Kellonaika on nyt Ma Toukokuu 06, 2024 10:40 pm
7 osumaa on löytynyt haulle 0
Rosan päiväkirja
Voihan DonnaViikko 40: vastalaukka
#T3 #donna
[size=13]Tarinassa mukana: @viveka[/size]
Tuijotan ehkä hieman kauhuissani tuntilistaa, jossa tämän päivän aiheena lukee vastalaukka ja ratsuna minulla Donna. Ei ole todellista. Ei ketään yhtään helpompaa olisi voinut tulla. Viveka hihittää vieressäni katsoessaan listaa. Hänelle oli suotu tunnille Nalle.
"Kiitos tästä" virnistän tytölle ja lähden tamman karsinalle.
Kun kaikki ovat varusteissaan ja edellinen tunti päättynyt, lähdemme kävelemään jonossa maneesille, jossa Karo jo odottelee. Nousen vyön kiristyksen jälkeen selkään. Donna alkaa pyörimään juuri kun olen päässyt selkään, joten nappaan ohjat käteen ja pysäytän tamman uudestaan kaartoon, jotta saan jalustimet säädettyä. Pian olen valmis kävelemään.
Ensin alamme verryttelemään hevosia tehden asetuksia ja testaten hevosten taipumusta ympyröitä hyödyntäen. Se onnistuu meiltä ihan hyvin, vaikka vasta verryttelyn loppupuolella Donna alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan.
"Seuraavaksi otetaan itsenäisesti muutama kierros vastalaukkaa uraa pitkin. Jos hevoset siirtää raviin tai vaihtaa laukan, nostakaa heti uusi laukka!" Karo käskyttää.
Ensimmäinen nosto ei onnistu. Donna lähtee kipittämään vain ravia eteenpäin. Rauhoitan tamman ja kokeilen nostoa uudestaan. Nyt tamma nostaa vastalaukan, mutta ei pyöritä laukkaa pitkään.
"Pyydä Donnaa enemmän eteenpäin ja pidä pohkeet kyljissä kiinni, kun se on nostanut laukan" Karo ohjeistaa. Nipin napin saan laukattua sen kaksi kierrosta, mutta sentään se onnistui.
"Sitten siirrytään kahdelle ympyrälle. Minttu, Veronica ja Jemina C-päätyyn, Rosa, Adele ja Viveka toiseen päätyyn. Aletaan tekemään siinä ympyrällä siirtymiä. Ensin nostetaan käynnistä myötälaukka, sitten käyntiin ja siitä vastalaukka ja sitä rataa. Tehkää nosto vain jos teillä on edessä tilaa. Ja saa aloittaa!" Karo huutelee. Sotilas alkaa jo saavuttaa meitä takaa päin eikä Nallea näy edessä joten nostan myötälaukan.
"Pidä Rosa käsi vakaana ja kevyenä. Istu rauhassa ja pohkeet kyljissä. Hyvä" huutelee Karo. Sitten käynti ja vastalaukka. Tälläkertaa nosto onnistuu yllättävän hyvin.
Toiseen suuntaan vastalaukat menivät hieman paremmin ja loppua kohden Donnasta tuli oikein mukava ratsastaa! Tamma kyllä ylitti odotukseni.
"Hyvinhän se meni!" Viveka sanoo minulle tunnin jälkeen.
"Kiitos. Kuin myös" hymyilen, jonka jälkeen lähden kotiin.
- lähetetty Ti Loka 15, 2019 1:07 pm
- Etsi: Päiväkirjat
- Aihe: Rosan päiväkirja
- Vastaukset: 28
- Luettu: 1422
Mintun päiväkirja
15.10.2019#Fiona #T3
Menin tänään tunnilla Fionalla ja noh.. tamma oli aika tamma mutta loppuun aikas kiva Mutta huomaa kyllä että oon tottunu automaatti-ruuniin
- lähetetty Ti Loka 15, 2019 10:51 am
- Etsi: Päiväkirjat
- Aihe: Mintun päiväkirja
- Vastaukset: 23
- Luettu: 980
Jeminan päiväkirja
Kulttuurishokki Rassen kanssa
Viikko 41: avo-ja sulkutaivutus
#rasse #donna #fiona #sotilas #T3
tarinassa mukana: @deeann @minttu
Viikko 41: avo-ja sulkutaivutus
#rasse #donna #fiona #sotilas #T3
tarinassa mukana: @deeann @minttu
"Kiitti!" Huikkaan tutulle bussikuskille, Katrille, kun tämä jättää minut Lehtovaaran Ratsutilan bussipysäkille. Olin tullut suoraan koulusta, ja olisi toisen ratsastustuntini aika. Näen tarhoissa Donnan ja Fionan rapsuttamassa toisiaan, ja hymyilen tammoille. Hevosista tulee aina iloiselle tuulelle!
"Mooi!" Huikkaan tallin ovelta iloisesti, kun astun sisään. "Ulkona on kyllä kylmä" hyrisen hymyillen Karolle, kun vien tummansinisen koulureppuni taukotupaan. "Huomasitkos jo kellä menet tunnin?" Karo kysyy takanani luuta kädessään hymyillen salaperäisesti. "Oh, kuka mulla on!" Nauran kun menen kohti listoja. "Jemina-Rasse! Apua, Rasse!" Kikatan jännittyneenä. "Onneks se on jo tunnilla, miten ihmeessä mä satulan sen selkään oisin saanut!" Jatkan tuhahataen leikkisästi. Teen nopean toimintasuunnitelman, ja päätän että siivoan ensin Sotilaan karsinan, ja sitten menisin Tunturikoniin ostamaan itselleni hieman välipalaa. "Hei anna mä autan!" Huudahdan kun näen Karon siivoamassa kaikkia karsinoita yksin. Nappaan toisen talikon, ja siivoan tämän avuksi kolme muutakin karsinaa Sotkan karsinan lisäksi. "Paljonko se kello on?" Kysyn itsekseni ja katson tallin seinässä olevaa kelloa, joka näyttää, että tunnin alkuun on kaksikymmentä minuuttia. "Vielä ehtii!" Totean, ja lähden kohti evästämispaikkaani napatan ratsastusvarusteeni mukaan. "Ai moi!" Huudahdan kun näen uuden tuntilaisen Deeannin sekä tutun Mintun astuvan talliin, ja vaihdan näiden kanssa muutaman sanan.
Tunturikonista ostan yhden sämpylän, ja menen istumaan pöydän ääreen, jossa katselen maneesissa menossa olevia loppuraveja. Siivoan roskani, ja menen vessaan vaihtamaan ratsastushousuni sekä tallitakin että saappaat. Kiiruhdan maneesiin, missä edelliset tuntilaiset ovat jo laskeutuneet satulasta. Painan kypärän päähäni, ja ratsastushanskat käsiini ja kävelen suuren puoliverisen luokse. "Moi, millanen Rasse oli tänään?" Kysyn iloisesti ruunaa pidelleeltä mukavanoloiselta ihmiseltä. "Se oli tosi kiva!" Tämä hihkuu innoissaan. Virnistän tälle vastaukseksi, ja kipuan kyytiin kun sanomme heipat ja hevosen entinen ratsastaja hyppelee kohti ulko-ovea. Vaikka joudun pidentämään jalustimia kolme reikää, selässä tuntuu kuitenkin hirvittävän pieneltä! Ratsastin viimeksi Sotilaalla, sekä serkkuni Sallan Eppu-issikalla, joten 170senttinen Rasse on todellinen kulttuurishokki. Painan pohkeeni ruunan kylkiin, ja tämä alkaa kävellä juuri sopivan reippaasti uraa pitkin. "Noniin! Eli tänään olisi aiheena avo-ja sulkutaivutukset! Aloitellaan ensin ihan vaan alkuverryttelyillä, käynnissä ensin taivutelkaa reilusti sisään ja ulos!" Heli ohjeistaa. Teen pääty-ympyrän ja voltin jotta saisin välimatkaa edelläni olevaan Donnaan, ja hyödynnänkin tämän taivutteluun. Rasse on edellisen tunnin ansiosta jo aika rento, ja kuuntelee ohjeet hienosti, vaikka keskittyminen kuskilla meinaa välillä herpaantua. "Mites sulla meni päivä?" Kysyn hevoselta, ja tämä pärskähtää.
"Nyt Jemina suu kiinni ja ratsasta!" Heli sanoo muka ankarasti, mutta hänen persoonallinen hauska naurunsa täyttää silti koko tilan hyväntuulisuudellaan. "Heh, no mut sit ravissa sama!" Tämä sanoo, kun olemme kiertäneet kehää viitisen minuuttia. Nostan ravin, ja alan tekemään voltteja ja ympyröitä. Rassella on mielestäni ihan hirveä ravi, sillä se on niin iso ja nopeatempoinen. Vaihdamme suuntaa ja ravailemme vielä hieman, kunnes nostamme laukan ja jatkamme taivuttelua. Laukka ruunalla taas on kuin keinuhevosella!
Nyt itse aihe alkaa. "Aloitetaan tehtävä käynnistä tästä käynnistä pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat pitkälle sivulle avotaivutuksessa." Heli selostaa töröttäessään keskellä kenttää. Ensimmäiset aloittavat. "Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle!" Heli muistuttaa yhteisesti kaikille. On meidän vuoromme ja teemme tehtävän hieman haparoiden, mutta kerta kerralta se sujuu paremmin. Vaihdamme suuntaa ja teemme tehtävän vielä pari kertaa. Seuraavana teemme avotaivutusta pituushalkaisijalla, sekin menee kivasti! Pidämme pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkamme sulkutaivutuksilla. Hyödynnän voltteja, ja onnistun näissä mielestäni paremmin kuin avoissa. Teemme saman myös harjoitusravissa, joka tosin tuotti minulle tuskia, sillä Rassen ravi ei ole mieleeni. "Kaikki onnistui tänään hienosti! Nyt otetaan itsenäinen noin kymmenen minuutin loppuverryttely, ja sitten voi alkaa viemään hevosia talliin!" Nainen ilmoittaa. Ravailen ympäri maneesia hetken, kunnes siirryn uran sisäpuolelle kävelemään. Annan Rasselle pitkät ohjat ja taputan tätä. Ruuna venyttää kaulaansa ja pärskähtää.
"Sä olit hieno!" Kerron kimolle tallissa kun harjaan sitä. Hoidan Rassen kuntoon, ja käyn vielä harjailemassa Sotilasta. Puhelin takin taskussa piippaa, ja katson mikä ilmoitus se oli. Siinä on viesti äidiltä: "Oon parkkiksella oottamassa, tuu kohta!"
"Tuun nyt!" Vastaan, ja sanon hihkaisen muille heipat tallin ovelta, ja lähden kohti autoa.
- lähetetty To Loka 10, 2019 5:42 pm
- Etsi: Arkistot
- Aihe: Jeminan päiväkirja
- Vastaukset: 5
- Luettu: 369
Veronican päiväkirja
Kädet puuskassa seisoin tuijottaen ilmoitustauluun punaisella nastalla kiinnitettyä tuntilistaa josta kävi ilmi että ratsastaisin päivän tunnilla Fionalla. Nimen lukiessa päähäni putkahtaa lukuisia ristiriitaisia ajatuksia, sillä en ollut osannut vieläkään päättää pidinkö tammasta ratsuna vaiko en. Rosa osasi sillä ratsastaa joo, mutta se ei tarkoittanut sitä että olisin itse osannut selässä pistää asetukset kohdilleen ennen loppuverryttelyä.
Minttu ja Viveka saapuivat katsomaan omat ratsunsa.
“Ai jes, jes, jes, Vallu!” Minttu kiljaisi käytännössä kuiskaten ja esitti käsillään voittoisaa korografiaansa. Ratsuvalinta miellytti.
“Vertsu, millainen Max on? Eikö se oo ihan kiva?” Viveka suuntasi kysymykset suuntaani listan tutkittuaan katseellaan läpi. Levitin kasvoilleni turhankin leveän hymyn huulet napakasti supussa. Voihan hemmetin hemmetti!
Fiona seisoi tarhassa loimi niskassa hieman kuraisena. Hevosta hakiessa tieto siitä että tarhakaverina oli niinkin kiltti tamma kuin Hippu lohdutti mieltäni kummasti; ei ollut yllättävää että sain Fionan aika helposti tarhan ulkopuolelle vaikka Hippu portille asti käveli perässä. Se että Fiona tarhasi riimu päässä helpotti myös kiinni saamista. Porttia sulkiessani vilkaisin miten Viveka vilkutteli suuntaani Maxin tarhalta vain vähän kauempaa.
Maiskutin Fionalle, “mennään sisälle, nyt, ihan reippaasti, pliis?”
Olin suunnitellut hoitavani Fionan käytävällä, mutta aivan esimmäiseksi käytin sen pesarissa jossa sain jaloista huuhdeltua paksun mutakuoren pois. Fionan korvat heiluivat kuin helikopterin propelli. Tamma myös liikkui levottomasti väistäen vesisuihkua johon reagoin hampaita yhteen puremalla ja pienellä ärhentelyllä. Nyt perkele tamma, ajattelin lähinnä mielessäni joidenkin tuiki-tuntemattomien ratsastajien käveltyä ovelle päin. Ei paranisi huudella hävyttömyyksiä vieraiden kuullen. Riri ei siitä pitäisi.
"Noniiiiin, hyvä tyttö, juuuri noin", lässytin ruunikolle. Sitä tuskin höpötykseni kiinnostivat pätkän vertaa. Joka tapauksessa jalat näyttivät puhtailta joten vein tamman käytävään odottamaan että saapuisin tavaroiden kanssa takaisin hoitamaan sen tuntikuntoon. Tallituvassa aikaa säästääkseni vaihdoin ratsastussaappaat kannuksineen jalkoihin, otin kypärän pussista päähäni ja hanskat toppaliivin taskuihin. Varustehuoneessa metsästin tamman tavarat: harjakassi olalle, suojat kassiin, suitset ujutin käteen ja satulan huopineen kannoin käsissäni. Sanotaanko vaikka että tavaraa piisasi. Tältäkö ruuhkavuodet tulisivat tuntumaan?
Tavarat olivat käytävällä levällään ja tuli perseen alla harjasin Fionaa läpi reippaasti, putsasin sen kaviot todeten jokaisen kengän olleen visusti paikoillaan ja ujuttelin suojat etu- ja takajalkoihin rutiininomaisesti. Satulan nakkasin selkään pienen puuskaisun kera mihin Fiona reagoi vetämällä korvat salamana niskaan kiinni eikä hapan ilme leppynyt satulavyötä kiristäessä. Suitset olivat oma työmaansa. Sain houkutella pitkän aikaa Fionaa laskemaan päänsä alemmaksi suitsimista varten. Onnistuin silti. Ranteessa ollutta kelloa vilkastuani tulin siihen tulokseen että lähtisin valumaan maneesille. Ohjat kaulalta ja matkaan.
Maneesissa laskin jalustimet alas, säädin ne sopiviksi pitkille koivilleni, kirrasin vyötä ja heti Rosan ja Peikon jälkeen nousin jakkaralta selkään. Tunti oli valmis alkamaan.
Ja miten tunti meni? Ärräpäitä tuli päästeltyä. Fiona oli mahdottoman reipas eikä hirveästi tuntunut kuunnelleen mitä siltä pyysin. Tamma kyllä taipui hyvin ja sillä oli kivan iso ravi istua, mutta siihen yhteisymmärryksemme loppui. Loppujen lopuksi yhteinen sävel parani vasta loppuraveilla. Toisaalta tätä se oli. Aina ei jokaisen kaviokkaan kanssa tullut toimeen parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä tunnistä jäi käteen oli hyvin karttunut kirosanavarasto, kipeät leukaperät ja varma tuntuma siitä etten ihan heti haluaisi taas Fionan selkään.
Aamen
- lähetetty To Loka 10, 2019 12:40 pm
- Etsi: Päiväkirjat
- Aihe: Veronican päiväkirja
- Vastaukset: 13
- Luettu: 662
Deeannin päiväkirja
8.10.2019#T3 #nalle #donna
Taiteilua Donnalla
Astuessani tallikamppeissani isän työhuoneen ovelle oletin, että hän olisi ollut valmiina viemään minut tallille. Mutta hän puhuikin puhelimessa kiireisen oloisena ja suhahti minulle ohimennen, että mikäli ajattelin keretä syksyn ensimmäiselle ratsastustunnilleni, minun pitäisi mennä pyörällä. Loin häneen katseen, joka sanoi puolestani 'ihan tosi', ja painelin ulos talosta kiskoen hansikkaita käteeni. Ripustin tallikassini varmaan kolmella mustekalalla tarakalle, ja polkaisin vauhtiin tietäen, että minulle tulisi kiire. Aikomuksenani oli ollut hoitaa Nalle ennen tuntia, mutta sai nyt nähdä, mitä kerkeäisin tehdä. Ajelin hiukan vaarallisesti mutkitellen pyöräteitä eteenpäin viritellen kuulokkeet päähäni vauhdissa. Vastaantuleva mummo vilkaisi minua siitä hyvästä hivenen kitkerästi, mutta minähän en kuluttaisi typerää yllätypyöräilymatkaani ilman musiikkia. Onneksi ei satanut, vettä oli nimittäin saatu ihan tarpeeksi jo tällekin päivälle.
Saapuessani tallille tönäisin pyörän parkkiin vaivautumatta laittamaan sitä lukkoon, otin kassini, ja harpoin sisään. Tallissa oli jonkin verran hyörinää, olihan iltapäivä jo vaikka kuinka pitkällä. Moikkasin ohimennen vastaantulevia ihmisiä, joista kenenkään nimeä en siihen hätään muistanut. Olin pyörinyt Lehtovaarassa niin vähän aikaa, etten ollut vielä tutustunut yhtään kehenkään, mitä nyt muutaman sanan vaihtanut Ririn kanssa pari viikkoa takaperin, kun hän oli esitellyt minulle tallia. Kävin nopeasti tallituvassa jättämässä kassini kaappiin, ja lähdin sitten tarhoille hakemaan Nallen sisään pikaista hoitokertaa varten.
Nalle seisoskeli tarhassaan rauhallisen oloisena ja kohotti päätään nähdessään minut.
"Heipä hei, herraseni. Tulehan", rupattelin ja menin hakemaan ponia.
Se antoi helposti kiinni, vaikka töykkikin minua uteliaasti turvallaan koko matkan takaisin talliin. Kiinnitin ruunan käytävälle ja kaivoin harjat esiin haettuani ponin harjakorin jo aiemmin valmiiksi.
"Saat tottua siihen, että minä hääräilen kanssasi täällä. Olen nimittäin uusi hoitajasi", jutustelin hiljaisella äänellä samalla, kun aloin käydä läpi ponin karvaa.
Nallea ei tuntunut kiinnostavan, se liikuskeli levottomana, kunnes lopulta jouduin komentamaan sitä olemaan aloillaan. Sanani tehosivat, ja hetken kuluttua poni lerputti alahuultaan ja rentoutui käsittelyssä. Harjasin mustanvoikon karvan putipuhtaaksi ja puhdistin myös ponin kaviot. Selvitellessäni ruunan harjaa sormillani ojennukseen vilkaisin kelloa, ja totesin, että jos aioin saada tämän viikon ratsastustuntihevoseni kuntoon ajoissa, Nallen olisi nyt selvittävä pikaisemmalla hoidolla, kuin olisin toivonut. Ehkä voisin hellitellä sitä paremmin heti seuraavalla hoitokerralla, kun ei tarvitsisi yllätyspyöräillä tallille ja käyttää hyvää aikaa siihen.
Palautin Nallen tarhaansa, minne se jäi rauhallisena ulkoilemaan, ja vaihdoin mukanani kulkevan hevosen Donnaan. Se oli täysin uusi tuttavuus, kuten oikeastaan jokainen hevonen vielä tässä vaiheessa, kun olin niin uusi. Tamma tuli kiltisti mukaani, kun talutin sen talliin ja kiinnitin sen käytävälle hoidettavaksi. Donna oli kyllä nätti rautias, jonka valkoisen läsin rikkovat kolme täplää antoivat sille oman ilmeensä. Harjasin tamman reippaasti puhtaaksi, ja se käyttäytyi hyvin jaksamatta häseltää mitään sen kummempia. Se seisoi rauhallisena myös sen ajan, kun nostin satulan sen selkään ja liu'utin sen oikeaan kohtaan. Kiinnitin satulavyön vain löyhästi, sillä tamma saisi odottaa sen ajan, kun laittautuisin nopeasti itse valmiiksi. Kello läheni uhkaavasti kuutta, jolloin tuntini oli määrä alkaa.
Kävin siis kierroksen tallituvassa, jossa vaihdoin kenkäni ratsastussaappaisiin, ja otin mukaani tarvittavat kamppeet. Survoin kypärän päähäni ennen kuin pujotin suitset Donnan päähän ja laitoin sille suojat jalkoihin. Tuntui mukavalta puuhailla jälleen hevosten parissa. Kesän aikana en ollut tehnyt oikein mitään hevosten kanssa, koska muutto oli vienyt kaiken ajan, samoin kahden viikon loma Espanjassa. Lehtovaara oli kokonaisuudessaan paikkana vielä outo, eivätkä ratsastuskoulunkaan piirit olleet vielä tuttuja. Koulusta oli onneksi löytynyt nopeasti kavereita, mutta ehkä talliltakin löytyisi vielä jotakin seuraa. Ratsastustunnit toivat kaipaamaani vanhaa rytmiä takaisin, kunhan tottuisin siihen, että tunnit olivat edellisen tallini torstain sijaan tiistaina. Viime viikolla olisi ollut ensimmäinen tunti, mutta olin missannut sen tärkeämmän menon takia.
Kun Donna oli valmis, ja suuntasin sen kanssa maneesiin, jossa tunti pidettäisiin. Nousisin ensimmäistä kertaa ratsaille kevään jälkeen, minkä seurauksena olin hivenen hermostunut. Tungin kuitenkin hermostuneisuuden väkisin mieleni taka-alalle, koska en halunnut siirtää sitä Donnaan enkä omaan suoritukseeni. Olin tullut oppimaan uusia asioita, en miettimään, epäonnistuisinko totaalisesti muiden tuntilaisten silmissä.
Meitä edeltävä aikuistuntilaisten tunti päättyi juuri, ja oli aika nousta hevosten selkään ja aloittaa tunti. Kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja ponnistin Donnan selkään. Muutkin tuntilaiset olivat saapuneet täsmällisesti paikalle, ja Karo patisti meidät lämmittelemään.
"Taivutelkaa ratsut huolella, kaikissa askellajeissa!" nainen ohjeisti.
Huomasin saman tien Donnan olevan hyvin herkkä, ja Karo neuvoikin minua hivenen erikseen, miten Donnan kanssa oli parasta toimia. Hän käski olla määrätietoinen, sillä tamma rupeaisi hermoilemaan ilman kunnon tukea. Olin kiitollinen neuvoista, sillä uuden hevosen selässä täysin uudella paikkakunnalla ratsastustauon jälkeen.. no, neuvot kyllä kelpasivat. Sain lämmittelyssä kuitenkin suhteellisen hyvin tuntumaa ratsuuni, jonka vuoksi kynnys siirtyä varsinaisiin tehtäviin madaltui huomattavasti.
Karo ohjasi meidät varsinaisen tunnin aiheen pariin; sulku- ja avotaivutuksiin. Kuuntelin ohjeistuksen tarkasti läpi ja huomasin löytäneeni keskittymisen, jonka avulla tunneista selviytyi yleensä suhteellisen hyvin. Donna ei ollut mikään helpoin ratsastaa, kuten sain huomata, mutta käynnissä tekemämme avotaivutusharjoitukset pitkällä sivulla onnistuivat muutaman kerran jälkeen yllättävänkin hyvin, kunhan alun muutamat kommellukset unohdettiin. Kun siirryimme harjoittelemaan pituushalkaisijalle, Donna alkoi näyttää yritteliästä puoltaan, ja tammamaisen herkkyyden alta löytyikin fiksu hevonen. Avotaivutuksemme eivät missään nimessä olleet täydellisiä, mutta onnistumisiakin mahtui mukaan, jopa harjoitusravissa. Muistin jälleen, miksi harrastin ratsastusta - juurikin onnistumisien ja uuden oppimisen vuoksi.
Avotaivutusten jälkeen otimme välikäynnit, ennen kuin oli sulkutaivutuksen vuoro. Harjoittelimme jälleen pitkillä sivuilla pelkässä käynnissä.
"Takaosaa uran sisäpuolelle! Muistakaa tukea ulko-ohjalla", Karo neuvoi ja seurasi katseellaan yrityksiämme.
Donna ei ensin meinannut keskittyä, mutta lopulta saimme hommamme toimimaan, ja Karo kehaisikin meitä ohimennen. Kokeilimme samaa sulkutaivutusharjoitusta myös harjoitusravissa, ennen kuin lopulta oli aika siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin.
Karo kierteli niiden aikana kyselemässä fiiliksiä ja antamassa palautetta.
"Sinulla ja Donnalla näkyi muutamia oikein loistavia suorituksia. Donnalla on tapana olla hermoilija, mutta sait sen pysymään hyvin ruodussa", Karo sanoi, ja kertoi sitten muutamia seikkoja, jossa olisi vielä parantamisen varaa, sillä niitäkin tietenkin löytyi.
"Ehkä sisäinen kouluratsastajani vielä heräilee kun syksy etenee", hymähdin ja taputin Donnan kaulaa.
Tunnista jäi hyvä mieli, ja pistin tarkasti muistiin niin onnistumiset kuin kehittämistäkin kaipaavat osa-alueet. Karo päätti tunnin ja saimme lähteä hoitamaan hevoset, mikäli ne eivät jatkaneet seuraavaan kouluvalkkaan. Niinpä talutin Donnan talliin, hoidin sen huolellisesti ja kaiken ollessa valmista, lähdin pyöräilemään kotiinpäin.
- lähetetty Ti Loka 08, 2019 5:53 pm
- Etsi: Päiväkirjat
- Aihe: Deeannin päiväkirja
- Vastaukset: 22
- Luettu: 1082
Mintun päiväkirja
1.10.2019·Paluu tunneille Pompartilla·
#T3 #Poppis
Saavuin tänään tallille syksyn ensimmäisen tunnin kera.
Minulle sovittiin ratsuksi Poppis, jolla keväällä hyppäsinkin maastoesteitä. Poppiksesta tiesin pelkkää hyvää, joten minua ei jännittänyt ratsu. Mutta kuultuani tunninaiheen.. jännitys nousi: vastalaukka. Poppiksen laukka on aivan isoa ja valtavaa, on Vallullakin iso laukka muttei yhtä iso kuin mustalla ruunalla.
Nappasin kypärän sekä hanskat mukaan. Kello oli 17.40, ja ratsuni oli näköjään vielä edellisellä tunnilla. Menin maneesin katsomoon lämmittelemään, mutta etenkin katsomaan miten ratsuni menee edellisellä tunnilla. Kyseessä oli aikuisryhmä, jossa oli pari-nelikymppisiä naisia sekä muutama mies. Poppiksella ratsasti mies, tuntilaiset hyppäsivät matalia esteitä, joten osasin uskoa että Poppis toimii hyvin kun on saanut hypätä esteitä ennen minun tuntiani.
Pian tuntilaiset menivät jo loppukäyntejä pitkin ohjin. Laitoin kypärän sekä hanskat päälleni, jonka jälkeen nappasin maneesin laidalta laina-raipan, unohdettuani oman raippani kotiin.
Kun ratsastajat olivat nousseet pois ratsujensa selästä, astelin kevyin askelin Poppiksen luokse.
Mies ojentaa hymyillen ohjat minulle ja kiitän häntä.
"Heippa Poppis, pääset menemään vielä toisen tunnin tähän perään." Sanon ruunalle ja rupean lyhentämään jalustimia kolmella reiällä.
"Voitte nousta jo ratsujenne selkään, tarkistakaa vielä satulavyöt. Voitte kävellä pitkin ohjin niin odotellaan että loputkin saapuu" Karo tokaisee.
Nousen jakkaralta ison ruunan selkään, tarkistin vyön jota ei tarvinnut enempää kiristää.
"Nytkun kaikki olette kävelleet hetken aikaa, voitte ruveta verryttelemään hevosia kaikissa askellajeissa. Muistakaa verrytellä rennosti" Karo sanoo kaikille ratsastajille.
5min kävelyn jälkeen pyydän ruunalta ravia. Herra lähtee reippaaseen valtamerilaiva-hevosen raviin, ja itse yritän pysyä keventäen rytmissä. "Muista Minttu rentouttaa selkä ravissa, ja kevennä ihan rennosti.. hyvä!" Karo jakaa ohjetta.
Kun olin ottanut parit ravipätkät molempiin suuntiin, niin otin vielä muutamat laukannostot. Vasempaan Poppis laukkas tosi hyvin ja taipu sisäpohkeelle, oikeaan ruuna laukkas vähän tahmeemmin ja mun piti työstää enemmän laukkaa.
Kun kaikki oli ottanut muutamat kevyet laukat ja ympyrät, "aloitettiin" tunti. "Voitte nostaa hevosilla vastalaukan, jos yrittää vaihtaa myötälaukkaan vaihtakaa uudestaan laukka... Pari kierrosta siis vastalaukkaa!" Karo tokaisee tuntilaisille.
Nostan oikeeseen kierrokseen vasemman laukan, alkuun ruuna ei ihan ymmärtänyt ja rikkoi raville, mutta pohkeiden ja raipan avulla ruuna tajusi mikä on homman nimi. Iso laukka ja pari kierrosta vielä vastalaukassa.. teki hyvää mun huonolle kunnolle .
Kun oltiin laukattu toiseen suuntaan, vaihdettiin käynnissä suunta ja nostettiin jälleen vastalaukka. Vasempaan Poppis meni paljon paremmin ja mä sain vähän enemmän "matkustella" vaan siellä kyydissä.
Laukkojen jälkeen otettiin pika-välikäynnit pitkällä ohjalla sekä annettiin hevosille kehuja.
"Seuraavaksi harjoitellaan myötälaukka-käynti-vastalaukka-käynti-myötälaukka siirtymiä, joilla yritetään saada hevoset aktiivisemmaksi." Karo sanoo jonka jälkeen jatkaa ohjeita:..
"Veronica, Minttu ja Jemina, voisitte mennä C-päädyn isolle ympyrälle. Loput L-päätyyn. Muistakaa pitää hieman välimatkaa Nadaan, se passaa potkimaan jos tulee liian lähelle." Karo tokaisee jonka jälkeen aloitamme tehtävän.
Poppis oli hyvä siirtymissä, mutta käynnistä laukkaan siirtymisessä kesti pari pohkeiden sekä raipan napautusta.. luultavasti ruuna ehti rentoutua vähän liikaakin välikäynneillä. Mutta loppuun Poppis kuunteli jo vähän paremmin ja saatiin hyviä ja nopeita siirtymiä. Sen jälkeen menimme ympyrällä vastalaukkaa taivuttaen hevosia, Poppis oli siinä tosi hyvä! Itse olin välillä vaan vähän pihalla (ja hengästynyt), etenkin Poppis taipui tosi hyvin, välillä oli eteenpäinpyrkimyksessä vielä hommaa.
Sitten siirryttiinkin jo loppuverkkoihin. Otin Poppiksella pitkällä ohjalla ja kevyessä istunnassa vielä parit laukat, jonka jälkeen keventelin ja taputtelin herraa ravissa.
Loppukäynneillä Karo antoi ratsastajille palautteet ja kysyi miten meni tunti.
"Voitte siirtää hevoset kaartoon.. kiitos ja ratsailta!" Karo tokaisee ratsastajille.
"Näistä hevosista seuraavalle tunnille jatkaa Nada. Poppiksen voisi pestä kun meni kaksi tuntia putkeen ja näköjään hikoilee." Karo sanoo.
Lähdimme tuntilaisten kanssa pois maneesista. Talutin Poppiksen talliin ja otin häneltä varusteet pois. Putsasin kaviot sekä tein herralle vielä pikaharjauksen, jonka jälkeen pesin hänet läpi.
Pesun jälkeen ruuna pääsi karsinaansa iltaheiniensä luokse.
Sanoin Poppikselle heipat ja lähdin tallilta. Tällä kertaa en hoitanut Vallua sillä hän oli mennyt 19-20 kouluvalmennukseen.
- lähetetty Ma Syys 30, 2019 8:01 pm
- Etsi: Päiväkirjat
- Aihe: Mintun päiväkirja
- Vastaukset: 23
- Luettu: 980
T3 tuntikalenteri
Tiistaisin klo 18-19, yleistunti tasolla HeB-HeAViikkojen 40 ja 41 tunnit ovat maneesissa pimeyden ja syksyisien kelien vuoksi
T3 tason tuntien tiedotustopa ja ryhmäläisten keskustelualue, pidä tätä silmällä!
Tunnit omaan päiväkirjaan, tunnin tägi: #T3
palkinnot: tarina 10v€, kuva 15v€
Viikko 40: vastalaukka
@minttu - Poppis (tulee edelliseltä tunnilta)
@rosa - Donna
@veronica - Nada (jatkaa seuraavalle tunnille)
@viveka - Nalle
@jemina - Hippu
@adelevirtuaali - Sotilas
Alkuun hevosia verrytellään kaikissa askellajeissa, mutta ei liikaa jottei ratsu väsy jo lämmittelyn aikana. Lämmittelyn aikana työstä asetuksia ja hevosen taipumusta hyödyntäen mm. ympyröitä. Verkan jälkeen haetaan hevosilla tasapainoinen vastalaukka ylle ja sitä jatketaan pari kierrosta uralla kumpaankin suuntaan. Siirrytään kahdelle ympyrälle: Minttu, Veronica ja Jemina C-päätyyn, Rosa, Adele ja Viveka toiseen päätyyn. Ympyröillä tehdään kumpaankin suuntaan siirtymiä myötälaukka-käynti-vastalaukka-käynti-myötälaukka joilla haetaan hevonen hereille ja aktiiviseksi. Jatketaan ympyröillä vastalaukassa taivuttaen ympyrän mukaisesti ulkokylkeä mahdollisimman paljon - tasapainon kestäessä taivuttaa voi myös ulospäin ympyrästä. Siirrytään omatoimiseen loppuverryttelyyn uralle kaikissa askellajeissa.
Viikko 41: avo- ja sulkutaivutus
@minttu - Vallu (jatkaa seuraavalle tunnille)
@rosa - Peikko
@veronica - Fiona
@viveka - Max (jatkaa seuraavalle tunnille)
@jemina - Rasse (tulee edelliseltä tunnilta)
@adelevirtuaali - Belle
@deeann - Donna
Hevoset lämmitellään alkuun kaikissa askellajeissa reilusti taivutellen sekä sisään että ulos. Avotaivutusharjoitukset aloitetaan käynnissä pitkillä sivuilla: lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat voltilta pitkälle sivulle avotaivutuksessa. Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle! Kun tehtävä on toistettu kumpaankin suuntaan pariin kertaan siirrytään suorittamaan avotaivutusta pituushalkaisijalle. Muista taivuttaa kulman läpi kunnolla ratsastaessasi pituushalkaisijalle; älä suorista vaan jatka samalla taivutuksella avotaivutukselle. Parin toiston jälkeen tehdään ensimmäinen tehtävä harjoitusravissa eli volttien kautta avotaivutukseen pitkän sivun verran.
Välikäyntien jälkeen aletaan tekemään käynnissä sulkutaivutusta pitkällä sivulla jolloin hevosen takaosaa siirretään uran sisäpuolelle. Sisäohja taivuttaa, ulko-ohja tukee. Tehtävässä voi hyödyntää voltteja kulmissa asetuksen helpottamiseksi. Sama tehdään myös harjoitusravissa. Sulkutaivutuksien jälkeen hevosten itsenäinen loppuverryttely ravissa ja käynnissä.
- lähetetty Pe Syys 27, 2019 7:03 pm
- Etsi: Ratsastustunnit
- Aihe: T3 tuntikalenteri
- Vastaukset: 1
- Luettu: 399
|
|