Nadan päiväkirja

Mustankimo 150 senttimetriä korkea Nada on eloisa ja siro tamma joka taitaa koulukiemurat HeA tasolle saakka ja ylittää metrin esteet napakalla, mutta kevyellä loikalla. Pieni remmiräyhä on herkkä ja kiva treenikaveri jonka kanssa saa varmasti kokeilla yhtä jos toista pieni pilke silmäkulmassa, sillä tammamainen hevonen ei päästä hoitajiaan helpolla!

Emilia & Nada 1.7  


Tallustelin ajatuksissani tallille. Tänään päätin olla reipas ja kävellä talille tai no oikeastaan ei juuri huvittanut istua tukahduttavan kuumassa bussissa. Hevosteluissani oli myös tapahtunut muutos ja ruunivoikko poniruuna oli vaihtunut papurikkokimoon arabialaistammaan. Aurinko porotti suoraan taivaalta josta päättelin, että päivästä tulisi arvioituakin kuumempi. Onneksi pieni tuulenvire helpotti viiden kilometrin tallimatkaani huomattavasti. Mahanpohjaani kutkutti pieni jännityksen poikanen Nada kun ei kuulemma ollut ihan helpoimmasta päästä.  


-Hei Heli, huikkasin ohi viipottavalle naiselle. Heli vastasi hymyillen ja jäimme hetkeksi vaihtamaan kuulumisia. Tallilla oli tänään aika moinen härdelli ja bongasin Nallen karsinasta tämän uuden hoitajan Sennan. Jäin hänenkin kanssaan hetkeksi juttelemaan. Seuraavaksi suunnistin Nadan karsinalle ja otin koukusta riimun sekä narun. Kävin vielä nappaamassa satulahuoneesta pari kuivaa leivän palaa, eihän sitä koskaan tiennyt antaako lomaileva hevonen kiinni vai ei. Riimu ja naru käsissäni sekä leivät taskuissani lähdin hakemaan Nadaa laitumelta. Puikkelehdin sähkölangan ali ja tähysin hevosia, perimmäisessä nurkassa totta kai. Oli turha edes yrittää kutsua niitä, ei ne kumminkaan jaksaisi raahustaa luokseni, kun toinen vaihtoehto oli syöminen. Niinpä kohtalooni alentuneena lähdin huokaisten tarpomaan pitkässä heinikossa. Laidun oli melko iso joten vaellukseni kesti aika kauan ja olihan minulla tovereitakin mukana, viimeistän nyt paarmat olivat heränneet. Lopulta, kun pääsin hevosten luo olin ihan hiestä märkä ja puremia kutitti. Onneksi helteen pitäisi helpottaa ensi viikolla.


Nada laidunsi vähän muista kauempana ja antoi helposti kiinni. Tarjosin hevoselle leivät palkinnoksi ja eipäs aikaakaan kun kaikki laitumen asukit pyörivät ympärilläni. Nada luimisti kiukkuisesti korviaan ja inahti kuuluvalla äänellä. Taputin rauhoittavasti yhä luimistelevan Nadan kaulaa ja pujotin riimun päähän. Tamma tuntui lähtevän ihan mielellään mukaani mikä ei toki ollut yllätys. Muut hevoset halusivat tietenkin lajitoverinsa tavoin sisälle viileään ja tuotti hieman vaikeuksia saada portti kiinni niin, että kaikki asukit olisivat senkin jälkeen aidan sisäpuolella. Kun portista oli selvitty aloin silmäillä Nadaa vähän tarkemmin. Arabialainen oli rakenteeltaan todella kaunis ja melko säpäkän oloinen.  


Nada käveli reippaasti tallille ja muutaman kerran jouduin tosissani pidättämään, kun vauhtia kertyi liika. Talutin Nadan käytävän päähän ja käänsin ympäri. -Emilia, muistathan sitten laittaa Nadalle ton seepraloimen, kun viet sen takaisin laitumelle, Heli muistutti suunnistaessaan rehuhuoneeseen ja osoittaen loimea. Nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi ja hain Nadan harjapakin. Tammalla ei ollut aamulla loimea päällä ja hevonen oli tietysti käyttänyt sen hyväkseensä piehtaroiden kurassa. Inhon ilme silmissäni otin suan käteen ja ryhdyin tarmokkaasti pyörittelemään sukaa. Juuri tämän takia inhosin kimoja, vaikka olivathan ne puhtaana näyttävän näköisiä.  


Kun vihdoin kolmen eri harjan ja pesusienen avustuksella Nada näytti jo kimolta siirryin jouhiin. Tamman jouhet olivat älyttömän takkuiset ja häntä muistutti harmahtavan valkoisen sijasta tummanruskeaa. Kävin hakemassa kaapistani shampoota ja pesarista haaleaa vettä. Tässä hommassa saisinkin olla aika tarkkana, Riri kun oli ystävällisesti varoittanut Nadan potkuherkkyydestä. Jynssätessäni häntää tarkkailin koko ajan hevosen korvia, mutta ei Nada tuntunut kovin pahoillaan käsittelystä olevan. Kesken harjan selvittämisen Julle päätti tulla moikkaamaan. Hän naureskeli yllättävälle Nallen muodonmuutokselle ja samalla sovimme, että lähtisimme piakoin maastoilemaan.  


Rapsuttelin Nadaa vielä hetken ja olin jo lähdössä viemään hevosta laitumelle, kun muistin ötökkäloimen. Nappasin loimen telineestä ja heitin sen tamman niskaan. Onneksi tämä loimi ei ollut pujotettavaa mallia, olisin muuten luultavasti ongelmissa. Kiinnitin soljet ja tarkastin vielä ettei mikään hiertänyt hevosta ikävästi. Taputin Nadaa kaulalle ja irrotin käytävän ketjut riimusta. Tammalla tuntui olevan vielä enemmän vauhtia ja jouduin pari kertaa kääntämään hevosen ympyrälle, saa nähdä millainen sirkus tästä vielä kehittyisi. Nadan laiduntoverit olivat kertyneet kaikki portille ja arvasin heti miten tamma tulisi toimimaan. Ennen kuin avasin portin löysäsin hieman riimun-narua. Niinhän siinä kävikin heti, kun sain arabialaisen aidan sisälle tämä käänsi takapäänsä hevosia kohden ja kiljahtaen potkaisi ilmaa. Lajitoverit väistivät ja siinähän syttyi sitten aika moinen show. Huokaisten avasin Nadan riimunlukon ja päästin tamman vapaaksi. Nada lähti korkeaa ravia häntä viirinä luotani. Tamma näytti aivan lasten satukirjan yksisarviselta. Palautin vielä riimun omalle paikalleen talliin ja lähdin kävelemään kotiin. Tänään olisi luvassa vielä muutakin mukavaa, sillä olimme sopineet jälleen tapaamisen Alexin kanssa.