Leikkitunti 22.3. ONLINE TUNTI

Riri taputti käsiään kaikkien päästyä ehjinä maaliin, vaikka Muskan loppukiri oli sivusta katsottuna suhteellisen hurjan näköistä. Ponin vauhtikapasiteettia ei pitänyt silti näköjään aliarvioida: pieni, tikittävä askel pystyi ihmeisiinkin, kuten tässä tapauksessa ison kouluratsun ohitukseen juuri ennen maaliviivaa.
"Alkuverryttelyyn kuuluneet vielä sama laukassa täältä toiseen päätyyn. Sen jälkeen hypätään - ei ehkä kirjaimellisesti - tunnin varsinaiseen koitokseen ja kisaan", Riri selitti ja sipaisi jälleen hiuksiaan, jotka vain hetkeä aiemmin oli jättänyt omaan rauhaansa. Hän nojautui taas maneesin laitaa vasten ja kävi katseellaan jokaisen ratsukon läpi, oli ratsu sitten rauhassa tai valmiina kisaamaan.
"Sama laukassa ja ainut toive on, että saatte hevoset pidettyä kontrollissa. Etenkin Fiona... No, se voi olla vähän kova kilpailemaan", nainen sanoi lähinnä Rosalle, joka ruunikon ohjaksissa oli.
"Ja valmiina, paikoillanne, NYT!" Riri antoi jälleen lähtöluvan kilpailijoille edetä kohti vastakkaista päätyä. Startti varmasti määrittelisi nyt jos joskus paljon!


(maaliin järjestyksessä:
Rosa - Fiona
Tessa - Poppis
Cassandra - Ruusa
Inari - Muska
Henkka - Matte
Zaida - Fosse)

Riri ilmoittaa että seuraavaksi sama homma laukassa. Kiristän ohjastuntumaa kun Fiona alkaa tseppaamaan innokkaasti paikoillaan. Nainen sanoo että hevoset on erityisen tärkeää pitää kontrollissa, osoittaen tuon etenkin minulle. Nyökkään pienesti vahvistukseksi. Kun lähtömerkin kajahtaa ilmoille ja muut antavat laukka-avut istun tamman selässä mahdollisimman tukevasti. Päätän olla antamatta apuja, koska Fiona singahtaa muiden perään salamana. Maneesin toinen pääty lähestyy aivan liian nopeasti. Muut hevoset ja ponit vilisevät silmieni ohi kun tamma karauttaa kärkeen. Keskitän kaikki voimani siihen että saan tamman pysäytetyksi. Voitto! Ja vieläpä ilman tippumista.

Matte alkaa olla vähän hämmentyneen oloinen edestakaisin ravailusta ja laukan vuoron tullessa, se peruuttelee ihmetellen. "Noh noh", mumisen ja yritän pysyä liukkaassa selässä. Annan laukka pohkeet, mutta Fionan kiilatessa jäämme tuloslistan huonompaan päähän.

Fossekin tuntuu tietävän, mikä askellaji seuraavana on vuorossa. Silti, kun ensin annan laukkapohkeet, on ruuna ihan muissa maailmoissa ja sitä saa käskeä uudestaan. Kun poni sitten huomaa muiden olevan jo kaukana edessä, säntää se matkaan kuin tykin suusta mojovaan pukkilaukkaan. Osasin varautua lentävään lähtöön, mutta valahdan taas kaulalle ponin liukkaan karvan ansiosta. Fosse kuitenkin jatkaa kiriään muiden perässä enkä onnistu enää sinnittelemään kyydissä, vaan lennän maneesin pehmeälle hiekalle Fossen jatkaessa matkaansa maaliin ilman ratsastajaa - joskin viimeisenä.
”Ei sattunut!” huudan nopeasti ja puistelen hiekat housuiltani. Sitten juoksen Fossen perään, ettei se keksi päähänsä lähteä irrottelemaan ympäri maneesia. Kunpa Ririn rangaistus ei olisi kovin paha, vaikken tiedä oliko pahempi rangaistus lähes jokaisen kisan häviö.

Muskan reipas laukaan pinkaisu hätkäyttää minut, ja vaistomaisesti tasapainon horjahduksen jälkeen teen pienen pidätteen. Ehkä muuten jalkojaan laahaileva poni innostuu kilpailuista. Pidätteen vuoksi Muska kuitenkin pudottaa hölmistyneenä raville, ja hyvä laukka katkeaa. Saan tehdä kunnolla töitä, jotta poni nostaa uuden laukan. Sillä aikaa Cassandra ratsuineen onnistuu luikahtamaan ohitsemme. Reippaan loppupätkän ansiosta saavumme kuitenkin Muskan kanssa maaliin Ruusan perässä -turvallisesti tuloslistan keskellä. Zaida muksahtaa takanamme maneesin puruihin, ja käännyn kiiresti katsomaan miten kävi. Onneksi nopea "ei sattunut" huuto kertoo tytön olevan kunnossa. Fossen ilmeestä päätellen kyyti oli sellaista ettei siinä apinataidotkaan tainneet auttaa.

Kerään ohjat takaisin käteeni, ja antaessani laukkapohkeet ponkaisee musta ruuna reippaaseen laukkaan. Ratsastukseni ei välttämättä ole tyylikkäimmästä päästä, mutta sentään pysyn selässä! Ensin tilanne näyttää hyvältä, mutta jostain vasemmalta puoleltamme kiilaa Rosa Fionalla eteemme. Saavumme maaliin toisina, ja Poppis hidastaa vauhtiaan, tosin hieman vastentahtoisesti. "Me oltiin lähellä, mutta silti niin kaukana!" valitan ja virnistän sitten.

Ruusa tietää jo mitä on luvassa, kun seisomme rivissä muiden rinnalla. Ehkä se innostuu vielä ja löytää itsestään sisäisen ferrarin?
Riri päästää meidät matkaan ja saan tällä kertaa hyvän lähdön, jonka ansiosta pysymme hyvin ison Poppiksen ja Fionan perässä. Ruunikko tamma vie voiton Rosa kyydissään helposti ja huomaan vasta kääntäessäni Ruusaa ympäri, että Zaida seisoo nauravaisena hiekalla. Häneen ei onneksi sattunut, joten huikkaan virnistäen: "Kakkua!"

Riri oli sinkaissut ottamaan Fossen kiinni Zaidan maisteltua hiekkaa maneesissa. 
"Ensimmäinen tippuminen", nainen naurahti hieman pörhistelevän ruunan kaulaa taputtaen. "Voitaisi melkein ottaa vedonlyönti siitä, montako putoamista vielä saamme tunnin aikana", hän lisäsi ja valmistautui ojentamaan ohjia Zaidalle, kunhan tyttö kömpisi takaisin ratsunsa luokse.
"Seuraavana olemmekin viestiä. Joukkueet ovat seuraavat. Joukkue yksi: Rosa ja Fiona, Zaida ja Fosse, Tessa ja Poppis. Joukkue kaksi: Henkka ja Matte, Inari ja Muska, Cass ja Ruusa. Pareittain suoritetaan pieni viesti, jonka nopein joukkue voittaa. Ensimmäisellä kierroksella täältä katsomon päädystä etenette vapaassa askellajissa kavaletin yli toiseen päätyyn, jossa on molemmille tiimeille oma tötsä. Kierrätte sen ympärillä voltin, jonka jälkeen pysähdytte, siirrytte naistensatula -asentoon ja etenette vapaassa askellajissa takaisin joukkueen luokse kavaletin ohittaen. Seuraava saa lähteä, kun läpsy osuu käteen. Tarkkuutta, nopeutta ja tasapainoa", Riri selitti viestin ohjeen.

"Voitte muodostaa jonon katsomon päätyyn, edetään tässä järjestyksessä. Lähtölaskennasta lähtee. 3.... 2.... 1...."

Riri selittää seuraavan tehtävän, joka kuulostaa osittain helpolta. Naistensatulassa istuminen vain hirvittää. Siirrymme joukkueen kanssa jonoon, niin että olemme Fionan kanssa ensimmäisiä. Meitä vastaan viestissä kisaa Henkka ja Matte, jotka ovat olleet aika vahvoilla kaikissa edellisissä jutuissa.
"3....2.....1...." Ririn ääni kaikuu maneesissa. Nostan laukan, koska ravissa en kavalettia halunnut ylittää. Hyppy sujuu hyvin. Teen voltin myös laukassa, joka hieman hidastaa Fionaa. Sitten pysähdys. Fiona alkaa olla hermorauniona siinä vaiheessa kun olen siirtynyt naistensatula-asentoon. Maiskautan tamman rauhallisesti käyntiin. Ei yhtään tämän kovempaa tai tipun. Tamma kulkee korvat luomissa epäluuloisesti minua mulkoillen, mutta selviämme takaisin. En kerkeä edes vilkaista missä Henkka menee ennenkuin annan Zaidalle läpsyn sen merkiksi että tyttö saa lähteä.

Ririn lähtömeekin kuuluessa nostan helposti keinuvan laukan. Matte laukkaa tyytyväisenä kavaletin yli ja tötsän ympäri voltin. Pysäytän ruunan ja siirryn ähkien naisten satulaan. "Mennään, mennään", hoputan Mattea. Se ei millään älynnyt, että silloin kun olen naistensatulassa voi myös liikkua. Jäimme vähän jälkeen Rosasta ja Fionasta, mutta läpsäytän silti Inarille voitonriemuisen lähdönmerkin. En ollut tippunut.

Yllätyn siitä ettei Riri vielä jakanut meille rangaistusta tippumisesta, mutta en mainitse siitä mitään vaan kiipeän uudestaan Fossen selkään. Seuravaa kisa on joukkueviesti, johon sisältyy myös kavaletin ylitys. Ehkä olisimme tässä vahvemmilla, vaikka Fossen pyöreä selkä ei ehkä ole se paras paikka pysytellä naistensatulassa. Tiimimme ensimmäinen ratsastaja Rosa etenee hitaasti mutta varmasti -tekniikalla, mutta on suunnilleen samaan aikaan toisen joukkueen kanssa takaisin maalissa. Heti läpsyn saatuani annan Fosselle laukkapohkeet ja se säntää innoissaan vauhtiin, joten odotan että esteelle tulee helppo, hyvä hyppy. Ennen kavalettia Fosse päättää kuitenkin vetää liinat kiinni, jolloin meinaan horjahtaa kuperkeikalla sen kaulan yli. Kun saan itseni suoristettua, annan ponille uudet pohkeet jolloin se loikkaa jättimäisellä helikopterihypyllä kavaletin yli. Roikun kaikin voimin ponin harjassa, mutta kiertäessämme tötteröä olen niin lähellä alas luisumista että joudun tukeutumaan tötteröön pysyäkseni selässä. Siirtyessäni naistensatulaan tajuaa Fosse vihdoinkin pysyä paikallaan, mutta käynnistä se ei piittaa vaan ottaa ja lähtee täyttä laukkaa maneesin toiseen päätyyn. Takerrun ponin harjaan ja yritän saada sen hidastamaan vaikka luisunkin uhkaavasti kohti maata. Ehdin juuri ja juuri hipaista ankkurimme Tessan sormia ennen kuin minun on pakko pudottautua jaloilleni maahan. Saan kuitenkin Fossen pidettyä aisoissa ja pääsen nopeasti kapuamaan uudelleen kyytiin. Ehkä kukaan ei edes huomannut?

Henkka suoriutuu radasta moitteitta ja läpsystä kannustan muskan laukkaan. Tai ainakin yritän. Näen sivusilmällä miten Fosse ampaisee Zaida selässään tykinkuulan tavoin kohti kavalettia. Nyt tulee kiire. Uudet napakammat laukkapohkeet ja Muska nostaa laukan. Se selvästi huomaa kavaletin. Poni reipastaa tahtiaan ja loikkaa oikean pituushypyn. Joudun tukeutumaan harjaan, mutta pysyn selässä. Sitten kohti tötteröä ja kääntöpaikkaa. Voltti sujuu hyvin. vähän liiankin hyvin. Naistensatula nimittäin tuottaa ongelmia senkin edestä. Muska selvästi luulee, että nyt hypätään taas. "Ei, ei sinne", manaan ja yritän kääntää ponin voltille.  Pois kavaletilta. Muska reagoi, mutta vähän liian hitaasti. Kavaletti ilmestyy eteemme ja poni tekee täysstopin. Harjaa hapuilevista käsistäni ei ole mitään hyötyä kun luisun kylkeä pitkin maahan jaloilleni. Onneksi Muska on melko matala. Seison hetken hölmistyneenä keskellä maneesia. Pomnnistan käsillä tukien muskan selkään ja asetun mahdollisimman tukevaan naistensatulaan (jos se edes on mahdollista) Yritän jatkaa maaliin niin ripeästi kuin suinkin pääsen. Uudestaan en aijo pudota, joten parempi pelata varman päälle. Lähetän Cassandran matkaan, enkä loppuen lopuksi edes häviä Zaidalle niin kovin paljoa.
"Riri se oli jaloilleen sitä ei lasketa. Se oli jalkautuminen. Ei tippuminen!" selitän ja saan vastaukseksi hyväntuulista naurua. 
"Voi olla, että ensiviikolla syödään paljon kakkua", mutisen Zaidalle virnistellen.

Kun Zaida osuu käteeni, kannustan Poppiksen laukkaan. Ruuna pyrähtää eteenpäin ja jo puolimatkassa näkee kavaletin reitillämme - se ponkaisee kunnon liidolla ylitse ja jatkaa matkaansa sen kummempia hidastelematta. Voltti ei ole kauneimmasta päästä ja pysähdys on vähän haparointia, mutta heitän nopeasti toisen jalkani ruunan selän yli, ja takerrun tuon mustaan harhaan. Otan tietoisen riskin ja yritän saada Poppiksen rauhalliseen raviin pitäen huolta siitä, ettei ruuna mene kavaletille päinkään.
Ravaa se kyllä, mutta rauhallisuus-osa taisi unohtua siltä - Poppis kiitää eteenpäin ja roikun kiinni sen harjassa omituisessa kyykkykakka-asennossa. Selviämme kuitenkin maaliin, jonka jälkeen pudottautun maahan hermostuneesti hihittäen. "Olipa tuokin suoritus!"

Inari lähettää minut läpsystä matkaan ja pääsen aloittamaan hieman Tessan jäljessä. Kannustan Ruusan laukkaan ja maiskautan, kun se alkaa epäröimään kavaletin luona. Tamma hyppää kuitenkin yli varovasti ja hidastan sitä volttia varten, minkä jälkeen siirrän jalkani sen kaulan yli. Tunnen luisuvani alas jo nyt ja onnistun saamaan Ruusan vain löysään raviin, joka hiipuu koko ajan uhkaavasti. Minun on hankala ohjata sitä ja kuljemme kavaletin ohitse vain hipoen.

"Ei hitto, tässä ei pysy millään", ähkäisen, kun tulemme maaliin ja korjaan istuntani takaisin normaaliksi. En muistanut edes katsoa, miten meidän joukkueelle kävi, kun minun piti keskittyä pysymään Ruusan selässä. Katson kysyvästi Ririä, joka nojailee vasten maneesin seiniä.

"Joukkue yksi taisi viedä nyt voiton", Riri julisti käsiään taputellen, "eikä tullut kuin pari jalkautumista! Odotettuakin parempi. Ei tarvitse ostaa puntaria tulevia kakkukestejä varten", hän lisäsi ja yritti hieman jaloitella maneesin reunalla pysytellen. 
"Haluaisin kuitenkin vielä juoksuttaa teitä - ja hevosia yhden tehtävän verran. Ajattelin, että ilmeisesti tasapainoilu voisi tehdä hyvää kaikille", Riri totesi virnistellen, "pääsette kanssa pistämään luovuutenne valloilleen. Seuraa johtajaa on tämän hetken agenda. Tuttu peli: yksi johtaa, muut tekevät perässä", hän selitti.
"Ja todellakin, rangaistuksethan tulevat perässä. Enköhän kehittele jotakin päänvaivaa teille tallin puolelta. Eli jos epäonnistut, voi olla, että kännykkään kilahtaa pieni lista hommia mitkä odottavat tekemistä...", Riri uhkasi. "Mennään tässä järjestyksessä: Rosa aloittaa johtajana, sen jälkeen Cassandra, sitten Tessa, Inari, Zaida ja Henkka. Pidän täällä kirjaa onnistumisista, matkaan mestarit!"

Jes voitto viestistä. Ja eikun seuraavan jutun pariin eli seuraa johtajaa. Riri ilmoittaa että saan aloittaa johtajana. Virnistän muille ja lähden kulkemaan pitkää sivua pitkin käynnissä. Antaa niiden luulla että tämä on helppoa. Teen pysäytyksen ja jono perässäni tekee samoin. Siitä laukan nosto ja keskiympyrä. Sivusilmällä vilkaisen muita, jonka jälkeen ohjaan tamman kavaletille. Hyppy, jonka jälkeen käyntiin. Siirryn naistenistuntaan, koska tiesin sen olevan joillekin hankalaa. Ihan vain kiusatakseni muita ja oma tasapainoani testaten siirrän tamman raviin pikkupätkäksi. Meinaan luisua alas, joten äkkiä käynti.

Rosan ollessa johtajana emme ainakaa pääse helpolla. Matte veti itsensä vähän kierroksille kavaletista, ja jouduin ruunaa pidättelemään jonkin verran. Naisten satula ravissa oli pienoinen järkytys ja meinasin jatkuvasti luisua niin sanotusti reunan yli. Onneksi siirrymme nooeasti käyntiin ja virnistän ylpeänä. En vieläkään ole tippunut.

Seuraavana pelinä on vuorossa seuraa johtajaa. Muut laittoivat tempauksillaan tasapainoni koetukselle, mutta minä aion käyttää hyödyksi sitä, että allani on pieni, helposti kääntyvä poni. Kun tulee oma vuoroni toimia johtajana, siirrän Fossen raviin ja yritän pysyä mukana liikkeessä rentouttamalla vatsalihakseni. Ohjaan Fossen ravissa kavaletille, mutta ennen sitä nostan laukan. Fosse päättää tällä kertaa leiskauttaa kavaletin yli aikamoisella ilmavaralla, mutta en hätkähdä sitä vaan käännän tiukan kaarteen vasemmalle. Poni kääntyy kuin pennin päällä, mutta en tiedä onnistuuko sama isoilla hevosilla. Lopuksi käännän Fossen pitkälle sivulle ja annan sen laukata täysiä, ennen kuin vaivoin siirrän sen käyntiin ja luovutan johtajan vuoron seuraavalle.

Seuraa johtajaa ei olekaan niin helppoa ja vaivatonta miltä se kuulostaa. Rosan ilkikurinen virnistys naistensatulaan siirryttäessä saa minut tälläkertaa varautumaan huolella. Muskan muutama pikkuinen raviaskel kyllä horjuttavat tasapainoani, mutta pysyn hyvin kyydissä. Omalla vuorollani päätän muiden tavoin hyödyntää kavaletteja. Kavaletteja on kaksi, joten ohjaan Muskan kahdeksikolle. Toinen kahdeksikon puolisko ja hyppy kavaletin yli. Ihan hyvä, lähtee hmpun verran liian kaukaa, mutta pääsen hyppyyn hyvin mukaan. Keskellä hidastan raviin ja vaihdan ravissa suuntaa ennen toiselle kavaletille laukkaamista. Laukanvaihdot eivät ole meitä varten. Toisen kavaletin hyppy on edellistä huonompi jalähtee puolestaan turhan läheltä, mutta pääsemme turvallisesti yli ja niin näyttävät muutkin pääsevän. Hidastan Muskan raviin ja ravaan pitkää sivua pitkin takaisin jonon perään. Seuraavan vuoro!

Muut meinaavat ahkerasti tiputtaa minut, mutta jotenkuten selviän naistensatulasta tarrautumalla kiinni Poppiksen harjasta. Ruuna hyppii kavaletteja mielellään, mutta Zaidan kolikonpäälläpyörähdys tuottaa meille hieman vaikeuksia. Pysyn kuitenkin koko matkan selässä, joka on helpottavaa!