6 osumaa on löytynyt haulle 0

Ellenin päiväkirja

Päiväni Aku Ankkana #valmennusviikonloppu

Havahduin auringonsäteiden sokaistessa silmäni ja vilkaisin herätyskelloani — hienoa, olin nukkunut pommiin. Kello näytti jo 10.30, vaikka herätykseni piti soida jo yli tunti sitten. Pomppasin ylös sängystä ja lähdin suunnistamaan ympäri taloa etsien ratsastusvarusteitani, sillä en tietenkään ollut laittanut niitä valmiiksi edellisenä iltana. Seuraava bussi Lehtikseen päin lähtee kello 10.45, ja kaikki tavarani olivat vielä aivan levällään. Päivä oli siis alkanut hienosti, ja minun tuurillani näin kävi juuri sinä päivänä, kun olin yksin kotona! Tänään ei auttanut edes pyytää Zaidaa aloittamaan Lilyn varustamista, sillä hän oli itse valmennuksessa juuri ennen minua. Siispä nyt täytyi pistää vauhtia. Ja uskokaa tai älkää - ehdin kuin ehdinkin bussiin, tosin hampaiden pesu ja aamupalan syöminen kotona jäivät väliin..

Hieman yhdentoista jälkeen saavuin tallille ja suuntasin saman tien satulahuoneen kautta hakemaan Lilyä. Riensin puolijuoksua ponin tarhalle ja saapuessani sinne edessäni oli mahtava näky: ponin melko uusi loimi oli toiselta puolelta aivan riekaleina! En tosiaankaan tiedä miten poni oli sen tehnyt. Tänään ei ilmeisesti vältytty vastoinkäymisiltä, mutta ei kai auttanut muu kuin pyydystää poni ja lähteä pikavauhtia hoitamaan sitä. Loimea ehtisi ihmetellä sitten myöhemmin.

Ihme kyllä varustaminen sujui aika lailla ongelmitta, ja olin aikataulusta jäljessä vain 5 minuuttia! Nopeasti kiskaisin kypärän päähäni ja vedin hanskat käsiini, ja sitten suuntasimme kohti maneesia. Emmekä olleet edes paljoa myöhässä, sillä muut kanssani samassa valmennuksessa olleet ratsukot olivat vasta kiipeämässä ratsujensa selkään. Niimpä heitin enkkuviltin nopeasti ponin selästä katsomon kaiteelle ja suunnistin jakkaran luo. Tänään alkukäynnit kävellään suoraan selästä, sillä nyt ei ollut aikaa talutella.

Heti alkuun esittäydyin valmentajalle, sillä tämä oli ensimmäinen kerta Åken valmennuksessa. Vaihdoimme pari sanaa omaan tasooni sekä ongelmakohtiin liittyen ja sen jälkeen lähdin omatoimisesti verryttelemään ponia. Tänään oli hyötyä olla suomenruotsalainen, sillä valmennus pidettiin ruotsiksi, joten ainakaan ymmärtäminen ei tuottaisi ongelmia. Ehkäpä päivän epäonnistumiset olisivat nyt ohi ja valmennuksesta tulisi huippuhyvä?

Verryttelyssä yritin ratsastaa ponin pikaisesti avuille ja pohkeen eteen, ja poni tuntui tänään oikeastaan aika hyvältä! Verryttelyhyppyjen jälkeen estekorkeudet alkoivat pikkuhiljaa nousta ja aloimme hyppäämään päivän aiheeseen liittyvää tehtävää. Aloitimme ensin muutamilla yksittäisillä linjoilla, joiden väliin täytyi ensin ratsastaa 6 askelta ja seuraavalla kerralla sitten pidentää niin paljon kuin mahdollista. No, yksinkertaisesta tehtävästä saatiin kyllä tehtyä hyvinkin vaikea. Eräs pieni kimo nimittäin innostui esteistä ehkä vähän liikaakin, nimittäin tulimme linjan kokoajan viidellä askeleella, enkä millään saanut lyhennettyä laukkaa kuuteen askeleeseen.  Ja mikä hassuinta, kanssani samassa valmennuksessa ratsastavat saivat saman määrän (ellei enemmänkin) askelia samaan väliin, ja he sentään ratsastivat isoilla hevosilla! Kun laukan lyhentäminen ei onnistunut vaaditusti, tyydyimme lopettamaan siihen kertaan, kun pääsimme sen rauhallisesti — tosin edelleen viidellä askeleella.

Lopputunniksi siirryimme hyppäämään rataa: ensin lyhyempää ja sitten pidempää. Päiväni Aku Ankkana jatkui, sillä ensimmäisestä radasta ei meinannut tulla yhtään mitään ponin ollessa hieman villillä tuulella. Esteiden väleissä se puri kuolaimeen kiinni ja heitteli pukkeja minkä kerkesi. Tosin, parempi että poni liikkuu kuin olisi laiska! Ja hienoja, ilmavia hyppyjä se kuitenkin teki, vaikkei väleissä ollutkaan ihan kontrollissa..

Kun radasta, saati siihen sisältyvistä linjoista ei meinannut tulla mitään, päätimme yhdessä Åken kanssa antaa ponille pienen tauon ja nollasimme tilanteen täysin. Katselin muiden ratoja samalla antaen ponin kävellä pitkin ohjin. Huomasin myös Zaidan ilmestyneen katsomoon ja näyttävän meille peukkuja. Virnistin ja heilautin kättäni tervehdykseksi.

Pian kuulin Åken ilmoittavan, että meidän vuoromme olisi taas kohta. Niinpä keräsin ohjat takaisin käsiini ja hieman ravailin ponia kuulolle samalla kuunnellen Åken ohjeita seuraavaan rataan liittyen. Tällä kertaa se oli hieman pidempi ja esteetkin olivat nousseet jo ainakin metriin. Tiesin, ettei korkeus tulisi olemaan ponille ongelma, mutta se mitä esteiden välissä tapahtuu, onkin kokonaan eri asia. Mutta kuinka ollakaan, nollaustaukomme oli auttanut ja viimeinen ratamme oli jo aika hyvä! Lily oli edelleen hieman vahva, mutta Åken neuvoilla sain sen pidettyä paremmin kurissa ja saimme melko sujuvia linjoja ja hyppyjä. Ja mikä parasta, viimeisen linjan pääsimme nyt sillä kuudella askeleella, mikä oli alkutunnista ollut ylitsepääsemätöntä! Saimme jopa kehuja Åkelta ja itse sain olla tyytyväinen.

Tallissa päätin hoitaa ponin vielä perusteellisesti: harjasin sen, kylmäsin jalat sekä sekoitin sille vielä mashit valmiiksi. Jätin ponin hörppimään juomaansa ja suuntasin itse satulahuoneeseen viemään ponin varusteita. Siellä törmäsin muihin tallilaisiin, jotka juttelivat lähinnä menneestä valmennuksesta ja omista suorituksistaan. Asettelin varusteita paikoilleen samalla vaihtaen kuulumisia muiden kanssa. Pian satulahuoneen ovelle ilmestyi Zaida, joka pyysi minua tulemaan Lilyn luo hieman huvittunut ilme kasvoillaan. Mitähän se poni on taas tehnyt..

Jätin varusteet paikoilleensa ja riensin takaisin karsinalle. Ja minä kun turhaan luulin kaikkien vastoinkäymisten olevan ohi, nimittäin itse mestari oli onnistunut kaatamaan mashinsa niin, että (hieman liioitellusti sanottuna) koko karsina lainehti! Ja Lily seisoi kaatuneen ämpärin vieressä niin hölmistyneenä, etten voinut siinä tilanteessa muuta kuin nauraa. Ja siinä sitten käkätimme Zaidan kanssa niin, että muut tulivat ihmettelemään.

Loppujen lopuksi siis selvisin päivästä ihan kunnialla, mitä nyt vähän kaikenlaista sattui ja tapahtui. Lähtiessäni tallilta poni jäi tyytyväisenä syömään juuri saamiaan päiväheiniä ja kaikki tavarat olivat paikoillaan. Äitini tuli hakemaan minut ja rikkinäinen loimi takapenkillä suuntasimme kohti kotia.

Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin, vai miten se nyt menikään?

Julien päiväkirja

Kiitos kielimuurin välillämme...

#Reiska #valmennusviikonloppu

Valmennus jännitti. Ruotsi ei tosiaankaan ollut vahvuuksiani. Entä jos en ymmärtäisi mitä Åke sanoo? Jos teen jotain aivan väärin? Kaikenlaiset kauhukuvat pyörivät päässäni kävellessäni tallille kirpeässä pakkassäässä. Ainakin olin ajoissa.

Hain Reiskan sisälle. Sen selän päällä oli lunta. "Ootkin sitten päättänyt alkaa lumiukoksi?" naurahdin ja hain hikiviilan. Sillä saisin lumet pois helpommin kuin harjalla. Puunauksen jälkeen vilkaisin kelloa. Kas kummaa, olin taas myöhässä aikataulusta. "Miten mä onnistun aina tyrimään aikataulun.." mumisin itsekseni kiirehtiessäni hakemaan Reiskan vatusteita. Olin edellisenä päivänä tuonut mukanani uuden, vaaleansinisen huovan. Se sopi täydellisesti jo vanhempaan kristalliotsapantaan jonka olin löytänyt edellisen ponini vanhojen tavaroiden seasta. Kun katselin Reiskaa jonka päätä koristi Dodon vanha otsapanta, kyynel vierähti väkisin poskelle. Dodo oli kuollut äkillisesti ähkyyn muutamia vuosia sitten. Pyyhkäisin kyyneleen poskeltani ja laitoin kypärän päähäni. "Raippa, kypärä, saappaat, heppa... järki... kaikki mukana! Eikun menoks" sanon ja lähden taluttamaan Reiskaa kohti maneesia. Mitä lähemmäs maneesia pääsimme, sitä enemmän minua stressasi kielimuuri.

Alkuun Åke puhui luultavasti päivän tehtävistä. Yllätyin miten samankaltaisia kieliä ruotsi ja saksa olivat, vaikka olinhan kuullut ruotsia puhuttavan ennenin. Ehken ollut vai aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota? Kaikkea en ymmärtänyt, mutta suurimman osan pystyin päätellä saksan kautta. Joskus täytyi kysyä mitä Åke tarkoitti, mutta kaikki selvisi aina pienen keskustelun jälkeen. Reiska oli huippu hieno, ja ajoittain liikkui eteenkin ilman jatkuvaa raipalla husimista. Valmennuksen jälkeen olin pelkkää hymyä. Reiska pärskähti. Sain hurjasti apuja ja vinkkejä ongelmiini ratsastajana, vaikka joitakin piti selvitellä pidemmän aikaa että ymmärsin. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin selviää tarvittaessa!

Rosan päiväkirja

Jos minä olisin saanut päättää, olisi juttu mennyt näin by Fiona
(Tarina Fionan näkökulmasta) #valmennusviikonloppu #fiona
Ensinnäkin Rosa haki minut aivan liian aikaisin sisälle. Laahustin naisen perässä sisälle hapannaamana. Sen lisäksi joudun estevalmennukseen että kouluvalmennukseen. Ärtymykseni asetuksiin ja kääntämiseen ilmaisin ärtyisällä hännän heilautuksella sekä pikkupukilla. Kaikkein pahinta oli se että valmentaja ei edes puhunut suomea, joka johti siihen että vaikka Rosa on aikuinen nainen tuo joutui keskittymään niin paljon siihen että ymmärtää valmentajaa, joten kädestään tuli paljon aiempaa kovempi. Olisin mieluummin tehnyt ravilisäyksiä.

Estetunnilla oli oikein hauskaa. Linjat onnistuivat mallikkaasti ja Rosakin keskittyi paremmin ja osasi jopa mitata etäisyyksiä. Mutta jos olisin itse saanut päättää tehtävän olisin vain halunnut mennä rataesteitä eikä niinkään tarkkuutta. Kyllähän minä aika kovaa menin, joten lopulta annoin Rosan makarooniksi menneille käsille armoa ja loput hypyt menin rauhassa.

Valmennuksen jälkeen Rosa taputti minua kaulalle ja kehui hienoksi tytöksi, joten ehkä tein jotain oikein. Vaikka ei tämä päivä ihan minun mielessä olevien suunnitelmien mukaisesti mennyt.

Zaidan päiväkirja

---

Kaikkihan sen tiesivät, ettei Zaida ollut ikinä loistanut ruotsin kielessä. Välitodistukseen saatu kutonen oli tuntunut suorastaan olympiavoitolta, mutta se ei ollut estänyt tyttöä osallistumasta joululoman lopun valmennusviikonloppuun, jonka piti Lehtiksessä jo tuttu Åke Lundin. Inka oli ollut kateudesta vihreä Zaidan kerrottua ilmoittautuneensa valmennukseen Bellen kanssa, mutta ainoa väri tytön omilla kasvoilla oli tällä hetkellä jännityksen puna. Belle seisoi käytävällä satula selässään, juuri pesusta tullut huopa sen alla, tietenkin. Hieman kauempana samaan valmennukseen ilmoittautunut Inari suki Danaa kuin pelissä olisi ollut vähintäänkin kuukauden talutusvuoro alkeiskurssilla.
“Mä sanoin sulle, että laita viestiä, jos mua ei näy tallilla kun tuut”, Inari ähkäisi ja kumartui koputtamaan kumisukaa tallin lattiaan puhdistaakseen sen Danan karvoista. Tamma oli jo alkanut pudottaa karvojaan vaikka vuosi oli vasta alussa, jota vastoin Bellelle ei ollut koskaan mitään talvikarvaa kasvanutkaan.
“Mähän laitoin”, Zaida mutisi vastaukseksi pahoittelevuutta äänessään, vaikka tiesi vallan mainiosti, ettei Inari ollut oikeasti vihainen. Tyttö oli varsinainen unikeko ja oli ollut vartti yli yhdeksän vielä sikeässä unessa, eikä kiirettä auttanut se, että Dana oli päättänyt käyttää yöllä lantakasaa tyynynään. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Inari oli myöhässä, joten hänestä oli kehittynyt mestari laittamaan ratsu kuntoon viidessä minuutissa. Zaida sen sijaan oli ollut tallilla jo hyvissä ajoin, selvittänyt Bellen jouhet ja suihkauttanut poniin hieman showshineä. Enää suitset puuttuivat tamman päästä, ja Zaida lämmittikin parhaillaan kuolaimia, jotta Bellen olisi mukava ottaa ne suuhunsa. Inari ei ollut vastannut enää mitään, mutta hän olikin nähtävästi häipynyt satulahuoneeseen Zaidan ollessa omissa ajatuksissaan. Belle tuuppasi tyttöä kevyesti olkapäälle, mikä sai hymyn nousemaan Zaidan kasvoille.
“Joo, oot söpö”, tyttö naurahti ja laittoi ohjat ponin kaulalle tietoisena siitä, ettei ollut voinut vastustaa kiusausta piilottaa pari porkkanaa Bellen mash-juomaan, jonka se saisi valmennuksen jälkeen. Ihan vain siksi, että tamma oli niin vastustamattoman suloinen.

Maneesin ovet avautuivat kevyesti nirskahtaen, mutta se ei Belleä enää häirinnyt, vaikka vuosi sitten poni olisi jo varmasti ollut matkalla pakoon kammottavaa hirviötä, joka vaani oven takana. Zaida painoi pohkeensa Bellen kylkiin ja niin ratsukko astui maneesiin. Hikisiltä mutta onnellisilta näyttävät Reiska ja ratsastajansa Julie olivat kävelemässä loppukäyntejä. Zaida etsi katseellaan muita ratsukoita, mutta niitä ei näkynyt.
“Vau! Oliko sulla ihan priva valkku?” tyttö kysyi hieman kateellisena, vaikkei hänen omassa valmennuksessakaan ollut varsinaisesti tungosta. Parempi vain, ettei Åke näkisi ihan jokaista virhettä, koska valmentaja joutuisi keskittymään Inariinkin.
“Joo”, Julie hymyili sivellen uljaan pohjoisruotsalaisen ratsunsa kaulaa, “Reiska oli niin hieno! Me hypättiin yksi 80 sentin estekin!”
“Ja, Julie och Reiska var så duktiga!” esteitä siirtelemässä ollut Åke puuttui keskusteluun, joka sai pienen punan kohoamaan Julien poskille. Ruotsalainen ratsu oli varmasti ollut samasta maasta kotoisin olevan valmentajan mielestä varsinainen nappivalinta valmennukseen. Ennen kuin maneesin ovi sulkeutui, edellinen ryhmä, jos yhtä ratsukkoa ryhmäksi saattoi kutsua, poistui ja seuraava jäi sisälle verryttelemään poneja. Zaida käveli pari kierrosta pitkin ohjin viltti Bellen selässä, mutta pysähtyi sitten jättämään sen maneesin laidalle. Alkuverryttelyn aikana Åke kyseli samalla hieman ratsukkojen aikaisemmasta kokemuksesta ja tavoitteista. Inari keskusteli sujuvasti ruotsiksi ja selitti vaikka mitä Danan ja hänen yhteisestä matkasta, mutta Zaida vuorostaa ei ymmärtänyt edes ensimmäistä kysymystä.
“Öö.... suomeksi?” tyttö yritti viittoa hullusti käsillään saadakseen Åken ymmärtämään. Joku vuosi Vertsu oli ollut tulkkaamaassa, karkkipalkalla tietysti, mutta Fossen kanssa oli muutenkin ollut helpompaa valmentautua Åken silmän alla, tunsihan mies ponin jo entuudestaan kun se oli hänen kauttaa Lehtikseen tullut. Åken onnistui kysyä pari kysymystä suomeksi, mutta Zaidaa alkoi toden teolla nolottaa vasta silloin, kun Inari oli pakko pyytää tulkkausavuksi loppua varten. Hiljaa mielessään Zaida lupasi itselleen kuunnella vastaisuudessa ruotsin tunneilla tarkemmin, ettei häntä estettäisi ensi kerralla kielimuurin takia osallistumasta vieraskielisen valmentajan valmennukseen. Åkekin hieman voivotteli, etteikö olisi ollut ihan soveliasta osata ruotsia, kun se oli kuitenkin Suomen toinen virallinen kieli. Zaida kätki punertuneet kasvonsa kypärän lipan taakse.

Belle oli yllättävän rauhallinen alkuverryttelyssä, mutta heti ensimmäisille kavaleteille poni kiihdytti vauhtia räjähdysmäisesti ja lensi valtavalla loikalla jokaisesta pikkuristikosta yli. Onnekseen Zaida oli osannut varautua yllättäviin kenguruloikkiin, sillä tippuminen olisi ollut vain kirsikka kakun päälle kaiken alkutunnin sähläyksen jälkeen.
“Sooooh, prrr”, tyttö rauhoitteli Belleä ja siveli sen jo hionnutta kaulaa. Hypyt taisivat olla kummallekin vuosikymmenen ensimmäiset, joten Zaida toivoi varpaat ja sormet ristissä, ettei hänen tulinen tammansa keksisi mitään sen suurempia tempauksia.
“Okej, sen gör vi så här....” Åken seuraava ohjeistus puuroutui Zaidan korvissa käsittämättömäksi siansaksaksi, mutta tyttö luotti siihen, että kielitaitoisempi Inari saisi ratsastaa tehtävän ensin ja hän voisi vain seurata esimerkkiä. Niinpä Zaida yritti parhaansa mukaan kätkeä järkytyksensä, kun häntä kehotettiinkin ratsastamaan ensimmäisenä. Tyttö ei ollut vaivautunut edes katselemaan, minne Åke oli käsillään huitonut, joten hän rupesi saman tien miettimään mielessään, mikä olisi ollut loogisin reitti esteeltä toiselle. Poikittain keskihalkaisijalle laitettu okseri oli noussut sitten viime näkemän, joten Zaida päätti hypätä sen ja kenties vielä jumppasarjan toisella pitkällä sivulla. Olivathan tunnin aiheena laukanvaihdot, ainakin Inarin sanojen mukaan, joten olisi varsin järkeenkäypää, että hypättäisiin este, jonka päällä laukan kuuluisi vaihtua. Zaida ohjasi innoissaan steppaavan Bellen uralle ja antoi sille varovaiset laukkapohkeet. Tamma ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta, mutta Zaida vain mukautui sen askeliin ja teki pieniä puolipidätteitä. Jos hän ei ruotsia osannut, niin sentään hän voisi näyttää, että ratsastus sujui. Belle kääntyi näppärästi kohti okseria ja se imi sille juuri sopivasti. Ponin ponnistaessa hyppyyn Zaida laski painoaan vasemmalle jalustimelle ja käänsi katseensa siihen suuntaan, johon halusi jatkaa, joka sai Bellen vaihtamaan laukan sujuvasti esteen päällä. Ylpeänä siitä, ettei vaihto olisi vielä pari kuukautta sitten sujunut ollenkaan Zaida jatkoi kohti jumppasarjaa, mutta havahtui Åken kummastuneeseen äänen.
“Nej, nej!” tämä mörähti ja heilutteli käsiään, mikä sai Zaidan pysäyttämään Bellen juuri ennen sarjan ensimmäistä estettä. “Vad gör du?” Zaida katsoi pahoittelevasti ensin Åkeen ja sitten Inariin. Tämä valmennus ei tulisi olemaan helppo.

Tammikuun valmennusviikonloppu 2020

 Valmennusinfo 

Missä? Lehtovaaran Ratsutila, maneesi
Milloin? lauantaina ja sunnuntaina 4.-5. tammikuuta kello 9.00 eteenpäin
Kenelle? Avoin tallilaisille + tehovalmennuksen voittaneelle ratsukolle/-koille
VIP: lauantaina 4. tammikuuta

Tervetuloa vuoden ensimmäiselle tehovalmennusviikonlopulle Lehtovaaran Ratsutilalle vuoden 2020 ensimmäisenä viikonloppuna! Jo tavaksi muodostunut viikonloppu pitää sisällään valmennuksia sekä este- että kouluratsastuksessa, valmentajana tuttu, Ruotsista saapunut Åke Lundin.

Valmennusryhmät ovat tasoilla HeC-HeA sekä 50-110cm. Paikkoja yhdessä valmennusryhmässä on neljä kappaletta, mutta suuren kysynnän kohdalla päivää on mahdollista venyttää lisäämällä muutama ryhmä joukkoon. Estevalmennuksissa esteiden koot ovat suuntaa antavia, 70cm hyppäävä ratsukko voi osallistua 50-60cm ryhmään, jolloin esteet voidaan korottaa 70cm korkuiseksi. Jos on täyttä, ratsukko voi osallistua myös 80-90cm ryhmään, jolloin estekorkeutta tarpeen vaatiessa lasketaan.

Voit osallistua sekä yhteen kouluryhmään ja yhteen esteryhmään tai vain toiseen lajiin!

 Valmentaja 
Åke Lundin on reilu 60-vuotias ruotsalainen pitkän linjan ratsastaja ja valmentaja. Lehtovaaran Ratsutilalla yli kahden vuoden ajan pyörinyt mukava mies omaa rennon, mutta tehokkaan valmennustavan: hän huomauttaa virheistä lempeään sävyyn, ja ohjaa kohti parempaa onnistumista kädestä pitäen. Åkella on varsin nerokas huumorintaju, mutta se ei pääse aina oikeuksiinsa kohtalaisen suomen kielen taidon ohella. Åke käyttää mielellään äidinkieltään ruotsia mahdollisuuden tullen, mutta kommunikoi jollakin tasolla myös suomeksi. Väärinymmärrysten kohdalla pyytää tulkkausta tai hyödyntää elekieltä.

---

 Ilmoittautuminen ja valmennusmaksu
Viimeinen ilmoittautumispäivä 3. tammikuuta 2020 kello 12

Ilmoittautuminen tähän topaan muodossa:

Valmennusryhmä
ratsastajan etu- ja sukunimi - ratsun nimi
kerro lyhyesti omat ongelmakohdat este- tai kouluratsastuksessa riippuen siitä, mihin valmennukseen olet osallistumassa

Valmennus maksetaan tuotoksella (tarina, kuva….) valmennuksesta. Tuotokset hahmon omaan päiväkirjaan tägillä #valmennusviikonloppu 19. tammikuuta mennessä. Maksun tehneet saavat kommentin valmennuksesta/valmennuksista pikimiten, sekä merkin osallistumisesta. Osallistuessasi kahteen ryhmään, tee kaksi tuotosta (esim. tarina ja piirros, yhtenäinen tarina molemmista valmennuksista, kaksi kuvaa), jolloin olet oikeutettu kommenttiin molemmista valmennuksista!

Maksu tehdään joko arvotun otsikon tai listasta valittavan otsikon pohjalta (kunhan päätän, kummin!!)

ps. Kuvan tehdessäsi liitä mukaan pieni juttu (pari lausetta riittää) siitä, miten valmennus mielestäsi meni tai millainen ratsu oli, jotta kommentti on helpompi kirjoittaa. Myös tarinan saa toki kirjoittaa!

---

 Valmennuksien aikataulu

lauantai 4. tammikuuta
klo 9: 1. Helppo C
klo 10: 2. Helppo B
klo 11: puolen tunnin tauko
klo 11.30: 3. Helppo A
klo 12.30: tehovalmennus (kalenterin arvonnan voittajat)

sunnuntai 5. tammikuuta
klo 9: 4. 50-60cm (omalla tasolla)
klo 10: 5. 80-90cm
klo 11: puolen tunnin tauko
klo 11.30: 6. 100-110cm
klo 12.30: tehovalmennus (kalenterin arvonnan voittajat)


Osallistujat ja valmennustuntien aiheet

1. Helppo C, aiheena perehdytään laukannostoihin

2. Helppo B, aiheena volttien ja kulmien ratsastaminen
Minttu Lehtilä - Lady Fortuna's Victory
Julie Haettenschweiler - Rocked Steady

3. Helppo A, aiheena asetus ja kääntäminen
Veronica Berg - Maxmax EX
Rosa Järvelä - Étoile Filante

4. 50-60cm, aiheena kaarevat urat esteillä
Julie Haettenschweiler - Rocked Steady

5. 80-90cm, aiheena laukanvaihto esteellä
Zaida Yliluoma - A.D. Bellefire
Inari Roihu - Oxeye Daisy

6. 100-110cm, aiheena linjat ja etäisyydet
Mer - EW Last dinosaur
Rosa Järvelä - Étoile Filante
Ellen Lundell - Golden Lily

---

Tehtäväotsikot tuotoksia varten
(kuva/tarina tai molemmat!)

Rutiinoitunut treenaaja, rutiineja noudattamaton ratsu
Kiitos kielimuurin välillämme...
Parrasvalojen loisteessa - alkaneen vuoden tähtihetki
Jos minä olisin saanut päättää, olisi juttu mennyt näin
Päiväni Aku Ankkana