4 osumaa on löytynyt haulle 0

Cassandran päiväkirja

Tie Tähtiin -kisojen ensimmäinen osakilpailu oli nyt takana ja sain palata Lehtovaaraan tyytyväisenä sinivalkoisen ruusukkeen kanssa. Cassu oli ollut kouluradalla juuri sopivan virkeä ja kuuliainen, eikä se meidän radasta kuvattu video näyttänyt yhtään hassummalta. Esteillä me saatiin puhdas rata, mutta jäätiin nopeudessa sporttisempien hevosten ja ponien taakse. Seitsemäs kolmestatoista osallistujasta ei ollut loppujen lopuksi niin huono tulos varsinkin, kun helposta B:stä napsahti voitto.

Olin näyttänyt videot radoista vanhemmilleni ja varmistanut samalla, että isäni Christian oli tulossa kuuluttajaksi seuraaviin osakilpailuihin, jotka järjestettäisiin täällä Lehtovaarassa. Lempeä-ääninen ja vitsikäs poliisi-isä ottaisi jälleen vastaan pestin, joka hänelle oli uskottu aikaisemminkin.

Äiti oli kysynyt, että kai minä "sillä toisellakin" vielä ratsastan, viitaten Jinxyyn. Ruuna oli kieltämättä jäänyt treenaamisen ja kaiken muun elämän myötä vähemmälle huomiolle, mutta tietysti minä silläkin menin. Äiti oli kuitenkin alkanut vihjailemaan, ettei meidän perheen rahatilanne ollut paras mahdollinen ja Jinxy olisi ensimmäinen, joka lähtisi ongelmien ilmaantuessa. Osittain myös siksi olin alkanut käydä töissä ja ryhtynyt varmistamaan, ettei se menisi mihinkään. Yksi vaihtoehto olisi tietysti hankkia ruunalle vuokraaja, mutta sitä miettisin myöhemmin.

Noustessani Peugeotistani tallin pihassa huomasin uuden tytön, jonka platinablondit hiukset oli koottu nutturaksi päälaelle. Hän esittäytyi ja kertoi olevansa Donna-tamman uusi hoitaja, jolla oli ollut kieltämättä huono tuuri hoitajien kanssa näiden parin vuoden aikana. Suostuin esittelemään hänelle Lehtiksen tiluksia ja pääsin samalla tutustumaan itseäni vuotta vanhempaan tyttöön, joka ei vaikuttanut yhtään huonommalta seuralta. Kenties lähtisimme joskus yhdessä maastoon?

Tiemme erkanivat, kun suuntasin yksäripuolelle hakemaan Jinxyn riimua naruineen. Ruuna vietti aikaansa pihalla, missä huhtikuun epävakaa sää tarjosi tänään napakkaa tuulta. Se nosti isomerkkisen päänsä ylös, kun lähestyin tarhaa, minne pujahdin sähköpaimenen ali. Jinxyllä oli päällään musta sadeloimi vihreillä yksityiskohdilla, joka muistutti jo enemmän harmaata mutaisen maan takia.

"Sä oot ihan mahdoton", sanoin, kun avasin tarhan portin ja johdatin tummanruunikon hevosen ulos. En ollut koskaan ollut suurien merkkien paras ystävä, mutta Jinxyssä oli jotakin erilaista ja se veti minua puoleensa. Olin ajatuksissani ja pitelin ruunan narusta löysästi kiinni, koska luotin siihen ja niin me aina kuljimme. Kova tuulenpuuska kuitenkin rämisytti tallin kattopeltejä, mikä sai Jinxyn hyppäämään vähintään metrin oikealle niin, että otteeni siitä irtosi.

"Ei hitto! Jinxy", huudahdin, kun ruuna ravasi tyytyväisenä kauemmas minusta. Tuuli oli sen ikuinen vihollinen, vaikka muuten hevonen oli hyvätapainen ja kiltti kuin mikä. Lähdin kävelemään Jinxyn perästä, kun se teki kunniakierrostaan tallin pihassa parkkipaikkojen edustalla.

"Heei, soo", lempeä ääni sanoi ja näin vaaleahiuksisen tytön astuvan ruunan luo sähkönsinisen autonsa luota. Hän nappasi Jinxyn narusta kiinni ja talutti pirteällä tuulella olevan hevosen luokseni myötätuntoisesti hymyillen.

"Kiitos. Jinxy säikähti tuulta", selittelin nolona tytölle pidellen ruunasta nyt kunnolla kiinni.
"Mä näin koko tilanteen. Sulla on hieno hevonen", hän sanoi silittäen Jinxyn tummanruskeaa kaulaa. "Mun nimi on Lydia, käyn maanantaisin täällä tunneilla."
"Cassandra. Kiitos vielä avusta", sanoin hymähtäen ja talutin Jinxyn sisälle talliin. En tiennyt johtuiko sydämeni takominen siitä, että säikähdin vai mistä, mutta kun sain ruunan karsinaansa kyseenalaistin seksuaalisuuttani ensimmäisen kerran. Lydian tummanruskeat silmät olivat saaneet minussa aikaan saman vaikutuksen, kuin Jinxy, joka nyt katseli minua uteliaana. "Minä olen hetero ja tykkään Oskarista", tolkutin itselleni, kun otin ruunalta loimen pois. Sillä hetkellä Oskari tuntui kuitenkin kaukaiselta, enkä saanut ajatuksiani irti Lydiasta.

Harjattuani Jinxyn huolellisesti heitin sen selkään satulan, jonka alla komeili uusi Varustevaunusta ostettu Dream Dressage -kouluhuopa. Ehtisin ratsastaa ruunalla maneesissa hetken ennen päivän tunteja, eikä meidän tarvitsisi lähteä ulos tuuleen urheilemaan. Laitoin Jinxylle tällä kertaa myös martingaalin, mitä käytin yleensä vain esteillä. Tänään minulla oli kuitenkin epävarma olo, sillä en ottanut omista ajatuksistani tolkkua ja olin juuri nolannut itseni toistamiseen. Suitsiminen sujui ongelmitta ja painoin päähäni kypärän, joka oli lojunut karsinan edustalla varustamisen ajan. Vedin hanskat käteen ja nappasin Jinxyn ohjista kiinni, minkä jälkeen lähdimme kävelemään kohti maneesia. Ruunan hokit kopisivat kivilattiaa vasten tasaisessa rytmissä tuoden minut hetkeksi pois pääni sisältä, missä pyörremyrsky myllersi parhaillaan tuhoja tehden.

Talutin Jinxyn kaartoon tyhjässä maneesissa ja nousin satulaan tummansiniseltä jakkaralta kiristettyäni ensin satulavyön. Ohjasin sen kaviouran sisäpuolelle alkukäyntejä varten, missä ruuna käveli kaulaansa venyttäen. Tuuli ujelsi ulkona, joten en uskaltanut selailla puhelintani, vaan istuin satulassa Jinxyn mustaa harjaa katsellen. Olin siistinyt sen jälleen ratsuharjan mittaan, mitä kelpasi taas esitellä.

Tunsin, miten kännykkä värisi taskussani, kun keräilin hiljalleen ohjia. Painoin pohkeet kevyesti ruunan kylkiin ja se lähti ravaamaan tavallista reippaampaan tahtiin, mikä saattoi johtua säästä tai omasta fiiliksestäni. Se oli rauhaton ihan kuten hevoseni nyt, joka oli muuttunut kiltistä itsestään sähäkäksi Ferrariksi. Ohjasin Jinxyn pääty-ympyrälle, missä taivuttelin sitä sisään ja ulos yrittäen saada tahdin normaaliksi. Sekoilin kuitenkin kevennyksessä ja ympyrä pieneni joka kierroksella. Minun teki mieli luovuttaa, joten siirsin ruunan käyntiin ja huokasin syvään. Silloin Edna ja Donna ilmestyivät maneesiin, joten loihdin kasvoilleni jonkinlaisen hymyn. En ollut varma miten paljon he olivat meidän menosta nähneet, mutta kun Edna kehui meitä tiesin, etten ansainnut kuulla hänen kauniita sanojaan.

Hyppäsin alas Jinxyn satulasta pettyneenä, hämmentyneenä ja ärsyyntyneenä noin vartin ratsastettuani. Poistuimme maneesista samalla ovenavauksella Ednan ja Donnan kanssa, joilla näytti sujuvan hyvin yhdessä. En tajunnut, miksi ruuna oli ollut tänään niin huono ja jouduin valehtelemaan platinablondille, että se oli tuntunut oikein kivalta. Kirosin Jinxyn äänettömästi suohon matkalla sen karsinalle ja toivoin, ettei kukaan kysyisi miksi tulimme jo nyt takaisin.
"Tyhmä kaakki", mutisin purkaessani varusteita sen päältä. Tiesin, ettei vihaa ja pettymystä pitänyt purkaa hevoseen, mutten välittänyt siitä, vaan latasin kaikki tunteeni ruunaan. Harjasin sen pikaisesti läpi käyden samalla sotaa pääni sisällä, minkä Jinxy todennäköisesti myös aisti. Se yritti lohduttaa minua tökkäämällä kevyesti turvallaan, mutta minä työnsin sen pois ja jätin karsinaan "miettimään tekosiaan".

Vietyäni ruunan tavarat omille paikoilleen suuntasin suorinta tietä autooni, missä laitoin radion täysille ja kaarsin pois pihasta sekalaisen tunnemyllerryksen saattelemana.

Cassandran päiväkirja

Kaikkea sitä päätyi tekemään varsinkin ennen sunnuntain tulevia kisoja.
"Onks tukka hyvin, näkyyks kello?" kysyin virnistäen Oskarilta, joka istui kuskin paikalla vieressäni.
"Kelloa sulla ei oo, mutta tukka on ainakin hyvin", hän vastasi ja muodosti kasvoilleen kysymyksen, "mennäänkö?" Nyökkäsin ja suoristin vielä lyhyttä mekkoani, jonka olin uhkarohkeana vetänyt päälleni kylmästä ulkoilmasta huolimatta.

Oskari oli lähettänyt minulle aikaisemmin tänään snapchatissa viestin, että hän oli lähdössä illalla kavereidensa kanssa ulos ja pyytänyt minua mukaansa. Olin tietysti vastannut myöntävästi ja suostunut tulemaan, jotta voisin tutustua häneen paremmin. Hänen kavereistaan en tiennyt, mutta tummatukkaisen pojan mukaan he olivat hauskaa seuraa, eikä minun tarvitsisi turhaan hermoilla.

"Minne me tarkalleen ottaen mennään?" kysyin, kun nousimme yhdessä Oskarin mustasta autosta.
"Tuonne", hän vastasi ja osoitti punatiilistä rivitaloasuntoa, josta kuului musiikin matala pauhe. Kävelin hänen vieressään ovelle, jonka tuli aukaisemaan ilmeisesti yksi Oskarin kavereista.

"Oskuu! Ja sulla on mukana Cassandra? Tervetuloa vaan", hän tervehti ja viittoi meitä sisälle. "Mun nimi on Kai", blondi poika jatkoi, kun katselimme pienessä eteisessä ympärillemme. Hän katosi takaisin olohuoneeseen ja vilkaisin vielä Oskaria, joka hymyili minulle rohkaisevasti. Suuntasimme yhteistuumin kohti olohuonetta kapean käytävän läpi, jonka seinät oli maalattu beigeiksi. Tilassa istuskeli kymmenkunta nuorta, joista yhden tunnistin heti. Eelis.

"Mitä toi tekee täällä?" kuiskasin Oskarille viittoen päälläni kohti ex-poikaystävääni. Hän ei ollut huomannut minua vielä, joten vetäydyin takaisin nurkan taakse.
"Häh, ai Eelis? En mä tiedä, sanoin Kaille, ettei se kutsu sitä tänne, kun sä oot tulossa", tummatukkainen poika vastasi. "Voin käydä jututtamassa Kaita", hän jatkoi ja nyökkäsin.

Oskari katosi keittiöön ja jäin odottamaan häntä eteisen edustalle. Aika kului tuskaisen hitaasi ja toivoin, ettei Eelis päättäisi käydä vessassa tai tulla minun ohitseni. Silloin olohuoneesta käveli mustahiuksinen lappuripsi, jonka tunnistin Instagramista Laasasen Iidaksi. Yritin olla kiinnittämättä häneen huomiota, mutta kun hän pysähtyi kohdalleni minun oli pakko avata suutani ja kysyä, mitä hän halusi.

"En mitään. Sä oot Eeliksen exä, etkös?" Iida kysyi ivallisella äänensävyllä. Hänen mustat hiuksensa olivat pitkät ja laskeutuivat suorina alas pitkin olkapäitä, jotka olivat suunnilleen samalla tasolla kuin omani. Iidalla oli yllään punainen kotelomekko, joka oli huomattavasti avonaisempi, kuin mikään omistani.
"Niin. Ja sä oot Eeliksen uusi tyttöystävä, vai?" vastasin silmiäni pyöräyttäen. Edessäni seisovalla tytöllä oli kasvoillaan kilo meikkiä ja pitkät tekoripset, joita hän räpsytteli minua tuijottaen.
"Hei beibi, mikä sulla kest-", olohuoneesta paikalle kammennut Eelis sanoi, mutta huomasi sitten minut.

"No heei, löysit sitten tälläsen kumiankan", tervehdin sarkastisesti Iidaan viitaten. Silloin myös Oskari palasi paikalle ja oli aikeissa avata suunsa, mutta käännyin hetkellisesti ympäri ja viestitin sanattomasti, ettei ollut tarvetta.
"Sulla on selvästi huono maku, Cassandra", Eelis vastasi ja sylki nimeni suustaan.
"Siksi tykkäsin sinusta", napautin ja käännyin ympäri kohti Oskaria. "Lähdetään."

Olimme lähdössä Kain luota, joka harmitteli vielä eteisessä tapahtunutta.
"Etkö säkään Osku jää?" hän aneli vilkuillen olohuoneeseen.
"Joku toinen kerta. Me mennään Cassin kanssa nyt, pitää heittää hänet kotiin", Oskari vastasi avatessaan ulko-oven. Astuimme ulos kylmään iltaan, jossa lumihiutaleita tuprutti taivaalta sakeana verhona.

"Saanko kysyä, miks te muuten erositte? Oskari kysyi varovasti, kun kävelimme pihatietä kohti hänen autoaan.
"No... sanotaanko, että mun ritari rautahaarniskassa olikin valehtelija alumiinifoliossa."