Adelien päiväkirja

Adelien ja kahden karvakasan touhuiluja vuoden ympäri!

-
-

Tarun Huippu, hoitohevonen 31.3.2019
Redmond Ringo, hoitoponi 11.5.2018

Keskiviikko
8.1.2020
#Hippu
@julle @zaida
Huhh, mistä sitä ees alottais? Koulu, kokeet, läksyt, kaverit, joululoma isosiskolla, mitä vielä. Ei oo ollu lähiaikoina aikaa raahautua tallille, okei -  nyt valehtelen itellenikin. Toisinsanoen, motivaatio kärpänen on ollut kadoksissa ties kuinka kauan, koskakohan oon ees viimeks ratsastanu jossei siskon Hemuli-ponia lasketa.



Keskiviikko on nykyään varmaan mun inhokki päivä, pitikin vaihtua lukkari just kun opin sen vanhan edes ulkoa! Oli kuitenkin aika nakata tallikamppeet niskaan kaapin perältä, sekä kerätä rahapussin pohjalta viimeisetkin kolikot joita en ollut ehtinyt vielä tuhlata. "Moikka, meen nytte" Huikkasin äidille oven kulmalta ja lähdin kirjaimellisesti juoksujalkaa kohti pysäkkiä. Pari kirosanaa lipsahti kun bussi juuri ja juuri huomasi mut, kaivoin taskustani hengästyneenä kolikot ja istahdin ekalle vapaalle paikalle. Olin jälleen sydänkohtauksen partaalla, kun tajusin ettei bussin nokka osottanutkaan kohti tallia, vaan
kääntyikin toiseen suuntaan, sormeni olikin äkkiä punaisella stop-napilla ja kuski jätti mut heti seuraavalle pysäkille. Kieltämättä arviolta yli kilometri kävelyä, ei paha, mutta mulla oli hölskyvät kumpparit jalassa ja ratsastussaappaat ja ties mitä muuta kannettavana. En ehkä olis itekkään uskonu, mutta selvisin tallille, no kauan mulla sitten kesti, siitä ei puhuta!
Kaikki oli niin kuin aiemminkin, pari uutta hoitajaa ja yksäriä. "Perhana tää katti syö mut kohta elävältä!" Kuului Jullen suusta taukotuvassa. "Manuuu!" Melkein kiljaisin ja kissa näytti yhtä kauhistuneelta kuin Jullekin. Vaihdettiin kuulumisia kunnes Zaida saapui paikalle etsien maastoseuraa ja päätin ilmottautua Hipun kanssa. Kaunis suomitamma odotti tarhassa, karsinassa tosin loimen alta paljastui melkoinen karvakasa. Harjailin hepan läpi ja käärin sille oranssit pintelit, ihan sattumalta samanväriset kuin huopakin. Poukkoilin jättimäisen satulan ja suitsien kanssa käytävällä yrittäen selvitä niiden kanssa ratsuni karsinan luokse. “Huhh, miksen hankkinut sitte yhtään pienempää hoitohevosta” puuskahdin kun satula oli vihdoin Hipun selässä. Ei ehtinyt edes kissaa sanoa kun omat kamat oli jo päälläni, ja luulin olevani eka, mutta Zaida oli saanut aikasemmin kimpsut päälle. Belle, kuin myös Hippu oli lähtövalmiina!


Talutettiin ratsut lumiselle kentälle ja noustiin selkään vuoronperään jakkaralta. Taputin tammaa kaulalle, ja lähdimme Zaidan sekä Bellen perään maastopolulle. “Jännää vaikken oo pitkään aikaan täälläkään käyny, muistan silti nää polut ku omat taskuni!” Sanoin samalla kun pyörittelin nilkkojani luottoratsun selässä. Oltiin kävelty jo jonkin aikaa kunnes tuttu pelto, kesäisin laidun avautui näkökenttään, musta tuntuu että meillä molemmilla oli sama ajatus mielessä, käynti sikseen ja ravipohkeet? Tarvi vain ajatella reippaampaa askellajia ja Hippu suorastaan liisi jo eteenpäin. Heppa tuntu mukavan kevyeltä edestä eikä laahannut pitkin maata. Tehtiin aika paljon ympyröitä ja Hippu taipui ihan kivasti, ja pohje meni hyvin läpi, pidäte noo… Silloin tällöin! En tiiä vieläkään pitäiskö itkeä vai nauraa kun edes mietin mun ja Zaidan kaikkia peltorallitteluja Rimpun ja Ringon kanssa! Tälläkertaa eri ratsut, ja toivottavasti hieman paremmin avuilla olevat ponit. Mun toive kävi jokseenkin toiveen, sillä ainakin Hippu oli ihanan rauhallisella päällä. Se kuunteli kivasti ja saatiin pitkästä aikaa aika hienoakin laukkaa! Ravailtiin vielä vähän kunnes lähdettiin takaisin tallia kohti, Hippu vaikutti tyytyväiseltä maastolenkin jälkeen. Tallille päästyämme purin hepan ja jätin sille kasan heinää syötäväksi karsinaa, jonka jälkeen suuntasin taukotupaan lämmittelemään.
Loppupäivä menikin tallilla tehden ties mitä turhaa, mut autettiin me iltatallissa kuitenki!


[url=https://flic.kr/p/2ibZobX]