Lilyn päiväkirja

Tiedot tulossa myöhemmin!

Kaiken tämän keväisen hullunmyllyn keskellä oli elämääni kuitenkin saapunut myös yksi valopilkku lisää, nimittäin toinen hoitoponi! Heti Ellenin saapuessa tallille kuvankauniin welshponinsa kanssa, olin iskenyt siihen silmäni. Kunpa minullakin olisi ollut varaa omaan poniin, ja vieläpä noin kauniiseen... Niinpä, Lilyn hoitajahaun ilmestyessä ilmoitustaululle en epäröinyt hetkeäkään kirjoittaa Ellenille viestiä, ja nyt olin maailman suloisimman pikkutamman hoitaja! Lily oli täydellinen pelastus tylsiin tallipäiviin, sillä yleensä, kun Belle meni tunnille, jäin vain tylsistyneenä tallitupaan pyörittelemään peukaloitani. Mutta nykyään saatoin silloin hakea Lilyn tarhasta ja harjata sen valmiiksi sitä ratsastamaan tulevalle Ellenille. Joskus sain myös lähteä ponin kanssa kävelylle narun päässä, mutta unelmaponin selkään en ollut vielä päässyt kiipeämään. Ehkä senkin aika koittaisi nyt kesälomalla?

Tänään oli kiva päivä, sillä kaikki Lily-päivät olivat kivoja. Saavuin tallille heti aamusta ja ehdinkin Karon mukaan aamutalliin jakamaan poneille väkkäreitä ja heittämään ne sitten ulos. Tein Lilylle Ellenin ohjeiden mukaisesti sen aamumössöt ja jätin ponin ryystämään pirtelöään sillä välin, kun heitimme heppoja ulos. Belleä paahtavan kuuma sää ei näyttänyt haittaavan, eikä poni epäröinyt ottaa muutamaa raviaskelta narunpäässä.
”Ihme höyrypää tuo Belle”, Karo mutisi Ruusaa taluttaen. Aurinko tuntui imeneen vauhtitammasta mehut ja se löntysti laiskasti taluttajansa vierellä ilman kiirettä.
”Ihan kuin Ruusa olisi aina tommoinen laiskiainen”, virnistin, joka sai Karon naurahtamaan laiskuuden menevän ponin pyöristyneen varsamahan piikkiin. Juttelimme niitä näitä kunnes viimeisetkin hevoset olivat päässeet tarhaan kirmailemaan.
”Ei enää kauaa niin nämäkin pääsee laitumelle!” Karo löi kätensä yhteen ja kyseli, olisinko innokas avustamaan seuraavana vuorossa olevassa hommassa, karsinoiden siivouksessa.
”Sori, mutta mulla on Lily hoidettavana”, totesin muka-pahoittelevasti ja suuntasin sitten yksäripuolelle Lilyn karsinalle. Tamma oli onnistunut kaatamaan mössönsä ja nuoli sitä parhaillaan lattialta.
”Tyhmä”, hymähdin ponille, rapsutin sitä otsasta ja nosti mössöämpärin karsinan ulkopuolelle. Jätin Lilyn puhdistamaan lattiaansa ja suuntasin yksäreiden satulahuoneeseen hakemaan ponin harjakassia.

Annoin Lilyn olla vapaana karsinassa harjaussession ajan. Aloitin ottamalla käteeni magic brushin jolla rupesin irrottamaan pölyä ja kuivunutta mutaa ponista. Se tuntui olevan vähintäänkin yhtä haka kuin Belle mutaisten piehtarointipaikkojen löytämisessä. Laitoin nappikuulokkeet korviini nauttien tallin rauhallisuudesta näin aamutuimaan ja laitoin spotifysta musiikkia soimaan. Kesken harjaustuokin puhelimeeni kilahti viesti Elleniltä.
”Ootko jo harjaamassa ponia? Tuun vähän myöhässä niin voit varmaan jo alkaa satuloida, valkku alkaa siis kympiltä!”, Ellen kirjoitti. Vastasin hänelle myöntävästi ja laitoin sitten puhelimen takaisin taskuuni. Heti aamusta oli jo paahtavan kuuma ja nautin tallin viileydestä paljailla säärilläni. Tänään hevosetkin pääsisivät vihdoin laitumelle irrottelemaan ja minun agendani olisi viedä Belle ja mahdollisesti joku heittäjää vailla oleva pikkuponi nautiskelemaan laidunruohosta johon heppoja kovasti oli yritty totuttaa. Harjasin Lilyn läpi vielä pölärillä, vaikka se ei ollut erityisen likainen. Kaviot puhdistin huolellisesti varmistaen samalla, että kaikki kengät olivat kiinni ja ettei jaloissa ollut turvotusta. Turpaansa vaaleanpunanenäinen Lily sai sipauksen aurinkorasvaa.
”Hölmö”, hymähdin ponille, kun se aivasti päin naamaani mössönrippeet lentäen. Sitten painelin satulahuoneeseen hakemaan sen estekamppeita.

Palatessani karsinalle huomasin Jullen ilmestyneen rapsuttelemaan Lilyä, joka ei tainnut kuitenkaan olla kovin yhteistyöhaluinen nostamaan päätään, vaan tamma puputti mieluummin iltaheinien rippeitään lattialta.
”Moi Ellen!” Julle huikkasi ja kääntyi sitten minuun päin. ”Eikun Zaida? Häh? Säkö tällä oot menossa ratsastamaan?”
”Olisinpa”, virnistin, ”mutta mä oon vaan hoitaja.”
Julle vaikutti syvästi järkyttyneeltä.
”Mistä lähtien sä oot muka tätä hoitanut? Multa on mennyt ihan ohi!” hän päivitteli ja auttoi minua sitten nostamaan satulatelineen karsinan ovesta käyttövalmiiksi.
”Siis jostain toukokuusta, alle kuukauden kuiteskin”, tuumin ja laskin varusteet telineelle napaten ensin mukaani Ellenin valitseman vaaleanpunaisen satulahuovan.
”No, onnea sitten tai jotain!” Julle huikkasi poistuessaan sitten Hoon luokse. Heitin satulan Lilyn selkään ja kiristin hieman varoen sen satulavyötä, mutta onneksi se ei ollut pureskelevaa sorttia. Sain vielä martingaalin ja suitset ponin päälle eikä Elleniä näkynyt missään, joten päätin taluttaa ponin kauniiseen ulkoilmaan napostelemaan vähän vihreää. Lilykin pääsisi valkun jälkeen laitsalle irrottelemaan ainakin minun tietämykseni mukaan.

Ulkona oli jo alkanut lämpenemään, mutta ketään ei näkynyt missään vaikka kello lähenteli jo kymmentä. Niinpä kaivoin puhelimeni taskusta ja avasin snäpin. Vertsulle lähti heti videota ruohoa mussuttavasta ponista, sillä tiesin blondin olevan valmiina vastaamaan heti.
”hoidatko sä totakin?” tyttö oli kirjoittanut lähettämäänsä snäppiin heti avattuaan omani.
”joo xd”, vastasin hänelle, mutta enempää en ehtinyt, kun Ellen jo kiiruhti parkkipaikalta kypärä päässään hölskyen ja saappan vetoketju puoliksi auki.
”Kiitti vielä ihan sikana avusta”, Ellen kiitteli ja nappasi minulta Lilyn ohjat lähtien saman tien kuskaamaan ponia kentälle, jossa tytön valmentaja jo kasasikin esteitä valmiiksi.
”Eipä kestä”, mutisin, vaikkei Ellen sitä kuullutkaan. Sellainen talliaamu. Kohautin olkiani ja suunnistin Bellen ja Ruusan tarhalle moikkaamaan poneja. Kohta olisikin jo aika päästää hevoset kesälaitumille.