1 osuma on löytynyt haulle 0

Jullen Päiväkirja

Jullen Päivä

#Hoo #Honkalehto #Ruusa


Kello soi 4.30 raahauduin alas keittiöön ja annoin innokkaalle huskyn pennulle aamuruuan, jonka jälkeen lähdin viemään sen ulos.  Sisälle saapuessamme Jere oli saapunut keittiöön tekemään aamupalaa ja keittämään kahvit. Istahdin pöydän ääreen ja nappasin kahvia samalla. Aloin selamaan facee puol huolittomasti ja join samalla kahvia.
-Ilmottauduin muuten eilen Lehtovaarassa järjestättäviin koulukilpailuihin molempien hevosten kanssa. Tokasin Jerelle. Joka nosti katseensa puhelimestaan ja nyökkäsi vain.
-Oho se on jo puol kuus. Julle meille tulee kiire kohta. Jere huuhdatti vilkaisten kelloa. Molemmat noustiin ylös kun tykinsuusta ja alettiin vetää ulkokamppeita päälle. Kuuralle heitin valjaat päälle ja otin sen hihnaa. Puol juoksimme autolle ja lähdimme kohti Honkalehtoo.

Vein pennun tyhjään karsinaan ja jätin oveen lapun jossa luki "Kuura tässä terve, minua saa tulla rapsuttelee". Lähdin tallin tallikahvioon jossa Aleksi ja Jere suunnitteli päivää.
-No Julle kummalla haluat ajaa? Aleksi kysy
-No mitkä in vaihtoehdot. Naurahdin
-Onni tai Satu. Jere tokas
-Onni. Tietenkin mikä kysymys tämä mukamas oli? Sanoin
-selvä ku ootte tallin tehnyt pakkaatte Sadun ja Onnin autoon ja lähdette radalle. Onni ei oo vielä käynyt radalla. Aleksi sanoi ja taputti minua olkapäähän.
-Aaivan tässä tämä jutun juju olikin. Naurahdin.
Lähdin viemään hevosia ulos. Jere loimitti valmiiksi ja minä talutin ulos.
-Perkeleen koni! Pompi omilla jaloilla karjaisin omalle orin kuvatukselle. Rasmus katsoi minua ihan hölmistyneenä. Se oli aina into pinkeenä lähdössä ulos aamuisin.
-Onko huono päivä Aleksi kysyi?
-Ei oikeestaan. Rasmus vaa pomppii vastasin.
-Mä käyn tänään Seiskan ajamassa niin voin ottaa Rasmuksen perähevoseks. Aleksi sanoi
-Kiitoksia paljon. Tokasin ja vein pystyyn hyppivän orini tarhaan jossa se lähti kun tykinsuusta  häntä tötteröllä juoksemaan.

Kun kaikki hevoset oli ulkona ja karsinat siivottu sekä lattia lakaistu menimme Jeren kanssa kahville ennenkuin alkaisimme pakkaamaan tavaroita ja hevosia autoon.
Kannoin viimeisiä kamoja autoon Satu ja Onni oli valmiina karsinoissaan.
-Julle kato onko oriseinä paikoillaan. Jere huikkas.
-Joo. Vastasin ja kiipesin autoon ja tarkistin asian.
-On se. Huusin Jerelle joka seisoikin takanani.
-Rakkaani ei tarvitse huutaa kuulen vähemmälläkin. Jere sanoi.
Naurahdin vain.
-Hae onni kyytiin.
Lähdin hakemaan orin autoon. Hetken taisteltiin että saatiin oripoika auton sisään ja kiini. Sitten lähdin hakemaan Sadun kyytiin. Satu käveli kiltisti kyytiin vaikka onni meuhkasi toisella puolella. Luukut kiini ja nostettiin viellä kärryt kyytiin. Lähdimme kohti ravirataa.

Radalla purin autosta tavarat katoksille ennenkuin otimme kärryt alas ja veimme ne katoksille kanssa. Avasimme lastaussillan alas ja hyppäsin hevostilaan otin onnin irti ja heitin ketjun sen suuhun, ihan varmuuden vuoksi olihan se ekaa kertaa Honkalehtoon tulonsa jälkeen uudessa paikassa. Ori laskeutui  kiltisti alas autosta ja katteli pörheänä uutta paikkaa. Lähdin taluttelemaan Onnia hetken varikkoalueella ja tutustutin sitä paikkoihin. Ori steppaili ympärilläni häntä tötteröllä ja puhisi innoissaan. Muutaman kerran se hirnahti ja ilmoitti että on saapunut. Radalla oli muitakin ja päät katsoivat massiivista kaksi vuotiasta suomehevosoria joka pörräsi kuin muurahainen sokeripalan ympärillä. Välillä tuntui että Onni vei minua kun märkää rättiä ympäri varikkoaluetta, mutta oli kuitenkin hallinnassani koko ajan. Talutin orin katoksille. Aloin valjastamaan oria kilpakärryjen eteen.
-Perkele tää tamma on taas yhtä kiukkupylyä. Jere tiuskasi.
-Se on TAMMA! Sanoin ja painotin sanaa tamma.
-Olkoon vaikka Aasi, mutta molemmille potkuremmit.
-Hahah. Oletpa hauskalla päällä. Sanoin ja katsoin Satua. Suomenhevostamma seisoi korvat luimussa ja mulkoili koko ajan Jereä.
-Onko onnin päävehkeissä laput kiini? Jere kysyi.
-On on. En minä niin tyhmä ole että lähen nuorella hevosella ekaa kertaa radalle ilman lappuja. Vastasin takasin ja napsautin pikalukko kärryt paikoilleen.
-Valmista päästätkö mut ja onnin irti? Satu osaa lähtee niin nätisti tästä en oo varma. sanoin ja puin kypärän päähäni ja otin ohajt käteeen jonka jälkeen hyppäsin kärryille. Jere tuli päästämään irti. Nykäsin samalla hieman liukusekkiä tiukemmalle.
-Meen tohon varikkoalueelle pyörii ja ootan siinä mennään yhtämatkaa radalle. sanoin samalla ohjaten orin katoksilta pois.
Jere tuli Sadun kanssa hetkenpäästä perään ja käänsin orin Jeren selkään ja suuntasimme radalle.
- Lähetään vaan hölkälle. Kolme kierrosta mennään näin sit tuonne mettä lenkille kävelemään ja tullaan ottaa vähän kovempaa vauhtia, jonka aikana voit tulla rinnalle. Jere ohjeisti samalla maiskuttaen Sadulle. Tamma lähti hölkälle ja Onni seurasi perässä. Vähän Onni keksi mutkitella ja yrittää katella kaikkee kokolappujensa takaa. Koko ajan sai olla valmiina läymättämään ohjilla tai antamaan raipalla huomautuksia.

Kolmen kieroksen jälkeen suuntasimme kävelemään mettälenkille. Löysytin liukusekkiä vähäsen jotta ori saisi venyteltyä kaulaansa. Kävelimme kaikessa rauhassa lenkin ja suuntasimme takasin radalle.
-Mennään kieros rauhallista hölkkää väärään suuntaan ja etusuoralla aloitetaan volttaus katotaan miten se Onnilta luonnistuu, voltataan hetki ja lähetään kilpailusuuntaan reippaampaa ei kuitenkaan täysiä. Voit yrittää saada Onnin rinnalle tai tulla perässä. Pidä kuitenkin se ravilla. Jere tokasi
- Okei sanoin ja lähdimme hölkälle.
Aloitimme volttaamisen ja Onni oli hiukan ihmeissään mutta toimi moitteettomasti Sadun rinnalla.
-Valmis....Yksi...Kaksi... AJA! Jere huuti ja käänti Sadun kilpailusuuntaan. Tein samanlailla ja lähdimme ''kilpasille'' Satu polki edessä hyvän näköistä ravia.Käänsin Onnin ulkoradalle ja annoin sille merkkiä että voi mennä. Onni oli hieman ihmeissään mutta nöyränä poikana pisti jalkaa toisen eteen. Pian olimme jo Sadun ja Jeren rinnalla. Jere katsoi onnin menoa ja näin miehen huulilla virnistyksen ja samalla Jere antoi sadulle merkkiä että voi mennä. Onni vastasi ulkopuolella heti vauhdin lisäykseen. hymyilin vain kärryillä. Annoin orille merkkiä ja pian olimmekin turvanmitalla Sadusta ja Jerestä ohi. Onni lisäsi kokoajan vauhtia ja pian Satu jäi taaksemme. Hymyilin kun naantalin aurinko. Tästä orista tullaan viellä kuulemaan ja voittajaesittelyt tulee tutuksi. Maali suoran auetessa annoin orille löysää ohjaa ja annoin merkkiä et mene. Onni Polki reipasta ravia ja kiritti koko ajan vauhtiaan. Maalin jälkeen aloin vasta hiljentämään ja annoin Onnin hölkkiä rentoa ravia eteenpäin. Pian Satu ja Jere tuli rinnalle.
-PERKELE mikä hevonen. Jere tokasi
-Äläpä. Aleksille voisi sanoa että pari radalla käyntiä viellä ja koelähtöön vaan. Vastasin. Jere nyökkäsi
-Käy jäähdyttelee se hyvin nytten mettä lenkillä ja tuo katoksille sitten. katotaan miten se peruttaa. Jere sanoi. Nyökkäsin ja käänsin Onnin varikkoportista ulos radalta.

Katoksilla Jere odotti jo meitä se oli purkanut Sadun ja heittänyt sille päälle Punaisen loimen. Onni peruutti katoksille kun vanhatekijä taputin oria kaulalle ja kiinitin ketjut riimuun kiini. Aloimme Jeren kanssa purkamaan oria. Kietasin orille jalkoihin limimentit ja pintelit, jonka jälkeen talutin sen autoon. Jere toi Sadun hetken päästä perässä. Pakkasimme tavarat kyytiin ja lähdimme köröttelee kohti Honkalehtoo.



Kun olimme purkanneet hevoset autosta ja siivonneet auton. Menimme taukohuoneeseen kahville.
-Nooo mites se uusi tulokas selviytyi radalla? Aleksi avasi oven ja kysyi saman tien asiansa.
-Onni kytäytyi oikein hyvin, mitä nyt vähän piti pörhennellä.
-Mites juoksu maitto? Aleksi jatkoi
-Pari radalla käyntiä ja koelähtöön. tokaisin, Aleksi kattoi kysyvästi minua.
-Se vastasi Sadulle kun lisäsin vauhtia ja kun Julle antoi luvan ori pyyhkäisi ohi ja pysyi koko matkan ravilla. Jere sanoi.
Aleksi oikein Hymyili innoissaan, taisi mies olla tyytyväinen ostoonsa.
puhelimeni pärähti taskussa soimaan. Kaivoin luurini taskusta ja näytössä komeili nimi Riri.
-Terveppä terve. vastasin puhelimeen
-Hei, Onko sulla nyt kiireitä? Riri kysyi
-Eipä ole juuri saimme hommat tehtyä täällä naapurissa. Kuinka niin? vastasin
-Ajattelin että tulisitko hieromaan Ruusan, tuntuu vähän olevan jäykkä ja saisi tammamamma hemmottelu hetken, se on sen kyllä ansainnut. Riri tokaisi
-Kyllä vain passaa  tuun puolen tunnin sisään siihen. sanoin
-Okei. Nähdään silloin. Riri sanoi ja sulki puhelun.

Jere jäi vielä Honkalehtoon kun lähdimme Kuuran kanssa käveleen Lehtovaaraan tallille. Kuura juoksenteli vapaana pitkin poikin. Nappasin koirani kiini kuitenkin ennen tallia ettei se juoksisi saman tien jonkun hevosen jalkoihin. Ikinä ei tietänyt onko joku tulossa ratsastamasta tai jotain. Vein Kuuran Hoon karsinaan ja lähdin toimistoa kohden josta löysin Ririn.
-Ruusa on karsinassaan voit vaikka pesarille mennä sen kanssa. Kävin hieman juoksuttamassa sitä kentällä jotta lihakset lämpenee. Riri sanoi.
-Selvä kiitoksia.
Lähdin hakemaan kimon tamman pesupaikalle. Aloin käymää tammaa läpi kevyin ottein aluksi ja Ruusa näytti oikein mukavasti kohdat missä oli jumia ja aloin työstämään niitä. Hetken tamma näytti nyrpeetä naamaa, mutta alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan ja haukottelemaan oikein makoisaisti.
-Taidat kuule tykätä sittenkin. sanoi tammalle joka haukotteli oikein pitkään
Hieronnan päätteeksi viellä venyttelin tamman kaikki jalat ja heitin sille lämpöisen loimen päälle.  Vein tamman takasin karsinaan ja kävin Rirille ilmottamassa että Ruusa on valmis.




Suuntasin kohti Hoon karsinaa ja nappasin Kuuran kiini lähdimme ulos käymään ja temmeltämään. Pentu oli oikein virtaisa ja innoissaan. Hetken kuluttua automme kaartoi lehtovaaran parkkipaikalle ja Kuura pinkaisi täyttä päätä Jeren luo.


-No hei tyttöseni. Jere sanoi ja kyyristyi silittämään Kuuraa. Kävelin samalla Jeren luo ja mies nousi ylös ja kaappasi minut syleilyyn sekä antoi pusun.
-Jätit mut sit ihan yksikseen Henrietan kiusattavaks. Jere sanoi ja otti koiranpentu ilmeen.
-Haha ihan oikein sulle, opithan olemaan. tokaisin vaan kylmän viileästi ja iskin silmääni.
-Mitäs vielä suunnitelmissa? Jere kysyi
-Käydään toi orhi poika liikuttaa Milli saa viettää ponien kaa päivän. Vastasin.
Lähdimme takasin tallia kohden. Jere jäi Kuuran kanssa talliin odottamaan ja tiesin että kohta tulisi  hoitaja ryntäys kun tunnit ovat alkamassa.
Pujahdin poikien tarhaan. Cassu ja Reiska löntysteli heti luokseni herkkujen toivossa.
-Kuulkaahan lihapullat, ette saa yhtään mitään. Naurahdin pojille ja tyydyin vaan rapsuttamaan kumpaakin otsasta. Hoo kyhnötti takapuoli minuun päin ja mulkoili otsatukkansa alta korvat luimussa.
-No Ihanaa kun joku on noin iloisella päällä vastassa aina. Pitääkö sun Hoo ola noin super iloinen? Kysyin sarkastisesti hevoseltani ja jäin tyhmänä odottamaan että orini avaisi suunsa ja sanoisi jotain. Tajusin äkkiä kuinka tyhmänä näytin. Kävelin orini luo joka saman tien kun olin lähellä alkoi nostella takajalkojaan ja mulkoili korvat luimussa.
-Nyt on sitten Perkele Hoo. Jos minua potkaset se on varma että teen susta koiranruokaa.  Karjaisin ja huomasin että muutama tuntiratsastaja oli hakemassa hevosiaan ja katsoi minua järkyttyneenä. Tässä ajassa Hoo oli kerennyt siirtyä jo toiseen nurkkaan kyhnöttämään.
-Ei helvetinkuustoista. Hetwing Power nyt alkaa olee viimeinen varoitus. Karjaisin ja Kävelin vihaisesti orini luokse joka nosti korvat pystyyn ja käveli luokseni kun mikäkin koiranpentu.
-Et ole tosissasi. sanoin ja rapsutin orin otsaa. napautin riimunnarun kiini ja lähdin taluttamaan oria talliin. Niinkun arvasin Jere oli pulassa Kuuran kanssa tyttölauman keskellä.
-Aiaiai pitäisikö mun olla nyt mustasukkainen? Heti ku silmä välttää mies on tyttöjä vikittelee. Naurahdin Jerelle jonka tuska oli silminnähtävä.
-Älä viitti Julle auta mua. Mies aneli
-Etkö nää että mulla on kiire. sanoin ja vinkkasin silmää.
Hoo hirnahti kärsimättömästi ja alkoi kuopia lattiaa.
-Et kuluta kenkiäs. komensin oria.
tyttölauma alkoi kaikota ja Jere pääsi vapauteen hän vei Kuuran Hoon karsinaan odottamaan.

Harjailin Hoon klipattua karvaa pitkin vedoin pölyharjalla pesarilla. Hoo pyöri ja hyöri sekä nosteli etujalkaa ja heilutteli sitä ilmassa.
-Voisitko pysyä edes viisi sekunttia paikoillaan. Sanoin orilleni
Lopulta ku olin saanut Hoolle suitset päähän.
Samalla Jere ilmestyi pesarille.
-Sait näköjään fanilauman karistettua virnuilin pojalle.
-hahah ootpa hauska. Olisit voinut tulla pelastaa. Jere sanoi ja kaappasi mut syliinsä. Hoo kattoi kauhuissaan että nyt hänen arvovaltainen palveliansa ryöstetään ja alkoi saman tien kuopia lattiaa
-Hoo nyt lopetatan sanoin ja pomppasin Jeren sylistä pois. Hoo katsoi meitä ilmeellä ja ilkkui mielessään. Nappasin hoon irti pesarilta ja lähdin taluttamaan riimunnatu kuolaimissa kiini sen maneesiin.
-puol tuntia keretään käyttää maneesia sit alkaa tunnit. Sanoin ja päästin Hoon irti.
Hoo lähti kun hauki rannasta pukitellen ja pomppien. Irtojuoksutin innokkaan ruunikon orin kunnolla jotta voisimme rauhallisin mielin aloittaa huomenna kisoihin treenaamisen. Hoo puhisi ja puhkui menemään. Häntä tötteröllä ku mikäkin arabianhevonen. Välillä se näytti kuinka spurtata ravilla oikein kovaa.


-Harmi ettei siitä tullut ravuria. Upea lennokas ravi ois varmasti ykkösiä satellut. Jere tokaisi
-No ois hyvistä vanhemmista se on ja varsana näytti oiekin hyvältä. 2 vuotis kausi alkoi hyvin mutta kun se käänty 3 vuotiaaks Hoo alkoi laihtua ja stressasi kilpailutilanteita. Ei se nauttinut kilpaa juoksemisesta vaikka tykkää aina välillä irrotella. Tokasin vain ja pidin katseen Hoossa samalla lun kyynel vierähti poskelle.
-Hei rakas. Älä nyt mikä tuli? Jere kysyi
-ei mikään nyyhkytin ja tunsin pitkän lämpöisen puhalluksen poskellani. Hoo oli tullut salamana paikalle ku mamma vähän itkua lykkää.
-Kato nyt ku Hookin haluaa tietää miksi itket. Jere kysyi. Nappasin hoon kiini ja halasin Jereä
-tuli vain muistoja mieleen. Sanoin ja lähdin taluttamaan oriani talliin. Jere käveli hiljaa perässäni Hoo tökki vähän väliä turvallaan minua.
-Hömelö hevoseni. Oot kyllä täydellinen noin. Sanoin ja silitin orini kaulaa. Talutin Hoon pesarille ja kiinitin sen kiini. Hain samantien pakkasesta kylmäyssuojamme ja iskin jokaiseen jalkaan suojat kylmäämään orin jalkoja. Otin suitset pois ja Hoo haukotteli oikein makoisasti. Jere tou Hoon talliloimen ja puin orille loimen päälle. Kaivoin taskusta pari porkkanaa ja syötin ne Hoolle. Jere otti suojat pois ruunikon orin jaloista ja lähsin taluttamaan orini sen omaan karsinaan. Jere oli mennyt edeltä nappaamaan Kuuran pois Hoon karsinasta. Otin riimun pois Hoolta ja rapsutin orin päätä. Suljin oven ja lähdimme kotia päin.