäin ja jalustin päkiälle. älä istu noin! Hyvä! pidä tää ja hidasta käyntiin. Sit lopetetaan jotta Dino saa levätä!" sanon ja katson hevosen ravia joka muuttuu käynniksi. Upeet askeleet mutta tosi vaikeet istua..! Kärpänen ryntää samassa paikalle. Olin jo unohtanut koko koiran, mutta sen turkista päätellen on koirani ottanut kylvyn kuivikkeissa Dinon karsinassa eikä pahemmin tuhonnut paikkoja. Onneksi..!! Mer ja Dino loppuverkkaa ja mä lähen jo talliin. Mer lupas heittää mut Cashin tallille jos selvitään täältä nopeesti. Siivoon Dinon karsinan ja alan putsata sen harjoja. Samassa Mer taluttaa Dinon käytävälle ja kiinnittää hoitopaikalle. Ruuna osaa olla siivosti, ja seisookin siinä torkkuen. Mer Riisuu hevoselta satulan ja suitset, ja mä otan sen suojat pois ja harjaan ne. Mer on tietenkin jääny tekemään jotain pikkutarkkaa esim saamaan jokaisen karvan satulavyöstä tms. Laitan Dinolle kylmäyssuojat. Harjaan Dinon ja heitän sille loimen sillä välin ku jalat kylmäytyy. Otan kylmät pois ja laitan sille pintelit hetkeksi. Jalkojen hoidon jälkeen vien Dinon tarhaan ja kerään harjat, suojat, kylmät ja pintelit pois. Laitan ne paikoilleen ja Mer alkaa olla valmis. Kärpänen tulee luokseni ja Mer'in ollessa valmis lähdemme Tallilta.

14. Tarinan aihe samassa tilassa olevalta ihmiseltä.


#TieTähtiin2020 #Dino

Aihe: Apinahevoseni
Antaja: Pikkusisko ja äiti

Dinon apinapäivä

tarhassa Dino hyppi ja pomppi kuin mikäkin strutsi. " jaa sooh, rauhotu nyt ja anna kiinni" Mer mutisee hevoselle tympääntyneenä. Dino antaa pian kiinni, mutta silti jaksaa hyppiä ja pomppia. Maastossa olisi hyvä purkaa energiat, vaikka mäkilaukoilla!

Pian oltiin valmiita ja Mer ohjasi varustetun hevosen kohti mäkisempiä maastoja. Dino kulki korvat tötteröllä just ja just pysyen käsissä. Ruuna nosti ravin samalla sekunnilla kun Mer edes istui satulaan pyytääkseen ravia. Linnut puskissa oli apinaponista ihan liian pelottavia, eikä niistä voitu päästä yli, vaan piti seistä paikallaan niin kauan kunnes linnut lähtivät ja sitäkin säikähtää pahemmin kuin liikaa. " onko muisti huonontunut vai etkö vaan tajua nähnees noi samat linnut ihan samassa paikassa apinahevoseni?" Mer huokaa Dinon edelleen kulkiessa sivuttain ja tuijottaessa paikkaa. Pian eteen tulee mäki, ja Dinon on unohdettava linnut Mer'in puristaessa pohkeilla ruunan kylkiin. Hevonen sinkoaa laukkaan ja kiipeää ylämäen kuin mikäkin apina. Ruuna jatkaa laukkaa mäen jälkeenkin ja kuolaintuntuma unohtui ruunan heittäessä päänsä ylös. Mer kuitenkin osaa tämänkin tempun ja laskee kätensä vähän oman polvensa alapuolelle jolloin Dino palaa tuntumalle ja hidastaa raviin. Lisää lintuja, ja Dino saa taas hermoromahduksen. " sä et ees pelkää noita! laukataan kohta joku suora täysiä.." Mer sanoo ja hidastaa pukkilaukasta käyntiin. Pian tulee loiva käännös jonka jälkeen avautuu suora jossa voi hyvin laukata. Mer hipaisee ruunan kylkiä ja se sinkoaa laukkaan. käännökseen Dino hidastaa, mutta kiihdyttää sen jälkeen ihan täyteen vauhtiin ja suora on ohi hetkessä. Ruuna laukkaa suoran loppuun ja hidastaa vauhtia silti jatkaen laukkaa. Mer hidastaa raviin ja ravailee ruunan kanssa tallipihaan. Dino olisi siis saanut hidastaa jos olisi halunnut, mutta virtaa tuntui olevan ihan liikaa jolloin ravi oli ihan hyvä. Poika ohjaa kentälle jossa Dino pääsee vähän muistelemaan väistöjä, avoja ja sulkuja sekä keskilaukkaa ja ravia. Loppuverkassa Mer'in alla on hikinen ja tyytyväinen ruuna, joka pärskii. Poika laskeutuu ja nostaa jalustimet. Mer taluttaa Dinon talliin ja riisuu siltä varusteet ja hoitaa pois.

15. Ota käteesi sinua lähin kirja.
Avaruudesta, Suomen, Merenalainen, erikoisnimeltään, myi.

#TieTähtiin2020 #Dino / @Deeann @zaida @riri


Outo Dino

Mer oli tallilla aika aikaisin. Suomen kevät oli todella epävakaa, ja nytkin satoi lunta. Dino ei tästä pitänyt, ja oli aloittanut protestoinnin alkajaisiksi rikkomalla loimensa.. Aina kun sää on epämiellyttävä on pakko rikkoa kaikki?! Tänään Dinolla on jokin ajatus mennä kunnolla. Ruuna seisoo karsinassa mutustellen heiniään. Mer ottaa loimen pois ja alkaa harjailla Dinoa. Kaviot sujuvat oikein nätisti ja hännänkin saa harjata ilman kummempia luimimisia. Ruuna vaikuttaa normaalia väsyneemmältä, vaikka juuri tarhassa hyppi ja pomppi kuin kala kuivallamaalla. Zaida pysähtyy Dinon karsinalle, ja hevonen kääntää laiskasti päätään tyttöä kohden. " Hei, onks kaikki hyvin ku vaikutat niin vaisulta?" Tyttö leperteli ruunalle. Mer harjailee Dinon jalkoja ja vatsanalusta. Zaida antaa ruunalle porkkanan palan, jonka liinakko syö ihan mielellään. Tyttö jää lepertelemään hevoselle sen syödessä heiniä rauhassa. Mer ottaa satulan karsinan edestä, ja laskee sen Dinon selkään. Poika kiristää satulavyön ja laittaa suojat ruunan jalkoihin. Zaida lähtee pian karsinalta ja Mer suitsii Dinon. Poika taluttaa hevosen ulos, ja nousee selkään. Ruuna lähtee kävelemään nätisti kohti maastoja. Viimepäivät ollaan lähinnä maastoiltu, kun kentällä tai maneesissa ei ole tehnyt mieli pyöriä.
Dino kävelee rauhassa korvat hörössä tutkaillen ympäristöä, mutta silti valppaana. Kävelyt on kävelty ja Mer pyytää ravia. Dino nostaa ravin ja ravailee laiskasti eteen. Tänään ei tarvitse mennä kuin merenalainen sukellusvene konsanaan puksuttaa eteenpäin. Dinolla oli uuden kuolaimet suussaan, kun Mer'in kaveri Doce myi Hymnin kuolaimet todettuaan niiden olevan epäsopivat eikä hevonen toiminut toivotusti. Ruuna kulki erikoisen rauhassa, eikä Mer ollut koskaan mennyt niin rauhallisella Dinolla. Hädin tuskin tuo pysyi ravissa?? Laukkasuoran avautuessa edessä Mer puristi pohkeillaan ruunan kylkiin. Ei reaktiota?! Uudelleen. Ei vieläkään? Mer potkaisi hellästi Dinon kylkiin ja se nosti laukan. Todella tahmea, ei yhtään eteenpäin pyrkivä tai muutenkaan Dinomainen..? Erikoisnimeltään sukellusvene ei nyt halunnut ollenkaan liikkua, ja pysähtyi heti Merin lopettaessa selkeän eteenpäin pyytämisen.. " Dinoo? etkai sä nyt Avaruudesta oo painajaisia nähny ku näin oon haluton liikkumaan?" Mer kysyi, mutta antoi hevoselle päättäväisesti pohkeita ja melkein pakotti sen liikkumaan. Lähellä tallia Mer luovutti ja laskeutui. Poika tarkisti hevosen kaviot ja revittyään sieltä jokaisen pikkukiven miten nyt sai ilman kaviokoukkua jollain kepillä, Mer tarkasteli muuten hevosen olemusta. Ihan tosi väsyneen oloinen.. Mikä nyt on? Mer talutti Dinon talliin lähes väkipakolla tuntien huonoa omatuntoa.. Ei poika halunnut hevosta mihinkään pakottaa mutta nyt oli pakko. Mer talutti Dinon suosiolla suoraan karsinaan ja otti siltä varusteet pois. Zaida ilmestyi paijailemaan Dinoa Merin viedessä varusteet pois. Mer lähti etsimään hieman huolestuneen näköisenä Ririä, joka ei ollut pojalle tavanomaista väräyttääkkään ilmettään siitä ilmeettömästä ja kylmästä perusilmeestään. Deeann kyseli onko kaikki hyvin, ja Merin vastatessa ettei oli tyttö heti haluamassa tietää lisää. Mer kuitenkin löysi Ririn ja punapää tuli samantien lähes juoksujalkaa Dinon karsinalle Merin selittäessä hevosen käytöstä. Noiden palatessa Deeann mukanaan oli Dino mennyt makuulle karsinaan ja nukahtanut Pää Zaidan sylissä. Tyttö silitteli kuorsaavan hevosen päätä, ja Deen sydän oli sulaa. Olihan näky kieltämättä suloinen muttei millään tapaa Huojentava tilanteessa. Riri tutki hevosen Merin odotellessa ulkopuolella Dee karsinan kaltereita vasten nojaten. Pian punapään todetessa Dinon olevan kunnossa Dee lähti ja Zaida jäi pitelemään ruunan päätä sylissään. Riri lupasi pitää hevosta silmällä, eikä Zaida halunnut herättää ruunaa, jolloin jäi istumaan karsinaan. Mer kiitteli molempia, mutta joutui lähtemään töihin yöksi.

Lopulta Dino oli noussut ylös ja ollut oma itsensä.

#Dino / @Deeann @Riri

18.5
Mer oli joutunut töihin toisen vartijan sairastumisen vuoksi. Poika ei ennen ollut käynyt töiden vuoksi siellä minne joutui, mikä ei tietenkään helpottanut asiaa jo Dinon terveyden painaessa mieltä. Finaali oli mennyt aika huonosti, ja Dino oli Lehtovaarassa kotimatkan jälkeen vaikuttanut todella oudolta. Riri oli laittanut viestiä hevosesta, ilmeisesti ihan kohtalaisessa kunnossa. Parempi kuin eilen, siltikään ei normaali. Nyt oli pakko luottaa ruuna Ririn ja Deen joka oli tarjonnut apuaan käsiin. Töissä oli aika hiljaista, ihan perus vuoro. Muutama huomautus, mutta ei niin normaali todellista vastarintaa tekevä mies. Mer oli miestä selkeesti nuorempi, ja oli vähän alivoimalla tehtävällä. Olihan pojalla työkaveri auttamassa, mutta sen tehtävä oli lähinnä pitää muut poissa tieltä. Mer onnistui siinä loukata itsensä, ei vakavasti mutta hyvin kivuliaasti mies oli onnistunut tehdä jotain, mikä oli Mer'ille itselleenkin mysteeri, mutta jalan hermoon oli mies saanut jotain tehtyä jolloin pojan oli ollut pakko vaihtaa tehtävän osia. Silti mies saatiin poliiseille ja Mer lähti kotiinsa jotta pääsisi tallille katsomaan Dinoa. Onneksi välikohtaus oli sattunut vuoron loppuminuuteilla..!

Lääkkeitä jalkaan kotona, ja vaatteiden vaihto tallivaatteisiin. Mer lähti niin reippaasti mitä pystyi kohti Lehtistä, ja saapui paikalle. Dino oli sisällä, Dee oli käynyt taluttelemassa ruunaa kentällä ja Herra oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti. Voi pientä! Mer saapui karsinalle jalka edelleen tosi kipeänä mutta kivusta välittämättä muuten (ainakin melkein) kunnossa. Miten Mer aina onnistut satuttamaan ittes?? Dino torkkui karsinassa, mutta piristyi vähän saadessaan porkkanaa. " paranes nyt, mikä sulla edes on?" Mer huokaa hevoselle ottaessaan siltä talliloimen pois. Poika hakee harjat ja alkaa harjailla ruunaa, joka torkkuu..


~~~~~~


#Dino #Nalle/ @Deeann @Riri @Zaida


' Dino on lähes täysin oma itsensä. Hyppii ja juoksee tarhassa ja oli ihan oma itsensä aamutallissa. Heinät maistuu normaaliin tapaan ja energiaa piisaa! Taisi olla stressiä Tie Tähtiin kisoista?' Riri oli laittanut Mer'ille viestiä kunhan oli töiltään kerennyt ja muistanut. Toivottavasti ruuna ei ollut aiheuttanut punapäälle enempää harmaita hiuksia kuin jo muut hevoset aiheuttivat. ' hyvä, tuun tallille täs jossainvaihees ni tsekkaan sen viel läpi. toivottavasti ei ollu stressiä kummempaa.! Kiitos tuhannesti!' Dino luimi tarhanaapurille Mer'in tullessa hakemaan sitä tarhasta. Deetä poika kiittäisi kuhan näkisi. Zaida oli ilmeisesti jo kerennyt ruokkia Dinon herkuilla ennen koulua, sillä herra oli ihan sen näköinen. Jotain tanssiliikkeitä oli ruuna esittelemässä ja perä lensi tuttuun tapaan. Mitään tavallista poikkeavaa ei poika huomannut jalkakipunsa lisäksi. Tänään maneesiin kun siellä ei ollakkaan pyöritty hetkeen. Heti hakian huomattuaan Dino meni tarhan perimpään nurkkaan ja sieltä katseli huvittuneen näköisenä.
Mer haki ruunan päättäväisesti ja talutti kevätjuhlaliikkeitään esittelevän Dinon talliin. Kouluthan loppuvat pian. Se tietää enemmän töitä, mutta vähemmän aikaa tallilla... Karsinaan päästyään ja Mer'in hakiessa harjoja Dino piehtaroi ihan antaumuksella ja Henkan kävellessä ohi tuon huulille nousi pieni hymy. Porukkaa alkoi pikkuhiljaa valua tallille ja Mer talutti varustetun ruunansa toistaiseksi tyhjään maneesiin. Oli siinä harjaaminen, mutta oli huojentavaa nähdä Dino taas kunnossa. Ainakin päällinpuolin. Se mitä ei maasta nähdä selviää selässä, ja Merin noustessa satulaan töytäisi Dino näppärästi jakkaran pojan alta. Mer putosi jaloilleen jakkaralta ja nosti sen uudelleen hevosen viereen. Tälläkertaa poika pääsi satulaan ilman suurenpia ongelmia ja Dino vaikutti ihan tyytyväiseltä päästessään liikkumaan rennommin.


Alkuverkkojen jälkeen Mer siirsi ulkopohjettaan vähän taakse ja Dino nosti Laukan. Se heitti päätään kuin sanoakseen: " ei sun nyt noin suuria apuja mulle antaa tarvi! ihan tottelen pienemmilläkin. ainakin lähes aina". Ihan oma itsensä ruuna oli, menossa eteenpäin (tietenkin), välillä liiankin innokkaasti. Nyt ei menty kuin askellajit läpi ja vähän perusasetuksien kertausta. Dino oli täysin normaali, virtaisa kuten aina ja muutenkin hyvä. Loppuraveissa Mer keventeli pitkin ohjin Dinon ravatessa rennosti ympäri ämpäri maneesia. "*Boa" Mer hymähti ruunan hidastettuaan käyntiin. " Hyvä!" Dee sanoi yhtäkkiä. Mer ei edes ollut huomannut tytön ja Nallen tuloa, ilmeisesti tuo oli keskittynyt hevoseen 110%, joka oli ihan ymmärrettävää. Liikkuihan hevonen puhtaasti ja sitä rataa. "Ööh, joo!" Mer sanahti. " se näyttää ihan normaalilta." Dee toteaa. " joo, ainaki sille se tuntu" Mer sanoo. Dee oli ratsastanut Nallen ilman satulaa, ja ilmeisesti muiden väistäminen maneesissa oli jäänyt selkäytimeen jolloin se tuli ihan luonnostaan. Ratsukot lähtevät yhtä matkaa talliin ja Mer kiittää Deetä ennenkuin johdattaa Dinon yksityisten siipeen. Ruuna oli todellakin oma itsensä! Se pääsi syömään tarhaan jalkojen kylmäysten ja muutenkin pois laittamisen jälkeen.


*Hyvä

["" HAISTA SINÄ KUULE!!!!!" Pukitan kohti tarhanaapuriani joka on turhankin utelias. Sairaan häiritsevä!!!" HEI KUKAS SÄÄ NYT VETELET SIEL???! TÄÄÄNNENÄI RUOKAA??? "No ihan sama elä sit tuu!! Duh!" TAAS SINÄ NYT KUULE PERKELE!! " Luimin sille ja teen selväksi ettei mulle haistatella. Okei tota joo. Eipä tässä ookkaa muuta ku ton yhel ärsyttävä käytös ja minä. Hmmmm...." Hei! Ai sinä?? vooooi kuule. annas minä kerron hehheheheh! Minähän en muuten ole sinne tulossa. Ihan ite saat mut täältä tulla hakemaan" irvistän tytölle joka keikkuu tarhani aidalla, silti tutkailen häntä katseellaan. "Ala tulla mulla ei oo koko päivää aikaa olla sun silmien alla. Voisit kyllä mennä takasin sisälle ja viiä ton mukanas. Jaa että tänne tuut??" Lähden kävelemään karkuun ja kauimpaan nurkkaan. Riimu päähän. "EN MÄ MITÄÄN KETJUA TARVI!!!! duh!" ketjunaru ekskusme?! "Nojoojoo tuuntuun." kävelen tytön kanssa portille. "HEHHE NYT KUULE ET PÄÄSEKKÄÄN HELPOLLA NEITI" kävelen ulos portista ihan välittämättä hakiani olemassaolosta. Tyttö kuitenkin otti kiinni ja jouduin pysähtyä ja kääntyä. Steppailen kauemmas ihan huvikseni. Onhan ihmisistä hauskaa tehdä pilaa, vaikka niillä ei ihan nii hauskaa olis hihhih. "Komenna sinä siinä ihan huvikses" pysähdyn ja Deen saadessa portti vihdoin kiinni, lähden taas kävelemään ihan huvikseni. "HUI APUA MIK ON TUO TUOLLA??" Tottakai mä tiedän että se on ton ärsyttävän tarhanaapurin loimen solki joita aina availen, mutta on se kamala..!! Oon itseasiassa ihan mestari siinä. Ririn koira tulee ulos, ja siinä jos jossain on hyvä syy säikähtää!!! Steppailen hermostuneena kauemmas, mutta Dee on valmiina ja taluttaa mut talliin ihan välittämättä siitä koirasta.. "SEHÄN VOI VAIKKA SYÖDÄ MUT" Tyhmä ihminen. Kauheen uhkarohkee!!! Kävelen oripoikana karsinalle ja yritin kävellä sisään, mutta Dee kehtaa kääntää mut käytävälle! "ENTÄ JOS SIELLÄ OLI RUOKAA???????!!!!!" Liikuskelen ensin vähän levottomana mutta jos toi yks nyt tosissaan mua hoitaa, ni pakkohan siitä on nauttia. Alan rentoutua kummasteltuani hetkisen, ja tytön ollessa valmis hän lähtee hakemaan varusteitani. Tyttö tulee luokseni varusteiden kanssa, ja laittaa satulan selkääni. " EIEIIEEI EI ME NYT MENNÄ", "no sentään et kiristäny ihan kireelle"... hhhhhh! Nyt se otti suitset ja nostan pääni korkeelle. Lasken pääni hetkeksi jotta Dee nyt sit saa ne suitset. onhan sitä pakko vähän vastustella mutta oon kuitenki nii kiltti et otan kuolaimet suuhuni. Entäs jalat? Ai pintelit? Nostelen jalkojani tytön laittaessa pinteleitä. Onhan se tietenkin hankalaa, mutta mitäs pienistä!!

Kävelen Deen perässä kentälle tietenkin tökkien sitä selkään vähä väliä. Nostan pääni ihan yhtäkkiä korkealle saatuani viimeisenkin kavion kentälle. Dee ei ollut varautunut, mutta jotenkin se piti ohjista kiinni eivätkä ne päässeet irti tuon käsistä. Aika epäreilua..! Kuitenkin kuikuilen ympärille ja alan vähän esitellä kevätjuhlaliikkeitä. "KAMALAN PIENI OLET!!!!???? MIKSI OLET NOIN PIENI?? KUULUT KOIRILLE RATSASTAMAAN!!!! TÄMÄ EI KÄY PÄINSÄ?????!!!!!!" Tyttö kiristää satulavyön ja nostaa ohjat pääni yli. Heti tuon laskeutuessa, vai pitäisikö sanoa noustessa satulaan lähden kävelemään ihan kuin aina Mer'llä. " HEI HETKONEN!!!! MIKSI EN SAA MENNÄ JO KÄVELEMÄÄN?? SÄÄSTÄN TÄSSÄ AIKAA JA PALJON!!!!!!!!!!! " joudun seistä laittoman kauan kun Dee lyhentää jalustimia. "Hei en mä niin iso oo!!!" Koska oon tämmönen ihastuttavan herkkä, toivottavasti Mer on sanonut siitä, lähdin jo melkein ravaamaan Deen jalan värähdyksestä. " HERKKÄ OLEN EIKÖ KUULU VAI ONKO KALLO TURHAN PAKSU????!!!! AJATUS RIITTÄÄ, KEHO HOITELEE LOPUT KRÖHÖM!!!!!!!!! " Hidastan normaaliin käyntiini, askeleeni ovat aika isot ja Dee vähän lyhentää niitä istunnallaan. " VOISIN JOKO HEITTÄÄ SEN SELÄSTÄNI TAI TOTELLA... ehkä oon alkuun kiva ja sit heittäydyn ihan herkkikseks..! Joo " Kuuntelen Deen jokaista apua, vaikkei tyttö näytä edes huomaavan käyttävänsä istuinluitaan epätasaisesti, varsinkin ympyröillä se istuu ihan liikaa ulos..." Annan kuitenkin sen anteeksi, muita virheitä ei varmana hyväksytä!!! " Ahah, vähän on turhan epäselvät avut. Teen jo nyt selväksi että oon mahtipolle. EN MIKÄÄN LASTEN ALKEISTASON RATSU!!!! " Pikkuhiljaa avut alkavat parantua, ja ratsastuksesta tulee tarpeeksi hyvää kaltaiselleni huippuratsulle.! Tarvittavat nappulat alkavat löytyä, ja alan jo ymmärtää mitä ratsastajani oikeasti haluaa enkä leiki enää arvuutteluleikkiä.
Kunhan tiedän mitä ratsastajani haluaa, menen oikein nätisti ja alan rauhoittua.

Meen nätisti ja rauhassa ratsastajani alla, en ala nyt kiihdytellä tai muutakaan ylimääräistä hössötystä. Tytöstä alkoi kuoriutua juuri tasoiselleni sopiva ratsastaja, ja tuon tyyli ratsastaa oli minulle hyvä. Täydet pisteet näin alkuun. Jos nyt vähän kuvailen niin sopivan pieni ja kevyt, ei ollenkaan taakkaa joka olisi painava. Ei ollut Merkään painava tai muutenkaan huono, mutta ehkä vähän pitkä jos minulta kysyttiin. Dee oli ehkä vähän liian lyhyt, mutta se ei merkannut mitään. Ratsastustyyli on tärkein. Ratsastajana Dee vaikuttaa rauhalliselta ja määrätietoiselta. Ekaksi ratsastuskerraksi tähän asti mennyt tosi hyvin. Toisella varmasti menee paremmin. Ehdottomasti!! Välillä vähän meinasi aktiivisuus hiipua, mutta huomautettuani asiasta meno jatkui hyvänä. Oikein hyvänä kunnes aktiivisuus vähän taas hiipui. Verkkojen jälkeen Dee ohjasi minut suurelle kahdeksikolle. Tytön apujen selkeys katosi pian, jolloin en tiennyt halusiko se että taivun ulos, sisään vai en ollenkaan. En sitten taipunut ollenkaan, ja aloin vähän sählätä. Dee huomasi pian rauhattoman kätensä ja turhan kaukana olevan ulkopohkeensa. Niiden palattua oikeille paikoille ja rauhoituttua aloin saada jutusta kiinni, ja aloin taipua hyvin samalla kantaen itseni kauniisti. Ulkopohje valui vähän liian taakse, mutta tyydyin parin muistutuksen jälkeen pukittamaan vähäsen jotta jalka valuisi oikealle paikalleen. Lopulta jalka alkoi pysyä paikallaan ja tytön käytyään koko istuntansa läpi aloin mennä hienosti, ja käyttää koko kroppaani. Suunnanvaihdoksista alkoi tulla sujuvia ja ympyröistäkin ihan oikean näköisiä. Kokosin käyntiäni nätisti ja taivuin hyvin. Tyttö alkoi yhdistää ympyröitä, eli menin ensin suuren ympyrän, ja sitten pienen. Kuten jo mainitsinkin, olen tosi herkkä, ja nopeuteni avulla suoritukset paranivat huimasti. "Hyvää työskentelyä havaittavissa.!" Ravissa alkuun oli taas turhan kova pohje, istunta riittää. Vähän oli hakemista alkuun, mutta kyllä se siitä alkoi muodostua oikein hyväksi. Välitauot olivat vähän tylsiä, yritin napsia ruohoa kentän laidalta mutta ei siellä ollut oikein mitään hyvää syötävää. Ravin lomassa kuulin tuttuja askelia lähestyvän kenttää, ja huomasin Mer'in tulleen laidalle. "käyttäydynkö hyvin vai en??" Päätin mennä nätisti. Jotain kuvia se otti, kuulin kameran räpsähdykset, jotka olivat ihan tuttuja kun olin ollut niin monesti kameran edessä. Olenhan niin komea malli!!!" Ai katos, Käynti- ja ravityöskentely riittäisi? No Saanko laukata???? " " NYTKÖ VASTA MERIN HUOMASIT???? SEHÄN ON SEISSYT TUOLLA JO AINAKIN JONKIN AIKAA!!!!!" kävelen pojan luo Deen ohjeista ja alan kerjätä herkkuja. Poika vain rapsuttelee päätäni??? parempi kuin ei mitään..!

" ajattelin vielä kokeilla laukkaa" "JESJESJESJES PÄÄSEN MENEE KOVAAAAAA!!!!" kävelen uralle vähän steppaillen, ja nostan laukan suuren pukin kautta heti Deen liikauttaessa jalkaansa eteen. Rauhoitun laukkaamaan jotenkin nätisti uralla, ja laukanvaihdot tulevat kanssa pukin kautta. Huomaan Merin ottavan kuvia, se ottaa aina tuhat, joista ehkä kaks on sen mielestä hyviä. Huoh. Dee kääntää ympyrälle, mutta ei mun keskittyminen enää riitä..." OLISIN VOINU MENNÄ VAIKKA MAASTOON VIELÄ????! "!!!! Hidastin raviin ja loppuverkassa menin hyvin. Laskin pääni alas, ja samalla venytellen nappasin pari ruohonkortta kentänreunalta. Dee laskeutui ja pidensi jalustimet siihen missä ne oli ollukkin. Kävelen talliin vähän yrittäen maastoon. Mer'in kuitenkin kävellessä toisella puolella jouduin kävellä talliin. Dee riisui varusteeni ja meni laittamaan ne pois merin harjaillessa minua. Sain vähän toruja huonosta käytöksestä mutta en ottanut niitä tosissaan. Ihmiset puhu jotain jostain ja Dee palautti mut tarhaan jonne jäin syömään. "DEE TUU RATSASTAA USEEMMIN!!!! "" ~ Dino



// kuva löytyy parempana instasta!

4. #maastoratsastuskurssi20 #dino



'anteeks nyt vaan mutta mikä on nyt ongelma? Tää liivi istu viimeks tosi hyvin, nyt se tuskin istuu ollenkaa.' Mietin kiristäessä liivin kiinnityksiä. Tietenkään mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan, varsinkaan ku unohdin kuolaimet kotiin joita piti testata Dinolle maastareilla. Kiristin suitsien remmit ja vedin ohjat ruunan kaulalta. Vedin hanskat käsiini ja suuntasin ulos energisen hevosen kanssa, joka haisteli hieman syksyistä ilmaa sieraimet suurina. Pysäytän Dinon kentälle ja nousen jakkaralta satulaan. Muutama muukin on samassa ryhmässä. Dino katselee hevosia kiinnostuneena, ja lähtee tallustamaan reippaasti ympäri kenttää. Maastareilla olin käynyt ehkä kerran, tänä viikonloppuna siihen tosin tulisi muutos. Valmentaja kuulosti rennolta, muttei kuitenkaan liian. Liivi hankasi hartioista, ja olin huomannut Dinon suojien olevan likaiset mutten ehtinyt niille mitään harjausta kummempaa tehdä.

Alettiin hyppäämään verkkailuiden jälkeen, yritin ratsastaa Dinoa enemmän eteen jotta se muistaa hypätessään mennä reippaasti yli, eikä jäädä junnailemaan. Muilla tuntui menevän paljon paremmin, varsinkin ensimmäiset hypyt joissa vauhdin säätely tuntui olevan nolla, ja martingaali vain tiellä. Mikään ei tuntunut onnistuvan ensimmäisten hyppyjen perusteella, ja turhautumislevel oli huipussaan. Hyvien vinkkejen ja monien toistojen jälkeen sain ruunan kunnolla kuolaimelle ja pohkeiden väliin, jolloin tuntui että meni hyvin. Vaikken ollut millään tavalla tyytyväinen hevoseni hyppyihin jotka tuntuivat kauheen pakotetuilta. Annoin Dinolle enemmän tilaa seuraavissa hypyissä, ja ruuna tuntui lähinnä syöksyvän esteille. Otin kiinni enemmän, vaikka siitä tuntui olevan enemmän haittaa kuin hyötyä sillä jouduin käskemään Dinoa eteen aika paljon pohkeella. Ruuna alkoi pukitella esteiden jälkeen, ja se vasta ärsyttikin. Heidi neuvoi antamaan Dinolle enemmän tilaa hyppyjen jälkeenkin, vauhti olisi tässä lajissa hyödyksi, sillä esteitä ei useimmiten tulisi ihan peräkkäin kuten rataesteillä. Sain myös rauhoittaa jalan ja istuntani, sekä antaa ruunan hypätä itsenäisesti. Loppua kohden hypyistä alkoi tulla kuulemma hyviä, ja Dinon liikkuessa hyvin huomasin tekeväni itse tosi paljon virheitä. Mietin siinä hetkessä miten ihmeessä oon hypänny sataaviittäkymppiä maastossa ja menestynyt hyvin? Nyt kun en pääse edes kaheksaakymppiä siedettävästi. Toki hevonen on ollut paljon osaavampi, ja itsenäinen joka menee yli ja katsoo paikat jolloin pystyin keskittyä enemmän omaan tekemiseeni ja rataan. Dinon kanssa sai olla moniosaaja ja pystyä pitää pakka kasassa vaikka ratsulla olisi todellisesti virtaa ja menohaluja.

Lauantaista jäi mieleen epäonnistuminen ja turhautuminen. Perfektionisti plus perfektionisti ei ole hyvä yhdistelmä, sillä siitä seuraa turhautumista ja ärsytystä joka ei oo kummallekkaan osapuolelle kivaa. Ehdotan ratkaisuksi hevosten vaihtoa jonkun kanssa ens kerralle? Sais ratsastaja uudenlaisen ratsun alleen ja hevonen uudenlaisen ratsastajan!

Sunnuntaina radalla Dino oli todella hyvä, se tuntui menevän reippaasti ja helposti yli, jolloin saatiin taas keskittyä omaan tekemiseeni. Sekin tuntui paranevan aina loppua kohden, ja totesin että ehkä korkeatasoinen esteratsastaja tulee pikkuhiljaa esiin. Pitkä tauko tosin vaikutti alussa aika paljonkin, mutta kunhan löysin miten, missä, millä tavalla ja ruostessa olevat nappulat kiillotettiin tekemisestä tulikin helppoa. Tietenkin löysin virheitä, kuten vieläkään en meinannut antaa Dinolle sen tarvitsemaa tukea sopivasti, joko liikaa tai ei ollenkaan. Viimeisellä radalla palaset loksahtelivat paikoilleen, ja nautin hyppäämisestä, vauhdista ja toimivasta hevosesta allani. Huomaan että tarvitsen maastoesteillä enemmän aikaa oppia, jotta kaikki toimii kuten haluan, ja pitäisi. Ehdottomasti uudelleen jos toinen järjestetään!


Rataa hypätessä hypyt olivat hyviä, mutta aina löysin jotain korjattavaa teistä, ratsastuksesta väleissä ja askelmääristä, unohtamatta tietenkään hyviä paikkoja. Liian vaativa hevonen? Ei. Osaamaton ratsastaja? Ei, ainoastaan liian perfektionisti ratsukko jolle mikään ei riitä. Tämän Heidi totesikin loppukäynneissä hymyssä suin.