Jeminan päiväkirja

Heippa! Mä oon Jemina, ja päivittelen tänne mun tallireissuista! Kivoja lukuhetkiä päiväkirjani parissa!

Työnnän tallin oven syrjään ja astun sisään. Sisällä on lämmin, paljon lämpimämpi kuin ulkona! "Kodikasta!" kuiskaan itsekseni katsoen ympärilleni. Ihmisiä vilisee siellä täällä. He moikkailevat iloisen oloisina, ja koko tallirakennuksesta huokuu positiivinen energia. Jostakin tallin nurkasta, varmaankin satulahuoneesta kuuluu iloinen naurunremakka.
"Moikka! Ootko sä Jemina?" Havahdun kuuliessani äänen takanani. Käännyn säpsähtäen, ja lehahdan punaiseksi. "Jjoo kyl mä, kyl mä oon" soperran tälle. "Mahtavaa! Mä oon Riri!" Nainen huudahtaa iloisen oloisena. Tunnen itseni hölmöksi. Olin vain toljottanut muita jo tovin! "Mutta, jos käytäis läpi hoitajan tehtävät ja näyttäisin Sotasoturin" Ririksi esittäytynyt nainen virnistää. Nyökkään hymyillen, ja lähden tämän perässä kohti satulahuonetta. "Ounou" huokaan. "Toivottavasti ne ei ota mua tunkeilijana" mietin kun punahiuksinen nainen avaa satulahuoneen oven. "Tytöt! Tässä on Jemina, Sotilaan uusi hoitaja!" Nainen esittelee. Ja jälleen se tapahtuu. Herahdan tomaatinpunaiseksi! "Noloa..." mietin kun moikkaan tyttöjä.
Kun olen kuullut kaiken tallin tavoista hevosten outoihin tempauksiin lähtien mieleni on jo parempi! Kaikki olivat ystävällisiä! Olimme nauraneet ja jutelleet satulahuoneessa melkein tunnin! Lopulta päätän lähteä tekemään sen, mitä alunperin pitikin. Lähden etsimään tummanruunikkoa eestinhevosta. "Sotilas... Se on varmaan iso ja kovapäinen" pohdin kävellessäni karsinarivien välissä. Katselen karsinoihin, ja lopulta bongaan karsinan, jossa lukee Sotilas. Kurkistan innostuneena karsinaan. "Täh!" parahdan, tosin helpotuksesta. Karsinasta kurkistaa juuri ja juuri sataneljäkymmensenttinen, kiltin näköinen ruuna. "Sä kyl oot kivemman näköinen kuin ajattelinkaan" totean avatessani karsinan oven. Nappaan harjan mukaani, ja menen harjailemaan ja tutustumaan poniin. Ruuna tutkii taskuani, se haistaa siellä olevat hevosnamit. Kysyn tallityöntekijältä luvan, ja saan antaa yhden. Poni tykkää, se on kuulemma todella perso herkuille! Kun pitkään kestänyt harjaustuokio on ohi, lähden hakemaan varustehuoneesta ponin satulaa ja suitsia, sekä suojia joita sillä käytetään aina. Suojitan ponin jalat, ja suitsin sen. Sotilas ottaa kuolaimet helposti. "Sä ootkin helppo hoidettava" kehun ponia taputusten kera. Haen tummanruunikon ruunan satulan ja satuloin sen. Sivelen satulan nahkapintaa. "Upee" huokaan. "Odotas nyt" naurahdan Sotilaalle, joka katselee kuola valuen ohi kiitävää heinäkärryä. Varustan itseni nopeasti, ja lähden taluttamaan ponia kohti kenttää. Ulkona on kirpeä syyspäivä, mielestäni paras mahdollinen! Vedän kaulahuivia ylemmäs, ja talutan Sotilaan kaartoon. Nousen selkään, säädän jalustimet ja kiristän satulavyötä. Painan pohkeet tämän kylkiin, ja ruuna nytkähtää käyntiin. Kävelemme pitkät alkukäynnit, joissa vain taivuttelen ja tutustun poniin. Alkukäyntien jälkeen nostan ravin ja alan keventämään. Päätän ottaa tehtäväksi ravailla kevyessä ravissa pitkät sivut, harjoitusravissa pääty-ympyrät ja keskiympyrän. Sotilas pärskähtelee kun annan sille vapaata ohjaa venyttää kaulaansa. On keskkympyrän aika, ja istun alas satulaan. "Tää on just mun tyyppinen poni!" Hihkaisen innoissani, ja kentän aidan takana käyskentelevät tallitytöt virnistävät ja näyttävät peukkua. Kun suuntaakin on jo vaihdettu, jatkan tehtävää, mutta teen keskiympyrän aina laukassa. Kiristän ohjaa ja annan laukka-avut. Tunnen kuinka askel muuttuu pidemmäksi ja keinuvammaksi. Ruunalla on ihana laukka, kuin keinuhevosen! Laukkojen jälkeen otan loppuravit-ja käynnit, kiitän Sotilasta ja laskeudun alas selästä. "On se mahtava" kehaisen itsekseni talliin kävellessäni poni perässä tallustaen. Tallissa vien Sotilaan hoitopaikalle, ja puran sen varusteista. Harjaan sen huolellisesti, ja siivoan karsinan ja muut vermeet huolellisesti ja palautan ponin. Nyt on kuitenkin aika lähteä, mutta pian uudestaan?
#sotilas

Sanoisin itseäni juuri nyt heinäkuningattareksi

Sotilaan kanssa koulutuuppailuja

"Kiitti!" Huikkaan tutulle bussikuskille, Katrille, kun tämä jättää minut Lehtovaaran Ratsutilan bussipysäkille. Olin tullut suoraan koulusta, ja olisi toisen ratsastustuntini aika. Näen tarhoissa Donnan ja Fionan rapsuttamassa toisiaan, ja hymyilen tammoille. Hevosista tulee aina iloiselle tuulelle!
"Mooi!" Huikkaan tallin ovelta iloisesti, kun astun sisään. "Ulkona on kyllä kylmä" hyrisen hymyillen Karolle, kun vien tummansinisen koulureppuni taukotupaan. "Huomasitkos jo kellä menet tunnin?" Karo kysyy takanani luuta kädessään hymyillen salaperäisesti. "Oh, kuka mulla on!" Nauran kun menen kohti listoja. "Jemina-Rasse! Apua, Rasse!" Kikatan jännittyneenä. "Onneks se on jo tunnilla, miten ihmeessä mä satulan sen selkään oisin saanut!" Jatkan tuhahataen leikkisästi. Teen nopean toimintasuunnitelman, ja päätän että siivoan ensin Sotilaan karsinan, ja sitten menisin Tunturikoniin ostamaan itselleni hieman välipalaa. "Hei anna mä autan!" Huudahdan kun näen Karon siivoamassa kaikkia karsinoita yksin. Nappaan toisen talikon, ja siivoan tämän avuksi kolme muutakin karsinaa Sotkan karsinan lisäksi. "Paljonko se kello on?" Kysyn itsekseni ja katson tallin seinässä olevaa kelloa, joka näyttää, että tunnin alkuun on kaksikymmentä minuuttia. "Vielä ehtii!" Totean, ja lähden kohti evästämispaikkaani napatan ratsastusvarusteeni mukaan. "Ai moi!" Huudahdan kun näen uuden tuntilaisen Deeannin sekä tutun Mintun astuvan talliin, ja vaihdan näiden kanssa muutaman sanan.
Tunturikonista ostan yhden sämpylän, ja menen istumaan pöydän ääreen, jossa katselen maneesissa menossa olevia loppuraveja. Siivoan roskani, ja menen vessaan vaihtamaan ratsastushousuni sekä tallitakin että saappaat. Kiiruhdan maneesiin, missä edelliset tuntilaiset ovat jo laskeutuneet satulasta. Painan kypärän päähäni, ja ratsastushanskat käsiini ja kävelen suuren puoliverisen luokse. "Moi, millanen Rasse oli tänään?" Kysyn iloisesti ruunaa pidelleeltä mukavanoloiselta ihmiseltä. "Se oli tosi kiva!" Tämä hihkuu innoissaan. Virnistän tälle vastaukseksi, ja kipuan kyytiin kun sanomme heipat ja hevosen entinen ratsastaja hyppelee kohti ulko-ovea. Vaikka joudun pidentämään jalustimia kolme reikää, selässä tuntuu kuitenkin hirvittävän pieneltä! Ratsastin viimeksi Sotilaalla, sekä serkkuni Sallan Eppu-issikalla, joten 170senttinen Rasse on todellinen kulttuurishokki. Painan pohkeeni ruunan kylkiin, ja tämä alkaa kävellä juuri sopivan reippaasti uraa pitkin. "Noniin! Eli tänään olisi aiheena avo-ja sulkutaivutukset! Aloitellaan ensin ihan vaan alkuverryttelyillä, käynnissä ensin taivutelkaa reilusti sisään ja ulos!" Heli ohjeistaa. Teen pääty-ympyrän ja voltin jotta saisin välimatkaa edelläni olevaan Donnaan, ja hyödynnänkin tämän taivutteluun. Rasse on edellisen tunnin ansiosta jo aika rento, ja kuuntelee ohjeet hienosti, vaikka keskittyminen kuskilla meinaa välillä herpaantua. "Mites sulla meni päivä?" Kysyn hevoselta, ja tämä pärskähtää.
"Nyt Jemina suu kiinni ja ratsasta!" Heli sanoo muka ankarasti, mutta hänen persoonallinen hauska naurunsa täyttää silti koko tilan hyväntuulisuudellaan. "Heh, no mut sit ravissa sama!" Tämä sanoo, kun olemme kiertäneet kehää viitisen minuuttia. Nostan ravin, ja alan tekemään voltteja ja ympyröitä. Rassella on mielestäni ihan hirveä ravi, sillä se on niin iso ja nopeatempoinen. Vaihdamme suuntaa ja ravailemme vielä hieman, kunnes nostamme laukan ja jatkamme taivuttelua. Laukka ruunalla taas on kuin keinuhevosella!
Nyt itse aihe alkaa. "Aloitetaan tehtävä käynnistä tästä käynnistä pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun loppuun voltti ja jatkat pitkälle sivulle avotaivutuksessa." Heli selostaa töröttäessään keskellä kenttää. Ensimmäiset aloittavat. "Muista ratsastaa etuosaa uran sisäpuolelle!" Heli muistuttaa yhteisesti kaikille. On meidän vuoromme ja teemme tehtävän hieman haparoiden, mutta kerta kerralta se sujuu paremmin. Vaihdamme suuntaa ja teemme tehtävän vielä pari kertaa. Seuraavana teemme avotaivutusta pituushalkaisijalla, sekin menee kivasti! Pidämme pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkamme sulkutaivutuksilla. Hyödynnän voltteja, ja onnistun näissä mielestäni paremmin kuin avoissa. Teemme saman myös harjoitusravissa, joka tosin tuotti minulle tuskia, sillä Rassen ravi ei ole mieleeni. "Kaikki onnistui tänään hienosti! Nyt otetaan itsenäinen noin kymmenen minuutin loppuverryttely, ja sitten voi alkaa viemään hevosia talliin!" Nainen ilmoittaa. Ravailen ympäri maneesia hetken, kunnes siirryn uran sisäpuolelle kävelemään. Annan Rasselle pitkät ohjat ja taputan tätä. Ruuna venyttää kaulaansa ja pärskähtää.
"Sä olit hieno!" Kerron kimolle tallissa kun harjaan sitä. Hoidan Rassen kuntoon, ja käyn vielä harjailemassa Sotilasta. Puhelin takin taskussa piippaa, ja katson mikä ilmoitus se oli. Siinä on viesti äidiltä: "Oon parkkiksella oottamassa, tuu kohta!"
"Tuun nyt!" Vastaan, ja sanon hihkaisen muille heipat tallin ovelta, ja lähden kohti autoa.