Reiskan päiväkirja

Reiska on tummanruunikko pohjoisruotsinhevonen, iältään 11 vuotta. Tasoltaan se on noin helppo B / 80 cm ja maastovarma kaveri, jonka jouhet vaativat käsittelijältä kylmähermoisuutta ja määrätietoisuutta! Fiksusta ruunasta irtoaa seuraa myös pitkiin harjailuhetkiin tai sitten kentälle treenaamiseen: vaikka ruuna on vähän laiskemman puoleinen irtoaa siitäkin kuitenkin liikettä ja nopeaa oppimista oikealla käsittelyllä.

Tummansininen auto kaartaa Lehtovaaran ratsutilan pihaan. Poistun varovaisesti autosta. "Tulen hakemaan sitten viiden aikaan" äiti huikkaa ja karauttaa tiehensä. Seison hetken parkkipaikalla ja katselen ympäristöä. Lähden hitaasti kävelemään kohti tallirakennusta, ja astun sisään. "Hei" ystävällinen naisääni sanoo takanani. Hätkähdän ja käännyn ympäri. "Moi" vastaan vaisusti. "Olet kai Julie?" Ririksi esittäytynyt nainen kysyy. "Joo" sanon jo hieman reippaammin. "Näytän sulle vähän paikkoja" Riri sanoo yhtäkkiä ja lähtee määrätietoisesti kävelemään suuntaan, josta oli aikaisemmin ilmestynytkin. Kierroksen jälkeen jään katselemaan nättiä ruunikkoa pohjoisruotsalaista. "Se on Reiska" sanoo Riri joka on taas ilmestynyt viereeni kuin tyhjästä. "Se on nätti, muistuttaa vähän isoa shettistä" sanon ja naurahdan. Ririkin naurahtaa ja kysyy: "Haluisitko vaikka harjata sitä vähän?". "Toki" vastaan hymyillen. Haen Rieskan, öh.. siis Reiskan harjaboksin Ririn osoittamasta suunnasta ja alan harjata rauhallista Reiskaa pitkin vedoin. Huomaan, että Riri on lähtenyt ja alan juttelemaan Reiskalle niitä näitä. "Sovitte hyvin toisillenne" Riri sanoo karsinan oven yli. Säikähdän niin että harja putoaa kädestä. Reiskakin herää hetkeksi horroksestaan, kunnes 'nukahtaa' taas. "Ai.. oikeesti?" kysyn hämmästyneenä. Riri nyökkää ja kysyy: "Haluisitko alkaa hoitaa sitä?". "Täh?! Oikeesti?" kysyn epäuskoisena. Riri nyökkää ja naurahtaa typerälle ilmeelleni. "Tervetuloa hoitajaporukkaan!" pari tallityttöä huikkaavat taukotuvan ovesta. En vielä tunnista ketään, mutta enköhän pääse vielä joskus porukkaan mukaan.

Kouluvalmennus

Saavun tallille ja haen Reiskan sisään. Ruuna matelee vierelläni kiltisti jalkoja perässään raahaten. Vien sen karsinaan ja alan harjata sitä. Pari muutakin tyttöä touhuavat ratsujensa kanssa.
Kun olen saanut Reiskan harjattua, kävelen satulahuoneeseen ja nappaan ruunan satulan. Heitän satulan Reiskan selkään ja kiristän hieman vyötä. Naurahdan Reiskan typerälle ilmeelle kun se yrittää vastustaa vyön kiristystä.
Haen omat tavarani Reiskan karsinan eteen ja puen ne päälleni. Katson kelloa ja haen Reiskan suitset. Laitan ne ruunan päähän ja otan ohjat pois kaulalta. Nappaan raipan ja lähden kävelemään kentälle.
Kentällä nousen selkään ja kiristän vähän vyötä, ja mittaan jalustimet sopivan mittaisiksi. Lähden kävelemään pitkin ohjin uran sisäpuolella. Uran sisäpuolella siksi, että olin tottunut kotona ratsastaessani välttämään uran tekemistä. Aloitimme kuuliaisuus tehtävällä ja teimme paljon siirtymisiä. Reiska tuli yllättävän hyvin kuulolle ja avuille. Käyntitehtävän jälkeen siirryttiin kevyeeseen raviin. Reiska oli tosi hidas pohkeelle ja lompsotteli vain menemään. Hyvästä temmosta ja tahdista ei ollut tietoakaan. Sonjan hyvien neuvojen avulla saatiin ravi kuitenkin paranemaan. Teimme ravin sisällä paljon siirtymisiä. Kokoamiset menivät yllättävän hyvin, reippaampaan ja isoon raviin pääseminen vaatikin aikamoisen taistelun. Loppua kohden siirtymät sujuivat ihan hyvin kun muistin käyttää omaa yläkroppaa hyväkseni.
Sitten otettiin jalustimet kaulalle ja alettiin tehdä käynnissä väistöä pitkällä sivulla, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin voltit toiselle pitkälle sivulle. Väistöissä kallistuin itse tuttuun tapaani väistön suuntaan, samoin volteilla. Reiska suoritti tehtävät hyvin vaikka itse sähelsin. Jälleen Sonja osasi neuvoa ja sain kuin sainkin itseni suoraksi niin väistöissä kuin volteillakin, ja Reiskakin ryhdistäytyi. Raviväistöt sujuivat paljon paremmin.
Seuraavaksi menimme pääty-ymoyröille ja väistimme ravissa ympyrältä ulos- ja sisäänpäin. Aluksi Reiskaa ei kiinnostanut eikä takaosa tullut mukaan. Loppuakohden parani, mutta Reiska ei silti ollut kunnolla kuulolla, sillä jouduin väistättämään lähes joka askeleella.
Laitoimme jalustimet takaisin jalkaan ja otimme vähän laukkaa pääty-ympyrällä. Laukassa Reiska oli tosi hyvä ja tuntui viimeinkin heräävän. Teimme laukan sisällä siirtymiä, jotka sujuivat hyvin lukuunottamatta paria rikkoa raviin.
Sitten itsenäinen verkka. Reiska oli kivan rento, ja vaikka omia mokia tuli valmennuksen aikana, niin silti jäi hyvä fiilis.

#CUPvalmennus

Maasto

Saavun tallille noin yhden aikoihin. Olin suunnitellut meneväni tänään maastoon Reiskan kanssa. Haen ruunan sisälle ja alan harjata sitä. Kolme tyttöä kurkkaavat karsinan yli, ja yksi heistä kysyy: "Lähetkö sä maastoon? Saadaanko me tulla mukaan?" vastaan myöntävästi ja kysyn keitä tytöt olivat. He esittäytyivät Inariksi, Camillaksi ja Maisaksi. Esittäydyn itsekin ja jatkan Reiskan harjausta. Inari, Camilla ja Maisa menevät hakemaan omia ratsujaan.
Kun kaikki ovat valmiita, talutamme hevoset pihaan ja nousemme selkään. Matka jatkui seuraavassa järjestyksessä: Maisa ja Poppis, Inari ja Dana, Camilla ja Muska, minä ja Reiska.
Maisa johti letkaa määrätietoisesti pitkin metsikköjä. Onneksi en lähtenyt yksin, sillä olin jo parin minuutin jälkeen aivan hukassa.

Reiska käveli rauhallisesti jonon viimeisenä ja pärski tyytyväisenä vuorotellen muiden hevosten kanssa. Se selvästikin nautti rennoista maastolenkeistä, aivan kuten minäkin (vaikka joskus tykkäänkin tykittää menemään täyttä laukkaa pitkin peltoja). Reiskan kanssa minulla ei kuitenkaan tule mikään kiire, joka on aika ihme.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Maisa huutaa kuuluvasti: "Ravataanko?". Jokainen vastaa myöntävästi, ja matka jatkuu ravissa. Hevoset pärskivät tyytyväisesti ja tuuli humisi puiden latvoissa. Tätä kaipasinkin.
"Laukataan!" kuuluu Maisan ääni, ja muut säestävät perässä. Hevoset pärskivät innoissaan ja vuorotellen lähtevät lennokkaaseen laukkaan. Havahdun viimein mietteistäni, kun Reiska lähtee pinkomaan muiden perään. Nousen kevyeen istuntaan ja annan Reiskan painaa täysiä. Tuuli lyö vasten kasvoja ja saa veden vuotamaan silmistä.
Kun viimein siirrymme raviin, hymyilen kuin aurinko. Reiska ja muut hevoset puuskuttavat, ja kaikki taputtavat ratsujaan.
Ravaamme hetken, ja siirrymme sitten käyntiin. Kaikki taputtavat vielä kerran ratsujaan, ja antavat vähän ohjaa.

Tallissa puramme hevoset ja viemme ne ulos. Jäämme vielä juttelemaan taukotilaan niitä näitä hevosista ja vähän muustakin. Meillä on hauskaa, ja lopuksi ehdotan että voitaisiin tehdä maastolenkki samalla porukalla uudestaankin.
Yksitellen jokainen lähtee kotiin. Viimeiseksi jään minä, ja hetken yksin istuskeltuani, lähden itsekin. Viimeiseksi ennen lähtöä käyn sanomassa heipat Reiskalle.
Hyvillä mielin hyppään äidin kyytiin, ja lähdemme kotiin.