Leikkitunti 22.3. ONLINE TUNTI

Tervetuloa ensimmäiselle roolipelattavalle ratsastustunnille!

Tunnin aiheena on yksinkertiasesti leikkitunti, jonka pitää tallin arvovaltainen omistaja Riri. Tunti järjestetään sunnuntai päivänä maneesissa, sillä ulkokenttä on yön pakkasten jäljiltä aika kova. Tunnille on saanut osallistua joko ilman satulaa tai satulan kanssa, mutta kuuleman mukaan tippumiset ovat omalla vastuulla.

Roolipeli alkaa verryttelystä, jota käydään nyt ravissa ja laukassa, hitaammin kulkevat ratsukot uran sisäpuolella. Riri valvoo menoa keskeltä kenttää ja valmistautuu aloittamaan tunnin varsinaisen ohjelman! Kentän keskellä on noin parin metrin päässä toisistaan vierekkäin kaksi kavalettia, sekä tötsiä ja penkkejä on tuotu lähemmäksi maneesin sisäänkäyntiä...

Osallistuvat ratsukot ovat samalla roolipelin järjestys, jossa kirjoitamme 

Osallistuvat ratsukot:
Rosa - Fiona
Henkka - Matte
Zaida - Fosse
Inari - Muska
Tessa - Poppis
Cassandra - Ruusa 
RIRI

Miksi oikein piti mennä ilman satulaa?! Olen jo nyt hengästynyt siitä että joudun pinnistämään voimani äärimmilleen etten tippuisi selästä. Nostan ympyrälle laukan ja yritän saada Fionaa rennommaksi, jotta sen laukka olisi tasaisempi. Laukkaan muutaman ympyrän, jonka jälkeen siirrän raviin ja jatkan uraa pitkin. Tulee ainakin kunnon vatsalihastreeni, ajattelen huohottaen.

Maten selkä tuntuu liukkaalta ja joudun harva se sekunti hidastelemaan innokkaana asketavaa ruunaa. Satulan jättäminen talliin oli ollut hetken mieleijohde ja näin jälkeen päin ajateltuna taidan katua sitä. Ohjaan ruunan pääty ympyrälle ja nostan laukan. Se on onneksi helpompaa istutavaa kuin pompottava ravi ja unohdun hetkeksi kuvitelmiini. Hidastan ruunani laukasta käyntiin.

En voi olla hymyilemättä suurien liukasselkäisten ratsujensa selässä kamppaileville Henkalle ja Rosalle. Fossen paljaassa, pyöreässä selässä on mukavampi istua kuin nojatuolissa, eikä ruunan pomppuisa ravi haittaa kun siihen on vuosien varrella tottunut. Tällä tunnilla aion pysyä selässä, sillä tänä vuonna on tullut leivottua jo tarpeeksi tippumiskakkuja ranne hellänä. Annan Fosselle laukkapohkeet ja muistutan sitä vielä raipalla, jota poni protestoi pukilla. Siihen temppuun osasin varautua, joten matka jatkuu vaivatta. Fossella on virtaa tänään ja sitä saa jopa pidätellä, mutta ainakin pysymme isompien hevosten perässä. Käännän ratsuni ympyrälle ja vilkuilen odottavaisesti kentän keskelle pystytettyjä kavaletteja. Hyppääminen on tuplasti hauskempaa ilman satulaa!

Rosalla ja Henkalla näyttää olevan pieniä hankaluuksia pysyä ratsujensa selässä, ja virnistän salaliittolaisesti Zaidalle. Mikäs meidän tässä ponien pehmoisan talvikarvan peittämässä selässä istuskellessa. Muskan laukka keinuttaa tasaisesti, ja katselen ympärilleni yrittäen arvata millaisia tehtäviä tänään on luvassa. Maneesin ovipäädyssä on kasa tötteröitä. Ehkä tänään pujotellaan. Tai sitten joku huolimaton on vain unohtanut ne siihen.

Katselen Ruusan valkeita korvia, jotka sojottavat tötteröllään sen kävellessä eteenpäin. En ole ratsastanut diivatammalla juuri ollenkaan yksittäisiä kertoja lukuunottamatta, joten toivon pysyväni ilman satulaa selässä ja tulevani sen kanssa juttuun. Vilkuilen epäillen kavaletteja ja tötsiä, kun pyydän Ruusalta laukkaa. Ehkä tänään päästään hyppäämään pieniä esteitä?

Minun käy hieman kateeksi Inaria ja Zaidaa, jotka ratsastavat pörröselkäisillä poneilla. Siirrän Fionan käyntiin, jotta saan hetken hengähtää ennekuin Riri laittaisi meidät tositoimiin.

Katselen hetken muiden menoa ja Rosan esimerkistä siirrän myös Maten käyntiin. Vilkuilen hermostuneena kahta kavalettia, penkkejä ja tötsiä. Siitä oli hetki kun ilman satulaa oli tullut hypättyä. Matte pärskähtelee tyytyväisenä ja taputan sitä hajamielisesti kaulalle.

Muut siirtelevät ratsujaan jo käyntiin, mutta haluan vielä ottaa yhden vauhdikkaan laukkapätkän ennen välikäyntejä. Nyt kun tilaakin on enemmän, voin huoletta kääntää Fossen ympyrältä ja kannustaa sitä reippaampaan laukkaan. Ruunakin syttyy vauhdille ja kiitää innoissaan pitkin pitkää sivua, enkä voi olla hymyilemättä, kunnes maneesin seinä tuleekin äkisti vastaan ja joudun tekemään hieman rajumman pidätteen saadakseni Fossen kiinni. Pieni nolostuksen puna nousee poskilleni, mutta onneksi kukaan ei tainnut huomata eikä Fossekaan pannut pahakseen.

Muiden esimerkkiä seuraten siirrän Muskan muutamalla pienellä pidätteellä käyntiin. Se pärskii tyytyväisenä, ja huokaisen itsekin. Muskan pitäminen reippaassa laukassa vaatii hieman töitä joten levähdystauko ennen varsinaisia tehtäviä on tervetullut. Kavaletit houkuttelevat. Muskan kanssa on kiva hypätä ja sen selässä ei tarvitse turhaan huolehtia mukana pysymisestä, ellei oma tasapainoni petä tai ponilla mene hermot.

Työskentelen Ruusan kanssa hetken pääty-ympyrällä ravissa, minkä jälkeen siirrän sen käyntiin muiden ratsukoiden tavoin. Silmäilen toisia hymyillen, kun siirrymme tamman kanssa kavio-uralle odottamaan Ririn ohjeita. Nainen näyttää suunnittelevan ensimmäistä leikkiä ilkikurisesta virneestään päätellen, joten yritän valmistautua parhaani mukaan ottamalla paremman asennon Ruusan paljaassa selässä.

Riri oli juuri vilkaissut kännykkää kädessään kun se oli piipannut viestin merkiksi, mikä oli osoittautunut turhaksi. Kun tunnille osallistuneet ratsukot olivat alkaneet hidastamaan menoaan, oli pääteltävissä että alkuverryttelyt oli suoritettu toistaiseksi ihan hyvillä mallin. Hieman ääni käheänä nainen rykäisi ja asteli muutamia askeleita sinne sun tänne ja vilkuili jokaista ratsukkoa kerrallaan.
"Aloitetaan ensimmäisellä aika simppelillä pelillä. Kaikki menevät katsomon päätyyn, josta lähdetään käynnissä kilpaa kohti toista päätyä. Tietty ensimmäinen siellä voittaa. Katsotaan, kenen ratsulla on nopein käynti", Riri selitti samalla kun valui hiljalleen sille pitkälle sivulle, jossa peilit olivat seinillä.
"Osaatte varmaan aavistaa, miten kierros kaksi tai kolme sitten menee", hän naurahti, väisteli ratsukoita tarpeen vaatiessa ja asettautui mukavasti maneesin laitaan nojaillen.
"Kaikki kun on paikalla, lupa aloittaa. Tiedättehän, 3... 2... 1 ja sillä viisiin", Riri huikkasi.
"Ja ainut sääntö on, että pysy askellajissa. Muuten vapaa tyyli. Ensin siis käynnissä", hän tarkensi.

(järjestys:
Henkka - Matte
Tessa - Poppis
Rosa - Fiona
Cassandra - Ruusa
Inari - Muska
Zaida - Fosse)

Ririn ohjeet kuunneltuani, olin hyvin iloinen siitä, että Matte oli pitemmän kaavan kouluhevonen. Sen käynti oli mukavan matkaa voittava sille päälle sattuessaan. Niimpä ohjaan ruunani maneesin katsomopäätyyn ja jään odottamaan Ririn lähtölaskentaa. Ykkösen kuultuani naputtelen Maten eteenpäin yrittäen pitää sen epätoivoisesti käynnissä. Hiljaisista toiveistani ei oikein ollut hyötyä. Matte ei tänään tosiaan ollut missään muussa moodissa kuin hauskanpito.

Istuin melko korkealla Poppiksen selässä - matka maahan oli siis pitkä, mutta en sitä kauheasti jaksanut pelätä. Ririn lähtömerkin kuultuani yritin saada ruunan mahdollisimman matkaavoittavaan käyntiin, mutta yrittäen pitää sen silti vaaditussa askellajissa. Tehtävä paljastui hieman odotettua haastavammaksi, mutta paria reippaampaa askellusta lukuunottamatta alkumetrit menivät ihan ansiokkaasti. Tässä tapauksessa oli onni, että ratsulla oli pitkät jalat!

Kun Riri antaa lähtömerkin kannustan Fionan reippaaseen käyntiin. Onneksi tamma oli reippaalla päällä, joten olimme kolmansia toisessa päädyssä.
"Tämän kierroksen on voittanut Henkka ja melko heti toisena Tessa" Riri julistaa.
"Seuraavaksi otetaan sama ravissa eli asettukaa uudestaan riviin" nainen kehottaa. Käännän tamman ympäri ja ohjaan sen riviin muiden kanssa. Rapsutan hieman tuota kaulasta.

Riri lähettää meidät matkaan ja annan Ruusalle merkin siirtyä käyntiin. Kannustan sitä kävelemään nopeammin, mutta isot hevoset voittavat meidät mennen tullen. Saavumme maaliin neljänsinä juuri ennen Inaria ja Muskaa, jotka hengittivät niskaamme koko kisan ajan. Käännän Ruusan ympäri seuraavaa kierrosta varten ja virnistän Inarille leikkimielisesti.

Yritän parhaani mukaan saada Muskan kävelemään pitkin ripein askelin, mutta se ei ole helppoa. Pieni hopeanmusta ratsuni kipittää kaksi kaksi askelta siinä missä Muta venyttää yhden pitkän käyntiaskeleen kouluhevosen tyyliin. Ensimmäisenä maaliin ehtii Henkka ja Henkan perässä Rosa. Cassandra ja Ruusa voittavat meidät loppukirikamppailussa vain turvan mitalla. Meidän jälkeen maaliviivan ylittää vielä Zaida ja Fosse. Ehkä ponikokoiset ratsut eivät ole elementissään tässä käyntitehtävässä, mutta viimeistään ravissa on takuulla meidän vuoro hymyillä, jos ei muuten niin ainakin selässä on mukava istuskella.

Käyntikilpailu ei ole Fossen mieleen. Ruunaa alkaa ärsyttämään, kun isommat hevoset harppovat helposti sen edelle ja se juuttuu paikalleen. Yritän kaikin keinoin saada ratsuni liikkeelle, mutta se protestoi pukilla ja lennähtää raville. Saan vain vaivoin siirrettyä ponin käyntiin, mutta spurtti ei vaikuttanut lopputulokseen, sillä kaikki ovat jo maalissa. Niinpä köpöttelemme rauhassa maaliin hännänhuippuina. Ehkä vauhdikkaampi askellaji olisi enemmän meidän juttumme?

"Zaidalle ja Fosselle kunniamaininta tyylikkäästä show'sta", Riri naureskeli yhä maneesin laitaan nojaillen. Hän nojautui eteenpäin kyetäkseen laittamaan vielä hieman punertavat hiuksensa uudestaan kiinni kun turhan moni paksu suortuva tavoitteli naamaa harva se hetki. Järjestys oli selvä ja luvassa olisi seuraava kierros. Kolmas kierros myöhemmin olisi mahdollinen revanssi sitä kaipaavalle ratsukolle.
"Henkalla yksi piste, Zaidalla säälipiste, onneksi tarjolla on hyvät kirimahdollisuudet", Riri julisti ja rykäisi.
"Seuraava kierros, eli ravia. Sama juttu: tyyli vapaa ja nopein voittaa. Putoajalle miinus kolme pistettä ja rangaistus, en tiedä vielä mikä, mutta jotakin kamalaa. Älkää kokeilko, pliis", nainen selitti kädet hiuksien seassa niitä haroen.
"Lähtölaskenta, 3... 2.... 1.... RAVAA", Riri tarkoituksella korotti ääntänsä hieman viimeisen sanan kohdalla saadakseen nelijalkoihin pientä lisäboostia.


(arvottu saapumisjärjestys MAALIIN)
Inari - Muska
Henkka - Matte
Zaida - Fosse
Cassandra - Ruusa
Tessa - Poppis
Rosa - Fiona

Kun Riri antaa uudestaan lähtömerkin Fiona pinkaisee pomputtavaan raviin. Meinaan valua heti tamman toiselta kyljeltä alas, joten käännän pienen voltin hidastaakseni ravia. Se on parempi kuin että tippuisi. Lopulta olemme viimeisiä maalissa Tessan jälkeen, mutta eihän sille mitään mahda.

Ririn lähtömerkin kuultuani painoin phkeeni Maten kylkiin ja hoputin sen raviin. Matte ravaa reipasta hyvää ravia eteenpäin ja heilun puolelta toiselle. Ririn mysteeristen uhkauksien takia haluan pysyä ja pysynkin ja loppujen olemme toisena Inarin ja Muskan jälkeen maalissa. Tuuletan virnistellen ja taputan Mattea tyytyväisenä kaulalle. Seuraavana laukka.

Fosse käy jo ennen lähtölaukausta kuin tulisilla hiilillä ja tahtii paikoillaan odottaen käskyä siirtyä laukkaan - siispä pelkät ravipohkeet ovat ruunalle pieni pettymys. Se lähtee ravaamaan pientä ompelukoneraviaan täyttä vauhtia ja minussa herää jo toivo siitä, että sen suvusta löytyisi raviponeja. Kun Rosa kääntää Fionan voltille vieressämme, järkyttyy Fosse sen verran, että se loikkaa sivulle ja ottaa pari laukka-askelta. Horjahdan ponin kaulalle, mutta roikun kiinni kaikin voimin ja yritän saada ponin maaliin. Se hidastaa onneksi raville ja saavumme tällä kertaa kolmansina maaliin, vaikka roikunkin yhä kaulalla
”En muuten tipu!” huudan itsevarmana siitä, että Ririn suunnittelema rangaistus ei osu omalle kohdalleni. Vaikka keikun kuin laiskiainen Fossen kaulan alla, pysyy poni kerrankin paikallaan niin että saan itseni kammettua takaisin ylös. Taputan ponia kaulalle, joku muu saa kärsiä rangaistuksen!

Arvaukseni osuvat oikeaan ja ravi on meille helpompi askellaji. Patistan Muskan päättäväisesti pohkeella liikkeelle. Henkka ja Matte edessämme etenevät tasaiseen tahtiin, mutta islanninhevosen varmoilla askelilla pääsemme lopulta ohi, ja saavumme maaliin ensimmäisinä. Hihkaisen ilosta ja halaan Muskan paksua pörröistä kaulaa. Virnistän henkalle leveästi. Pörröponi päihitti sittenkin kouluratsun. Kolmantena maaliin tuleva Zaida joutuu hetken apinoimaan pysyäkseen kyydissä, mutta säästyy Ririn kamalalta rangaistukselta. Mikä sekin mahtaa olla. Pelkästä mielenkiinnosta tekisi mieli kokeilla, mutta päätän jättää kuitenkin välistä.

Poppis lähtee reippaasti raviin, mutta jo alkumetreillä meinaan jäädä pois kyydistä. Ruunan liukas selkä meinaa lähteä altani, mutta vaivoin saan roikuttua ruunan mukana - tuo hieman ihmettelee epätoivoista touhuani, mutta sen kummempia protestoimatta jolkottaa maaliviivalle asti.

Hypistelen ohjia käsissäni, kun odotan Ririn lähtömerkkiä. Kun se tulee kannustan Ruusan reippaasti liikkeelle ja pompin sen ravin tahdissa - Cassun pehmeään kyytiin tottuneena ponitamman askeleissa on totuttelemista. Yritämme skarpata, mutta toiset ovat silti nopeampia. Kierros on hetkessä ohi ja ylitämme maaliviivan jälleen neljänsinä Fossen selässä keikkuvan Zaidan jälkeen, joka horjuu uhkaavasti, mutta onnistuu silti kiipeämään takaisin kyytiin.