8 osumaa on löytynyt haulle 0

Henkan päiväkirja

Matte heilutteli päätään tympääntyneenä. Viime päivien maastoilut olivat jääneet vähän vähemmälle Tie Tähtiin kisoihin valmentautumisen ja treenamisen takia, ja hävetti myöntää, mutten tainnut olla hirveästi kuunnellut Maten mielipiteitä kentällä tai maneesissa tuuppaamisesta. Ruuna kaipasi vähintään sen kaksi kertaa viikossa maastolenkin, eikä se ollut toteutunut kuin kerran edellisen viikon aikana.
“Joo joo Muta. Mennään mennään”, mumisin kiristäessäni satulavyötä. Ruuna oli edelleen kiinni riimustaan, mutta niin pitkälle eteenpäin venyneenä kuin mahdollista. Riimu pääsi kaulalle roikkumaan, ja hackamoret löysivät tiensä päähän. Kulman takaa kuului yhtäkkiä hirveä kolahdus ja kiroamista. Uskaltauduin Matte kintereilläni katsastamaan mikä on ongelmana, ja kuinkas ollakaan, Donna seisoi iloisesti korvat höröllä pesarissa. Takana oli kolahduksen aiheuttanut ämpäri, joka oli ilmeisesti tuotu liian lähelle herkkä hipiäisen neidin takajalkaa. Edna oli juuri heittämässä satulaa tamman selkään.
“Ootteko maastoon menossa?” tyttö kysyi, ja kiristi vyötä. Donnan hampaat naksahtivat ilmassa, kun vastasin,
“Joo. Matte kaipaa viikottaista reissuaan.”
“Päästäänkö mukaan? En viittis ekalla kerralla lähtee ihan yksin. Ja Ririn mukaan kannattais tän neidin kanssa olla mielellään kaveri mukana”, Edna kysyi. Olin oikeastaan ajatellut yksinolon aivojen tyhjäystä, mutta ei seurassa mitään pahaakaan olisi. Vastasin siis myöntävästi ja talutin Maten pihalle. Parka oli seissyt ihan häntä koipien välissä Donnan edessä.
“Nössö mikä nössö.”

“Kuka on nössö? Kuulin tutun äänen selkäni takaa. Hitto vieköön, opettelisin puhumaan joskus hiljaa.
“Matte on nössö”, vastasin naama peruslukemilla. Inaria selvästi huvitti, kun hän kiristi Danan satulavyötä.
“Tuutteko maastoon?” kysymys lipsahti suustani. Mihin meni se ‘nautin yksinolostani’ juttu?
“Joo, eiköhän me voitais”, tyttö vastasi hymyillen. Tallin käytävältä kuului kopinaa, ja Edna ja Donna ilmeistyivät pihalle.
“Mennäänkö?” platinablondi kysyi hypätessään selkään. Inarin kasvoilla käväisi omituinen ilme, noustessani selkään.
“Mennään vaan,” vastasin hieman viiveellä, ja pian mukavasti jutusteleva joukkio lähti maastopolkua tallin takaa.

“Mites TT?” kysyin tytöiltä. Maastopolku vietti lievästi alaspäin ja kaarsi sitten oikealle. Olimme ottaneet jo ensimmäiset ravit, ja Matte tiesi, että pian saisi jo laukata.
“Mites ne. Oltiin kolmansia koulussa, ja esteillä toisia”, Inari vastasi neutraalisti, mutta kuulin silti hymynpoikasen hänen äänessään.
“Hah, oispa meilläki noin hyvä tuuri. Kahestoista sija, ja kaks huonompi mitä edellisessä osiksessa”, naurahdin, tosin hieman katkerasti. Ärsyttihän se, että treenit meni hukkaan, eikä tuloksia tule. En kyllä syyttänyt Mattea, se oli molemmilla kerroilla yrittänyt parhaansa, kuskinsa mokailusta huolimatta.
“Mistä tuurista sä nyt puhut? Ihan kuule taidolla vedetään”, Inari heitti virnistäen, “Okei vitsi vitsi. Emmä arvannu, et me oikeesti sijotuttais taas. Varsinkaan näin hyvin, ja kyllä tekin sieltä mutakuopastanne nousette.” Naurahdin. Mutakuopasta hyvinkin.
“No mitäs Edna?” Inari kysyi toiselta. Donna oli ollut ihmeen rauhallinen, mitä nyt säpsynyt vähän jotain kuusenoksaa.
“Eipä ihmeempiä. En osallistunut Tie Tähtiin, joten ollaan vaan tutustuttu nyt Donnan kanssa”, Edna vastasi. Hymähdin vastaukseksi. Mitä sihen edes kuuluisi vastata?
“Otetaanko pätkä laukkaa?” kysyin virnistäen. Mattea alkoi olla rasittava hidastella, eikä tytöt sanoneet mitään reipasta laukkaa vastaan.

Vaikka huhtikuussa olikin jo lämpöila ehtinyt kivuta melkein kymmenen asteen tuntumaan, nosti kylmä viima silti vedet silmiin. Vaikka Donna ja Matte olivatkin sentilleen saman korkuisia, emme uskaltaneet ottaa sitä riksiä, että tamma saisikin päähänsä potkaista takana tulevaa, joten Matte oli kärjessä. Ruuna oli tosiaan irrottelun tarpeessa, sillä se ei todellakaan vähään aikaan ollut mennyt näin lujaa. Dana parka joutui ihan tosiaan pistämään töppöstä toisen eteen, ettei jäisi jälkeen. Viimeisen suoran alkaessa, jouduin ottamaan ihan reippaasti kiinni ruunaani, jottei menisi läpi seuraavasta mutkasta. Hidasteltuamme vihdoin ratsumme käyntiin, vilkaisin takan tulevia ratsukoita. Dana käveli tyytyväisenä pitkin ohjin, mutta Donna oli edelleen vähän virittynyt ja reippaampi. Tammalla oli kunnon vaahdot suupielissä, joten Edna oli tainnut joutua hidastamaan ihan kunnolla, ettei joutuisi Danasta ohi.
“Laukka tekee hyvää”, Inari totesi ykskantaan, enkä voinut olla kuin samaa mieltä.

Edna päiväkirja

#donna @Cassandra @Adele
Heräilin aamulla. Tein aamupalan itselleni rauhassa sillä oli tulossa pääisäis loma eikä ollut mikään kiire. Koulua tai töitä ei ollut tänään joten pystyin lähtemään jo aamulla tallille.
Heitin talli vaatteet päälleni. Laitoin vihreät ratsastushousuni, vihreän harmaat sukat ja saappaat. Vedin tummanvihreän hupparin niskaani ja laitoin sen päälle kevyen ulkotakin. Nappasin oveni pielestä autoni avaimet ja lähdin ovesta ulos. Menin autooni ja heitin mustan kypätäni hanskojen kera apukuskin puoleiselle penkille.

Ajoin tallin pihaan. Nappasin kypäräni ja lähdin kävelemään kohti tallia. Cassandra tuli minua vastaan tuima katse kasvoillaan. Hän lähti nähtävästi kotiin. Menin viemään pesukarsinaan tavarani ja hain Donnan varusteet sinne myös. Kun olin ottamassa Donskun varusteita huomasin Adelen ottamassa Ringon varusteita käsivarsilleen.
’’Hei! Oletko menossa ratsastamaan’’ kysyn Adelelta.
’’Juu. Menetkö sinäkin?’’ hän kysyy samalla satulaa ottaen.
’’Jep. Oli tarkoitus hypätä Donnan selkään tänään’’ sanon hieman naurahtaen Adelelle.
Nappaan tamman varusteet ja muutaman harjan.
’’Koita pysyä selässä. Ja voin tulla Ringon kanssa myös’’ Adele naurahtaa.
’’Tulkaa ihmeessä. Menen maneesiin, ettei tamma karkaa jos tulen alas’’ sanon naurahtaen. Lähden viemään Donskun varusteita pesupaikalle harjojen kera valmiiksi.

Menen tarhoille jossa tamma vetää tyytyväisenä heinää massuunsa. Nappaan riimun ja lähden hakemaan tamaa.
’’Hei Donna’’ sanon tammalle samalla kun menen sen viereen silittämään sitä. Kun laitan tammalle riimun päähän se vetää korvat luimuun.
’’Kyllä sinä vielä syömään pääset’’ sanon naurahtaen tammalle.
Lähden kävelyttämään tammaa tallille päin ja tuuli ujeltaa tamman korviin ja se hypähtäää takseni isolla loikalla. Tuntui kuin käteni olisi mennyt sijoiltaan hetken aikaa.
’’Se on vain tuuli pikkuinen’’ sanon silittäen tammaa ja kävelyttäen sen pesupaikalle.
Laitan Donnan pesupaikalle kiinni ja Adele on Ringon kanssa vieressäni varustamassa laikukasta karvapalloa. Alan harjaamaan Donnaa ja siltä lähtee paikoittain jäätävä määrä karvaa. Rapsuttelen luimukorvaista tammaa päästä ja se rauhoittuu. Minun ottaessa kavioita Donna alkaa riekkumaan päänsä kera.
’’Nyt tammaseni lopeta!’’ huudahdan tuolle. Donna katsahtaa minua ja sitten laskee päänsä roikkumaan narujen varaan.
’’Noin’’ sanon samalla kun silitän tammaa ja alan laittamaan sille satulaa. Vihreän satulahuovan kera. Kun laitan satulavyötä tamma alkaa protestoimaan hieman päällään. Napautan tammaa hieman lavalle merkiksi, että olisi taas aika olla kunnolla. Laitan suojat kaikkiin jalkoihin, kun olen saanut satulavyön kiinni. Tämän jälkeen on aika laittaa Donnalle suitset jotka menivät yllättävän kivuttomasti tamman päälle. Pientä pään heittelyä oli, mutta muuten meni hyvin. Laitoin vielä kypärän ja hanskat.
’’Oletteko te valmiita?’’ kysyn katsahtaen Adelea.
’’Juu. Menkää te edeltä’’ hän vastaa.
Lähden edeltä kävelemään maneesiin ja laitan tamman kaartoon keskelle. Tiputan jalustimet ja nousen penkiltä tamman selkään. Kiristän vielä hitusen vyötä ja pyydän hyvin jännittyneen tuntuista tammaa liikkeelle.

Ohjaan sen uralle ja otan hieman ohjaa jo tuntumalle sillä Donnan korvat höröttävät suoraaan eteenpäin ja silmät ovat pyöreinä kohti maneesin nurkkia. Käppäilimme pitkähkön aikaa Donnan kanssa ja samalla yritin saada tammaa hieman kuulolle ja rentoutumaan. Päädyin nostamaan keskiympyrällä aina ravia tamman kanssa. Ensimmäinen raviin siirtyminen oli hieman vauhdikas ja tamma päättikin ottaa hieman vauhdikkaammin ravia eteenpäin. Pysyin hyvin kyydissä ja sain tamman takaisin hallintaan. Donna oli tosi jäykkä ja ahdistuneen oloinen. Päädyin ihan vain ravaamaan uraa pitkin. Välillä se tuijotti tulevaa kulmaa ja hypähti isosti kentän keskelle. Adele ja Ringo onneksi selvisivät tästä häsellyksestä hengissä.
Sain tamman lopulta rennoksi ravaamaan maneesia ympäri. Taputtelin tammaa joka päristeli tyytyväisenä ravaten maneesia. Hiljensin vauhtia käyntiin ja kävelin loppukäynnit tehden vielä muutamia pysähdys ja liikkelle lähtö harjoituksia. Ohjasin tamman keskelle kaartoon jossa Adele ja Ringo olivatkin. En edes huomannut, että maneesiin oli tulossa muitakin juuri. Nousin Donnan selästä löysytin satulavyötä ja nostin jalkkarit. Joku poika ja tyttö tulivat hevostensa kanssa maneesiin. En ehtinyt muuta kuin tervehtiä, kun lähdin jo maneesista. 

Vein Donnan takaisin pesupaikalle. Purin siltä varusteet ja harjasin sen läpi.
Annoin tammalle vielä herkkuja jotka näyttivät maistuvan ihan hyvin. Silittelin Donskua ja heitin sille sadeloimen päälle, sillä ulkona näytti satavan. Otan tamman riimunnarusta kiinni ja vien sen tarhaan. Se edelleen on hieman korvat hörössä, mutta näyttää olevan ihan suhteellisen rauhallisin mielin. Kuitenkin kun avaan tarhan pottia oli tamma sitä mieltä, että minähän mahdun jo tuosta hyvin. Se päätti laukalla mennä syömään heiniään minut jyräten ja riimunsa sekä narunsakera juosten. Menin tamman viereen ja nappasin siltä riimun sekä narun. Laitoin ne tarhan tolppaan ja pistin portin kiinni.
‘’Kyllä meille vielä luottamus syntyy’’ sanon samalla kun katson tammaa joka iloisena mussuttaa heinäänsä. Lähden ajamaan tallilta kotiin ja mietin samalla mitä Donnan kanssa tekisi ensiviikolla.

Edna päiväkirja

#donna @Cassandra @Tessa

Käynistin autoni ja olin intoa täynnä. Näppäilin Mapsiin tallin osoitteen ja laitoin sen puhelin pidikeeseen.

Pääsin tallin parkkipaikalle ja perästäni tuli luumunvärinen peugeot. Sammutin autoni ja nousin siitä. Vieressäni olevasta autosta nousi tummahiuksinen tyttö.

’’Moi! Oon uusi Donnan hoitaja’’ Sanon tytölle joka nousi autosta.

’’Hei! Mie oon Cassandra. Omistan Jynxyn ja hoidan Cassua’’ Ttyttö sanoo minulle hymyillen.

’’Haluaisitko esitellä minulle tallia?’’ kysäisen Cassandralta.

’’Tottakai! Tule vain mukaan’’, Cass vastaa ja lähtee kävelemään tallia kohti.

’’Tuolla on tarhat, tuossa maneesi ja kenttä…’’ Cass esitteli paikkoja samalla kun kävelimme kohti tallia.

’’Tuolla on yksäreitten siipi, tuossa tallitupa ja varustehuone. Tuossa on pesupaikat ja hoitopaikat’’

Cass näyttää minulle myös missä Donnan karsina on ja tamma tuli katsomaan ovelle mitä tapahtuu.

’’Menen hoitamaan Jynxyä’’, Cass sanoo lähtien kohti yksärisiipeä.

 

’’Moi Donna’’, sanon samalla kun siirryn lähemmäksi tammaa. Donnan sieraimet hamuavat haistelemaan minua ja pysähdyn karsinan oven eteen tamman ulottuville.

Tamma nuuhkii ja sitten katsahtaa minua. Siirrän hitaasti käteni tamman päälle ja alan silittämään sen poskea. Donna ensin ihmettelee hieman mitä tapahtuu, mutta rentoutuu sitten. Menin tamman karsinaan ja nappasin käteeni karsinan ovesta riimun ja narun. Sujautin riimun tammalle päälle ongelmitta. Vein tamman pesupaikalle, sillä siellä ei ollut ketään. Jätin tamman vähäksi aikaa pesukarsinaan seisomaan ja lähdin etsimään harjoja.

Tulin hetken päästä takaisin Donnan luo ja tamma oli selvästi lähtössä johonkin suuntaan. Menin tyammaa kohti samalla sille höpöttäen. Ensin Donna ei meinannut rauhoittua vaan pyöri suuntaan ja toiseen pesupaikalla.

Harjailin tammaa ja samalla juttelin sille. Menin silittelemään sen päätä ja harjailin sen harjaa samalla. Donna alkoikin rauhoittua ja lopetti paikallaan pyörimisen sekä niskojen heittelyn. Sain tamman harjailtua ja kävin hakemassa sille viltin sen karsinan edestä. Heitin sen tamman selkään ja nappasin tamman ’’vapaaksi’’. Otin riimunnarusta kiinni ja lähdin kävelemään pesupaikalta tamman kanssa. Donna päättikin, että lähdetään hieman reippaammin liikkelle. Se hypähti hieman eteenpäin ja onneksi olin hereillä sain Donnan riimunarusta tukevan otteen ja tamman rauhoittumaan.

’’Kaikki hyvin. Ihan rauhassa’’ Sanon silittäen tammaa jonka korvat käyvät kuin viimeistä päivää.

’’Hei! Oletkos sinä Edna?’’ punapäinen tyttö tuli kysymään minulta hymyillen.

’’Juu’’, sanon tytölle silittäen Donnaa.

’’Minä olen Tessa. Hoidan Poppista’’, tyttö sanoo.

’’Moi! Olen menossa Donnan kanssa ekaa kertaa maneesiin kävelyttämään ja hieman tutustumaan tammaam’’, sanon Tessalle.

’’Kuulostaa kivalta. Cassandra oli siellä jo kai ratsastamassa Jynxyä’’ Tessa sanoo ja menee tallitupaan.

 

Lähden varmoin ottein kävelemään Donnan kanssa kohti maneesia. Donnalla pyöri korvat ja silmät koko kävelymatkan päässä kuin tuuliviirit. Avasin maneesin ovea ja viheltelin samalla. Näin Cassandran ratsastamassa, muita ei ollut viellä. Menin Donnan kanssa maneesiin ja suljin oven.

Kävelimme ihan rauhassa Donnan kanssa. Donna kuikuili kokoajan nurkkia. Ihankuin jokaisessa nurkassa olisi seisonut ihminen. Huomasin kuinka se alkoi tuijottamaan edessäpäin olevaa maneesin ovea. Olin aivan täysin valmistautunut siihen, että tamma lähtee kohta.

’’Donna. Voitko kuvitella mitä minulle tapahtui yksipäivä..’’ Aloin höpisemään tammalle ja se selvästikkin hieman rauhoitti sitä. Vaikka se alkoikin oven lähestyessä steppaamaan paikallaan ja melkein tiputti vilttinsä maahan. Juttelin Donnalle koko kävelyn ajan ja päädyin hieman juoksemaans en kanssa. Sain tamman hyvin pysymään käsissä vaikka se hieman aina tekikin äkki pysähdyksiä kun näkyi vihreitä ukkoja tai oli nostamassa laukkaa.

Päädyin lopussa vielä ihan vain silitellä tammaa maneesissa, jotta se saisi hieman adrenaliiniä alaspäin. Tamma tuntui jo hieman rennommalta, vaikka uuden ihmisen kanssa touhuaminen varmaan tuntui hassulta.

Cassanda oli lähdössä ja menin samalla maneesin oven avauksella takaisin talliin.

’’Teillähän näytti menevän hyvin’’, totesin Cassandralle.

’’Olisihan se paremminkin voinut mennä. Tosin J tuntui kyllä hyvältä’’, Cass toteaa.

Vein Donnan omaan karsinaansa ja nappasin siltä viltin sekä riimun pois päältä.

’’Nähdään pian’’, sanon tamman päätä silittäen ja sen jälkeen laitan tamman karsinan oven kiinni.

Käyn tallituvassa juttelemassa viellä siellä olleille ihmisille ja sen jälkeen lähden kotiin.

Rosan päiväkirja

Voihan Donna
Viikko 40: vastalaukka
#T3 #donna
[size=13]Tarinassa mukana: @viveka[/size]
Tuijotan ehkä hieman kauhuissani tuntilistaa, jossa tämän päivän aiheena lukee vastalaukka ja ratsuna minulla Donna. Ei ole todellista. Ei ketään yhtään helpompaa olisi voinut tulla. Viveka hihittää vieressäni katsoessaan listaa. Hänelle oli suotu tunnille Nalle.
"Kiitos tästä" virnistän tytölle ja lähden tamman karsinalle.

Kun kaikki ovat varusteissaan ja edellinen tunti päättynyt, lähdemme kävelemään jonossa maneesille, jossa Karo jo odottelee. Nousen vyön kiristyksen jälkeen selkään. Donna alkaa pyörimään juuri kun olen päässyt selkään, joten nappaan ohjat käteen ja pysäytän tamman uudestaan kaartoon, jotta saan jalustimet säädettyä. Pian olen valmis kävelemään.

Ensin alamme verryttelemään hevosia tehden asetuksia ja testaten hevosten taipumusta ympyröitä hyödyntäen. Se onnistuu meiltä ihan hyvin, vaikka vasta verryttelyn loppupuolella Donna alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan.
"Seuraavaksi otetaan itsenäisesti muutama kierros vastalaukkaa uraa pitkin. Jos hevoset siirtää raviin tai vaihtaa laukan, nostakaa heti uusi laukka!" Karo käskyttää.

Ensimmäinen nosto ei onnistu. Donna lähtee kipittämään vain ravia eteenpäin. Rauhoitan tamman ja kokeilen nostoa uudestaan. Nyt tamma nostaa vastalaukan, mutta ei pyöritä laukkaa pitkään.
"Pyydä Donnaa enemmän eteenpäin ja pidä pohkeet kyljissä kiinni, kun se on nostanut laukan" Karo ohjeistaa. Nipin napin saan laukattua sen kaksi kierrosta, mutta sentään se onnistui.

"Sitten siirrytään kahdelle ympyrälle. Minttu, Veronica ja Jemina C-päätyyn, Rosa, Adele ja Viveka toiseen päätyyn. Aletaan tekemään siinä ympyrällä siirtymiä. Ensin nostetaan käynnistä myötälaukka, sitten käyntiin ja siitä vastalaukka ja sitä rataa. Tehkää nosto vain jos teillä on edessä tilaa. Ja saa aloittaa!" Karo huutelee. Sotilas alkaa jo saavuttaa meitä takaa päin eikä Nallea näy edessä joten nostan myötälaukan.
"Pidä Rosa käsi vakaana ja kevyenä. Istu rauhassa ja pohkeet kyljissä. Hyvä" huutelee Karo. Sitten käynti ja vastalaukka. Tälläkertaa nosto onnistuu yllättävän hyvin.

Toiseen suuntaan vastalaukat menivät hieman paremmin ja loppua kohden Donnasta tuli oikein mukava ratsastaa! Tamma kyllä ylitti odotukseni.

"Hyvinhän se meni!" Viveka sanoo minulle tunnin jälkeen.
"Kiitos. Kuin myös" hymyilen, jonka jälkeen lähden kotiin.

Jeminan päiväkirja

"Kiitti!" Huikkaan tutulle bussikuskille, Katrille, kun tämä jättää minut Lehtovaaran Ratsutilan bussipysäkille. Olin tullut suoraan koulusta, ja olisi toisen ratsastustuntini aika. Näen tarhoissa Donnan ja Fionan rapsuttamassa toisiaan, ja hymyilen tammoille. Hevosista tulee aina iloiselle tuulelle!
"Mooi!" Huikkaan tallin ovelta iloisesti, kun astun sisään. "Ulkona on kyllä kylmä" hyrisen hymyillen Karolle, kun vien tummansinisen koulureppuni taukotupaan. "Huomasitkos jo kellä menet tunnin?" Karo kysyy takanani luuta kädessään hymyillen salaperäisesti. "Oh, kuka mulla on!" Nauran kun menen kohti listoja. "Jemina-Rasse! Apua, Rasse!" Kikatan jännittyneenä. "Onneks se on jo tunnilla, miten ihmeessä mä satulan sen selkään oisin saanut!" Jatkan tuhahataen leikkisästi. Teen nopean toimintasuunnitelman, ja päätän että siivoan ensin Sotilaan karsinan, ja sitten menisin Tunturikoniin ostamaan itselleni hieman välipalaa. "Hei anna mä autan!" Huudahdan kun näen Karon siivoamassa kaikkia karsinoita yksin. Nappaan toisen talikon, ja siivoan tämän avuksi kolme muutakin karsinaa Sotkan karsinan lisäksi. "Paljonko se kello on?" Kysyn itsekseni ja katson tallin seinässä olevaa kelloa, joka näyttää, että tunnin alkuun on kaksikymmentä minuuttia. "Vielä ehtii!" Totean, ja lähden kohti evästämispaikkaani napatan ratsastusvarusteeni mukaan. "Ai moi!" Huudahdan kun näen uuden tuntilaisen Deeannin sekä tutun Mintun astuvan talliin, ja vaihdan näiden kanssa muutaman sanan.
Tunturikonista ostan yhden sämpylän, ja menen istumaan pöydän ääreen, jossa katselen maneesissa menossa olevia loppuraveja. Siivoan roskani, ja menen vessaan vaihtamaan ratsastushousuni sekä tallitakin että saappaat. Kiiruhdan maneesiin, missä edelliset tuntilaiset ovat jo laskeutuneet satulasta. Painan kypärän päähäni, ja ratsastushanskat käsiini ja kävelen suuren puoliverisen luokse. "Moi, millanen Rasse oli tänään?" Kysyn iloisesti ruunaa pidelleeltä mukavanoloiselta ihmiseltä. "Se oli tosi kiva!" Tämä hihkuu innoissaan. Virnistän tälle vastaukseksi, ja kipuan kyytiin kun sanomme heipat ja hevosen entinen ratsastaja hyppelee kohti ulko-ovea. Vaikka joudun pidentämään jalustimia kolme reikää, selässä tuntuu kuitenkin hirvittävän pieneltä! Ratsastin viimeksi Sotilaalla, sekä serkkuni Sallan Eppu-issikalla, joten 170senttinen Rasse on todellinen kulttuurishokki. Painan pohkeeni ruunan kylkiin, ja tämä alkaa kävellä juuri sopivan reippaasti uraa pitkin. "Noniin! Eli tänään olisi aiheena avo-ja sulkutaivutukset! Aloitellaan ensin ihan vaan alkuverryttelyillä, käynnissä ensin taivutelkaa reilusti sisään ja ulos!" Heli ohjeistaa. Teen pääty-ympyrän ja voltin jotta saisin välimatkaa edelläni olevaan Donnaan, ja hyödynnänkin tämän taivutteluun. Rasse on edellisen tunnin ansiosta jo aika rento, ja kuuntelee ohjeet hienosti, vaikka keskittyminen kuskilla meinaa välillä herpaantua. "Mites sulla meni päivä?" Kysyn hevoselta, ja tämä pärskähtää.
"Nyt Jemina suu kiinni ja ratsasta!" Heli sanoo muka ankarasti, mutta hänen persoonallinen hauska naurunsa täyttää silti koko tilan hyväntuulisuudellaan. "Heh, no mut sit ravissa sama!" Tämä sanoo, kun olemme kiertäneet kehää viitisen minuuttia. Nostan ravin, ja alan tekemään voltteja ja ympyröitä. Rassella on mielestäni ihan hirveä ravi, sillä se on niin iso ja nopeatempoinen. Vaihdamme suuntaa ja ravailemme vielä hieman, kunnes nostamme laukan ja jatkamme taivuttelua. Laukka ruunalla taas on kuin keinuhevosella!
Nyt itse aihe alkaa. "Aloitetaan tehtävä käynnistä tästä käynnistä pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat pitkälle sivulle avotaivutuksessa." Heli selostaa töröttäessään keskellä kenttää. Ensimmäiset aloittavat. "Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle!" Heli muistuttaa yhteisesti kaikille. On meidän vuoromme ja teemme tehtävän hieman haparoiden, mutta kerta kerralta se sujuu paremmin. Vaihdamme suuntaa ja teemme tehtävän vielä pari kertaa. Seuraavana teemme avotaivutusta pituushalkaisijalla, sekin menee kivasti! Pidämme pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkamme sulkutaivutuksilla. Hyödynnän voltteja, ja onnistun näissä mielestäni paremmin kuin avoissa. Teemme saman myös harjoitusravissa, joka tosin tuotti minulle tuskia, sillä Rassen ravi ei ole mieleeni. "Kaikki onnistui tänään hienosti! Nyt otetaan itsenäinen noin kymmenen minuutin loppuverryttely, ja sitten voi alkaa viemään hevosia talliin!" Nainen ilmoittaa. Ravailen ympäri maneesia hetken, kunnes siirryn uran sisäpuolelle kävelemään. Annan Rasselle pitkät ohjat ja taputan tätä. Ruuna venyttää kaulaansa ja pärskähtää.
"Sä olit hieno!" Kerron kimolle tallissa kun harjaan sitä. Hoidan Rassen kuntoon, ja käyn vielä harjailemassa Sotilasta. Puhelin takin taskussa piippaa, ja katson mikä ilmoitus se oli. Siinä on viesti äidiltä: "Oon parkkiksella oottamassa, tuu kohta!"
"Tuun nyt!" Vastaan, ja sanon hihkaisen muille heipat tallin ovelta, ja lähden kohti autoa.

Deeannin päiväkirja

8.10.2019
#T3 #nalle #donna

Taiteilua Donnalla

Astuessani tallikamppeissani isän työhuoneen ovelle oletin, että hän olisi ollut valmiina viemään minut tallille. Mutta hän puhuikin puhelimessa kiireisen oloisena ja suhahti minulle ohimennen, että mikäli ajattelin keretä syksyn ensimmäiselle ratsastustunnilleni, minun pitäisi mennä pyörällä. Loin häneen katseen, joka sanoi puolestani 'ihan tosi', ja painelin ulos talosta kiskoen hansikkaita käteeni. Ripustin tallikassini varmaan kolmella mustekalalla tarakalle, ja polkaisin vauhtiin tietäen, että minulle tulisi kiire. Aikomuksenani oli ollut hoitaa Nalle ennen tuntia, mutta sai nyt nähdä, mitä kerkeäisin tehdä. Ajelin hiukan vaarallisesti mutkitellen pyöräteitä eteenpäin viritellen kuulokkeet päähäni vauhdissa. Vastaantuleva mummo vilkaisi minua siitä hyvästä hivenen kitkerästi, mutta minähän en kuluttaisi typerää yllätypyöräilymatkaani ilman musiikkia. Onneksi ei satanut, vettä oli nimittäin saatu ihan tarpeeksi jo tällekin päivälle.

Saapuessani tallille tönäisin pyörän parkkiin vaivautumatta laittamaan sitä lukkoon, otin kassini, ja harpoin sisään. Tallissa oli jonkin verran hyörinää, olihan iltapäivä jo vaikka kuinka pitkällä. Moikkasin ohimennen vastaantulevia ihmisiä, joista kenenkään nimeä en siihen hätään muistanut. Olin pyörinyt Lehtovaarassa niin vähän aikaa, etten ollut vielä tutustunut yhtään kehenkään, mitä nyt muutaman sanan vaihtanut Ririn kanssa pari viikkoa takaperin, kun hän oli esitellyt minulle tallia. Kävin nopeasti tallituvassa jättämässä kassini kaappiin, ja lähdin sitten tarhoille hakemaan Nallen sisään pikaista hoitokertaa varten.

Nalle seisoskeli tarhassaan rauhallisen oloisena ja kohotti päätään nähdessään minut.
"Heipä hei, herraseni. Tulehan", rupattelin ja menin hakemaan ponia.
Se antoi helposti kiinni, vaikka töykkikin minua uteliaasti turvallaan koko matkan takaisin talliin. Kiinnitin ruunan käytävälle ja kaivoin harjat esiin haettuani ponin harjakorin jo aiemmin valmiiksi.
"Saat tottua siihen, että minä hääräilen kanssasi täällä. Olen nimittäin uusi hoitajasi", jutustelin hiljaisella äänellä samalla, kun aloin käydä läpi ponin karvaa.
Nallea ei tuntunut kiinnostavan, se liikuskeli levottomana, kunnes lopulta jouduin komentamaan sitä olemaan aloillaan. Sanani tehosivat, ja hetken kuluttua poni lerputti alahuultaan ja rentoutui käsittelyssä. Harjasin mustanvoikon karvan putipuhtaaksi ja puhdistin myös ponin kaviot. Selvitellessäni ruunan harjaa sormillani ojennukseen vilkaisin kelloa, ja totesin, että jos aioin saada tämän viikon ratsastustuntihevoseni kuntoon ajoissa, Nallen olisi nyt selvittävä pikaisemmalla hoidolla, kuin olisin toivonut. Ehkä voisin hellitellä sitä paremmin heti seuraavalla hoitokerralla, kun ei tarvitsisi yllätyspyöräillä tallille ja käyttää hyvää aikaa siihen.

Palautin Nallen tarhaansa, minne se jäi rauhallisena ulkoilemaan, ja vaihdoin mukanani kulkevan hevosen Donnaan. Se oli täysin uusi tuttavuus, kuten oikeastaan jokainen hevonen vielä tässä vaiheessa, kun olin niin uusi. Tamma tuli kiltisti mukaani, kun talutin sen talliin ja kiinnitin sen käytävälle hoidettavaksi. Donna oli kyllä nätti rautias, jonka valkoisen läsin rikkovat kolme täplää antoivat sille oman ilmeensä. Harjasin tamman reippaasti puhtaaksi, ja se käyttäytyi hyvin jaksamatta häseltää mitään sen kummempia. Se seisoi rauhallisena myös sen ajan, kun nostin satulan sen selkään ja liu'utin sen oikeaan kohtaan. Kiinnitin satulavyön vain löyhästi, sillä tamma saisi odottaa sen ajan, kun laittautuisin nopeasti itse valmiiksi. Kello läheni uhkaavasti kuutta, jolloin tuntini oli määrä alkaa.

Kävin siis kierroksen tallituvassa, jossa vaihdoin kenkäni ratsastussaappaisiin, ja otin mukaani tarvittavat kamppeet. Survoin kypärän päähäni ennen kuin pujotin suitset Donnan päähän ja laitoin sille suojat jalkoihin. Tuntui mukavalta puuhailla jälleen hevosten parissa. Kesän aikana en ollut tehnyt oikein mitään hevosten kanssa, koska muutto oli vienyt kaiken ajan, samoin kahden viikon loma Espanjassa. Lehtovaara oli kokonaisuudessaan paikkana vielä outo, eivätkä ratsastuskoulunkaan piirit olleet vielä tuttuja. Koulusta oli onneksi löytynyt nopeasti kavereita, mutta ehkä talliltakin löytyisi vielä jotakin seuraa. Ratsastustunnit toivat kaipaamaani vanhaa rytmiä takaisin, kunhan tottuisin siihen, että tunnit olivat edellisen tallini torstain sijaan tiistaina. Viime viikolla olisi ollut ensimmäinen tunti, mutta olin missannut sen tärkeämmän menon takia.

Kun Donna oli valmis, ja suuntasin sen kanssa maneesiin, jossa tunti pidettäisiin. Nousisin ensimmäistä kertaa ratsaille kevään jälkeen, minkä seurauksena olin hivenen hermostunut. Tungin kuitenkin hermostuneisuuden väkisin mieleni taka-alalle, koska en halunnut siirtää sitä Donnaan enkä omaan suoritukseeni. Olin tullut oppimaan uusia asioita, en miettimään, epäonnistuisinko totaalisesti muiden tuntilaisten silmissä.

Meitä edeltävä aikuistuntilaisten tunti päättyi juuri, ja oli aika nousta hevosten selkään ja aloittaa tunti. Kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja ponnistin Donnan selkään. Muutkin tuntilaiset olivat saapuneet täsmällisesti paikalle, ja Karo patisti meidät lämmittelemään.
"Taivutelkaa ratsut huolella, kaikissa askellajeissa!" nainen ohjeisti.
Huomasin saman tien Donnan olevan hyvin herkkä, ja Karo neuvoikin minua hivenen erikseen, miten Donnan kanssa oli parasta toimia. Hän käski olla määrätietoinen, sillä tamma rupeaisi hermoilemaan ilman kunnon tukea. Olin kiitollinen neuvoista, sillä uuden hevosen selässä täysin uudella paikkakunnalla ratsastustauon jälkeen.. no, neuvot kyllä kelpasivat. Sain lämmittelyssä kuitenkin suhteellisen hyvin tuntumaa ratsuuni, jonka vuoksi kynnys siirtyä varsinaisiin tehtäviin madaltui huomattavasti.

Karo ohjasi meidät varsinaisen tunnin aiheen pariin; sulku- ja avotaivutuksiin. Kuuntelin ohjeistuksen tarkasti läpi ja huomasin löytäneeni keskittymisen, jonka avulla tunneista selviytyi yleensä suhteellisen hyvin. Donna ei ollut mikään helpoin ratsastaa, kuten sain huomata, mutta käynnissä tekemämme avotaivutusharjoitukset pitkällä sivulla onnistuivat muutaman kerran jälkeen yllättävänkin hyvin, kunhan alun muutamat kommellukset unohdettiin. Kun siirryimme harjoittelemaan pituushalkaisijalle, Donna alkoi näyttää yritteliästä puoltaan, ja tammamaisen herkkyyden alta löytyikin fiksu hevonen. Avotaivutuksemme eivät missään nimessä olleet täydellisiä, mutta onnistumisiakin mahtui mukaan, jopa harjoitusravissa. Muistin jälleen, miksi harrastin ratsastusta - juurikin onnistumisien ja uuden oppimisen vuoksi.

Avotaivutusten jälkeen otimme välikäynnit, ennen kuin oli sulkutaivutuksen vuoro. Harjoittelimme jälleen pitkillä sivuilla pelkässä käynnissä.
"Takaosaa uran sisäpuolelle! Muistakaa tukea ulko-ohjalla", Karo neuvoi ja seurasi katseellaan yrityksiämme.
Donna ei ensin meinannut keskittyä, mutta lopulta saimme hommamme toimimaan, ja Karo kehaisikin meitä ohimennen. Kokeilimme samaa sulkutaivutusharjoitusta myös harjoitusravissa, ennen kuin lopulta oli aika siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin.

Karo kierteli niiden aikana kyselemässä fiiliksiä ja antamassa palautetta.
"Sinulla ja Donnalla näkyi muutamia oikein loistavia suorituksia. Donnalla on tapana olla hermoilija, mutta sait sen pysymään hyvin ruodussa", Karo sanoi, ja kertoi sitten muutamia seikkoja, jossa olisi vielä parantamisen varaa, sillä niitäkin tietenkin löytyi.
"Ehkä sisäinen kouluratsastajani vielä heräilee kun syksy etenee", hymähdin ja taputin Donnan kaulaa.
Tunnista jäi hyvä mieli, ja pistin tarkasti muistiin niin onnistumiset kuin kehittämistäkin kaipaavat osa-alueet. Karo päätti tunnin ja saimme lähteä hoitamaan hevoset, mikäli ne eivät jatkaneet seuraavaan kouluvalkkaan. Niinpä talutin Donnan talliin, hoidin sen huolellisesti ja kaiken ollessa valmista, lähdin pyöräilemään kotiinpäin.