Lehtovaaran Ratsutila
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Ellenin päiväkirja

2 posters

Siirry alas

Ellenin päiväkirja Empty Ellenin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellen Su Helmi 02, 2020 10:03 pm

Ellenin päiväkirja

Täällä pääset seuraamaan Ellenin ja Lily-ponin arkea, johon sisältyy niin kisaamista ja valmentautumista kuin rentoa höntsäilyäkin!  I love you


Viimeinen muokkaaja, Ellen pvm Su Helmi 02, 2020 11:16 pm, muokattu 1 kertaa
Ellen
Ellen

Viestien lukumäärä : 9
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19

Takaisin alkuun Siirry alas

Ellenin päiväkirja Empty Vs: Ellenin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellen Su Helmi 02, 2020 11:11 pm

Päiväni Aku Ankkana #valmennusviikonloppu

Havahduin auringonsäteiden sokaistessa silmäni ja vilkaisin herätyskelloani — hienoa, olin nukkunut pommiin. Kello näytti jo 10.30, vaikka herätykseni piti soida jo yli tunti sitten. Pomppasin ylös sängystä ja lähdin suunnistamaan ympäri taloa etsien ratsastusvarusteitani, sillä en tietenkään ollut laittanut niitä valmiiksi edellisenä iltana. Seuraava bussi Lehtikseen päin lähtee kello 10.45, ja kaikki tavarani olivat vielä aivan levällään. Päivä oli siis alkanut hienosti, ja minun tuurillani näin kävi juuri sinä päivänä, kun olin yksin kotona! Tänään ei auttanut edes pyytää Zaidaa aloittamaan Lilyn varustamista, sillä hän oli itse valmennuksessa juuri ennen minua. Siispä nyt täytyi pistää vauhtia. Ja uskokaa tai älkää - ehdin kuin ehdinkin bussiin, tosin hampaiden pesu ja aamupalan syöminen kotona jäivät väliin..

Hieman yhdentoista jälkeen saavuin tallille ja suuntasin saman tien satulahuoneen kautta hakemaan Lilyä. Riensin puolijuoksua ponin tarhalle ja saapuessani sinne edessäni oli mahtava näky: ponin melko uusi loimi oli toiselta puolelta aivan riekaleina! En tosiaankaan tiedä miten poni oli sen tehnyt. Tänään ei ilmeisesti vältytty vastoinkäymisiltä, mutta ei kai auttanut muu kuin pyydystää poni ja lähteä pikavauhtia hoitamaan sitä. Loimea ehtisi ihmetellä sitten myöhemmin.

Ihme kyllä varustaminen sujui aika lailla ongelmitta, ja olin aikataulusta jäljessä vain 5 minuuttia! Nopeasti kiskaisin kypärän päähäni ja vedin hanskat käsiini, ja sitten suuntasimme kohti maneesia. Emmekä olleet edes paljoa myöhässä, sillä muut kanssani samassa valmennuksessa olleet ratsukot olivat vasta kiipeämässä ratsujensa selkään. Niimpä heitin enkkuviltin nopeasti ponin selästä katsomon kaiteelle ja suunnistin jakkaran luo. Tänään alkukäynnit kävellään suoraan selästä, sillä nyt ei ollut aikaa talutella.

Heti alkuun esittäydyin valmentajalle, sillä tämä oli ensimmäinen kerta Åken valmennuksessa. Vaihdoimme pari sanaa omaan tasooni sekä ongelmakohtiin liittyen ja sen jälkeen lähdin omatoimisesti verryttelemään ponia. Tänään oli hyötyä olla suomenruotsalainen, sillä valmennus pidettiin ruotsiksi, joten ainakaan ymmärtäminen ei tuottaisi ongelmia. Ehkäpä päivän epäonnistumiset olisivat nyt ohi ja valmennuksesta tulisi huippuhyvä?

Verryttelyssä yritin ratsastaa ponin pikaisesti avuille ja pohkeen eteen, ja poni tuntui tänään oikeastaan aika hyvältä! Verryttelyhyppyjen jälkeen estekorkeudet alkoivat pikkuhiljaa nousta ja aloimme hyppäämään päivän aiheeseen liittyvää tehtävää. Aloitimme ensin muutamilla yksittäisillä linjoilla, joiden väliin täytyi ensin ratsastaa 6 askelta ja seuraavalla kerralla sitten pidentää niin paljon kuin mahdollista. No, yksinkertaisesta tehtävästä saatiin kyllä tehtyä hyvinkin vaikea. Eräs pieni kimo nimittäin innostui esteistä ehkä vähän liikaakin, nimittäin tulimme linjan kokoajan viidellä askeleella, enkä millään saanut lyhennettyä laukkaa kuuteen askeleeseen.  Ja mikä hassuinta, kanssani samassa valmennuksessa ratsastavat saivat saman määrän (ellei enemmänkin) askelia samaan väliin, ja he sentään ratsastivat isoilla hevosilla! Kun laukan lyhentäminen ei onnistunut vaaditusti, tyydyimme lopettamaan siihen kertaan, kun pääsimme sen rauhallisesti — tosin edelleen viidellä askeleella.

Lopputunniksi siirryimme hyppäämään rataa: ensin lyhyempää ja sitten pidempää. Päiväni Aku Ankkana jatkui, sillä ensimmäisestä radasta ei meinannut tulla yhtään mitään ponin ollessa hieman villillä tuulella. Esteiden väleissä se puri kuolaimeen kiinni ja heitteli pukkeja minkä kerkesi. Tosin, parempi että poni liikkuu kuin olisi laiska! Ja hienoja, ilmavia hyppyjä se kuitenkin teki, vaikkei väleissä ollutkaan ihan kontrollissa..

Kun radasta, saati siihen sisältyvistä linjoista ei meinannut tulla mitään, päätimme yhdessä Åken kanssa antaa ponille pienen tauon ja nollasimme tilanteen täysin. Katselin muiden ratoja samalla antaen ponin kävellä pitkin ohjin. Huomasin myös Zaidan ilmestyneen katsomoon ja näyttävän meille peukkuja. Virnistin ja heilautin kättäni tervehdykseksi.

Pian kuulin Åken ilmoittavan, että meidän vuoromme olisi taas kohta. Niinpä keräsin ohjat takaisin käsiini ja hieman ravailin ponia kuulolle samalla kuunnellen Åken ohjeita seuraavaan rataan liittyen. Tällä kertaa se oli hieman pidempi ja esteetkin olivat nousseet jo ainakin metriin. Tiesin, ettei korkeus tulisi olemaan ponille ongelma, mutta se mitä esteiden välissä tapahtuu, onkin kokonaan eri asia. Mutta kuinka ollakaan, nollaustaukomme oli auttanut ja viimeinen ratamme oli jo aika hyvä! Lily oli edelleen hieman vahva, mutta Åken neuvoilla sain sen pidettyä paremmin kurissa ja saimme melko sujuvia linjoja ja hyppyjä. Ja mikä parasta, viimeisen linjan pääsimme nyt sillä kuudella askeleella, mikä oli alkutunnista ollut ylitsepääsemätöntä! Saimme jopa kehuja Åkelta ja itse sain olla tyytyväinen.

Tallissa päätin hoitaa ponin vielä perusteellisesti: harjasin sen, kylmäsin jalat sekä sekoitin sille vielä mashit valmiiksi. Jätin ponin hörppimään juomaansa ja suuntasin itse satulahuoneeseen viemään ponin varusteita. Siellä törmäsin muihin tallilaisiin, jotka juttelivat lähinnä menneestä valmennuksesta ja omista suorituksistaan. Asettelin varusteita paikoilleen samalla vaihtaen kuulumisia muiden kanssa. Pian satulahuoneen ovelle ilmestyi Zaida, joka pyysi minua tulemaan Lilyn luo hieman huvittunut ilme kasvoillaan. Mitähän se poni on taas tehnyt..

Jätin varusteet paikoilleensa ja riensin takaisin karsinalle. Ja minä kun turhaan luulin kaikkien vastoinkäymisten olevan ohi, nimittäin itse mestari oli onnistunut kaatamaan mashinsa niin, että (hieman liioitellusti sanottuna) koko karsina lainehti! Ja Lily seisoi kaatuneen ämpärin vieressä niin hölmistyneenä, etten voinut siinä tilanteessa muuta kuin nauraa. Ja siinä sitten käkätimme Zaidan kanssa niin, että muut tulivat ihmettelemään.

Loppujen lopuksi siis selvisin päivästä ihan kunnialla, mitä nyt vähän kaikenlaista sattui ja tapahtui. Lähtiessäni tallilta poni jäi tyytyväisenä syömään juuri saamiaan päiväheiniä ja kaikki tavarat olivat paikoillaan. Äitini tuli hakemaan minut ja rikkinäinen loimi takapenkillä suuntasimme kohti kotia.

Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin, vai miten se nyt menikään?
Ellen
Ellen

Viestien lukumäärä : 9
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19

Takaisin alkuun Siirry alas

Ellenin päiväkirja Empty Vs: Ellenin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Riri Su Helmi 09, 2020 10:34 pm

Åken mielestä Lily on tosi kaunis poni, mikä taitaa aikalailla elää esteiden hyppäämiselle! Lily sai ylistystä sen hienosta ja näyttävästä hyppytekniikasta heti valmennuksen loputtua. Ilmeisesti keskusteluistanne kävi ilmi, että Lilyllä oli vähän energiarikas päivä, minkä takia se oli voimakkaasti menossa oman päänsä mukaan kummempia kuuntelematta. Pidätteet menivät läpi jossakin määrin, etenkin lopussa olit saanut ratsastettua Lilyn paremmin omille asetuksille ja ennen kaikkea kuulolle. Sen suhteen Åke vihjasi, että kannattaa treenata tempoa, rytmiä ja pidennyksiä eri askellajeissa ihan käynnistä laukkaan asti. Pitkiä puomisarjoja voi kuuleman mukaan kanssa hyödyntää, jos ne saisivat Lilyä rauhoittumaan ja miettimään omaa askelta. Ratsastajana voit itse nostaa omaa asentoasi ryhdikkäämmäksi estettä ylittäessä, sillä etenkin pienemmällä estekorkeudella syyllistyit yleiseen juttuun, eli liikaa sukeltamiseen esteellä - sen treenaaminen vaatii vain aikaa ja tarpeeksi useasti huomautuksia. Muuten istuntasi oli ehdottomasti Åken mieleen ja tunsit selkeästi ponisi hyvin, mikä kävi ilmi hankalilla hetkillä.

Merkki lähtee mukaan valmennuksen hienosta kuittausmaksusta, olkaatte hyvä!

Ellenin päiväkirja Valkka15
Riri
Riri
Admin

Viestien lukumäärä : 197
Join date : 25.06.2019
Paikkakunta : Lehtovaara

Takaisin alkuun Siirry alas

Ellenin päiväkirja Empty Vs: Ellenin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellen Su Huhti 05, 2020 12:47 am

Kouluratsastusta pellolla
#talvileiri2020 @iiris @inari @veronica @henkka @julle @julie

Iloiset äänet kaikuivat pitkin tallin käytäviä. Kolmas leiripäivä oli alkanut, ja edessä olisi kouluratsastusta lumisella pellolla! Sääkin oli mitä mahtavin, aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Tosin, pakkasta oli jonkun verran, mutta ei anneta kylmyyden haitata.

Tapansa mukaan Lily hamuili taskujani ja kerjäsi huomiota hoitaessani sitä. Ponin kannalta talvi oli hyvää aikaa — kerrankin sen valkoiset karvat myös pysyivät valkoisena! Selvitin vielä loput Lilyn häntäjouhista ennen kuin suuntasin satulahuoneeseen hakemaan ponin varusteita. Siellä törmäsin Inariin ja Veronicaan, jotka näyttivät erityisen innostuneilta, olimmehan sentään pääsemässä ratsastamaan pellolle. ”Me keksittiin super hyvä idea!” huudahti Veronica innoissaan. ”No? Kertokaa ihmeessä”, naurahdin ja avasin Lilyn varustekaapin. ”Mennään ilman satulaa!” hihkaisi Inari virnistäen. Katsoin tyttöjä hetken epäuskoisina, nuo eivät tainneet saada ilman satulaa menosta tarpeekseen eilisellä leikkitunnilla. Toisaalta, idea ei kuulostanut yhtään hullummalta, päin vastoin tunnista saattaisi tulla ehkä vielä hauskempi. ”Haha aika hyvä idea kyl! Tietääks muut tästä vielä? Mä oon kyl ehottomasti mukana”, virnistin. Karo tuskin ilahtuu ideasta, mutta voimmehan me edes yrittää. ”Ei vielä, mutta kohta tietää!” vastasi Veronica ja riensi saman tien ulos satulahuoneesta Inari perässään. Itse metsästin kaapista kypäräni ja vedin sen saman tien päähäni. Saappaat saisivat siis jäädä kaappiin, sillä ilman satulaa pakkasella mentäessä luotto kuomat olisivat parempi vaihtoehto. Eipähän tarvitse jäädyttää varpaita turhaan!

Kaikki ryhmäläiset saatiin kuin saatiinkin innostumaan ideasta, ja pian kaikkien ratsut olivat saaneet suitset päähänsä ja ratsastajatkin olivat valmiina tunnille. Astuessamme ulos Lilykin nosti korvansa pystyyn ja vaikutti innostuneelta. Poni taisi aavistaa, että jotain vähän erilaisempaa olisi luvassa. Talutin ponin edessämme kävelevien Henkan ja Rassen perässä kentälle, jossa nousisimme kyytiin ennen pellolle siirtymistä. ”Voi hyvänen aika.. Mihin te ootte satulat unohtaneet?” huokaisi Karo epätoivoisena, mutta huvittuneena. ”Haluttiin vähän lisähauskuutta”, virnisti Iiris Rimpun vierestä. ”Ette oo tosissanne”, nauroi Karo jälleen. ”No, toivotaan ettei ponit oo villeinä.. En meinaa halua keräillä pudonneita ratsastajia tuolta hangesta, saati juosta karanneiden heppojen perässä”, lisäsi hän vielä esittäen hieman vihaista. ”Haha, kyllä me selässä pysytään”, naurahti Henkka ja suuntasi hakemaan kentän laidalta jakkaran. ”Kuuluisat viimeiset sanat..” huokaisi Karo ennen kuin meni punttaamaan muita ratsastajia kyytiin. Onnea on pieni poni, sillä itse pääsin hyppäämään melko vaivattomasti Lilyn selkään ilman jakkaraa. Kenttä oli pellon tavoin lumen peitossa, mutta sinne oli tallautunut reittejä, joita pitkin Lily pääsi kulkemaan. Odotin, että kaikki pääsivät ratsujensa selkään, minkä jälkeen suuntasimme siistissä jonossa Karon perässä pellolle. ”Mun jalat osuu lumeen!” kiljaisi Iiris Rimpun selästä. Käännyin katsomaan, ja totta tosiaan, lumi ylettyi melkein Rimpun mahaan ja tytön kengänkärjet laahasivat hangessa. ”Tästä tulee rankka tunti Rimpulle”, virnistin samalla katsoen takanamme rämpivää suloista Rimpua. Lunta oli tosiaankin satanut paljon, sillä myös Lily sai tosissaan nostella jalkojaan. Karo ohjeisti meitä nyt alkuun pysymään melko pienellä alueella, jotta kuulisimme hänen ohjeensa ja ettei kukaan lähtisi kauemmas sooloilemaan. Lily tuntui allani pieneltä tikittävältä pommilta. Poni olisi arvatenkin halunnut vain lähteä laukkaamaan täysiä pellon toiseen päähän. Se kuitenkin pysyi allani kuuliaisena nostellen jalkojaan hangessa kouluhevosen tavoin. Pakkanen kipristeli nenänpäässä, mutta ponin lämpö välittyi omaan kehoon niin hyvin ilman satulaa ratsastaessa, että varsinaisesti kylmä ei ollut.

”Okei, sitten voitais lähteä verryttelemään vähän ravissa! Tehkää paljon ympyröitä, voltteja ja siirtymisiä”, ohjeisti Karo pellon reunasta. Hän ei viitsinyt rämpiä keskelle peltoa, olihan lunta kuitenkin aika paljon. ”Kai me päästään laukkaamaan täysiä jossain vaiheessa?” huudahti Henkka papurikon Rassen selästä. ”Älkäähän nyt! Tänään mennään vakavasti otettavia koulukiemuroita, ei leikitä!” vastasi Karo tiukasti, mutta vitsikkäästi. ”No ei, katotaan lopuksi ootteko te ja ponit osannu käyttäytyä”, jatkoi hän vielä virnistäen. ”Kyllähän hepat varmaan osaa, mutta meistä ratsastajista en tiiä”, naurahti Julle suomenhevosensa selässä. Sitten Karo käski meidän olla vähän aikaa juttelematta ja keskittyä ratsastukseen. Ja kieltämättä Lily tuntui aika hyvältä! Ehkä ponikin tykkäsi pienestä vaihtelusta, sillä koko talven olimme ratsastaneet lähinnä maneesissa joitain maastoreissuja lukuunottamatta. Ponin kapeus ja lumihangen aiheuttama suurehko ravi teki selässä pysymisestä alkuun aikamoista tasapainottelua, mutta pikkuhiljaa siihen alkoi tottua ja ravaaminen alkoi sujua hyvin. Tunti olikin sujunut tähän mennessä rauhallisissa tunnelmissa, ja kaikkien ratsut olivat pysyneet kiltisti pienellä alueellamme ilman suurempia pelleilyjä. Iiris ja pikku Rimpu olivat kyllä huvittava näky, sillä Rimpu joutui tosissaan harppomaan hangessa lyhyine jalkoineen. Kieltämättä kaikkien ratsut näyttivät ravatessaan ihka oikeilta kouluhevosilta, sillä kerrankin ne nostelivat jalkojaan kunnolla.

Pian oli aika laukata, tosin ensin ihan tavallista koulutunnin laukkaa, ei täysiä pellon toiseen päähän. ”Nyt sitten voitte ottaa mukaan sellasta ihan rauhallista laukkaa. Jatketaan niitä samoja ympyröitä!” opasti Karo painottaen rauhallisuutta. Ja niinpä kaikki nostivat laukan omaan tahtiin. Lilyn laukka tuntui hassulta, mutta kuitenkin melko tasaiselta. Poni olisi halunnut kiihdyttää vauhtiaan, mutta onnekseni sain sen pidettyä kurissa. Voin vain kuvitella mitä tapahtuu sitten, kun saamme luvan laukata kovempaa.. Tein siirtymisiä laukasta raviin ja taas takaisin laukkaan. Lily tuntui hetki hetkeltä paremmalta, harmi vain, ettei se tarjoa tällaisia askellajeja kouluradalla.

Kaikki sujui ilman kommelluksia pitkän aikaa, kunnes huomasin vähän matkan päässä edessämme Cassun, joka vastoin kaikkien odotuksia teki yhtäkkiä äkkikäännöksen pudottaen Inarin hankeen. Niin hassua, että yleensä niin kiltti Cassu oli näistä hevosista ensimmäinen, joka pudottaa ratsastajansa! Sain onneksi pysäytettyä Lilyn ennen kuin olisimme törmänneet kaksikkoon. Inari oli saanut pidettyä Cassun ohjista kiinni, joten ainakin toistaiseksi kaikki hevoset olivat hallinnassa. Pysähdyin hangessa kikattavan tytön viereen. ”Ooks sä kunnossa?” naurahdin, sillä ilmeisesti mitään ei ollut sattunut. ”Joo”, sai Inari sanottua naurultaan. ”Enkös mä just sanonu että pysytte sitten siellä kyydissä?” harppoi Karo huvittuneena paikalle muut ratsukot perässään. ”No, eikai sille mitään mahda jos Cassu vähän pelleili?” virnuili Inari ja hyppäsi Karon avustuksella takaisin Cassun kyytiin. Sen jälkeen mitään erityistä draamaa ei sattunut.

”Okei. Nyt jos lupaatte pysyä kyydissä ja olla aiheuttamatta kaaosta, niin voitte laukata kerran vähän kovempaa tonne pidemmälle ja takaisin. Ja meette sellasessa hallitussa järjestyksessä kaikki yhessä, ettei kukaan jää yksin kauas muista ja saa mitään hepulia”, neuvoi Karo. ”Onneks toi hanki on pehmee nii ei haittaa jos putoo”, totesi Julie. ”Joo, voin sanoo että se ei satu”, virnisti Inari. Huomasin Karon epätoivoisen ilmeen tyttöjen puheisiin liittyen, hän taisi ajatella meidän olevan vähän toivottomia. ”Joko saadaan mennä?” kysyi Veronica malttamattomana ruunikon Fionan selästä. ”Jos kaikki on valmiina niin antaa mennä. Sanoisin että ainakin Henkka ja Veronica vois mennä siellä ensimmäisinä, koska Rasse ja Fiona menee todennäkösesti kovimpaan. Ja sitten hei ei mitään kisailuja siellä!” varmisti Karo vielä ennen kuin antoi meille luvan lähteä. Ja kun kaikki olivat valmiit, nostimme laukan ja kannustimme ratsumme niin kovaan vauhtiin kuin mahdollista. Ilmavirta puhalsi vasten kasvojamme ja lumi pöllysi hevosten laukatessa hangessa. Lily laukkasi korvat hörössä minkä jaloistaan pääsi. Se selvästi nautti tästä ainakin yhtä paljon kuin minä itse, en meinaan tiedä mitään parempaa kuin täysiä laukkaaminen! Mutta vaikka Lily miten kovaa laukkasi, ei se pysynyt Fionan, Rassen ja Millin perässä. Myös Inari ja Cassu sekä Julie ja Greta olivat jääneet hieman jälkeen kärkikolmikosta. Pian saavutimme kuitenkin pellon toisen pään ja meidän täytyi taas hidastaa. Ja kun kaikki, myös Iiris ja Rimpu, olivat päässeet pellon päähän, käännyimme ja laukkasimme vielä takaisin päin. Ja kun viimein saimme ratsumme taas pysäytettyä, juttelivat kaikki innoissaan miten hauskaa se oli. Karokin oli tyytyväinen, että kaikki olivat pysyneet selässä. Lopuksi vielä hieman loppuverkkasimme ratsujamme tallautuneessa hangessa ennen kuin annoimme niiden kävellä. ”Siinä meillä oli oikea koulutunti”, totesi Julle kävellessämme takaisin kentälle. ”Jep.. Mut hei, ainakin pysyttiin melkein kaikki kyydissä vaikkei meillä ollu satuloita!” iloitsin. Se tosiaan oli aika yllättävää, sillä olimme oikeasti menneet aika kovaa.

Kentällä tapasimme kakkosryhmäläiset, jotka olivat vasta aloittamassa peltotuntiaan. He tietysti tiedustelivat meiltä heti mitä olimme tehneet, ja me luonnollisesti selitimme heille kaiken täysiä laukkaamisesta Cassun äkkikäännökseen. Pian Karo kuitenkin ohjeisti heidät lähtemään pellolle, joten juttutuokiomme jäi siihen. Onneksi meillä olisi vielä koko loppu leiri aikaa jakaa kokemuksiamme tunneilta. Siispä toivotimme toisille hauskaa tuntia ja lähdimme itse takaisin talliin hoitamaan ponit pois. Lily vaikutti niin tyytyväiseltä tunnin jäljiltä, ja niin olin kyllä minäkin. Ja mikä parasta, luotto kuomat olivat taas tehneet tehtävänsä, eikä minulla ollut yhtään kylmä, ei edes varpailla! Siispä, kaikin puolin onnistunut tunti takana. Päivä päivältä leiri vain paranee, en millään haluaisi tämän loppuvan jo huomenna!

Ellenin päiväkirja 00ae9310
Ellen
Ellen

Viestien lukumäärä : 9
Join date : 25.06.2019
Ikä : 19

Takaisin alkuun Siirry alas

Ellenin päiväkirja Empty Vs: Ellenin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa