1 osuma on löytynyt haulle 0

Cassandran päiväkirja

Taas oli se aika vuodesta, kun kaikkeen piti suhtautua varauksella - aprillipäivä. Kevät teki kovasti tuloaan, vaikka Suomen yli pyyhkäisseen lumisadealueen jäljiltä sitä ei uskoisikaan. Täällä sää saattoi vaihdella aurinkoisesta sankkaan pyryyn jopa minuuteissa päivästä riippuen, joten kännykkään lataamani Foreca lauloi päivittäin.

Olin vannonut siivoavani kevään kunniaksi kaappini, sekä Jinxyn ja Cassun varusteet, mutta hommat saisivat odottaa aurinkoiseen päivään, jolloin tavaroita voisi kuivattaa ulkona. Juuri nyt oli pilvistä ja tuuli melko napakasti, joten painelin sisään talliin puhelin kourassani. Minulla ei onneksi ollut allergioita, mutta toisia - kuten siskoani - etenkin siitepöly piinasi jo nyt. Ilmassa leijaili myös reilusti katupölyä ja lumen alta paljastuva hiekoitushiekka luisti tennareiden alla. Kaikissa lauluissa ja runoissa aina puhuttiin, miten kevään tuoksu oli ihana ja talven jälkeen tervetullut. Ironista kyllä, minulle kevään tuoksu merkitsi vähitellen paljastuvaa mätää ruohoa ja koirankakkoja, joiden ummehtunutta tuulahdusta en todellakaan kaivannut.

Kevät oli myös uuden aikaa, sillä luonto heräili hiljalleen horroksestaan. Minun kohdallani uudistuminen tarkoitti määräaikaista työpaikkaa Lehtovaaran keskustan Doma Papa -pizzeriassa, sekä myllerrystä ihmissuhderintamalla. Ex-poikaystäväni Eelis oli palannut kylään ja minä olin mitä omituisimmalla tavalla onnistunut hankkimaan itselleni... säädön? Minun ja Oskarin suhdetta oli hankala määritellä vielä tässä vaiheessa, joten aika saisi näyttää miten se etenisi. Kiusallisen ensikohtaamisen jälkeen olin törmännyt häneen uudelleen viime viikonloppuna bileissä, joiden päätteeksi päädyimme vaihtamaan puhelinnumeroita. Minusta kuitenkin tuntui, että meistä voisi tulla jotakin - tai sitten elelin ihastumisen pilvilinnoissa, joista putoaisin, kun Oskari kyllästyisi minuun. Yritin karistella ajatukset mielestäni, mutta Eeliksen jälkeen minun oli hankala luottaa tummatukkaiseen poikaan, joka vaikutti kyllä vilpittömältä ja luotettavalta. Väittäkää hulluksi tyttöystäväksi, mutta seuraava suunnitelmani oli selvittää Oskarin horoskooppimerkki ja testata, miten hyvin se sopi omaani. Kaikkea sitä ryhtyi tekemään, kun oli epävarma edellisen suhteen jäljiltä.

Kun kännykkääni kilahti viesti oletin sen olevan Oskarilta, mutta Riri se vain kyseli apua Cassun kanssa. "Hitto mikä tuholainen", ajattelin lukiessani lyhyen tekstiviestin, jossa punapää pyysi minua keksimään ruunalle jotain virikettä tarhaan, ettei se mussuttaisi jatkuvasti aitoja. Mieleeni juolahti heti aktivointipallo, jota olin testannut Cassulla vajaat kaksi vuotta sitten. En ollut ihan varma, missä se oli nyt, joten suuntasin tallin varastoihin. Niihin oli kertynyt aikojen saatossa kaikenlaista roinaa, jota peitti nyt paksu pölykerros. Täällä pallo ei ainakaan ollut, joten jouduin miettimään uudelleen. Hengailupaikkana tunnettu tallivintti oli potentiaalinen paikka pallolle, jota oli lainattu testauksen jälkeen muillekin hevosille.

Kiipesin ylös ja katselin ympärilleni hämärässä tilassa. Heinät kahisivat, kun taiteilin tieni niiden ylitse ruskeiden pahvilaatikoiden luokse, jotka oli asetettu lyhyen kaappirivin viereen. Laatikoiden päälle oli kirjoitettu mustalla tussilla niiden sisällöt, jotka vaihtelivat hiihtoratsastuskamoista aina Lucia-kruunuun. Oli hyvin mahdollista, ettei palloa ollut enää olemassakaan, mutta etsin sitä silti toiveikkaana. Sitä ei koskaan tiennyt, minne joku tavara päätyi tallilla, kun sen kerran hukkasi.

Tarkistettuani jokaisen paikan, jonka tiesin löytämättä punaista kumipalloa päätin luovuttaa ja mennä ulos katsomaan tilannetta tarhoilla. Siellä Hoo, Cassu ja Reiska seisoskelivat ohuet loimet päällään, jotka olivat kastuneet päältä edellisen lumisadekuuron seurauksena. Ne katselivat minua kiinnostuneina, kun pujahdin sähköpaimenen ali ja tutkin valkoisia aitoja, joihin Cassu oli Ririn mukaan upottanut hampaansa. Irlantilaisruuna lähti seuraamaan minua herkkujen toivossa, kun kuljin aidanviertä pitkin silmä kovana.

"Ei täällä näy mitään jälkiä...", sanoin Cassulle, jota käännyin rapsuttamaan kaulasta kierroksen päätteeksi. Olin hetken hyvin hämmentynyt ja meinasin soittaa Rirille, kunnes tajusin, että tänään oli aprillipäivä.

"Aprillia? En mä löydä näistä aidoista mutustelun jälkiä" näpyttelin viestin takkini taskusta kaivetulla kännykällä, johon kilahti pian vastaus. Nainen lähetti minulle irvistävän hymynaaman tekstipätkän kera, "Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!"