2 osumaa on löytynyt haulle 0

Julien päiväkirja

Luciakulkue 2019

#luciakulkue #Reiska

Tarinassa mukana: @riri @rosa @veronica @minttu @minea @julle @hilla

Saavun tallille myöhässä, taas. Juoksen Reiskan karsinalle. Haen harjat ja käyn mammutiksi muuttuneen hevosen pölyharjalla läpi. Putsaan ripeästi kaviot, selvitän jouhet. "Satula satula satula satula..." hoen matkalla satulahuoneeseen. Nappaan satulan ja suitset telineestä ja menen puolijuoksua takaisin karsinalle. Heitän satulan selkään, ja alan laittaa suitsia, kunnes tajuan ettei minulla ole kypärää päässä. "Hitto vie!" tiuskahdan ja tungen hieman pienen kypärän päähäni. "Uusi yritys..." mumisen samalla kun laitan suitset Reiskan päähän. "Sit mennään!" kuului Ririn ääni, ja kaikki lähtivät ulos. Nousimme selkään, ja lähdimme matkaan. Ririn ja Poppiksen jälkeen järjestys oli seuraava: Minttu ja Vallu, Minea ja Rasse, Rosa ja Fiona, Veronica ja Max, Julle ja Hoo, minä ja Reiska, Hilla ja Pinja.

Pienet lyhdyt loistivat kauniisti, ja kaikki hevoset olivat rauhallisia, ainakin toistaiseksi. Rosa soitti kaiuttimestaan joulumusiikkia, ja innostuin hyvien laulujen kohdalla hyräilemään mukana. Reiska oli yllättävän reipas, ja kulki pörröiset korvat hörössä Hoon perässä. Kaupungilla teimme normaalit kulkueeseen kuuluvat veisut. Kaupunkilaiset tulivat moikkaamaan hevosia ja vaihtamaan kuulumisia. Kalle tarjosi lämmintä glögiä ja joulutortut, sekä vaihtoi lyhdyt otsalamppuihin. Kotimatka saattoi alkaa.

Koko kulkueen kohokohta oli ehdottomasti hankilaukka, ainakin omasta mielestäni. Kaikki siirtyivät vuorotellen laukkaan, ja hevoset painelivat täysiä. Jopa Reiska.

Veronican päiväkirja

Max tuijotti suuntaani sieraimet levällään tarhan pimeydessä, eikä se näyttänyt hirmu iloiselta. Puristin nyrkissä sen tummaa riimunnarua ja houkuttelin ruunaa vastaan suorastaan naurettavalla lässytyksellä.
“Max, Maa-aax, tule tule”.
Huuteli ei tuottanut tulosta, joten lähdin osittain korkeassa hangessa tarpomaan rautiasta hevosta kohden. Sen vieressä seisoi myös liinakko suomenhevosori Peikko, mikä katseli suuntaani ystävänsä kanssa vähintäänkin yhtä hölmistyneenä. Onneksi Riri oli antanut tallista otsalampun mukaani, sillä pimeässä en olisi nähnyt yhtään, mihin astua. En millään olisi raaskinutkaan liata vuoden vanhoja tallikenkiäni tarhassa, vaikka ne sitä varten varmaan olivatkin tallikengät.
Vain vaivoin sain napattua Maxin riimusta kiinni kädelläni, sillä näytti siltä, että ruuna oli jo ottamassa hatkoja Peikon perään. Riimunnarun lukon kiinnitin hyvin nopeasti riimuun ja oloni oli ainakin hetken huolettomampi. “Ja sitten mennään muru, niin saadaan sinusta letkan komein heppa!” kailottelin ruunalle kun lähdimme portille, portista ulkopuolelle ja kohti tallia, jonka ikkunoista hehkui lämmin valo aina tarhoille saakka.

Tallissa vasta kuhinaa piisasi! Yksäripuolella Hilla ja Julle naureskelivat hassusti ilmeilleelle Hoolle kun taas heinävintin portaiden edessä Julie ja Rosa yrittivät auttaa Mineaa saamaan Lucianeidolle kuuluvaa kruunua kypärän päälle turvallisesti kiinni. Melkein käytävän päästä Minttu heilutteli Vallun karsinan ovelta, siniset hiukset yltä päätä purun peitossa.
Käytävän ensimmäinen hoitopaikka oli vapaa, joten käänsin Maxin siihen. Rasse seisoi taaempana korvat tötteröllä, selkeästi hoitajaansa odotellen paikalle. Minä taas riensin hakemaan Maxin tavaroita kun olin saanut loimet sen selästä paikoilleen poikkeuksellisesti nyt entisen hoitohevoseni Sotilaan karsinan ovelle. Takaisin päästyäni aloin harjailemaan ripeästi Maxia siistiksi.
“Voi pyhä sylvi kun oli niin kovin vaikeaa”, Minea miltein parkui ojennellessaan valkoisen asunsa hihoja ja nostaessaan takkinsa kaulusta.
“Älä valita, oot kaikkien kuvien ehdoton kohde kimon ratsusi kanssa!” huikkasin pahoittelematta. Minea väläytti nopean hymyn ja siirtyi taputtelemaan suitsimista vaille valmista Rassea kaulalle.
“Ok, mutta näyttää siltä, että sulle tulee kiire, ihan oikeasti kiire”, Minea huomautti siirryttyäni harjaamaan Maxia toiselta puolelta. Auts, niin se taisi olla.
“Aha, kenellä kiire? Täällä apu!” minua muutaman vuoden vanhempi Rosa ilmoitti. Työnjako oli selvä: jatkoin harjaamista, Rosa selvitti jouhet. Putsasin kaviot ja pistin suojat, Rosa haki satulan ja suitset. Minä puin päälle, Rosa asetteli huovan ja pisti satulan selkään. Suitsimisen tein toki itse, sillä Rosan oli kiitoksien jälkeen viimeisteltävä vielä karsinastaan kurkkinut Fiona.

“Tööt tööt, varokaa, jyrä tulee”, Julie huusi ja lähestyi perältä tarmokkaasti Reiskan kanssa, minkä löntystely kompensoi Julien kävelytyyliä aikalailla. Irrotin ruunan, työnsin sitä sivuun jolloin reipas maastoratsukko pääsi ohitsemme ulos. Pian perässä, varmaan samalla ovenavauksella, Riri huuteli jo muutakin porukkaa kiirehtimään ulos. Rykäisin kerran, kiinnitin kypärän leukahihnan ja ohjista kiinni puristaen talutin Maxin jonon kärjessä ulos.

---