14 osumaa on löytynyt haulle 0

Julien päiväkirja

#tietähtiin2020 #Reiska @veronica @cassandra @deeann @tessa @mer

Herätyskello herätti minut tasan 5 aamulla. Vastahakoisesti sammutin inhottavasti pirisevän kellon ja nousin ylös. Aikaiset aamut eivät olleet minunkaan mieleeni. Hiljaa hiippailin keittiöön syömään aamupalaa ja samalla pakkaamaan eväitä matkalle. Otin pöydältä mukaan vielä pelikortit, sillä rakastin pelata korttia. Vein eväskassin eteiseen muiden tavaroiden viereen. Suuren Ikea -kassin päällä oli pieni pinkki yksisarvinen. Naurahdin. Se oli vanha kisamaskottini, joka minulla oli ollut aina joka kisoissa mukana. Miten olinkaan saattanut unohtaa sen. Onneksi äiti oli muistanut. Menin takaisin yläkertaan ja pujahdin huoneeseeni. Musta labradorinnoutaja oli jo salakavalasti kerennyt linnoittautua sängylleni. “Kola pois” kuiskasin ärtyneesti ja katsoin koiraa murhaavasti. Vastahakoisesti se väistyi ja mateli pois huoneestani. Huokaisin. Vaikka rakastinkin Kolaa, se osasi olla välillä todella rasittava. Istahdin peilini eteen ja katselin kauhistuneena takkuisia hiuksiani. Nopeasti sain hiukset harjattua ja kietaisin ne suttuiselle nutturalle. Vedin puhtaan valkoiset kisahousut jalkaan ja niiden päälle harmaat lökärit. Tummansinisen kisapaidan päälle aitoin mustan hupparin. Vilkaisin kelloa. Se näytti 5.45. Viimeistään 6 olisi oltava tallilla jos meinasin saada Reiskan edes jotenkin edustavaan kuntoon. “Hus hus” sanoin kirjavalle kissa kaksikolle jotka olivat vuorostaan linnoittautuneet ulko-oven eteen. Nappasin kassit eteisestä ja suuntasin tallia kohti.

Tallille päästyäni hain Reiskan sisään ja ryhdyin puunaamaan sitä. Reilu puoli tuntia ruunan jouhien parissa vietettyäni alkoi talliin saapua muitakin enemmän tai vähemmän väsyneen näköisiä kisaajia. Nopeasti sain Reiskan paksun harjan sekä hännän letitettyä tiukille, siisteille leteille. “Hitto sä oot ihan pölyssä” huokaisin ja hain märän pyyhkeen. Pyyhin ruunan läpikotaisin pyyhkeellä jotta enimmät pölyt lähtisivät pois. Vilkaisin missä vaiheessa muut olivat menossa ja hain samalla kassistani yksisarvis maskottini jonka kiinnitin Reiskan riimuun. Ruuna katsoi riimussaan roikkuvaa otusta kummissaan. Pakkasin Reiskan kamat koppiin ja jäin odottamaan että muut olivat valmiita. Lastaus sujui kaikkien osalta hyvin ilman sen suurempia ongelmia, ja matka saattoi alkaa.

Olin päättänyt matkustaa hevosrekassa seuranani Veronica, Cassandra, Deeann, Tessa ja Mer. Nukahdin käytännössä saman tien kun rekka nytkähti liikkeelle. Jonkin aikaa nukuttuani heräsin ja jäin hiukan tylsistyneenä katsomaan tyhjyyteen. Inhosin pitkiä matkoja. Muut alkoivat heräillä pian jälkeeni. Hetken hiljaisuudessa istuttuamme muistin pelikortit. Kaivoin ne kassistani ja kysyin, haluaisivatko muut pelata jotain. Ehdotustani kannatettiin, joten loppumatka kului nopeasti pelatessa. Vaikka hiljainen olenkin, uskaltauduin keskusteluihin mukaan ja minulla oli oikein hauskaa.

Julien päiväkirja

Kiitos kielimuurin välillämme...

#Reiska #valmennusviikonloppu

Valmennus jännitti. Ruotsi ei tosiaankaan ollut vahvuuksiani. Entä jos en ymmärtäisi mitä Åke sanoo? Jos teen jotain aivan väärin? Kaikenlaiset kauhukuvat pyörivät päässäni kävellessäni tallille kirpeässä pakkassäässä. Ainakin olin ajoissa.

Hain Reiskan sisälle. Sen selän päällä oli lunta. "Ootkin sitten päättänyt alkaa lumiukoksi?" naurahdin ja hain hikiviilan. Sillä saisin lumet pois helpommin kuin harjalla. Puunauksen jälkeen vilkaisin kelloa. Kas kummaa, olin taas myöhässä aikataulusta. "Miten mä onnistun aina tyrimään aikataulun.." mumisin itsekseni kiirehtiessäni hakemaan Reiskan vatusteita. Olin edellisenä päivänä tuonut mukanani uuden, vaaleansinisen huovan. Se sopi täydellisesti jo vanhempaan kristalliotsapantaan jonka olin löytänyt edellisen ponini vanhojen tavaroiden seasta. Kun katselin Reiskaa jonka päätä koristi Dodon vanha otsapanta, kyynel vierähti väkisin poskelle. Dodo oli kuollut äkillisesti ähkyyn muutamia vuosia sitten. Pyyhkäisin kyyneleen poskeltani ja laitoin kypärän päähäni. "Raippa, kypärä, saappaat, heppa... järki... kaikki mukana! Eikun menoks" sanon ja lähden taluttamaan Reiskaa kohti maneesia. Mitä lähemmäs maneesia pääsimme, sitä enemmän minua stressasi kielimuuri.

Alkuun Åke puhui luultavasti päivän tehtävistä. Yllätyin miten samankaltaisia kieliä ruotsi ja saksa olivat, vaikka olinhan kuullut ruotsia puhuttavan ennenin. Ehken ollut vai aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota? Kaikkea en ymmärtänyt, mutta suurimman osan pystyin päätellä saksan kautta. Joskus täytyi kysyä mitä Åke tarkoitti, mutta kaikki selvisi aina pienen keskustelun jälkeen. Reiska oli huippu hieno, ja ajoittain liikkui eteenkin ilman jatkuvaa raipalla husimista. Valmennuksen jälkeen olin pelkkää hymyä. Reiska pärskähti. Sain hurjasti apuja ja vinkkejä ongelmiini ratsastajana, vaikka joitakin piti selvitellä pidemmän aikaa että ymmärsin. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin selviää tarvittaessa!

Julien päiväkirja

12.1.
Maastoilua

#Reiska  @Mer

"Ich gehe jetzt!" sanoin äidille ihan vain häntä ärsyttääkseen. Tiesin että äiti vihasi kun puhuin kotona saksaa. "Meillä puhutaan suomea!" äiti huusi topakasti perääni samalla kun paiskasin oven kiinni perässäni. Naurahdin. Kävelin tallille reippaasti, hyvillä mielin. Olin suunnitellut täksi päiväksi reippaan ilman satulaa maaston parhaan Reiskan kanssa. Päästyäni tallille heitin reppuni Reiskan karsinan eteen ja lähdin kävelemään ruunan tarhalle. Tarhan portilla huhuilin Reiskaa ja se lähti hitaasti löntystämään minua kohti. "Tule tule tule tule" sanoin lässyttäen kävellen samalla ruunaa kohti. "Kato mulla on porkkana" sanon ja kaivan taskustani nahistuneen porkkanan palasen. Ruuna nappasi porkkanan kädestäni samalla kun napsautin riimunnarun lukon kiinni. Talutan ruunan karsinaan ja jätän sen sinne hetkeksi kuivumaan. Jään karsinan eteen istumaan. "Miten mä aina onnistun tulemaan tallille just sillon kun täällä ei oo ketään muita?" kysyn Reiskalta hölmistyneenä. "Ja sillon harvoin kun täällä on muita, niin tuntuu et kaikki vaan kattoo mua ihan kun oisin just pudonnu taivaalta" sanon ja naurahdan omalle vertauskuvalleni. "Mut toisaalta, en kyllä ite helpota tätä juttua ollenkaan olemalla vaan hiljaa ja katsomalla poispäin" totean ja nousen ylös. "Juuh, eiköhän aleta touhuamaan" sanon ja haen Reiskan harjat. Harjaan ruunaa pitkin vedoin. "Hitsi, sä oot ihan märkä" sanon turhautuneena. Kaivan pienen pyyhkeen repustani ja alan hinkata sillä Reiskan selkää. "Eihän tää paljoo auta, mut vähän ees" mumisen ja jatkan pyyhkimistä. "Ookkei, se riittänee". Lähden hakemaan suitsia, kunnes nurkan takaa ilmestyy pitkähkö poika. "Moi!" sanon ystävällisesti ja nappaan Reiskan suitset. "Moi" poika vastaa. "Mä oon muuten Julie" sanon ja katson poikaa päin. Hitsit kun tuli lyhyt olo. "Mä oon Mer" poika sanoo. "Haluisitko lähtee mun kanssa vaikka maastoon?" kysyn ja sormeilen hermostuneesti suitsien solkia. "Joo voin mä tulla, käyn nopeesti laittamassa Dinon kuntoon" Mer sanoo ja kävelee pois. Jään seisomaan siihen paikkaan, päällimmäisenä ajatuksena mitä ihmettä. Käännyn kannoillani ja menen Reiskan karsinan luo. "Heh, puhuin vieraalle ihmiselle ekaa kertaa varmaan kahteen vuoteen" naurahdan vieläkin hieman hermostuneesti. Reiska tuijottaa minua hölmistyneen näköisesti paksun otsatukkansa alta. "Älä näytä tolta!" sanon ja pörrötän sen paksua harjaa. "Tässä odotellessa kerkeää varmaan tehdä letin tohon otsatukkaan.." mietin ääneen ja kaivan taskustani käytetyn kumilenkin. Hyvän tovin letitettyäni laitan suitset päähän ja kävelen ruunan kanssa ulos odottamaan.

Pian Mer saapuukin upean hevosensa kanssa. Hyppään pörröisen Reiskan paljaaseen selkään. Dinon vierellä Reiska näytti vain säälittävältä karvakasalta, mutta se ei haitannut. Lähdimme kävelemään metsään päin rauhallisesti, minä ja Reiska edellä. Ruunan selkä oli ihanan lämmin. Molemmat hevoset pärskivät silloin tällöin. "Ravataanko?" kysyn ja kerään ohjat. "Joo" kuuluu ääni takaani ja kannustan Reiskan raviin. Ruuna ravaa tyytyväisenä rauhallista keinuhevos -raviaan. Hetken ravattuamme Mer kysyy takaani: "Laukataanko?"
"Joo" sanon ja kannustan Reiskan reippaaseen laukkaan. Nojaan aavistuksen eteenpäin ja annan ohjaa merkiksi, että nyt saa painella täysiä. Vilkaisen nopeasti taakseni, ja huomaan että Mer ja Dino lähestyvät meitä uhkaavasti. "Seuraava vaihde kiitos, Reiskuli" sanon hiljaa ruunalle joka laukkaa niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Pikkuhiljaa hidastamme vauhtia ja siirrymme ravin kautta käyntiin. Heitän ohjat pois ja halaan Reiskaa. Ruuna puuskuttaa ja venyttää kaulaansa. "Kyllä sullekin tekee hyvää välillä irrotella" kuiskaan ja silitän sen kaulaa. "Eiköhän käännytä takaisin" sanon ja Mer nyökkää. Käännän Reiskan ympäri ja kotimatka voi alkaa.

Julien päiväkirja

27.12.
Mietteitä ja Reiskailua

#Reiska

Äidillä oli taas huono päivä. Olin kysynyt saisinko lähteä viikonlopuksi isän luokse Saksaan. Äiti oli saanut välittömästi hirveän raivokohtauksen, joten näin parhaaksi poistua paikalta. En ymmärrä mikä sitä vaivasi, kai minulla on oikeus nähdä molempia vanhempiani. Vai onko? Potkaisen suutuspäissäni lumipaakkua niin kovaa että varpaisiin sattuu. Kiroan ja paiskaan reppuni maahan. Kyyneleet valuvat silmistä. Istahdan lumikasan päälle ja vedän syvään henkeä. Ei tässä itku auta, pitää vain toivoa että vanhemmat saavat riitansa sovittua. Ajattelisivat minuakin. He eivät tajua miltä minusta tuntuu. Pyyhin kyyneleet poskiltani, nappaan repun ja jatkan matkaa.

Tallille päästyäni suuntaan välittömästi Reiskan tarhalle. Jätän repun tarhan portille ja kävelen Reiskan luokse. Painan pääni ruunan paksuun harjaan. Kyyneleet valuvat väkisin, mutta tälläkertaa ne ovat onnen kyyneliä. Reiskan läsnäolo helpotti oloa huomattavasti. Istun syvään lumihankeen. Tiesin, ettei vapaina olevien hevosten lähellä kannata istua, mutta juuri nyt sillä ei ollut mitään väliä. Reiska tökkäsi minua turvallaan. "Höpsö" naurahdan. "Hei kuule, katohan tätä" sanon ja kaivan kännykkäni takin taskusta. Näytän Reiskalle mustan liekkikuvioidun loimen kuvaa. "Eiks ookki aika pähee" naurahdan. "Tää ois sulle ihan täydellinen" sanon ja nauran kun mietin miltä Reiska näyttäisi liekkiloimi päällään. Ruuna tuijotti minua hölmistyneenä. Aamun riita äidin kanssa oli unohtunut lähes kokonaan. "Onneks mulla on sut, Reiskuli" sanon ja silitän ruunan päätä. "Ookei, mitäs mieltä oisit myöhäsestä joulumaastosta.."

Julien päiväkirja

Seuramestaruudet

#seuramestaruudet #Reiska

Viidessätoista minuutissa...

Saavun tallille tyylikkäästi myöhässä. Tallireissu Gretan luona oli taas kerran venynyt. Kävelen reippaasti talliin ja vilkaisen kelloa. Ensin en uskonut näkemääni ja kellonaika täytyi tarkistaa vielä kännykästä, mutta totta se oli, vain viisitoista minuuttia aikaa. Kipitän puolijuoksua Reiskan tarhalle. Sinne päästyäni huhuilen ruunaa. "Reiskaaa... Reeiskaaa..! Ei hirveesti huvittais lähtee rämpimään siellä hangessa...". Mutisen jotain epämääräistä ja lähden tarpomaan lumihangessa, samalla Reiskaa huudellen. Ruuna tuijottaa minua tarhan kauimmaisesta nurkasta kuin sanoen: "Eheen varmana oo tulossa sun luo!". "Mulla ois porkkanaa.." sanon Reiskalle, ja ruunan ilme muuttu välittömästi. Se löntystää korvat hörössä luokseni ja nappaa porkkanan kädestäni. "Sit mentiin ja vähän äkkiä!" sanon ja raahaan porkkanaa mutustavaa, mammutin näköistä oliota perässäni. Saan kuin saankin ruunan sisälle asti. Hetken kuluttua käyn mielessäni läpi mitä olen tehnyt ja mitä on saattanut unohtua. "Harjaus, varusteet... done! Omat kamat, raippa, kypärä... done! Ja vielä viis minuuttia aikaa!" "Eiköhän tehä sulle vielä joku letti tohon harjaan" kaivan taskun pohjalta pari käytettyä kumilenkkiä, ja alan letittää. Kun olen lopputulokseen tyytyväinen, katson kelloa. "Hitto, me ollaan kolme minuuttia myöhässä" sanon turhautuneena ja lähden taluttamaan vastahakoista Reiskaa kohti maneesia. "Tule tule tule tule tule tule..." sanon ja maiskutan ruunalle joka miltei nukkuu. Maneesiin päästyäni nousen selkään ja aloitan verryttelyn.

Julien päiväkirja

Luciakulkue 2019

#luciakulkue #Reiska

Tarinassa mukana: @riri @rosa @veronica @minttu @minea @julle @hilla

Saavun tallille myöhässä, taas. Juoksen Reiskan karsinalle. Haen harjat ja käyn mammutiksi muuttuneen hevosen pölyharjalla läpi. Putsaan ripeästi kaviot, selvitän jouhet. "Satula satula satula satula..." hoen matkalla satulahuoneeseen. Nappaan satulan ja suitset telineestä ja menen puolijuoksua takaisin karsinalle. Heitän satulan selkään, ja alan laittaa suitsia, kunnes tajuan ettei minulla ole kypärää päässä. "Hitto vie!" tiuskahdan ja tungen hieman pienen kypärän päähäni. "Uusi yritys..." mumisen samalla kun laitan suitset Reiskan päähän. "Sit mennään!" kuului Ririn ääni, ja kaikki lähtivät ulos. Nousimme selkään, ja lähdimme matkaan. Ririn ja Poppiksen jälkeen järjestys oli seuraava: Minttu ja Vallu, Minea ja Rasse, Rosa ja Fiona, Veronica ja Max, Julle ja Hoo, minä ja Reiska, Hilla ja Pinja.

Pienet lyhdyt loistivat kauniisti, ja kaikki hevoset olivat rauhallisia, ainakin toistaiseksi. Rosa soitti kaiuttimestaan joulumusiikkia, ja innostuin hyvien laulujen kohdalla hyräilemään mukana. Reiska oli yllättävän reipas, ja kulki pörröiset korvat hörössä Hoon perässä. Kaupungilla teimme normaalit kulkueeseen kuuluvat veisut. Kaupunkilaiset tulivat moikkaamaan hevosia ja vaihtamaan kuulumisia. Kalle tarjosi lämmintä glögiä ja joulutortut, sekä vaihtoi lyhdyt otsalamppuihin. Kotimatka saattoi alkaa.

Koko kulkueen kohokohta oli ehdottomasti hankilaukka, ainakin omasta mielestäni. Kaikki siirtyivät vuorotellen laukkaan, ja hevoset painelivat täysiä. Jopa Reiska.

Julien päiväkirja

Vuokrausviikonloppu 18.-20.10

#Reiska #vuokrausviikonloppu

19.10.


Lentävä lihapulla

Julien päiväkirja

Vuokrausviikonloppu 18.-20.10

#Reiska #vuokrausviikonloppu

20.10.

Kävelin tihkusateessa tallille. Kävelyä olisi tiedossa koko talvi, sillä äiti oli töissä tai ei muutenvain jaksanut lähteä kuskaamaan. Pyörälläkään ei enää uskaltaisi mennä, niin liukkaat ja jäiset tiet. Kävelin sisälle talliin. Hevosen ja heinän sekainen tuoksu leijaili tallissa. Oli viimeinen päivä vuokrausviikonloppua. Tänään kävisin Reiskan kanssa vain hyvän mielen maaston ilman satulaa.

Hain Reiskan sisälle ja ryhdyin harjaamaan pikasesti, mutta huolellisesti. Minun täytyisi selvitä tästä päivästä mahdollisimman nopeasti että kerkeisin ratsastaa Gretan ennen pimeää. Kävin hakemassa Reiskan suitset ja laitoin ne ruunan päähän. Talutin ruunan ulos ja nousin selkään. Ohjasin Reiskan uudelle reitille. Ruuna lähti kiltisti kävelemään metsää päin.

Pitkien alkukäyntien jälkeen siirsin Reiskan raviin. Ruuna ravasi kuuliasesti korvat hörössä. Keinuin Reiskan tasaisessa ravissa ja katselin upeita maisemia, vaikka satoikin jotain epämääräistä tihkua. Nostin laukan. Ruuna laukkasi korvat hörössä täysiä, vaikken edes antanut pohkeita. Solmin ohjat ja levitin käteni sivuille. Vedet valuivat silmistä kun tuuli piiskasi kasvojani. Otin ohjat takaisin käteen ja nojauduin ruunan kaulaa vasten. Märkä, pitkä, paksu harja hulmusi laukan tahdissa. Yhtäkkiä Reiska pysähtyi ja putosin ojaan. Kuului vaimea napsahdus, ja saman tien kyyneleet polttivat silmiäni. Nousin ylös ojasta. Pyyhin enimmät liat vaatteista pois ja silitin Reiskaa. Putoamiseni ei ollut sen vika. Olin unohtanut katsoa eteen enkä huomannut tien päättymistä. Naurahdin. Näin oli käynyt ennenkin. Havahduin mietteistäni jäätävän kivun nostattaessa kyyneleet silmiini. Päästin epämääräisen äänen ja vedin hanskan oikeasta kädestäni. Niinpä tietysti. Pikkusormi oli murtunut. "Kato Reiska" naurahdin kivun ja kyynelten seasta. Nousin kannon päältä selkään ja käänsin ruunan takaisin tallia päin. Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä. Puolessavälissä matkaa aloin nauraa aivan hillittömästi. Miten saatoinkin olla niin tyhmä. Onneksi kukaan ei nähnyt. Se olisi varmasti ollut huvittavan näköistä.

Tallilla nousin selästä ja talutin Reiskan karsinaan. Laitoin ensitöikseni villaviltin ruunan selkään, että se vähän kuivuisi. Pesin kuolaimet ja vein suitset varsutehuoneeseen. Hain pakasteesta kylmän ja asettelin sen pyyhkeen kanssa murtuneen sormen päälle. Samalla soitin äidille, voisiko tämä tulla hakemaan tallilta ja viemään ensiapuun näyttämään sormea. Puhelun jälkeen otin Reiskalta viltin pois ja vein ruunan ulos. "Heippa Reiska" sanoin ja rapsutin ruunaa otsasta. "Sulla on vähän tyhmä kuski" naurahdin ja annoin nahistuneen porkkanapalasen ruunalle. Sanoin heipat vielä kerran ja kävelin parkkipaikalle odottamaan äidin tarjoamaa kyytiä.

Julien päiväkirja

Vuokrausviikonloppu 18.-20.10

#Reiska #vuokrausviikonloppu

18.10.

Kävelin reippaasti tallille, sillä keli oli huono ja pyöräni oli hajonnut edellisenä päivänä. Onneksi tallille oli vain pari kilometriä. Astuin sisälle talliin. Lähes kaikki vuokrausviikonloppuun osallistuneet hyörivät ratsujensa ympärillä minkä kerkesivät. Hain Reiskan sisälle ja aloin puunata sitä. Selvitin sen takkuiset jouhet uuden selvitysaineeni kanssa, ja tein harjaan nätin letin. Tarkastelin lettiä vähän kauempaa arvosteleva ilme kasvoillani. Olin perfektionisti, enkä voinut sietää mitään epäkohtia esimerkiksi leteissä yms. Tein letin pariin kertaan uudestaan kunnes olin lopputulokseen tyytyväinen. Laitoin satulan nuokkuvan ruunan selkään ja laitoin vyön kiinni. Laitoin kypärän päähäni ja saappaat jalkaan ja hain Reiskan suitset varustehuoneesta. Lämmitin hetken kuolaimia kädessäni ja laitoin ne ruunan suuhun. Laitoin niskahihnan pörröisten korvien yli ja kiinnitin leukahihnan. Kiristin vähän satulavyötä ja talutin ruunan kentälle.

Olin käynyt laittamassa kentälle pari puomia aikaisemmin. Nousin Reiskan selkään ja katselin erilaisia puomilinjoja ja mietin sopivia tehtäviä. Hetken käveltyäni siirsin ruunan raviin ja menin kuutta ravipuomia pitkällä sivulla. Reiska oli hitaalla tuulella, joten puomit kolisivat lähes joka kerralla. Otin laukkaa kevyessä istunnassa pari kierrosta että saisin ruunaan vähän vauhtia. Laukan jälkeen Reiska oli kuin olikin reippaampi ja askeleet puomeille osuivat paremmin. Ravitehtävän jälkeen menin pientä puomirataa, jossa oli mukana myös laukkaa. Ensin 6 ravipuomia pitkällä sivulla, pumien jälkeen välittömästi laukkaan, pääty-ympyrällä oleva puomi laukassa, diagonaalissa oleva hiukan korotettu puomi ja vaihto, päädyssä raviin, pääty-ympyrä ravissa, laukannosto heti pääty-ympyrän jälkeen, laukkapuomit pitkällä sivulla ja raviin. Menin tehtävää pari kertaa, ja kaikilla kerroilla meni yllättävän hyvin. Loppuravit ja käyntiin, paljon kehuja ja talliin.

Tallissa riisuin ruunalta varusteet ja harjasin huolella. Avasin letin ja selvitin jouhet vielä kerran. Vein Reiskan takaisin tarhaan ja kävin samalla keräämässä puomit kentältä. Putsasin varusteet ja tein tallihommat. Keräsin omat tavarani ja lähdin kotiin.

Julien päiväkirja

6.10.
Juoksutusta

#reiska

Saavuin tallille äitini kyydillä, sillä olin satuttanut nilkkani perjantaina koulussa. Tänään en ratsastaisi ollenkaan, mutta minun oli pakko päästä tallille katsomaan Reiskaa. Kinkkasin vaivalloisen näköisesti talliin, ja vein tavarani taukotupaan, kuten tavallisesti. Lähdin hoipertelemaan Reiskan tarhalle päin, ja onnekseni ruuna seisoi portilla vastassa. "Hei rakas" lepertelin ruunalle ja annoin tälle porkkanan. Kiinnitin narun Reiskan riimuun, ja lähdin taluttamaan talliiin. Harjasin ruunaa pitkään, ja juttelin sille paljon. Puin Reiskalle kotoa ottamani tuliterän juoksutusvyön ja kapsonin, sekä sivuohjat. Olin ostanut juoksutussetin alunperin Gretalle, mutta se oli ollut valtavan iso hoikalle ja siropäiselle tammalle. "Katos katos.. täähän istuu sulle kuin valettu!" sanon tarkastellessani vyön ja kapsonin istuvuutta. "Sivarit on kyllä aavistuksen pitkät.." mietin ääneen ja kaivan omasta mysteerilaukustani nahanrei`ittimen. Tein sivuohjiin pari reikää lisää, ja sovitin niitä uudelleen. "Besser!" sanon ja ryhdyn letittämään Reiskan paksua harjaa.

Letitys session jälkeen haen juoksutusliinan ja talutan Reiskan kentälle. Ohjaan ruunan isolle ympyrälle ja pyydän liikkumaan paremmin eteen. "Gut..." sanon kun Reiska liikkuu hyvää ja tahdikasta käyntiä. Vaikka en muuten juurikaan puhu saksaa, olen aina juoksuttanut hevoset saksaksi. Ja ihme kyllä, kaikki hevoset ovat ymmärtäneet, mitä tarkoitan, vaikkeivat olisikaan "saksalaisia". Voi olla, ettei Reiska ymmärrä, tai sitten ymmärtää, se selviäisi nyt. "Trab" sanon napakasti, ja hetken epäröityään, ruuna siirtyy raviin. Ehkei ruuna ymmärtänyt mitä sanoin, mutta tunnisti äänenpainosta mitä tarkoitin. Ehkä näin, ehkä ei, sitä kun ei voi oikein tietää. Maiskautan ruunalle hieman lisää vauhtia, ja koska juntti ei ole tänään kovin yhteistyöhaluinen, heilautan juoksutusraippaa Reiskaa kohti, siihen koskematta. Ruuna alkaa pistää kaviota toisen eteen, ja kehun sitä. "Galopp" sanon napakasti ja heilautan raippaa. Ruuna siirtyy kuuliasesti laukkaan. "Guter wallach" kehun. Reiska laukkaa tasapainoisesti, ja tahdikkaasti. Kehun ruunaa vuolaasti ja siirrän sen ravin kautta käyntiin. Kinkkaan ruuna luokse ja löysään toista sivuohjaa, ja kiristän toista-. Passitan ruuna toiseen suuntaan isolle ympyrälle ja annan sen hetken kävellä. "Trab" sanon ja maiskautan. Reiska siirtyy hienoon raviin, ja kehun sitä. Pienen ravipätkän jälkeen pyydän siirtymään laukkaa. Reiska innostuu ja lähtee kiihdyttämään laukkaa pää alhaalla. "Hoou.. einfacher..." sanon rauhallisella äänellä ja ruuna alkaa palautua hallintaani. "Gut" kehun kun ruuna on taas täysin hallinnassa. Reiska esittää jälleen hienoa laukkaa, ja päätän lopettaa onnistumiseen. "Huippu heppa!" sanon ja silitän ruunaa. Äiti oli joskus opettanut, että hevoset sietivät taputuksia, mutteivät nauttineet siitä. Sen jälkeen en ole juurikaan taputtanut hevosta, vaikka mieli tekisi. Nytkin haluaisin vain taputtaa Reiskaa niin paljon, mutta en kuitenkaan halua, jos Reiska ei pitäisi siitä. Kävelen vaivalloisesti talliin Reiska vierelläni, ja päästän sen karsinaan. Riisun juoksutusvermeet ja vien ne satulahuoneeseen. Pesen kaiken hyvin satulasaippuan kera, ja kirjoitan lapun "Saa käyttää =)", sillä itse en tätä settiä tarvitsisi. "Hyväntekeväisyyttä hyväntekeväisyyttä.. saavatpahan muut juoksutella isoja ponejaan, tai hevosiaan kunnon vermeillä" ajattelen ja naurahdan. Vaikka luulisi täällä olevan omia juoksutusvöitä sun muita, mutta ompahan yhdet enemmän!

Tarkastan Reiskan jalat läpi, ja kokeilen onko missään turvotusta tai kuumotusta. Heitän ruunan pihalle, ja putsaan ruokakipot sun muut. Siivoan karsinan, ja lakaisen lattian niin hyvin kuin pystyn. Kun kaikki on valmista, kinkkaan parkkipaikalle, jossa äiti jo odottaakin. Hyppään auton kyytiin ja lähden kotiin.

Julien päiväkirja

Temppuja ja höntsäilyä

#reiska

Saavun tallille jo 10 aikaan, sillä tänään ei ollut koulua. Kävelin talliin ja vein punaisen reppuni tallitupaan. Kävelin reippain askelin Reiskan tarhalle. Ruuna seisoi tyytyväisenä parin metrin päässä portista, ja ajattelin, -nyt kun kerrankin oli hyvä sääkin- että nyt on hyvä hetki harjoitella kumarrusta ja muita temppuja, lähes nukkuvan Reiskan kanssa. "Herätys unikeko. Nyt alkaa Julien tempputuokio!" sanoin ruunalle hihittäen. Reiska mulkaisi minua ilmeellä "Et oo tosissas...", mutta mieli muuttui heti kun näki taskuistani pilkottavat porkkanat. "Muista, ilmaiseksi ei saa palaakaan" selitin päättäväisenä. Tein kaikenlaisia venyttelyjä molemmille puolille, ja opetin seuraamaan. Sitten vein porkkanan ruuna vatsan alle, ja Reiska pääsi kuin pääsikin pidemmälle -paljon pidemmälle- kuin viime yrityksellä. "Oho.. ootko sä venytelly tai käynyt kenties joogatunneilla?" kysyn ruunalta hämmästyneenä, samalla kun se mussuttaa porkkanaansa tyytyväisenä. "Eiköhän kokeilla uudestaan!" sanon hetken hämmästeltyäni ruunan todellista notkeutta. Vien porkkanan jälleen Reiskan vatsan alle, ja kun pää mielestäni on oikeassa kohdassa, otan ruunan etujalasta kiinni ja vien sen taivutettuna maahan. "Katohan Reiska, säähän kumarrat!" katselen hämmästyneenä Reiskaa, joka nousee närkästyneenä ylös melko rumasta ja alkeellisesta kumarruksesta. Ruuna huokaisee syvään ja mulkaisee minua tuimasti. "Hieno heppa! Vaikka eihän se mikään hieno ollut. Mehän voitas vaikka alkaa harrastaa agilityä?" sanon ja naurahdan ajatukselle, minä ja isokokoinen Reiska agilityradalla pienten miniatyyri- ja shetlanninponien seassa. "Okei, eiköhän tää agilityhomma riitä tältä päivää" sanon ja napsautan riinmunnarun lukon Reiskan riimuun, ja lähden kävelemään tallia kohti.

Karsinassa laitan pikaisesti Reiskan kuntoon, ja talutan sen ulos. Hain jakkaran, sillä en pääsisi ruunan selkään ilman satulaa. Ponnistan ruunan selkään, ja lähdemme kävelemään metsään päin. Tänään menisin vain käyntiä, Reiska saisi pitää vähän rennomman päivän. Linnut laulavat ja kuulen kun oravat kisailevat puissa. "Eikö ookkin ihanaa Reiska" huokaisen ja annan jalkojeni roikkua rentoina pitkin ruunan lämpimiä kylkiä. Noin puolen tunnin päästä, juuri kun olen kääntymässä takaisin päin, Reiska pysähtyy ja katsoo valppaana metsään. "Hei, ei siellä mitään o..." lauseeni jää kesken kun näen vilauksen POROSTA. "Ookei.. eiköhän lähdetä takaisin.." sanon ja käännän ruunan ympäri. Reiska pistää kaviota toisen eteen ja vilkuilee välillä ympärilleen. "Hui" sanon ja katson taakseni ikäänkuin varmistaakseni ettei poro vain seuraa meitä. Olen kerran aikaisemminkin törmännyt poroon näillä main, ja tiesin että siitä oli leikki kaukana. Loppumatka sujui onneksi rauhallisissa merkeissä, ja Reiskakin rentoutui vähitellen. Olin kyllä onnekas, että olin matkassa Reiskan kanssa, sillä joku toinen hevonen olis varmasti juossut pää viidentenä jalkana pois paikata, ja minä olisin lentänyt selästä kuin leppäkeihäs.

Tallin pihassa hyppään selästä ja talutan ruunan talliin. Riisun suitset ja harjaan hevosen huolellisesti. Heitän Reiskan pihalle ja annan kiitokseksi porkkanan. Jään katsomaan kun se hitaasti löntystää tarhakavereidensa luokse. Ruunasta oli tullut hirmu tärkeä lyhyessä ajassa.

Tallissa siivoan kasinan ja pesen kipot ja kupit sun muut. Lakaisen lattian kuten tavallisesti, ja pesen ja rasvaan vielä Reiskan suitset. Niputan kiiltävät suitset niin siisisti kuin vain osaan, ja laitan ne omalle paikalleen. Haen omat tavarani ja lähden kotiin.

Julien päiväkirja

1.10
Dressagea, dressagea ja dressagea...

#reiska

Pyöräilen tallille suoraan koulusta. Tänään ei onneksi ole satanut, mutta pilvet ovat sitäkin synkemmät. Jätän pyöräni samaan paikkaan kuin aina ennenkin, ja kävelen talliin. Vien reppuni taukotilaan ja lähden tarhoille, jossa Reiska, Cassu ja Hoo ovat kaikki portilla odottamassa. Huitaisen Cassua ja Hoota hieman riimunnarulla, ja kiinnitän sen Reiskan riimuun. Tarhasta haku ei sujunut aivan kuten strömsöössä, sillä Cassu ja Hoo yrittivät tunkea tarhasta ulos. Huitaisin hevosia narun päällä samalla kun ärähdin niille napakasti. Lopulta Hoo luovutti ja maleksi kauemmas Cassu vanavedessään. Reiska huokaisi ja mulkaisi minua. Talutin ruunan karsinaan ja päästin sen irti. Harjasin Reiskaa pitkin vedoin, ja katsoin miten sen alahuuli pikkuhiljaa valui ja valui. Sen silmät olivat kiinni, ja korvat lerpattivat hassusti sivuilla. Selvitin nopeasti jouhet, ja hain satulan ja suitset. Varustin ruunan (sekä itseni), ja talutin sen kentälle. Oli sateestakin jotain hyötyä, sillä kenttä tuntui jalkojen alla todella hyvältä, lukuunottamatta paria vesilätäkköä. Nousin selkään ja lähdin kävelemään pitkin ohjin.

Pitkien alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat, ja aloin työstää käyntiä. "Tänään väännetäänkin koulua ihan huolella" sanoin Reiskalle joka katsoi minua ilmeellä "Niinhän sä luulet...". Tein avoja uralla, väistöjä, etuosakäännöksiä ja muita avaavia liikkeitä molempiin suuntiin. Olin suunnitellut tälle päivälle, että ratsastan noin 10 minuutin pätkiä tehokkaasti, sitten pienet välikäynnit ja taas tehokasta treeniä vähän aikaa.

Siirsin ruunan raviin, ja yllätyin miten hyvin se lähti aktiiviseen ja tahdikkaaseen raviin. Kehuin Reiskaa vuolaasti, ja lähdit tekemään avoja, väistöjä ja paljon siirtymiä. Ruuna oli hyvin pohkeen edessä, ja kulki omaan silmään hyvässä muodossa. Vaihtelin suuntaa tasaisesti ja kehuin aina kun ruuna teki oikein.

Laukassa pakka levisi täysin. Takajalat tuntuivat jääneen talliin, ja Reiska kiemurteli kuin kännissä oleva mato. Yritin korjata asiaa tekemällä avoja, mutta koska en ole itse avoja laukassa tehnyt, niin eihän ne onnistuneet. Kokosin laukkaa ja tein muita temponmuutoksia, joilla ruuna kyllä palasi edes jotenkin tuntumalle. Laukkatyö saisi riittää, menihän Reiska kuitenkin lopuksi ihan hyvin.

Ravi oli taas ihan huippu hyvää, ja totesin että onnistumiseen oli hyvä lopettaa. Kävin maastossa pitkät loppukäynnit, ja palasin takaisin tallille. Vein ruunan karsinaan ja riisuin varusteet. Harjasin Reiskan huolelisesti ja laitoin viltin päälle, että heppa kuivuisi vähän. "Tais olla kova reeni" naurahdan ja katson lopen uupunutta, hiestä läpmärkää ruunaa. Haen repustani pari porkkanaa, ja teen erilaisia venytyksiä. "Kokeillaanko kumarrusta?" kysyn ja vien porkkanan Reiskan etusten väistä vatsan alle. "Nicht so" sanon ja naurahdan, kun Reiska yrittää mennä sieltä missä aita on matalin, ja hamuaa taskujani. "Hups.. taisin taas puhua saksaa" naurahdan ja ruuna katsoo minuun anelevasti. "Ai lisää porkkanoitako? Turha luulo, pitäähän niiden eteen jotakin tehdä!" sanon ja vien porkkanan taas ruunan vatsan alle. Reiska seuraa porkkanaa jalkojensa välistä vatsansa alle, kunnes luovuttaa ja huokaisee raskaasti. "Eikö taivu enempää? Tätähä pitää alkaa treenata ihan tosissaan, jos kerta oot noin jäykkä" sanon ja rapsutan ruunaa ryntäistä. Sen silmät menevät kiinni, ja näkee miten se nauttii. "Okei, nyt riittää, mä en jaksa enää!" tirskahdan, kun Reiska katsoo minua säälittävällä ilmeellä. "Okei okei, tän kerran" sanon ja rapsutan vielä vähän aikaa. "Nyt riitti" sanon ja vien viltin ruunan päältä kuivumaan, ja heitän hepsukan pihalle.

Reiskan karsina on puhdas, joten lakaisen vain lattian. Putsaan myös ruunan vyön hiestä, ja niputan suitset, jotka asettelen siististi omalle paikalleen. Nappaan reppuni ja lähden kotiin.

Julien päiväkirja

30.9.
Heppailua

#reiska

Laskettelen ikivanhalla keltaisella pyöränrämälläni alas tallinmäkeä. Satoi vettä, aivan kuten eilenkin, ja toissapäivänä. Rakastin syksyn värejä. Puiden punaiset ja miltei kultaiset lehdet, jotka täplittivät maan kauniisti putoillessaan. Mutta sitten oli sade. Vihasin sadetta. Se teki taivaan harmaaksi mössöksi, ja maan järkyttäväksi liejuksi. Pystyin vain kuvitella miltä hevoset näyttävät mutaisissa tarhoissaan. Toivottavasti Reiska ei ole piehtaroinut, tai saan puunata sitä puoli ikuisuutta. Havahdun ajatuksistani ja jarrutan pikaisesti. Pyörä sutii uhkaavasti pehmenneessä hiekassa, ja oli todella lähellä etten olisi lentänyt turvalleni suuren vesilammikkoon. Se se vasta olisikin ollut näyttävä sisääntulo. Jätän vanhan uskollisen pyöräni parkkiin ja lähden kävelemään tallia kohti. Oli aivan pakko päästää pieni tirskahdus, kun mietin miltä mahdoin näyttää saapuessani tallin pihaan. Voin vain toivoa ettei kukaan nähnyt.

Astun talliin. Ei pienintäkään ääntä. Kurkkaan tallitupaan, mutta sielläkään ei ole ketään. Hymähdän ja kävelen sateesen kohti Reiskan tarhaa. Ruuna seisoo tyytyväisenä tarhan kauimmaisessa nurkassa. "No niimpä tietysti" huokaisen turhautuneena ja lähden vaivalloisesti tarpomaan mutaisessa tarhassa. Yritän huhuilla Reiskaa ja houkutella sitä tuomallani porkkanalla. Ruuna ei hievahdakaan. "No kiva hei" sanon sille ja heiluttelen epätoivoisesti porkkanaa kädessäni. Reiska huomaa vihdoinkin porkkanan kädessäni ja lähtee kiiruhtamaan luokseni. Läpimärkä ruuna nappaa porkkanan käetäni samalla kun kiinnitän narun sen riimuun. Lähdemme yhdessä tarpomaan takaisin porttia kohti.
Tallissa vien Reiskan omaan karsinaansa ja päästän sen vapaaksi. Haen harjakorin ja ryhdyn harjaamaan. Parin minuutin kuluttua totean ettei ole järkevää yrittää harjata niin kauan kunnes Reiska on kuiva. Nappaan hikiviilan ja käyn koko hevosen sillä läpi. Tarkastelen lopputulosta, ja haen omasta repustani pienen tummansinisen pyyhkeen. Kuivaan ruunan pyyhkellä, ja harjaan sen vielä kertaalleen läpi. Kuivaan harjaa ja häntääkin, kunnes pyyhe on läpimärkä. Ripustan pyyhkeen kuivumaan, ja alan selvittämään Reiskan paksua harjaa ja häntää. Jälleen selvityssuihketta kuluu, mutta ainakin sekä harja että häntä ovat siististi ojossa.
Hetken mielijohteesta alan letittää Reiskan harjaa. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka letti onkin paksu ja aika räjähtäneen näköinen. Haen Reiskan satulan ja vihreän huovan. Heitän ensitöikseni huovan selkään, ja sen perään satulan. Kiinnitän vyön, ja jätän sen toistaiseksi melko löysälle. Laitan kypärän päähäni ja saappaat jalkaan. Haen suitset ja laitan ne ruunan päähän. Nuokkuva Reiska herää vasta kun lähden taluttamaan sitä ulko-ovea kohti. "Katohan Reiskuli, vesisade on loppunu ja aurinko paistaa" sanon innoissani ja vedän raikasta syysilmaa keuhkoihini. Hyppään selkään ja suuntaan peltotielle. Annan ruunalle pitkät ohjat, ja se löntystää rauhallisesti tietä pitkin.

Noin 10 minuutin päästä kerään ohjat ja kannustan Reiskan raviin. Vastahakoisesti ruuna lähtee löysään raviin. "Hei yritähän nyt, onko tää muka ravia, senkin kameli!" naurahdan ja kannustan Reiskaa reippaampaan raviin. Kevennän ruunan pehmeän ravin tahdissa kauniilla metsätiellä. Maa on täplitetty punaisen ja keltaisen erisävyisillä lehdillä. "Eikös tää ookkin se laukkapätkä?" kysyn Reiskalta ja nostan laukan. Ruuna lähtee laukkaan korvat hörössä ja nousen kevyeen istuntaan. Tuuli piiskaa kasvojani vasten. Laukkapätkän jälkeen siirrän Reiskan ravin kautta käyntiin ja annan pitkät ohjat. Ruuna puuskuttaa tyytyväisenä. "Hei katos mikä tossa on" sanon ja osoitan melko suurta aukeaa puiden keskellä. "Mehän voitas mennä vääntämään vähän dressagea" sanon hilpeänä. Reiskan ilme kertoo, ettei ruuna ole samaa mieltä asiasta. Naurahdan ja kerään päättäväisesti ohjat. Siirrän ruunan reppaaseen raviin ja lähden työstämään sitä kaikenlaisilla kiemuroilla. "Feine behandlung" lipsautan saksaksi, ja samalla alan miettimään sanoinko edes oikein. Reiska esittää oikein hienoa ravia, ja olen yhtä hymyä. "Okei, nyt riittää" sanon ja annan taas pitkät ohjat. Kävelemme koko matkan tallille.

Tallilla hyppään alas selästä ja talutan ruunan karsinaan. Riisun varusteet ja vien ne omille paikoilleen. Harjaan Reiskan nopeasti ja avaan letin sen harjasta. Kaikkien hoitotoimien jälkeen vien ruunan takaisin tarhaan, ja palaan talliin. Siivoan Reiskan karsinan ja lakaisen lattiat. Pesen astiat ruunan arsinasta, ja laitan omat tavarani kasaan. Nappaan reppuni ja kävelen pyöräni luokse. Vilkaisen vielä taakseni ja ihailen kaunista auringonlaskua, kunnes lähden polkemaan kotiin päin.


https://i.servimg.com/u/f34/20/11/90/97/20190910.jpg

Julien päiväkirja

29.9.
Heinätalkoilua ja heppailua

#Reiska #heinätalkoot

Pyöräilin tallille tihkusateessa tummansininen sadetakki päälläni noin kello 12 aikaan. Etsin muut, ja kuuntelin Ririn ohjeita. Koska olin vielä talliporukassa aika uusi, ei minulla juurikaan ollut kavereita, joten päädyin repimään paaleista muovia, sillä tässä hommassa oli vähiten porukkaa. Revimme muoveja parin muun tallitytön kanssa reilu pari tuntia. Homman jälkeen käteni olivat aivan jäässä, ja totesin että olisi sittenkin pitänyt ottaa edes jotkut hanskat mukaan. Kävin seuraavaksi kysymässä Ririltä, oliko jotain hommaa vielä jäljellä. Ririn toimesta kävin vielä auttamassa viimeisten heinien siirrossa.

Kun kaikki hommat olivat tehty, hain Reiskan tarhasta. Olin tuonut kotoa porkkanan, jonka annoin hevoselle tarhassa. Ruuna hörähti ystävällisesti ja haukkasi porkkanan mukana melkein jäiset sormenikin.

Karsinassa yritin epätoivoisesti kuivata läpimärkää Reiskaa, ja selvittää sen sotkuisen ja paksun harjan. Kuivasin ruunaa varmaan puoli tuntia, eikä se silti tahtonut millään kuivua. Lopulta luovutin kuivaamisen suhteen, ja siirryin harjan ja hännän selvittämiseen. Käytin selvittämiseen varmaan puolet omasta selvitysaineestani, ennenkuin harja ja häntä oli lähes takuton.

Kysyin Ririltä, täytyykö Reiska vielä viedä viedä ulos. Riri nyökkäsi, ja kiirehdin takasisin ruunan karsinalle. Talutin Reiskan takaisin tarhaan, ja palasin talliin.

Putsasin ruunan ruoka- ja juoma-astiat, sekä siivosin karsinan. Lakaisin vielä koko tallin lattian, ja putsasin Reiskan suitset ja satulavyön. Rakastin varusteiden putsausta, jonka takia kaikki varmaan pitävät minua ihan outona. Kun viimein sain kaikki hommani tehtyä, kävin huikkaamassa Rirille että olen lähdössä. Nappasin keltaisen pyöräni, ja lähdin sotkemaan kotia kohti.