Maxin päiväkirja

Rautias Max on vasta ruunattu 10 vuotias budjonnyi, ehdottomasti kouluratsu henkeen ja vereen. 163cm korkea ruuna on kokenut kilpailija ja sillä on kilpailijan hermot. Hoitaessa kiltti, ratsastaessa samoin: se saattaa olla vähän vetelä, mutta puskemisella kaikki ilo on irti. Tasoltaan kouluratsastuksessa Max on vaativa A, esteillä 70cm.

Talutin Maxin kentälle otsa hiessä kypärän pitäen olon melko tukalana auringon paahteessa. Rosa oli kanssani samassa valmennusryhmässä osallistumassa treeniin tulevia kisoja silmällä pidellen - samoin kolmantena ratsukkona menossa pyöri naapuritallin Henriikka kimon ruunansa kanssa - ja pah! Vedin jalustimet alas tiukattuani hieman satulavyötä ja hyppäsin selkään jakkaraa apunani käyttäen. Rosa nappasikin jakkaran jälkeeni kavutaksensa Fionan selkään.

Alkukäyntien aikana Max oli aika letkeä. Sonja kyseli miten meillä oli viime aikoina mennyt: saatoin kommentoida ratsastustamme vain toteamalla homman olleen ihan ok. Ei meno mitään kamalaa ollut varsinaisesti ollut, mutta ei siinä ihan tajuttomasti kehuttavaakaan tainnut olla. Oli selkeästi huomattavissa, että haimme Maxin kanssa yhä edelleen yhteistä säveltä, mikä oli ensimmäisen kerran osoittanut elonmerkkejä edellisissä kilpailuissa joista nappasimme karsinan oveen sinisen ruusukkeen!

Pysähdystehtävä oli ensimmäinen mitä lähdimme suorittamaan: jostakin kumman syystä Max tarjosi jatkuvasti seitsemättä askelta vaikka kuinka yritin pysäyttää kuudennella askeleella. Kommentiksi tuli pyrkiä tekemään ripeämpiä pidätteitä ja toimimaan nopeammalla kädellä. Tempovaihtelussa vaikeaa oli ripeän käynnin ylläpito ilman että ravi pääsisi nousemaan, hidas sen sijaan sujuikin jo paremmin. Kevyen ravin nosto onnistui vaikeuksien kautta, mutta rauhallinen tempo ja tahti oli helppo saavuttaa omalla kevennyksellä. Maxilla oli yhä yllättävän suuri askel, joten se aiheutti selässä pieniä harmaita hiuksia blondien kiharoideni sekaan. Kun tahti löytyi hidastettiin hallitusti käyntiin ja nostin jalustimet kaulalle.

Väistö vasempaan kierrokseen onnistui hyvin kun sain istunnan paremmin läpi ilman jalustimia. Ravi voltteineen toisella sivulla näytti varmaan ihan hirveältä yrittäessäni tottua uudemman kerran suureen raviin. Jos ei muuta niin vatsalihakseni pääsivät kunnolla hommiin ja aktiivisuusranneke varmaan räjähtäisi sykkeen pompattua huippuunsa.
"Voltilla pidennä vasenta kylkeä vähän enemmän Veronica!" kommentti kuului ja hammasta purren yritinkin sitä. OK, venyttelyä luvassa jos ei muuta. Ympyrällä väistäessä kommentti korostuikin entisestään kun sain jatkuvasti kommenttia toispuoleisuudestani. Max kuitenkin liikkui kivasti ja taipui aikalailla niin kuin oli haluttukin, mutta sen suoristuminen oli hieman hitaamman puoleista. Vauhtia oli ihan kiitettävästi vaikka Rosa sai Fionan kanssa välillä hölläillä omaa vauhtia.

Laukkatyöskentely sujui hyvin vaikka Max alkoi kuumuuden vuoksi selkeästi väsähtämään. Laukka pysyi yllä ihan hyvin, mutta tahti oli vähän sinne päin. Loppuravien jälkeen käyntiin siirryttyä Sonja kyseli fiiliksiä valmennustunnin jälkeen.
"Ihan okei, kuumuus vähän vaivasi meitä kumpaakin. Taidan olla kanssa aika toispuoleinen, joten venyttely tuskin on pahaksi... Kuumuudesta huolimatta Max sai silti vähän vauhtia alkutuntiin verrattuna loppua kohden siitä huolimatta että tahti vähän takkuili, you know."

Valmennuksen jälkeen Max sai parit herkut ja paljon taputuksia ja kehuja. Pesasin sen vedellä pesukarsinassa ja annoin viilennellä hetken aikaa sisällä omassa karsinassa kun siivosin sen kamat pois: aika paljon sain käyttää vettä suojiin ja satulahuopaan ja satulavyön sekä suitsetkin kävin kostealla läpi.