Saanan päiväkirja
Sivu 1 / 1
Saanan päiväkirja
Saanan tallijuttuja pääosin oman Zita-ponin kanssa.
Saana- Viestien lukumäärä : 2
Join date : 08.10.2019
Ikä : 18
Paikkakunta : Honkalehto
Vs: Saanan päiväkirja
Muutto
Torstaina 2. tammikuuta 2020
"Laki! Älä kehtaa haukkua, minä se vain olen", toppuuttelin parivuotiasta samojedinkoiraa, joka juoksi luokseni pihan poikki iloisena häntäänsä heiluttaen. Äitini Mari seisoi kuistilla ja katseli hymyillen valkoisen karvapilven irroittelua lumisella pihamaalla. Suljin portin huolellisesti ennen kuin koira ehtisi pihaa pidemmälle ja huutelin sitä mukaani sisälle.
Heitin koulureppuni eteisen nurkkaan ja potkaisin lenkkarit jalastani vilkuillen samalla koko ajan ulos. Ulkona alkoi jo hämärtää, mikä merkitsi että isän ja Zitan pitäisi olla täällä minä hetkenä hyvänsä. Laki innostui ennestään hermoilustani, mihin yläkerrasta portaita laskeutuva isoveljeni Pietari totesi, "että sehän hyppää kohta seinälle." Koira kuitenkin malttoi rauhoittua, kun äiti käski sen tarpeeksi napakasti omalle paikalle olohuoneeseen. Hän myös ilmoitti ruuan olevan valmista, joten minä ja isoveljeni astuimme talon uusittuun keittiöön. Vanhempani olivat saaneet pähkähullun idean noin puoli vuotta sitten "idyllisestä maalaistalosta", mihin olimme nyt pari päivää sitten muuttaneet. Talo oli löytynyt lopulta Honkalehdosta, joka sijaitsi pikkukylän liepeillä Lapin läänissä. Muutto Kuusamosta tänne oli kieltämättä tullut ensin ihan puskista, sillä emmehän me Pietarin kanssa olleet uskoneet, että äiti ja isä olivat oikeasti tosissaan.
"Saana! Niilo tuli", äiti huuteli työhuoneestaan meille keittiöön. Lapioin loput makaronilaatikosta pikaisesti suuhuni Lakin valpastuessa jälleen ja päästäen iloisen haukahduksen.
"Nähdään", sanoin silittäen koiran valkoista päätä. Hetkessä olin jo eteisessä takki päälläni valmiina raahaamaan suuren Ikean kassin tavaraa autoon. Kysehän oli kuitenkin varusteurheilusta vai? Avasin valkoisen ulko-oven ja näin isän tulossa minua vastaan napaten sinisen kassin, jotta voisin tuoda loput yhdellä kertaa. Huikkasin pikaisesti heipat äidille ja Pietarille, minkä jälkeen suljin oven naksahtaen.
"Miten matka meni?" kysyin isältäni istuessani pelkääjän paikalle tummanharmaaseen autoomme.
"Ei hullummin, Simo oli kiltisti", hän vastasi näppäillen navigaattoriinsa Honkalehdon Tallin osoitteen. Hän on varmaan omaksunut ponitamman suomalaisen lempinimen kaikista parhaiten, vaikka se olikin alunperin Pietarin keksintö. Keskityin katselemaan maisemia, kun ajoimme mutkikasta tietä traileri perässämme. Talli ei onneksi ole kaukana uudesta kodistamme, joten voin jatkossa polkea sinne helposti pyörällä.
"Onko se jo tuossa?" kysyin osoittaen rintamamiestalon pihapiirissä seisovaa tallirakennusta.
"Taitaa olla", isä vastasi kääntäen auton pihaan. Näin ensimmäisenä tarhoissa seisovat lämminveriset, joiden takana muutama suomenhevonen söi ahnaasti heinää.
"Tervetuloa!" tummatukkainen mies sanoi reippaasti kävellen meitä vastaan - hänen täytyi olla Akseli Honkalehto. Isä ja minä kättelimme häntä, minkä jälkeen menin ottamaan Zitaa ulos miesten jäädessä vaihtamaan muutaman sanan. Pian musta poni seisoi vieressäni talvikarvasta pörhistyneenä katsellen ympärilleen pienet hörökorvat pystyssä. Akseli tuli tervehtimään tammaa taputtaen sitä kevyesti kaulalle, "Tämäkö on nyt Zita?" Nyökkäsin vastaukseksi pidellen ylpeänä kiinni Simon narusta.
Akseli lähti näyttämään meille pihaton, jonne tamma pääsisi muutaman muun shettiksen kaveriksi. Vähän miehensä perässä meitä tervehtimään tullut Katri jäi kanssani pihatolle katselemaan, miten Zita tuli toimeen muiden ponien kanssa isän ja Akselin roudatessa tamman tavaroita sisälle.
"Zakrisdahl Stuterin hevosia taitaa kilpailla enemmän Ruotsin puolella", nainen totesi katsellessaan Simoa. Hänen katseestaan ei pystynyt päättelemään, mitä mieltä hän ponista oli.
"Niin. Montako ravihevosta teillä on täällä?" kysyin luoden ystävällistä keskustelua.
"11 kilpailevaa ravuria ja muutamia ratsuja. Muun muassa tuo liinaharjainen tamma tuolla on Saaga, joka tuli tänne vastikään tätikuljettimeksi", Katri kertoi osoitellen heidän hevosiaan. Käänsin katseeni kuitenkin välillä Zitaan, joka näytti enemmänkin arastelevan uusia kavereitaan ja ympäristöään, kuin käyttäytyvän kuningattaren tavoin. Se nahisteli muutamia kertoja muiden ponien kanssa, jotka halusivat selvittää kuka on lauman pomo. Simoa ei todella oltu rohkeudella pilattu, niinkuin eräissä näyttelyissä oli sanottu. Muuten tamman luonne oli kuitenkin täyttä kultaa, sillä se oli hyväkäytöksinen, fiksu ja herkkä, sekä halusi voittaa.
"Luulen, että Zita sopeutuu joukkoon hyvin, kunhan antaa hieman aikaa", Katri totesi hymyillen. Nyökkäsin vastaukseksi - uskoin, että viihtyisimme Honkalehdoilla hyvin.
"Isoveljeni on keksinyt sille liikanimen. Isä ainakin puhuu usein Simosta", kerroin hymähtäen mustaa ponia katsellen.
Vieressäni seisova nainen naurahti ääneen, "Simo siis."
Saana- Viestien lukumäärä : 2
Join date : 08.10.2019
Ikä : 18
Paikkakunta : Honkalehto
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|