Minean päiväkirja
2 posters
Sivu 1 / 1
Minea- Viestien lukumäärä : 32
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19
Paikkakunta : Lehtovaaran kylä
Vs: Minean päiväkirja
Minea& Rasse 5.10.19 lauantai. #Rasse @Zaida
Istuin bussissa matkalla tallille. Näin ikkunasta peltojen yllä leijailevan sumun kun bussi kaartaa pysäkilleni. Nousen bussista ja näen Zaidan, se on ollut kanssai samassa busissa koko matkan. Moikkaan Zaidaa ja kysyn mitä hän aikoo tehdä tänään. Zaida kertoo ettei tiedä mitä mitä tekee Bellen kanssa. ehdotan että mentäisiin maastoon, ja saan ehdotukseeni myönteisen vastauksen.
Kun saavumme tallille haemme hevoset sisälle ja varustamme ne. Rasselle laitoin heijastinsuojat, satulan ja suitset. Bellelle riitti Suitset ja satula. Kun lähdimme maastoon nappasin kuvan jossa näkyy kauniit maisemat.
Maastossa mentiin kaikissa askellajeissa ja käytiin lyhyt lenkki järvellä. Rasse oli koko matkan johtajana ja pysyi rauhallisena kiperissäkin tilanteissa. Tallille palattua Rasse jäi sisälle ja Zaida vei Bellen pihalle. Jouduin lähtemään aika pian pois, koska olin luvannut lähteä ystäväni kanssa lehtovaaran kylälle
Istuin bussissa matkalla tallille. Näin ikkunasta peltojen yllä leijailevan sumun kun bussi kaartaa pysäkilleni. Nousen bussista ja näen Zaidan, se on ollut kanssai samassa busissa koko matkan. Moikkaan Zaidaa ja kysyn mitä hän aikoo tehdä tänään. Zaida kertoo ettei tiedä mitä mitä tekee Bellen kanssa. ehdotan että mentäisiin maastoon, ja saan ehdotukseeni myönteisen vastauksen.
Kun saavumme tallille haemme hevoset sisälle ja varustamme ne. Rasselle laitoin heijastinsuojat, satulan ja suitset. Bellelle riitti Suitset ja satula. Kun lähdimme maastoon nappasin kuvan jossa näkyy kauniit maisemat.
Maastossa mentiin kaikissa askellajeissa ja käytiin lyhyt lenkki järvellä. Rasse oli koko matkan johtajana ja pysyi rauhallisena kiperissäkin tilanteissa. Tallille palattua Rasse jäi sisälle ja Zaida vei Bellen pihalle. Jouduin lähtemään aika pian pois, koska olin luvannut lähteä ystäväni kanssa lehtovaaran kylälle
Minea- Viestien lukumäärä : 32
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19
Paikkakunta : Lehtovaaran kylä
Riri- Admin
- Viestien lukumäärä : 197
Join date : 25.06.2019
Paikkakunta : Lehtovaara
Vs: Minean päiväkirja
Minea& Rasse 22.10.19 Vuosi yhdessä #Rasse
Meidän yhteinen matka oli kestänyt jo lähes vuoden. Olen oppinut Rasselta vaikka mitä ja meidän yhteistyö paranee päivä päivältä. NYkyään me uskalletaan jo laukata maastossa ja hypätä kisoissa laukassa. Ihmettelen edelleen miten noin kisahevosluonteinen Rasse on päätynyt ratsastuskouluun. Tai noh kouluratsastuksessa rasse on ihana ja tosi kiltti, mutta esteillä se kuumuu vähän liikaakin.
Tänään Rassen kanssa otetaan rennosti ja testaillaan luottamusta maastakäsittelyn merkeissä. Rasse oli kiltisti koko treenin ajan ja lähti vain kerran omille teilleen. Maastakäsittelyn jälkeen vein Rassen sisälle odottamaan iltaruokia.
Meidän yhteinen matka oli kestänyt jo lähes vuoden. Olen oppinut Rasselta vaikka mitä ja meidän yhteistyö paranee päivä päivältä. NYkyään me uskalletaan jo laukata maastossa ja hypätä kisoissa laukassa. Ihmettelen edelleen miten noin kisahevosluonteinen Rasse on päätynyt ratsastuskouluun. Tai noh kouluratsastuksessa rasse on ihana ja tosi kiltti, mutta esteillä se kuumuu vähän liikaakin.
Tänään Rassen kanssa otetaan rennosti ja testaillaan luottamusta maastakäsittelyn merkeissä. Rasse oli kiltisti koko treenin ajan ja lähti vain kerran omille teilleen. Maastakäsittelyn jälkeen vein Rassen sisälle odottamaan iltaruokia.
Minea- Viestien lukumäärä : 32
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19
Paikkakunta : Lehtovaaran kylä
Vs: Minean päiväkirja
Minea& Rasse 4.12.19 #Rasse
Tallitien koivuista tipahteli auringossa kimaltelivia pisaroita. Sohjoontunut lumi suhisi kenkien alla. Tallustin Lehtikseenseen ties kuinka monetta kertaa, varmaan ainakin sadannetta kertaa. Ainakin.
Oli lämmin, pehmeä ilma pyöri poskilla ja tuntui mielettömän hyvältä. Olin riisunut kävellessäni lapaset, roikotin niitä nyt sormissani ja annoin pikkuruisen tuulen kutitella paljaita kämmeniä. Hymyilin auringolle, hymyilin silmät kiinni ja näin lämmintä valoa luomieni läpi. Avatessani silmät tas hetken kuluttua maailma näytti luonnottoman pimeältä.
Pysähdyin keskellä pihaa. Ilo hulahti kylkilyiden välistä rintakehään. Tunsin hymyn kasvoillani, tunsin sen myös käsivarsissa, polvissa ja varpaissa asti. Hengitin, tuntui kuin ilmapallo olisi paisunut sisälläni ja kohta tempautuisin ilmaan.
Tasan vuosi sitten olin astellut tälle samalle pihalle. Tasan vuosi sitten olin tuntenut lämpöä nipistelevässä pakkasessa. Tasan vuosi sitten minusta oli tullut Rassen hoitaja, tai ehkä vähän yli vuosi sitten.
Kävelin auringossa hohtavan tallipihan poikki, ohi tallin ovien, aitan vierestä.
Saavuin Rassen tarhalle. Valkoisten aitojen sisäpuolella pieni kimo hevonen söi päiväheiniään. Katselin sitä levollisena, edelleen leveästi hymyillen. Sen lautaset kiilsivät auringossa, oli niin lämmin, ettei sillä ollut loimea.Kaula, pää ja etujalat olivat varjon puolella, heinäkasan hieman uponneina.
Kiipesin aidalle istumaan ja vain katselin hevosta. Rauhassa, kiireettä, kuten niin usein ennenkin kuluneen vuoden aikana. Vuosi. Muistin elävääkin elävämmin taianomaisen hetken, jolloin oli kulkenut tähän tarhaan ensimmäisen kerran. Kohtaaminen. Pakkanen, pimeä, sininen ilta, tuikkivat tähdet ja tumma poika. Hengityksemme olivat kohonneet höyrynä taivaalle.
Hevoset astelivat rauhallisena heinäkasalta toiselle, heilauttelivat häntiään ja sulkivat silmänsä auringossa levätessään. Hetken päästä Rasse lähestyi minua, korvat hörössä, harja heilahdellen ja sieraimet värähdellen. Se tuli aika lähelle, käänsi päätään ja katseli maailmaa tummilla silmillään.
"Hei, hieno", tervehdin hoitsuani ja ojensin paljasta kättäni. Rasse haisteli sitä alahuuli värähdellen ja tuhahti sitten, käänsi päänsä taas sivuun, mutta jäi seisoskelemaan aurinkoon. Sen paiste lämmitti jo.
"Yksi vuosi yhdessä. Täällä tuoksuu kevät", kuiskasin kauniille ruunalle.
Tallitien koivuista tipahteli auringossa kimaltelivia pisaroita. Sohjoontunut lumi suhisi kenkien alla. Tallustin Lehtikseenseen ties kuinka monetta kertaa, varmaan ainakin sadannetta kertaa. Ainakin.
Oli lämmin, pehmeä ilma pyöri poskilla ja tuntui mielettömän hyvältä. Olin riisunut kävellessäni lapaset, roikotin niitä nyt sormissani ja annoin pikkuruisen tuulen kutitella paljaita kämmeniä. Hymyilin auringolle, hymyilin silmät kiinni ja näin lämmintä valoa luomieni läpi. Avatessani silmät tas hetken kuluttua maailma näytti luonnottoman pimeältä.
Pysähdyin keskellä pihaa. Ilo hulahti kylkilyiden välistä rintakehään. Tunsin hymyn kasvoillani, tunsin sen myös käsivarsissa, polvissa ja varpaissa asti. Hengitin, tuntui kuin ilmapallo olisi paisunut sisälläni ja kohta tempautuisin ilmaan.
Tasan vuosi sitten olin astellut tälle samalle pihalle. Tasan vuosi sitten olin tuntenut lämpöä nipistelevässä pakkasessa. Tasan vuosi sitten minusta oli tullut Rassen hoitaja, tai ehkä vähän yli vuosi sitten.
Kävelin auringossa hohtavan tallipihan poikki, ohi tallin ovien, aitan vierestä.
Saavuin Rassen tarhalle. Valkoisten aitojen sisäpuolella pieni kimo hevonen söi päiväheiniään. Katselin sitä levollisena, edelleen leveästi hymyillen. Sen lautaset kiilsivät auringossa, oli niin lämmin, ettei sillä ollut loimea.Kaula, pää ja etujalat olivat varjon puolella, heinäkasan hieman uponneina.
Kiipesin aidalle istumaan ja vain katselin hevosta. Rauhassa, kiireettä, kuten niin usein ennenkin kuluneen vuoden aikana. Vuosi. Muistin elävääkin elävämmin taianomaisen hetken, jolloin oli kulkenut tähän tarhaan ensimmäisen kerran. Kohtaaminen. Pakkanen, pimeä, sininen ilta, tuikkivat tähdet ja tumma poika. Hengityksemme olivat kohonneet höyrynä taivaalle.
Hevoset astelivat rauhallisena heinäkasalta toiselle, heilauttelivat häntiään ja sulkivat silmänsä auringossa levätessään. Hetken päästä Rasse lähestyi minua, korvat hörössä, harja heilahdellen ja sieraimet värähdellen. Se tuli aika lähelle, käänsi päätään ja katseli maailmaa tummilla silmillään.
"Hei, hieno", tervehdin hoitsuani ja ojensin paljasta kättäni. Rasse haisteli sitä alahuuli värähdellen ja tuhahti sitten, käänsi päänsä taas sivuun, mutta jäi seisoskelemaan aurinkoon. Sen paiste lämmitti jo.
"Yksi vuosi yhdessä. Täällä tuoksuu kevät", kuiskasin kauniille ruunalle.
Minea- Viestien lukumäärä : 32
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19
Paikkakunta : Lehtovaaran kylä
Vs: Minean päiväkirja
"5+1 vinkkiä uudelle kisaajalle, ohjeita kädestä pitäen"
Lehtovaaran ratsutilalla valmistellaan uutta mahtavaa kisapäivää, kera mahtavien ihmisten ja hevosten. Jokaisiin ratsastuskilpailuihin liittyy haasteita joiden voittamiseen vaaditaan kokemusta ja sinnikkyyttä. Tällaisten ongelmien selvittämiseen olen listannut viisi+ yksi vinkkiä kisapäiviä varten.
ensinmänen vinkki:
Pakkaa ajoissa. Edellinen päivä on parempi kuin seuraava aamu, ehtii miettiä vielä aamulla mitä tarvitsee ja mikä puuttuu. Kannattaa myös laatia pakkauslista, jota voi täydentää jos huomaa joskus että jotain puuttuu.
toinen vinkki:
Saavu tallille ja kilpailupaikalle tarpeeksi ajoissa. Kokemuksesta voin kertoa, että tämä on tämä on listan tärkein kohta. Miltä tuntuisi, jos auto hajoaisi matkalla ja oma kisasuoritus jäi välistä liian tiukan aikataulun vuoksi?
kolmas vinkki:
Varaa välipalaa myös ratsastajalle. Moneti hevosille pakataan heinää useita säkkejä, mutta ihmiset jää tyystin ilman ruokaa. Kanttiinista saa yleensä vain makeaa vaikka kuumina kesäpäivinä tarvitsee suolaa.
vinkki 4:
Lämpimästi vaatetta. Oli sitten talvi tai kesä on tärkeää ottaa lämmintä mukaan. Suomen sääolosuhteista kun ei koskaan tiedä
vinkki 5:
Verryttele tarpeeksi. Tapana on verrytellä sen verran että kaikissa askellajeissa on tehty jotain, vähän sinnepäin. On tärkeää että radalle lähdetään hyvässä temmossa ja rytmissä, ei löysänä ja velttona.
Viimeinen vinkki on positiivinen asenne. Asenne vaikuttaa koko kilpailupäivään ja myös ympärillä oleviin ihmisiin, etenkin hevosiin.
Minea- Viestien lukumäärä : 32
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19
Paikkakunta : Lehtovaaran kylä
Vs: Minean päiväkirja
Pitkästä aikaa Rassea moikkaamassa
Pyöräilin vaaleanpunaisella pyörälläni soratietä pitkin tallille. Jouduin alkuvuodesta auto-onnettomuuteen ja siksi en ole päässyt aiemmin tallille. Olin onneksi toipunut lähes kokonaan ja odotin innolla Rassen näkemistä. Juuri sopivasti kaarsin pyörän tallin pihaan, kun Zaida oli nousemassa Bellen selkään.
"Moi Zaida!" huikkasin, kun Zaida ei tuntunut huomaavan saapumistani.
"Minea! Missä sä oot ollut kun ei oo tallilla näkynyt?" Zaida huomautti.
"Kotona istuskellut. Meen nyt moikkaamaan Rassea." huikkasin.
Jätin pyörän tallin seinää vasten ja suunnistin sisälle etsimään Rassea. Kun astun ovesta sisään, huomaan että Rasse nököttää sopivasti pesukarsinassa kengityksessä, porkkanaa suupielessä. Rasse ei ainakaan ole jäänyt huomiotta, koska kiloja on heppasen mahaan päässyt kertymään yksi jos toinenkin. Osa ponin pyreydestä voi tosin johtua karvasta joka on päässyt klippauksesta huolimatta venähtämään. Olin tyytyväinen, kun sain hinkattua Rassesta suuren kasan karvoja. Kengityksen loputtua varustin Rassen ja talutin sen maneesiin. Oli niin kova ikävä Rassen selkään että hyppäsin suoraan rassen kyytiin ja pyysin Rassen reippaaseen keinuvaan käyntiin. Alkukäynnit kävelin maneesissa pitkin ohjin hyräillen samalla jotain vanhaa korvamatoa. Kauaa ei ehditty kävelemään, kunnes sain tietää että maneesissa on juuri alkamassa valmennukset ja se olisi iltapäivän varattu. Harmikseni jouduin toteamaan etten tauon jälkeen uskaltautunut menemään kentällä saatika sitten maastossa joten vein Rassen takaisin talliin. Purin Rassen hitaasti ja jäin lopussa vielä rapsuttelemaan sitä. On se niin rakas että huhhuh!
"Moi Zaida!" huikkasin, kun Zaida ei tuntunut huomaavan saapumistani.
"Minea! Missä sä oot ollut kun ei oo tallilla näkynyt?" Zaida huomautti.
"Kotona istuskellut. Meen nyt moikkaamaan Rassea." huikkasin.
Jätin pyörän tallin seinää vasten ja suunnistin sisälle etsimään Rassea. Kun astun ovesta sisään, huomaan että Rasse nököttää sopivasti pesukarsinassa kengityksessä, porkkanaa suupielessä. Rasse ei ainakaan ole jäänyt huomiotta, koska kiloja on heppasen mahaan päässyt kertymään yksi jos toinenkin. Osa ponin pyreydestä voi tosin johtua karvasta joka on päässyt klippauksesta huolimatta venähtämään. Olin tyytyväinen, kun sain hinkattua Rassesta suuren kasan karvoja. Kengityksen loputtua varustin Rassen ja talutin sen maneesiin. Oli niin kova ikävä Rassen selkään että hyppäsin suoraan rassen kyytiin ja pyysin Rassen reippaaseen keinuvaan käyntiin. Alkukäynnit kävelin maneesissa pitkin ohjin hyräillen samalla jotain vanhaa korvamatoa. Kauaa ei ehditty kävelemään, kunnes sain tietää että maneesissa on juuri alkamassa valmennukset ja se olisi iltapäivän varattu. Harmikseni jouduin toteamaan etten tauon jälkeen uskaltautunut menemään kentällä saatika sitten maastossa joten vein Rassen takaisin talliin. Purin Rassen hitaasti ja jäin lopussa vielä rapsuttelemaan sitä. On se niin rakas että huhhuh!
Minea- Viestien lukumäärä : 32
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19
Paikkakunta : Lehtovaaran kylä
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|